Blogin kasvojen kohotus

Raksa-asioiden ohella otan nyt taas vaihteeksi ja välillä tarkastelun kohteeksi itse bloggaamisen (josta kirjoitin jo jokin aika sitten aiemminkin otsikolla ”Miksi tulisi pitää rakennusblogia?” eli tämä):

http://talo-rautio.talovertailu.fi/2015/01/17/miksi-tulisi-pitaa-rakennusblogia/

Tarkkaavainen lukija on jo saattanut jo huomatakin blogin ulkoasussa joitakin pieniä muutoksia parin viime päivän aikana. Ja jos nyt katsotaan peruutuspeiliin, siitä on tähän mennessä kulunut 3 vuotta ja noin 40 päivää (tai 1135 päivää – ihan miten vaan), kun internettiin ensimmäisen kerran ilmestyi rakennusblogi nimeltä ”Talo-Rautio”. Blogin nimi oli sama kuin arkkitehdin työnimi hankkeelle. Blogin ensimmäinen päivitys hyppäsi suoraan liikkuvaan junaan kertomalla mm. että arkkitehti oli saanut kolmannet luonnoksensa valmiiksi, kas näin:

http://talo-rautio.talovertailu.fi/2011/12/20/arkkitehtikuvien-kolmas-luonnos-valmis/

Eli tästä se lähti… Ei ollut muuten helppoa arkkitehdilläkään, nyt kun asiaa jälkikäteen ajattelen. Hän teki ensin ekat luonnokset yhteisten keskustelujemme pohjalta, ja sitten tokat luonnokset niiden muutosten pohjalta, jotka vielä halusin toisin. Itse asiassa toiset luonnokset joudutiin piirtämään vain ja ainoastaan siksi, että itsekin näkisin ettei se lopputulos ollutkaan hyvä. Mutta kahden ensimmäisen version pohjalta tehtiin vielä kolmannetkin piirrokset, joiden pohjalta rakennusluvat haettiin ja talo tehtiin. Ja hyvä tuli. Jossain mielessä voinee siis sanoa, että tämä on jo meidän kolmas talo. Niitä kahta ensimmäistä suunnitelmaa ei ikinä toteutettu.

Alusta aina tähän hetkeen asti blogin ulkoasu on ollut kutakuinkin muuttumaton. Ja olisi periaatteessa vieläkin, mutta toukokuussa 2013 siirryin Blogspot -ympäristöstä www.talovertailu.fi -sivustoille WordPress ympäristöön, jolloin ihan kaikkea toiminnallisuutta ei saatu siirrettyä perässä. Ja uutena ongelmana havaitsin, etten osannut WordPressiä oikein kunnolla käyttää. Tässä eka artikkeli WordPress ympäristössä, ja niin kuin huomata saattaa – esim. valokuvat ovat pienikokoisia, ja keskenään aivan erikokoisia, kun kerroin kattotuolien saapumisesta toukokuussa 2013:

http://talo-rautio.talovertailu.fi/2013/05/10/kattotuolit-saapuivat/

Nyt pari päivää sitten korjasin tämän aukon sivistyksessäni, ja opettelin WordPressin käytön ihan kunnolla. Samalla olen siivonnut ei-toimivat osiot kokonaan pois blogista, ja lisännyt loppuun joitakin uusia. Blogin etusivun alareuna näyttää nyt tältä:

Etusivun uusittu alapalkki, jossa vasemmalla viimeiset päivitykset, keskisarakkeessa viimeiset kommentit, ja oikealla uudet kävijälaskurit 2 kpl, joita klikkaamalla saa vielä tarkempia tietoja laskurin omilta sivuilta. Niin tarkkoja nämä kävijälaskurit eivät kuitenkaan olisi, että kävijä voitaisiin yksilöidä, mutta kaupungin tarkkuudella tiedot löytyvät. Alaoikealla olevasta kalenterista löytyy oranssilla värillä ne päivämäärät, jolloin blogiin on tullut uusia päivityksiä.

Etusivun uusittu alapalkki, jossa vasemmalla viimeiset päivitykset, keskisarakkeessa viimeiset kommentit, ja oikealla uudet kävijälaskurit 2 kpl, joita klikkaamalla saa vielä tarkempia tietoja laskurin omilta sivuilta. Niin tarkkoja nämä kävijälaskurit eivät kuitenkaan olisi, että kävijä voitaisiin yksilöidä, mutta kaupungin tarkkuudella tiedot löytyvät. Alaoikealla olevasta kalenterista löytyy oranssilla värillä ne päivämäärät, jolloin blogiin on tullut uusia päivityksiä.

Blogin yläreunasta oikealta löytyy yhä edelleenkin lukukertojen kokonaislaskuri, joka käynnistyi blogin ihka ekasta päivästä 20.12.2011, eli se pitää sisällään myös alkuvaiheen Blogspot -aikaiset käynnit. Kokonaislaskurin näyttää tätä kirjoittasessani pikkuisen päälle 900 tuhatta lukukertaa.

Nyt uutena ominaisuutena olen lisännyt blogin alapalkkiin 29.1.2015 pari uutta netistä löytynyttä laskuria, joten nyt myös lukijoille avautuu entistä parempi näkymä myös ”ylläpidon puolelle”, tai ainakin siihen, että keitä täällä käy. Tai siis että mistä päin kävijät ovat, ja paljonko on samaan aikaan kävijöitä eri hetkinä. Itse olen ainakin jonkin verran seuraillut näitä tietoja, ja lähinnä myös sillä silmällä, että mikä lukijoita kiinnostaa ja mikä ei? Kiinnostaviin aihepiireihin olen joskus sitten palannut vielä uudestaankin, siis jostain toisesta näkövinkkelistä.

Aikamoista trafiikkia täällä on aina välillä ollutkin. Aivan erityisen vilkkaita päiviä oli silloin joskus, kun rakentamisen alkuvaiheessa meillä oli vauhtia ja vaarallisia tilanteita tonttiliittymien kanssa. Eikä lukijoiden vauhti ole välttämättä kovinkaan paljon niistä ajoista hiljentynyt, paitsi että kesäisiin on kuitenkin ollut rauhallisempaa.

Toiset rakentajat ovat varmaankin silloin pitkää päivää omalla raksallaan, ja muut lukijat ilmeisesti lomalla tai kauniin kesäpäivän sattuessa vaikka ulkona rannalla. Tällä hetkellä tällaisena talvisena perjantai-iltana voi yhden tunnin aikana olla lähemmäs 40 käyntiä tai samanaikaisia käyntejä voi olla kymmenisen kappaletta tai vähän sen alle, eli kävijätilastot näyttävät esim. tältä:

Pe 30.1.2015 blogissa kävi enimmillään lähes 40 kävijää tunnissa klo 16:00 aikoihin iltapäivällä.

Pe 30.1.2015 blogissa kävi enimmillään lähes 40 kävijää tunnissa klo 16:00 aikoihin iltapäivällä.

Samanaikaisesti sivuja on lukenut Google -analytics seurantatyökalun mukaan 8 henkilöä, tätä alla olevaa en kuitenkaan laittanut julkisesti näkyville:

Reaaliaikaisesti näkyvillä samanaikaiset käynnit ja sen hetkiset luetut artikkelit Google -analytics työkalun mukaan.

Reaaliaikaisesti näkyvillä samanaikaiset käynnit ja sen hetkiset luetut artikkelit Google -analytics työkalun mukaan.

Tässä vaiheessa pitää ehdottomasti kiittää kaikkia rakennusblogin lukijoita. Ei kuitenkaan siinä mielessä, että olisin sanomassa ”fare-well” -tai jotain vastaavaa. Ei sinnepäinkään – ei blogi tähän lopu, päin vastoin ”Talo-Rautio” löytyy nyt myös Facebookista, ja sinne on tarkoitus kerätä mm. kuvagalleriat, koska kuvaryhmien esittäminen on jotenkin helpompaa sillä puolella.

Täällä varsinaisen raksablogin puolella nyt menossa oleva blogin päivitys on järjestyksessä 385. kirjoitus tähän rakennusblogiin. Talo-Rautio ei ole vielä valmis, eli jatkoa seuraa (kellari on kesken ja pihatyöt tekemättä).

Mutta en minä näitä juttuja tänne kuitenkaan kovin kauaa kirjoittelisi, jos ei näitä kukaan poikkeaisi lukemaan, ja ahkerimmat jopa kommentoimaan. Se kannustaa minuakin jatkamaan. Varsinkin kun itsekin olen talojen kanssa ”töissä” ja tekemisissä koko ajan, niin onhan se oman ammattitaidonkin kannalta ihan hyödyllistä vaihtaa kokemuksia ja mielipiteitä.

Oli tällä blogin kirjoittamisella alusta alkaen toki muitakin tarkoituksia. Tämän oli tarkoitus olla työkalu valvojan suuntaan (ja siinä se toimi ihan hyvin), ja lisäksi ihan mukava yllätys oli sekin, että myös valppailta lukijoilta tuli jatkuvasti hyviä huomioita – eli asiat ei ainakaan lähteneet ihan väärille raiteille. Tällä hetkellä vaikuttaa, että lopputulos olisi ollut ihan onnistunut. En ainakaan tiedä, että rakentamisessa mikään olisi mennyt pieleen. Sama tietysti on kaikilla muillakin tavoite omissa rakennusprojekteissaan, ja kyllä minä näkisin, että raksablogin pitäminen lisää sen todennäköisyyttä, että projektinsa lopussa voi kokea onnistumisen iloa.

Joten pidetään yhteyttä jatkossakin! Kyllä näitä tekstejä ja kuvia tänne nettiin mahtuu! Ja minusta on ollut mukavaa, jos jokin asia on herättänyt ajatuksia siinä määrin, että sen pohjalta on välillä käyty keskusteluja, välillä aika vilkkaastikin. Ihan kaikki keskustelut ei muuten näy täällä, eli tuolla ylempänä kun on oma sähköpostini, niin moni on kirjoittanut myös sinne – ja saa kirjoittaa jatkossakin (minulle sopii mieluiten miten päin vaan). Mukavaa viikonloppua!

Kiinteistövakuutusten iso hintahaitari

Kilpailutin kiinteistövakuutuksen kiinteistömeklari Howdenia (entinen Colemont) apuna käyttäen. Työni puolesta tämä vakuutusmeklari oli minulle tuttu. Meidän talo on siis AsOy -muotoinen, mikä vakuutusten osalta tarkoittaa sitä, että AsOy ottaa omiin nimiinsä kiinteistön vakuuttamisen, ja osakkeenomistaja omissa nimissään ottaa irtaimistolle kotivakuutuksen.

Alun perin AsOy -muotoisuus tuli meille tontin mukana. Tontti oli ostettaessa jo valmiiksi Koy -muotoinen, kun tähän oli joskus suunniteltu tulevan liiketalo. Sitten se muutettiin AsOy:ksi. Sitten tontille rakennettiin asuintalo. Lopuksi sekä asuintalo, että sen alla oleva tontti on AsOy:n omaisuutta. Asukkaina/osakkaina omistamme AsOy:n koko osakekannan, joten kai loppupeleissä voi kuitenkin sanoa, että talo on meidän, vaikka todellisuudessa omistamme pelkkiä osakekirjoja, eli pelkkää paperia, jotka nekin on pankin holvissa rakennuslainan vakuutena.

Uusille parin tuhannen asuinneliön kerrostaloille kiinteistövakuutuksen voi saada alle tuhannen euron vuosimaksulla. Vakuutus kattaa kiinteistölle sattuneet äkilliset vahingot, ja jos kiinteistö tuhoutuisi täysin esim. meteori-iskussa tai tulipalossa tai jossain muussa äkillisessä vahingossa, niin vakuutusyhtiön kustannuksella rakennettaisiin sitten koko rakennus uudelleen sellaiseksi kuin se oli ennen vahinkoa.

Vuosikymmenten saatossa puhkikuluneita putkia tai kylppärin vesieristeitä ei kuitenkaan kiinteistövakuutuksesta korvata, eli ihan niin hyvä vakuutus se ei ole, että sen avulla taloyhtiö voisi teettää putkiremontit ja/tai kylppärit kuntoon. Moni taloyhtiössä ihmetteleekin, että mitä hyötyä sellaisesta vakuutuksesta sitten ollenkaan on, kun ei se korvaa edes kunnossapidon laiminlyöntejä, mutta omasta mielestäni mitään rakennusta ei kuitenkaan uskalla ilman vakuutuksia pitää.

Hintahaitari oli tämän kertaisessa kyselyssä aika suuri. Edullisin tarjous oli 230,59€ per vuosi, ja kallein hinta 454,55€. Halvin hinta oli siis noin puolet kaikein kalleimmasta. Tarjouksia pyydettiin aakkosjärjestyksessä seuraavista vakuutusyhtiöistä: Fennia, IF, Lähivakuutus, Pohjantähti ja Vakuutusyhtiö Pohjola. Pohjola ei varmaan pahastu, jos kerron että paras ja samalla halvin tarjous tuli heiltä. Muuten joudun olemaan aika varovainen julkisessa kommentoinnissa koskien esim. vakuutusyhtiöitä ja pankkeja, koska kuitenkin kaikkien niiden kanssa teen joka viikko töitä. Ja jos joku kysyy, kaikki vakuutusyhtiöt ja pankit ovat tietysti ihan hyviä. Tässä kuvakaappausta tämän kertaisesta tarjousvertailusta:

Kiinteistövakuutuksen kilpailutus. Vakuutusyhtiöiden nimet peitetty.

Kiinteistövakuutuksen kilpailutus. Vakuutusyhtiöiden nimet peitetty.

Paitsi hinta, myös vakuutusten sisältö ja ehdot voivat vaihdella huomattavasti. Sama ilmiö on myös kotivakuutuksissakin. Joskus jos rivitalossa tai kerrostalossa sattuu jokin isompi vahinko, jonka seurauksena useampi huoneisto joudutaan tyhjentämään ja asukkaat joutuvat muuttamaan hetkeksi evakkoon, niin evakkoasumisen kulut menee kotivakuutuksesta (tai asukkaan omasta kukkarosta, jos kotivakuutusta ei ole). Näissä tilanteissa helposti huomaa myös eri vakuutusyhtiöiden erilaista korvauskäytäntöä. Toki osittain se johtuu myös siitä, että kotivakuutuksen (kuten kiinteistövakuutuksenkin) voi ottaa eri laajuisena. Hinnassa ei kuitenkaan montaa kymppiä vuosittain lisää tule, jos ottaa vakuutuksen laajimmassa muodossaan. Vahingon sattuessa se varmasti kannattaa, mutta esim. 10 vuoden juoksussa lisäkulu ei kovin suuri ole. Tässä kuvakaappausta tämän kertaisen kiinteistövakuutuksen sisältöeroihin liittyen (tästä ei oikeasti saa erkkikään mitään selvää, eli parhaan hinta-laatusuhteen arvioinnissa joutuu jossain määrin sokeasti luottamaan vakuutusmeklarin mielipiteisiin):

Vakuutuskorvausten sisällöissä on eroja vakuutusyhtiöstä riippuen.

Vakuutuskorvausten sisällöissä on eroja vakuutusyhtiöstä riippuen.

AsOy -muotoisen talon rakentamisen aikana kannattaa muuten olla tarkkana – tämä asia tuli itsellenikin ihan uutena tietona. Nimittäin nyt kilpailuttamani kiinteistövakuutukset korvaavat vain asumisaikaisia asioita. Rakentamisajalta ne eivät korvaa mitään.

Rakentamisajalle on toki saatavissa omia vakuutuksia, mm. rakennustyövakuutus, ryhmähenkivakuutus ja lakisääteinen tapaturmavakuutus. Nämä  vakuutukset siis korvaavat kaikki rakennustyössä mahdollisesti sattuvia vahinkoja. Lisäksi rakennusliikkeillä on toiminnan vastuuvakuutus (mutta yksityishenkilöillä ei ole). Tietysti rakentamisajallakin yksityishenkilöillä on aina oma kotivakuutus, mutta siihen kuuluva oikeusturvavakuutus ei korvaa AsOy:n asioita, koska AsOy on yritys, joka ei kuulu kotivakuutuksen piiriin.

Joten mitä sitten, jos AsOy:n rakentamisen aikana tulisi tarve lähteä vaikkapa käräjille, niin onko oikeusturvavakuutusta? Eipä taida olla – ei mitään kautta. Sellaista vakuutustuotetta ei nimittäin ole saatavilla eikä olemassakaan. Ai miksei ole? No, kyselin tätä omassa rakennusprojektissani itsekin vakuutusyhtiöiltä, ja vastaus oli, että jokainen vakuutusyhtiö voi itse päättää mitä vakuutustuotteita se tarjoaa ja millä hinnalla. Ja että tällaista vakuutustuotetta ei nyt ole tarjolla.

Jos yksityisrakentaja haluaisi rakentamisajalle yhtä hyvää vakuutusturvaa kuin rakennusliike, sitten vissiin pitäisi oman omakotitalon rakentamisen ajaksi perustaa itse itselleen rakennusfirma, ja ottaa oikeusturvavakuutukset yms. toiminnan vakuutukset yrityksen nimiin, jolloin aukkoa vakuutusturvan suhteen ei pääse syntymään.

Helsinki-Vantaa -30C, siis milloin?

Olen tässä joinakin viime päivinä pohdiskellut pikkuisen ilmaston muuttumista. Onko sellaista havaittavissa? Jos on, onko sillä vaikutusta talon lämmitykseen, eristämiseen ja rakentamiseen yleensäkin?

Tänä vuonna on ollut suhteellisen leuto talvi. Vantaalla keskilämpötila joulukuussa 2014 oli -1,0C. Tammikuun 2015 keskilämpötila on tähän mennessä ollut suunnilleen samaa luokkaa, eli -1,9C. Ja lämmityksessä tämän kyllä huomaa. Sähkön kulutus ei ole ollut kummoinenkaan, eikä polttopuitakaan ole mennyt siinä määrin mitä niitä oli tälle talvelle kellarin varastoihin tehtynä ja varattuna. Tällä menolla rakennusaikaisia laudan pätkiä saa poltella aika pitkään.

Juoksulenkillä aloin eilen pohtimaan, että milloin meidän taloon kannattaisi laittaa maalämpö? Tai minkä kokoisessa talossa sen pitäisi kannattaa? Entä kuinka paljon investoinnin kannattavuuteen vaikuttaa talon kokoluokan lisäksi myös sääolosuhteet? Nyt menossa oleva lauha talvi ei taida olla lajissaan viimeinen? Alun perin suunnitelmissa oli laittaa maalämpö parisen vuotta lopputarkastuksen jälkeen (jotta saa hyödyntää kotitalousvähennyksen), mutta tällä menolla asennuksen kanssa ei välttämättä kannata pitää kiirettä.

Tässä kohtaa tuli mieleen, että joskus oli sentään 30 asteen pakkasia Etelä-Suomessakin. Muistan hyvin, miten joskus kouluun mennessä huivi piti kietoa aika hyvin kaulan ja vielä naamankin ympärille. Itse olen syntynyt 70-luvun alussa, mutta omat lapseni eivät tällaisia näin kylmiä aamuja muista. Nyt olen lähipiirissä kysellyt muistaako muut milloin viimeksi näillä nurkilla oli 30 astetta pakkasta. Aika hyvin nuo kylmät jaksot ovat ihmisten mieliin jääneet Vaikka aikaa niistä jo on.

Entä muistatko itse milloin viimeksi oli niin kylmää, eli Etelä-Suomessakin mitattiin 30 asteen pakkasia?

Entä onko paukkupakkasten harveneminen tai kokonaan pois jääminen myös yksi merkki ilmaston muuttumisesta?

Oikea päivämäärä ensin mainittuun kysymykseen (eli milloin viimeksi oli 30 astetta pakkasta näillä nurkilla) löytyy alla olevan kuvan kuvatekstissä. Otetaanpa vähän tyhjää tilaa tähän kohtaan niin, ei katse harhaile ihan niin helposti seuraavan kuvan alla olevaan oikeaan vastaukseen… 🙂

….

(scrollataanpa vielä vähän lisää alaspäin…)

Joskus Helsinki-Vantaan lentokentälläkin on mitattu 30 asteen pakkasia. Ei kuitenkaan enää kertaakaan 7.1.2003 jälkeen, ja siitä on jo yli 12 vuotta kulunut. Omat lapseni eivät näin kovia pakkasia muista, kun olivat silloin vielä niin pieniä (toinen 2v ja toinen 4,5 vuotta). Ehkäpä itse olen viimeinen sukupolvi, joka Etelä-Suomen oloissa tällaiset kelit itse vielä muistaa? Lapissakin tietysti voi käydä kokeilemassa yhtä kovat pakkaset, mutta ei se siellä tunnu läheskään samalta, kuin meren äärellä.

Joskus Helsinki-Vantaan lentokentälläkin on mitattu 30 asteen pakkasia. Ei kuitenkaan enää kertaakaan 7.1.2003 jälkeen, ja siitä on jo yli 12 vuotta kulunut. Omat lapseni eivät näin kovia pakkasia muista, kun olivat silloin vielä niin pieniä (toinen 2v ja toinen 4,5 vuotta). Ehkäpä itse olen viimeinen sukupolvi, joka Etelä-Suomen oloissa tällaiset kelit itse vielä muistaa? Lapissakin tietysti voi käydä kokeilemassa yhtä kovat pakkaset, mutta ei se siellä tunnu läheskään samalta, kuin meren äärellä. (Mittarin kuva bongattu MTV3:n nettisivuilta)

Ilmatieteenlaitos on pitänyt tilastoa mm. kovista pakkasista, viimeisen 50 vuoden aikana Helsinki-Vantaan lentokentällä mitatut yli 30 asteen pakkaset on kerätty tähän taulukkoon (klikkaamalla kuvaa isommaksi näkyy vuosiluvut ja päivämäärät paremmin):

Kovat pakkaset 1960-luvun puolivälistä aina nykyaikaan saakka. Etelä-Suomessa pitkä lauha jakso on ollut myös vuosina 1987-1999, mutta ennen vuotta 1987 Etelä-Suomen paukkupakkasia näyttäisi olleen tämän tästä, melkein joka vuosi.

Kovat pakkaset 1960-luvun puolivälistä aina nykyaikaan saakka. Etelä-Suomessa pitkä lauha jakso on ollut myös vuosina 1987-1999, mutta ennen vuotta 1987 Etelä-Suomen paukkupakkasia näyttäisi olleen tämän tästä, melkein joka vuosi.

Tämä ylläoleva taulukko, ja muutamat muutkin säätilojen ennätykset löytyvät tästä linkistä:

http://ilmatieteenlaitos.fi/kovat-pakkaset-ja-kylmimmat-talvet

Mikä sitten tulee olemaan tämän talven pakkasennätys? Jos ei helmikuussa 2015 enää tule kylmiä jaksoja, niin maaliskuussa niitä ei varmastikaan enää tule. Silloin tämän talven pakkasennätykseksi jää Vantaalla joulukuun 29.12.2014 päivän lukemat, jotka Vantaan energian tuntikohtaisessa seurannassa näkyy tässä:

Vielä olisi talvea jäljellä noin kuukausi, eli 31 päivän päästä olisi maaliskuun ensimmäinen päivä. Ehkä helmikuussa 2015 tulee vielä kylmää tai sitten ei, maaliskuussa tuskin enää talven pakkasennätyksiä rikotaan. Jos ei helmikuussakaan enää pakasta, sitten tämän talven pakkasennätykseksi Vantaalla jää -19,9C, joka Vantaan energian raportointipalvelun mukaan saavutettiin 29.12.2014 klo 19:00.

Vielä olisi talvea jäljellä noin kuukausi, eli 31 päivän päästä olisi maaliskuun ensimmäinen päivä. Ehkä helmikuussa 2015 tulee vielä kylmää tai sitten ei, maaliskuussa tuskin enää talven pakkasennätyksiä rikotaan. Jos ei helmikuussakaan enää pakasta, sitten tämän talven pakkasennätykseksi Vantaalla jää -19,9C, joka Vantaan energian raportointipalvelun mukaan saavutettiin 29.12.2014 klo 19:00.

Ilmeisesti ilmastonmuutos sitten on tosiasia, ja pidemmässä perspektiivissä vuodesta 1953 eteenpäin kehitys näyttää tältä:

Erilaiset skenaariot

Erilaiset skenaariot ennustavat keskilämpötilan kasvua vielä pitkään, ja vuoden 1953-2010 käyrä näyttäisi peruutuspeiliin katsomalla tältä. Havainnot näyttäisi vahvistavan käsitystä, että lämpötilat ovat noususuunnassa, ja saman kehityksen ennustetaan jatkuvan vielä pitkään, tässä ennustekäyriä on piirretty vuoteen 2080 asti.

Tämä pitkän ajan taulukko löytyy täältä:

http://ilmatieteenlaitos.fi/c/document_library/get_file?uuid=827685fa-942d-4727-abb3-ae2877e55a99&groupId=30106

(dokumentissa on 110 sivua, ja se kestää latautua oman netin nopeudesta riippuen ehkä muutaman minuutin)

Mitä talonrakentajan pitäisi ottaa tässä kohtaa huomioon? Rakennammeko me taloja 1980-luvun olosuhteisiin, 2015 hetken ominaisuuksiin vai pitäisikö arvailla miltä maailma näyttää esim. vuonna 2050, jolloin nyt rakennettu talo on 35 vuotta vanha?

Palaan lähipäivinä tähän aiheeseen vielä uudestaan pohtimalla asiaa eri lämmitysratkaisujen näkökulmista.

Lattialämmitys kellon taakse, säästöä 17%

Joulun pyhien jälkeen kun palasimme joulun vietosta takaisin, oli talossa lämpöä 14-16C huoneesta riippuen. Lämmitys oli säädetty vähän normaalia pienemmälle, ja nolla keleissä lämpötila olisi varmaan pysynyt lähellä +20C, mutta joulun pyhiksi sattuneilla paukkupakkasilla sisälämpötilakin putosi useamman asteen siitä. Yhden viikon viilennyksestä huolimatta sähköä kului koko joulukuun aikana 2308 kWh, erityisesti niinä kahtena päivänä, jolloin taloa lämmitettiin taas takaisin normaaliin lämpöön. Lämmitys meni itse asiassa vähän ylikin, ja lopussa oli liian kuuma. Silloin syntyi idea ottaa lattialämmityksen kiertovesipumppu kokonaan pois päältä.

Olen jatkanut samaa käytäntöä manuaalisesti koko tammikuun (aamulla töihin lähtiessä lattialämmityksen pumppu pois – ilta ysiltä taas takaisin), ja nyt tästä päivästä lukien sama tapahtuu tästä eteenpäin kellon avulla ja automaattisesti. Talon lattialämmitys toimii siis kokonaan yösähköllä tällä hetkellä. Lattioissa on niin suuret massat, että ne eivät ehdi päivän aikana jäähtyä.

Mitä tuloksia on näistä kokeiluista on tullut tähän mennessä eli joulun pyhien jälkeen?

Sähköä ainakin näyttäisi kuluvan oleellisesti vähemmän. Joulukuun mitattu kulutus oli 2308 kWh, ja tammikuun ennuste näyttäisi menevän tasolle 1900 kWh (tähän mennessä kulunut 1199 kWh). Säästöä näiden kahden luvun välissä on 17%, eikä sähkön käyttöön liittyen ole tehty muita kulutustapamuutoksia kuin se, että vesikiertoinen lattialämmitys on otettu päivisin pois päältä.

Lisäksi se sähkö mitä nyt lämmitykseen kuluu, on pelkästään yösähköä (yösähkön osuus tammikuussa on ollut 70% sähkön kokonaiskulutuksesta, jolloin käyttöveden lämmitys päiväsähkön aikana sekä muu kotitaloussähkö on tasolla 500 kWh/kk).

Sähkön kilpailutuksen jälkeen meillä yösähkön hinnaksi tuli 4,75 senttiä/kWh, ja siihen siirtomaksut päälle tekee 1,80 senttiä/kWh, jolloin yösähkön kokonaishinnaksi tulee 6,55 senttiä/kWh. Sähkön kilpailutuksessa sähkön yksikköhinnoista saatiin jo noin 10% pois.

Jos ynnään nyt yöaikaan keskitetyn laattialämmityksen säästöt, plus sähkön kilpailutuksen säästöt yhteen, niin nopeasti laskien nämä kaksi lukua tekevät yhteensä 17%+10%=27%, eli yli neljäsosa sähkölaskusta lähti pois yhden ohjauskellon avulla/hinnalla. Tai tietysti maksoihan se sähkönkilpailutuskin parin puhelinsoiton verran.

Lämmityksen kuluihin voi siis vaikuttaa aika pienilläkin toimenpiteillä, eikä meillä ole oikein tingitty mistään. Lattian lämpötila on sama kuin ennen, ja huonelämpötila on myös samalla tasolla kuin ennen (polttopuita menee ehkä hiukan enempi, tällä vauhdilla noin 5 kuutiota vuodessa, ja niistä saatu energia vastaa ehkä noin 5000 kWh vuosittain). Tähän mennessä suurin kuukausittainen sähkölasku ikinä oli joulukuun 2308 kWh:sta, josta laskua kertyi 250,72€ (yhden kWh:n keskimääräiseksi innaksi tuli 10,9 senttiä – silloin sähköä ei oltu vielä kilpailutettu). Nyt pitää sitten katsella, mille tasolle sähkölaskut asettuvat jatkossa tulevien kuukausien osalta. Kuukausittain kulutus, samoin kuin sähkön yksikköhinnat ovat pienemmät. Ja talossa oli siis lämpimiä neliöitä kolmessa kerroksessa yhteensä 241m2.

Ohjauskello on pieni kuin tulitikkuaski.

Ohjauskello on pieni kuin tulitikkuaski.

Kuva lähempää.

Kuva lähempää.

Ohjauskellon manuaali.

Ohjauskellon manuaali.

Lattialämmityksen kiertovesipumpun päälle/pois -kytkin. Kesäajaksi taidan laittaa muutamaksi kuukaudeksi kokonaan pois päältä. Jos talossa tarvitaan lämmitystä esim. kostean nihkeänä kesäpäivänä, niin parasta kai pistää takkaan tulet, jolloin ilmastointikin tehostuu samalla, ja kosteus menee pihalle.

Lattialämmityksen kiertovesipumpun päälle/pois -kytkin. Kesäajaksi taidan laittaa muutamaksi kuukaudeksi kokonaan pois päältä. Jos talossa tarvitaan lämmitystä esim. kostean nihkeänä kesäpäivänä, niin parasta kai pistää takkaan tulet, jolloin ilmastointikin tehostuu samalla, ja kosteus menee pihalle.

Sähkönkulutus 1-22.01.2015  = 1199 kWh. Jos koko loppukuu on pikku pakkasta. Jos koko loppukuun jatkuu pikkupakkasta, asettuu tammikuun sähkönkulutus 1900 kWh:n tasolle. Joulukuussa 2014 sähköä kului 2308 kWh. Joulukuun keskilämpötila oli -1,0C. Tammikuun keskilämpötila (22 päivän osalta) on ollut -2,2C. Porealtaan käyttöpäivä kuluttaa yhtä paljon sähköä kuin kireä pakkaspäivä. Poreallasta käytettäessä tammikuun neljäs päivä oli pakkasta -2,2C ja päivä sen jälkeen pakkasta oli -9,8C. Sähkönkulutus molempina päivinä suunnilleen sama, eli noin 70 kWh/vrk.

Sähkönkulutus 1-22.01.2015 = 1199 kWh. Jos koko loppukuun jatkuu pikkupakkasta, asettuu tammikuun sähkönkulutus 1900 kWh:n tasolle. Joulukuussa 2014 sähköä kului 2308 kWh. Joulukuun keskilämpötila oli -1,0C. Tammikuun keskilämpötila (22 päivän osalta) on ollut -2,2C. Porealtaan käyttöpäivä kuluttaa yhtä paljon sähköä kuin kireä pakkaspäivä. Poreallasta käytettäessä tammikuun neljäs päivä oli pakkasta -2,2C ja päivä sen jälkeen pakkasta oli -9,8C. Sähkönkulutus molempina päivinä suunnilleen sama, eli noin 70 kWh/vrk.

Kaikkien tähänastisten asuinkuukausien sähkönkulutus käppyrät lokakuun alusta lukien ovat Talo-Rautio Facebookin puolella tässä linkissä (kuvagalleriat on jotenkin helpompi laittaa sinne):

https://www.facebook.com/media/set/?set=oa.894756557241722&type=1

Radonmittauksen tulos yllätti taas

Ensimmäinen yllätys tuli silloin, kun rakennusaikana radonin 48h pikamittaus näytti kellarissa 169 Bq/m3. En olisi ikinä uskonut, että siellä voisi olla niin paljon radonia. Nyt äsken saadut tulokset yllättivät taas – ehkä vielä enemmänkin.

Eli vajaa kolme viikkoa sitten pohdiskelin täällä rakennusblogissani mm. lämpötilan ja tuuletuksen mahdollisia vaikutuksia radonin määriin sisäilmassa. Kolmen viikon takaiset kokeilun alkaessa olleet pohdintani ovat luettavissa tässä linkissä:

http://talo-rautio.talovertailu.fi/2014/12/30/lampotila-ja-tuuletuksen-vaikutukset-radonin-maaraan/

Silloin 3 viikkoa takaperin toin meidän keittiöön radonia, lämpötilaa ja ilmankosteutta mittaavan tietokoneen, joka teki mittauksia kerran tunnissa yhteensä 472 kertaa. Radonin osalta tulokset näkyy nyt tässä:   Screenshot 2015-01-19 19.57.44 Tulos hyppelee kuin aivosähkökäyrä, vai mitä? Oikeaa EEG:tä eli aivosähkökäyrää on tässä seuraavassa kuvassa sekunnin mittainen pätkä (lähde Wikipedia):

Aivosähkökäyrää yksi sekunti

Aivosähkökäyrää yksi sekunti

Nyt jos yritetään katsoa (olen tässä itse jo tuijotellut melkein parisen tuntia) tuota ensimmäistä käyrää, että mitä siinä näkyy ja miksi näkyy, niin radonpitoisuuden käyrä alkaa pikkuhiljaa hahmottua. Käyrässä näkyvät tietyt olosuhteen muutokset ihan selvästi. Jopa yllättävän selvästi. Kysyinkin Suomen Radonhallinta Oy:n Jarkko Ruokoselta, että löytääkö hän käyrästä sen kohdan, jossa laitoin ilmastoinnin hetkeksi vähän pienemmälle teholle? Ja kyllä hän sen oikean kohdan löysi ihan puolessa sekunnissa, tässä kyseisestä kohdasta suurennos:

Ilmastointi ollut pari päivää pienemmällä teholla 5.1 - 7.1.2014 ja vastaavasti normaalia suuremmalla teholla päivän siihen perään 7-8.1.2015. Tasoero näiden kahden perättäisen keltaisen ruudun sisällä on aika suuri, tai ainakin vähän suurempi, mitä on vaihtelu joulukuun loppupäivien korkealla tasolla suhteessa uuden vuoden aattoon ja sen jälkeisiin matalan tason päiviin. Näissä mittausjakson alkuhetkissä en keksi muuta selittävää syytä kuin sen, että joulukuun lopussa oli pakkasta, mutta uutena vuotena ja sen jälkeisinä päivinä oli nollakelit.

Ilmastointi ollut pari päivää pienemmällä teholla 5.1 – 7.1.2014 ja vastaavasti normaalia suuremmalla teholla päivän siihen perään 7-8.1.2015. Tasoero näiden kahden perättäisen keltaisen ruudun sisällä on aika suuri, tai ainakin vähän suurempi, mitä on vaihtelu joulukuun loppupäivien korkealla tasolla suhteessa uuden vuoden aattoon ja sen jälkeisiin matalan tason päiviin. Näissä mittausjakson alkuhetkissä en keksi muuta selittävää syytä kuin sen, että joulukuun lopussa oli pakkasta (käytiin huipputasolla 150 Bq/m3, mutta uutena vuotena ja sen jälkeisinä päivinä oli nollakelit (käytiin alimmillaan nolla tasolla).

Tässä alkupään ”aivosähkökäyrässä” näkyy siis kaksikin perättäistä ”aallonharjaa”, ensimmäiset koholla olevat arvot ovat jo joulukuun viimeisten päivien kohdalla. Eka nousu ei ole kuitenkaan niin selvä mitä se on 5-7.1.2015 välisenä hetkenä, jolloin kohonnut taso on suht selvä ja suht tasainen kahden vuorokauden ajan – ja sen näkee ihan paljaalla silmällä, että siinä kohtaa on tapahtunut jotain. Koko sen hetken ilmastointi oli siis pienellä. Tähän kokeilujaksoon sattuu myös yksi mittausjakson huipuista, huimat 183 Bq/m3.

Ilmastoinnilla leikkiminen ei muuten liene ollut aivan ainoa tekijä, mikä aiheutti tuon 2 päivän huippulukemat – nimittäin toinen, ja tätä vahvistanut tekijä lienee myöskin juuri samoille päivämäärille sattunut pakkasjakso, joka näkyy selvemmin näitä alla olevia päivittäisiä sähkönkulutus käppyröitä katsomalla:

Päivittäinen sähkönkulutus (siniset pylväät) ja vuorokauden keskilämpötila tammikuun 18 ensimmäisen päivän aikana. Tammikuun keskilämpötila koko kuun ajalta oli -1,4C (vaakatasossa oleva punainen katkoviiva). Tähän astinen tammikuun sähkönkulutus on ollut 956,8 kWh 18 päivän aikana, josta yösähkön osuus 672,3 kWh ja päiväsähkön osuus 284,5 kWh. Suurin syy alhaiseen kulutukseen lienee lauha talvi. Joulukuussa 2014 sähköä kului 2308 kWh koko kuukauden aikana.

Päivittäinen sähkönkulutus (siniset pylväät) ja vuorokauden keskilämpötila tammikuun 18 ensimmäisen päivän aikana. Tammikuun keskilämpötila koko kuun ajalta oli -1,4C (vaakatasossa oleva punainen katkoviiva). Tähän astinen tammikuun sähkönkulutus on ollut 956,8 kWh 18 päivän aikana, josta yösähkön osuus 672,3 kWh ja päiväsähkön osuus 284,5 kWh (yösähkön osuus täten 70,3% kaikesta sähkön kulutuksesta). Suurin syy melko alhaiseen kulutukseen lienee lauha talvi. Joulukuussa 2014 sähköä kului 2308 kWh koko kuukauden aikana.

Lämpötila on sahannut tammikuussa tähän mennessä jo kaksi kertaa, ja jos katsotaan ensimmäisen kuvan radon käppyröitä, niissä näkyy sama sahaaminen noin yhden päivän viipeellä, mitä näkyy näissä lämpötilakäyrissäkin, eli ensimmäisen kerran radon on korkealla joulukuun viimeisinä päivinä (syynä lienee joulun pyhien pakkasjakso?), ja seuraava erittäin korkea ja ilmastoinnin säädöillä tehostettu huipputaso tulee tammikuun 5-7 päivien kohdalla. Sitä seuraavan kerran radon on korkealla 11-13 päivät tammikuussa ja sen jälkeen radonin taso putoaa samalla kun ulkolämpötila lauhtuu…

Mahdoinkohan tehdä oikeita johtopäätöksiä?

Näin noita eri käppyröitä ainakin omasta mielestäni voisi tulkita, joten ulkolämpötilalla on merkitystä – samoin sillä onko ilmastointilaite normaalia pienemmällä. Jos ilmastointilaite oli normaalia suuremmalla, lopputuloksena radonin määrä liippasi lähelle nollaa ihan niin kuin suojakeleilläkin IV-koneen käydessä normaalitehoillaan. Yhtenä syynä korkeisiin radonpitoisuusksiin saattaa siis olla sekin, että joissakin taloissa jokin asia on pielessä ilmastoinnin suhteen, eikä esim. korvausilman saanti ole riittävä. (Juuri muuten sattumoisin edellisessä viestissäni pohdiskelin sitä, että onko hyvä jos taloista tehdään pullotiivitä? Mitä se mahtaa vaikuttaa radonin määrään? Varsinkin silloin jos alapohjaa ei ole saatu ihan täysin tiiviiksi jostain syystä?)

Entä miksi aivan ensimmäisen kuvan radon käyrässä perättäiset arvot saattavat poiketa toisistaan aika merkittävästikin, eli käyrään tulee eloa aivan kuin aivosähkökäyräänkin? Se taas johtuu mm. siitä, että jos oven tai ikkunan avaa hetkeksikin, sillä on heti selvä vaikutus radonin määrään, joka laskee välittömästi – itse näin toisessa paikassa mitattuja käppyröitä, joissa pudotus oli silmämääräisesti arvoiden jopa 80%. (Tässä jo isännöinnin näkövinkkelistä katsottuna oma ammatillinen tietotaitokin lisääntyy aivan huomattavasti).

Hiukan yllättynyt ja hämilläni olen silti edelleenkin.

Ai miksikö?

No nyt kannattaa palauttaa mieliin, että missä se radonia mitannut tietokone oli koko mittausjakson? Se oli meillä keskikerroksen keittiön pöytätasolla. Ja nyt jos katsotaan meidän talon poikkileikkauskuvaa, niin se näyttää tältä:

Talo-Raution poikkileikkaus. Keittiön lattian alapinta on noin 80cm maan pinnan yläpuolella, ja keittiön sisälattia on 120 cm maanpinnan yläpuolella. Tässä testissä radonin mittaus tehtiin leikkauskuvassa näkyvän keittiön työtason päällä. Sen korkeus lattiasta on 90 cm ja maanpinnasta 210 cm.

Talo-Raution poikkileikkaus. Keittiön lattian alapinta on noin 80cm maan pinnan yläpuolella, ja keittiön sisälattia on 120 cm maanpinnan yläpuolella. Tässä testissä radonin mittaus tehtiin leikkauskuvassa näkyvän keittiön työtason päällä. Sen korkeus lattiasta on 90 cm ja maanpinnasta 210 cm.

Jos minulta olisi joitakin vuosia sitten kysytty, että arvaa mitä näyttää radonmittari, jos se laitetaan sellaiseen uuteen kolmikerroksiseen puutaloon, joka on rakennettu savikuoppaan paalujen varaan, ja jossa keittiö on keskimmäisessä kerroksessa noin 2 metriä maanpinnan yläpuolella? Niin mitä mittari näyttää jos ja kun se viedään sinne keskikerroksen keittiöön?

Olisin aika varmasti vastannut, että jos ja kun kyseessä on savimaalla oleva puutalo, niin mittari näyttää keskikerroksessa tasan nollaa. Tai ainakaan en olisi millään voinut uskoa, että se voisi hetkittäin näyttää 183 Bq/m3 huippuarvoja, jolloin jo mennään lähelle sallittua 200 Bq/m3 rajaa. Eli varsin yllättäviäkin mittaustuloksia tässä nyt tällä kertaa mielestäni saatiin – ottaen huomioon, että radonin puoliintumisaika on alle 4 päivää (eli se on aika lyhytikäinen kaasu) ja lisäksi se on 7-kertaa ilmaa raskaampi kaasu, ainakin näin kerrotaan Wikipediassa, tässä linkissä:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Radon

Eli miten ihmeessä se radon voi mennä 2 metriä maanpinnan tason yläpuolella olevalle keittiön tasolle? Kellarin kautta se kait (rakenteiden välistä) tulee? Nyt samaan aikaan tämän mittauksen aikana meillä oli myös 2 kpl 2 kuukauden ”mittakiekkoja”, jotka lähtivät analysoitavaksi nyt samalla kertaa, ja tuloksia niistä on odotettavissa viikon-parin sisään. Toinen mittakiekoista oli kellarissa, ja toinen keskimmäisen kerroksen työhuoneessa vinosti keittiötä vastapäätä. Saas nähdä mitä kellarin mittaus nyt näyttää, viimeksi 48h pikamittarilla rakennusaikana tehty mittaus näytti kellarissa radonin määräksi 169 Bq/m3. Ja silloin ei IV-konetta oltu vielä asennettu eikä edes hankittu.

Tässä vielä muita samalla kertaa saatuja huoneilman mittaustuloksia, jotka olivat suht ”normaalilla tasolla”. Erityisen tasainen on mielestäni lämpötilakäyrä, koska mittari oli aika lähellä takkaa. Tiilerin takassa on kuitenkin tiilikerrosten välissä villaa, joten se luovuttaa lämpöä äärimmäisen tasaisesti, niin kuin alla olevasta käppyrästä näkyy, eli mitään suuria lämpötilan aaltoliikkeitä ei tässä käyrässä näy:

Huoneen lämpötilan ja kosteuden vaihtelut mittausjakson aikana. Huonelämpötila oli hyvin tasainen hipoen +20C käyrää (mittalaite oli 20 cm päässä ikkunasta ja noin 2,5 metrin päästä takasta. Takka käytettiin ihan normaalisti eli 3-4 kertaa viikossa, pakkasilla joka päivä. Sisäilman kosteus näyttää vaihdelleen 30% - 40% välillä. Talossamme on siis kaikilla mittareilla (radon, kosteusprosentti ja lämpötila) mitattuna ihan hyvä ja tasalaatuinen sisäilma.

Huoneen lämpötilan ja kosteuden vaihtelut mittausjakson aikana. Huonelämpötila oli hyvin tasainen hipoen +20C käyrää (mittalaite oli 20 cm päässä ikkunasta ja noin 2,5 metrin päästä takasta. Takka käytettiin ihan normaalisti eli 3-4 kertaa viikossa, pakkasilla joka päivä. Sisäilman kosteus näyttää vaihdelleen 30% – 40% välillä. Talossamme on siis kaikilla näillä mittareilla (radon, kosteusprosentti ja lämpötila) mitattuna ihan hyvä ja suht tasalaatuinen sisäilma (varsinaisia sisäilman epäpuhtauksia esim. homeitiöitä, tai VOC-yhdisteitä ei nyt mitattu, enkä tiedä onko oikeastaan mitään syytä/mielenkiitoa mitata, kun mitään outoa ei ole huomattu).

Ilmanpaineen vaihtelut mittausjakson aikana, sekä radonmittauksen yhteenvedot. Yhteenvetona radonmittauksessa tehtiin tunnin välein yht. 472 mittausta 30.12.2014 - 19.01.2015 välisenä aikana. Radonin keskiarvotaso oli 62 Bq/m3 plus/miinus 1,9% ja suurin mitattu arvo oli 183 Bq/m3 ja pienin mittausarvo oli nolla.

Ilmanpaineen vaihtelut mittausjakson aikana, sekä radonmittauksen yhteenvedot. Yhteenvetona radonmittauksessa tehtiin tunnin välein yht. 472 mittausta 30.12.2014 – 19.01.2015 välisenä aikana. Radonin keskiarvotaso oli 62 Bq/m3 plus/miinus 1,9% ja suurin mitattu arvo oli 183 Bq/m3 ja pienin mittausarvo oli nolla.

Tiiveyspohdintoja, missä optimi?

Vertia Oy julkaisi noin viikko sitten eli 11.1.2015 raportin, jonka aiheena oli Ilmatiiveys ja vuotokohdat uusissa pientaloissa. Pikkuisen kärjistäen nykyajan talon rakenteena (itse asiassa jo 70-luvun alun energiakriisistä lähtien) on ollut ruoteisiin kiinni raksittu muovipussi, jolla on hengityskone. Ongelmana vaan on se, että muovipussi ei koskaan ikinä täysin pidä, ja siitä sitten seuraa aina jotain ongelmia.

Vertia Oy:n raportti löytyy tästä linkistä:

http://www.vertia.fi/images/raportit/Ilmatiiveys%20ja%20vuotokohdat%20uusissa%20pientaloissa%204-2014.pdf

Aivan niin kuin raportissakin kerrottiin – ilmatiiveyden kehitys uusissa pientaloissa on 2 vuoden seurantajaksolla parantunut, ja ilmeisesti jatkaa parantumistaan myös samaan tahtiin tästä eteenpäin?

Aloin siinä sitten miettimään, että mikä olisi talon ns. ”sopiva tiiveys”, vai onko nolla-vuoto ainut tavoitetaso, johon pyritään? Ymmärrän toki, ettei talo saa olla ns. ”harakanpesä”, jollaisia nyt ei hirveän paljon taida olla uusissa tai vanhoissa taloissa muutenkaan, vai mitä sanotte tästä graafista?

Kuvakaappaus Vertia Oy:n 11.1.2015 julkaisemasta raportista. Vanhojen pientalojen tyypillinen ilmanvuotoluku ei ollut useimmissa tapauksissa ollenkaan huono, noin puolessa kohteissa se oli 3,0 tai alle. Joukossa oli kuitenkin muutamia yksittäistapauksia, joissa se oli yli 10,1 tai yli.

Kuvakaappaus Vertia Oy:n 11.1.2015 julkaisemasta raportista. Vanhojen pientalojen tyypillinen ilmanvuotoluku ei ollut useimmissa tapauksissa ollenkaan huono, noin puolessa kohteissa se oli 3,0 tai alle. Joukossa oli kuitenkin muutamia yksittäistapauksia, joissa se oli yli 10,1 tai yli.

Jos talon ilmanvuotoluku lähenee nollaa, niin ilmeisesti ensimmäinen ongelma on se, että takka ei enää vedä, ja tuli jopa sammuu heti kun IV-laitteen takkatoiminnossa aika loppuu, aivan niin kuin tämän linkin keskustelussa eräs rakentaja kertoo:

http://www.rakentaja.fi/indexfr.aspx?s=/keskustelukanava/ketjut/18709/1/0/1/

No – tähänkin tietysti on ratkaisu keksitty, eli takalle voidaan järjestää korvausilmaa joko venttiilin kautta, tai erillisellä korvausilmakanavalla.

Meidän talo meni tiiveysmittauksessa uusien 2-kerroksisten talojen keskikastiin, meillä ilmanvuotoluvuksi tuli 1,43. Onko se hyvä? Mistään ei vedä (ei ainakaan vetoa tunnu), ja takat toimivat ihan normaalisti, jopa kolmekin tulipesää saman aikaisesti. Eikä korvausilman (lisä)saantia ole järjestetty mitenkään. Takkatoimintoakaan ei välttämättä tarvita, vaikka tietyissä keleissä (joku nihkeä matalapaine) takkatoiminnosta kyllä on selvästi hyötyä. Meillä tiiveystestin mittaaminen sujui näin (ei käytetty Vertia Oy:n palvelua, mutta löytyi suositusten kautta eräs toinen hyvä firma)

http://talo-rautio.talovertailu.fi/2014/03/28/tiiviystesti-tehty-ilmanvuotoluku-143/

Vertia Oy:n raportissa korostetaan huonon tiiveyden johdosta erityisesti energian hukkaa. Jos tiiveys on heikko, minusta se taitaa kuitenkin olla siinä tilanteessa se pienin ongelma? Eli kun raportissa verrataan ”tyypillistä taloa” (olisiko keskivertotalossa noin 170m2?) ilmanvuotoluvulla 4 ja 0,5 – niin raportista ilmenee, että eihän se energian hukka euromääräisesti ole kuin 320 euroa vuosittain. Siis melkein euron päivässä. Onko joku uuden talon rakentajista sitten sellaisessa tilanteessa, ettei pystyisi sitä euroa maksamaan tässä kohtaa? Sitä paitsi tilastollisestikin hyvin harvoissa uudiskohteissa on mitattu ilmanvuoto on luokkaa 4, joten todellisuudessa hyvin tiiviin ja huonosti tiivistetyn talojen kesken ei edes synny tuota 320 euron erotusta.

Mitä siitä sitten seuraa, jos seinärakenteiden läpi kulkee ilmaa ja energiaa harakoille? Alipaineistetuissa taloissa ilmaa ei taida harakoille mennä, vaan virtaus on toiseen suuntaan eli taloon sisälle päin. Jolloin jos seinärakenteissa on epäpuhtauksia, riskinä on Vertia Oy:n raportissakin todettu sisäilmaongelman riski. Energia sen sijaan virtaa talosta ulospäin. Ja pitää mennessään rakenteet kuivina. Jolloin se taas estää ja hidastaa kosteusvahinkojen syntymistä, joka taas pienentää sisäilmaongelmien riskiä. Eikö vain?

Joten tältä pohjalta aloin miettimään, olisiko ilmanvuotoluvulle olemassa jokin muukin ihanne arvo kuin tasan nolla, jota kohti mielestäni kovasti yritetään pyrkiä?

Eli kannattaako talonrakentamisessa pyrkiä siihen, että muovipussi pitää, jolloin jos rakenteet mistä tahansa syystä (jokaista taloa kohtaa joskus jokin vahinko, esim. vesivahinko tai vesikatteen pettäminen) sattuisi joskus kastumaan, niin eihän ne kuivu mitenkään, jos eristeen paksuus on suuri, ja jos energiavuotoja ei ole? Omasta mielestäni talo pitäisi aina rakentaa ja suunnitella niin, että vahingon sattuessa talo pyrkii toipumaan jo ihan itsestään, vaikka vahinkoa (esim. tippavuoto tai kondenssivesi) ei koskaan ikinä huomattaisikaan.

Miten tässä tavoitteessa sitten voitaisiin onnistua? Energiaahan on nykymääräyksethän kiristyvät koko ajan, ja tottakai energian säästäminen on muutenkin aina hyvä tavoite.

Energiansäästössä yksi koulukunta lähtee siitä, että tehdään eristeistä niin paksuja ja tiiviitä, ettei niiden läpi pääse mikään. Toinen koulukunta taas lähtee siitä, että miten talon tarvitsema energia tehdään. Jos se tehdään maalämmöllä ja aurinkoenergialla, niin eikös se kompensoi silloin pienen energiahävikin, jolloin voidaan sallia seinärakenteen hengittäminen ja varmistaa energiahävikin avulla rakenteiden kuivana pysyminen? Tässä kohtaa voisi olla hyvä katsella myös itärajan yli. Siellä talvi on kovempi, mutta energia halpaa. Ja melkein jokaisen talon räystäillä roikkuu melkein metriset jääpuikot. Mutta eipä ole sisäilmaongelmia, eikä juuri kellään astmaa, allergiaa eikä altistumista huonolle sisäilmalle. Eli terveellisen asumisen turvaamisessa itänaapurimme on tainnut onnistua meitä paremmin? Ilmastonmuutoksen kannalta energiasyöpöt venäläistalot eivät varmaankaan ole mikään hyvä asia.

Ja jos tässä kohtaa heittäydytään vielä enemmän propellipääksi, niin voitaisiin pohtia ehkä sitäkin, onko talojen alipaineistus hyvä asia. Omasta mielestäni ei välttämättä – mutta eipä tässä kohdin kuitenkaan taida muitakaan järkeviä vaihtoehtoja olla olemassa, jos halutaan estää kostean sisäilman pääsy rakenteisiin. Päinvastaisiakin mielipiteitä näyttäisi olevan (ja ilmeisesti ihan vakavalla mielellä esitetty?), niin kuin esim. tästä linkistä voi lukea:

http://www.linkkitori.net/viihtyis.htm

Itse en kuitenkaan suosittele talon ylipaineistamista – eikä tiedossani myöskään ole, että ylipaineistettua taloa olisi oikeasti missään päin Suomea tai maailmalla olemassa. Mutta jos sellainen talo jossain on, todennäköisesti rakenteet ovat hyvin kosteat, jolloin mikrobit pärjäävät hyvin, ja mikäli mistä tahansa syystä ylipaine hetkeksi katoaisi, silloin homekasvustojen kautta ilmavirrat voivat päästä myös talon sisään, ja viimeistään silloin sisäilmaongelma on väistämätön.

Lopuksi vielä viimeisessä kuvassa meidän talon seinärakennetta, jossa näkyy 175mm paksu villa, alla rullattuna höyrynsulkumuovi, jonka päälle tuli vielä vaakaan 50mm villa, ja sen päälle kipsilevyt. Kuvassa näkyvää lasivillaan mikään mikrobi ei syö, mutta villassa voi olla epäpuhtauksia – vaikkapa rakennusaikaista pölyä, joka mikrobeille ehkä kelpaa, jolloin jos rakenteet olisi pitkään kosteina, silloin voi syntyä mikrobikasvustoja. Miten tässä kohdin mahtaa muuten pärjätä Ekovilla? Sehän on käytännössä ja vähän kärjistäen vanhaa silputtua sanomalehteä? Joka tulipalon sattuessa palaa pois, ja eikös mikrobitkin sen Ekovillan sitten kykene syömään, jos vaan lämpöä ja kosteutta on riittävästi? On Ekovillassa toki hyviäkin ominaisuuksia (vaikka en uskaltanut niitä omassa talossani kokeilla), lisää infoa Ekovillasta tässä linkissä:

http://www.ekovilla.com/

Talo-Rautio, villoitus käynnissä ja höyrynsulkumuovi odottamassa.

Talo-Rautio, villoitus käynnissä ja höyrynsulkumuovi odottamassa.

Kannattaako pitää rakennusblogia?

Talo Luck -rakennusblogin kirjoittaja kyseli oman bloginsa lukijoiltaan hiljattain mm. että ”Kysyisinkin nyt teiltä, mitä arvostatte hyvässä blogissa? Millaiselta sen tulisi näyttää ja miten sen tulisi toimia?” Ja edelleen että… ”Te, jotka kirjoitatte omaa blogia kysyisin, mitä alustaa suosittelette? Onko yksi ylitse muiden, vai onko kaikissa niin sanotusti pros and cons?” Koko artikkeli löytyy tästä linkistä:

http://www.taloluck.com/blogiblog/nyt-kaivataan-kokemusta-ja-mielipidetta

Itsekin olin pohtinut oman blogini kirjoittamiseen liittyen jo hetkeä aikaisemmin joitakin asioita toisessa talovertailu.fi -sivuston blogin kommenttikentässä näin:

”Rakennusblogi oli ja on itselläni myös työkalu oman vastaavan mestarini suuntaan, eli jos hän ei nyt ihan aina ja koko ajan voinut olla paikalla, niin blogia lukemalla oli kuitenkin koko ajan hyvin tilanteen tasalla, että mitä raksalla on päivän aikana tehty. Ja että onko kaikki tarpeelliset asiat huomioitu. Jossain vaiheessa huomasin, että oma blogini taisi olla yhtä hyvä työkalu myös Vantaan rakennusvalvonnankin suuntaan – eli jonkun tarkastuksen lähestyessä blogissa jo esillä olleissa ja valokuvatuissa asioissa ei sitten enää varsinaisen tarkastuksen alkaessa kulunutkaan niin kovin kauaa aikaa, jolloin itse asiassa tarkastuksesta oli enempikin hyötyä, kun aikaa jäi katsoa johonkin sinänsä aika pieneenkin detaljiin (mm. tulee mieleeni sellainen kerta, kun selvitettiin kannettavan läppärin avulla, että onko Tiilerin takkatehtaan nettisivuilla kerrottu mikä on heidän Terhi -takkansa takasta poistuvien palokaasujen lämpötila. No löytyi sekin tieto, vaikka alun perin CE-merkintää lähdettiin sieltä netistä hakemaan.” Koko artikkeli kommentteineen löytyy täältä:

http://tiilitalo.talovertailu.fi/aloituskokous-pidetty/#comments

Jos nyt vielä vähän laajennetaan tätä pohdintaa, että miksi tulisi pitää rakennusblogia, kauanko siihen kuluu aikaa, kannattaako sellainen, ja voisiko aikansa käyttää hyödyllisemminkin? Kyllähän siinäkin nyt oma aikansa kuluu, jos alkaa tutustumaan johonkin blogialustaan, tai vaikkapa useampaan, tässä alla kuvakaappaus WordPressista:

Kuvakaappaus: Talo-Rautio -blogin ohjauspaneelia Worpressin ympäristössä.

Kuvakaappaus: Talo-Rautio -blogin ohjauspaneelia Worpressin ympäristössä.

Niin kuin tuolla Talo Luck blogin kommenteissa joku kertoi käyttäneensä WordPressiä jo vuosia niin bloggailuun kuin muuhunkin, niin itse kyllä joudun toteamaan, että minä en ole oppinut tätä nyt tälläkin hetkellä käytössäni olevaa WordPressiä koskaan kunnolla. Minusta ainakin näin aloittelevalle bloggaajalle blogger/blogspot oli selvästi helpompi oppia ja helppokäyttöisempi, ja taitaapi tuo blogger/blogspot olla myös selvästi yleisin – saman WordPress -käyttäjän arvion mukaan noin 90% kaikista blogeista. Tämä arvio saattaa omastakin mielestäni olla hyvinkin oikeaan osuva.

Jos joku harkitsee talon rakentamista, ja etsii tarvikkeita, tietoa tai hintoja netin kautta, niin aika moni linkitys saattaa johtaa johonkin rakennusblogiin. Joten lukemasta rakennusblogeja ei voi kukaan rakentaja välttyä, mikäli nyt ylipäätään netissä vaan surffailee. Ja onhan niistä toisten rakentajien blogien lukemisesta ainakin itselleni ollut hyötyä; saa hyviä vinkkejä ja välttyy jo tehdyiltä virheiltä. Mutta kannattaako rakentamista harkitsevan sitten perustaa omakin blogi sitten jos ja kun rakentaminen alkaa?

Omasta mielestäni ehdottomasti kannattaa. Itselleni kirjoittaminen ja muiden blogien lukemien on samalla jonkin sortin henkireikä, ja mukava harrastuskin tässä kaiken muun ohella. Lisäksi seuraavassa luettelen muutamia ihan järkisyitä, tai ainakin itse hyväksi havaitsemiani asioita, jotka ovat tässä matkan varrella jo ehtineet tulla omassa bloggailussani esille:

1) Kuten tuolla yllä olevassa jo totesin, blogi on äärimmäisen hyvä apuväline oman valvojan / vastaavan mestarin suuntaan. Hän ei voi joka päivä ja jatkuvasti tontin kulmalla seistä vahtimassa mitä tontilla tapahtuu, mutta blogin kautta hän voi nopeasti ja ihan vaikka päivittäin vilkaista tuoreimmat päivitykset. Omasta mielestäni jokaisen vastaavaksi mestariksi ryhtyvän pitäisi jo omassa valvontasopimuksessaan suorastaan edellyttää, että rakentaja pitää omaa blogia – onnistunut hanke on kuitenkin molempien etu. Lisäksi blogi säästää rutkasti molempien aikaa, niin valvojalla kuin rakentajallakin. Ja näyttää myös kaupungin omakin rakennusvalvonta ainakin joskus jonkun rakennusblogin löytäneen, ainakin itse päättelin näin kahdestakin seikasta – eli meillä tehdyissä tarkastuksissa & kokouksissa ei enää paikan päällä käyty niin erityisen tarkasti niitä asioita läpi, jotka oli juuri hetkeä aikaisemmin kerrottu ja valokuvattu blogin puolella, ja kyllä nyt esim. muuttotarkastukseenkin tullut valvoja ihan suoraan sivulauseissaan ohimennen totesi, että ”niin tämähän oli nyt siis se talo, jonka rakennuskustannukset näkyy ihan siellä netissäkin?”, ja vastasin että ”joo, tämä se on”. Paitsi että viralliset valvojat voivat aina halutessaan vilkaista blogin kautta mitä on viime aikoina tehty ja tapahtunut, niin vähintään yhtä tärkeitä ovat olleet epäviralliset valvojat omine kommentteineen ja neuvoineen. Siis ihan tavalliset blogin vieraat ja lukijat, jotka olivat oman talonsa jo rakentaneet tai olivat rakentamassa tai ihan vaan olivat muuten rakentamisesta kiinnostuneista. Ja kaikki nämä neuvot, ohjeet ja muut huomiot ovat olleet täysin ilmaisia. Ei näitä olisi oikein muuten voinut saada, jos ei olisi blogia ollut olemassa.

2) Entä jos jotain menisi kaikesta huolimatta siltikin pieleen pieleen? Silloin oma rakennusblogi on kuukausien ja vielä päästä itselleen tärkeä oman muistin tuki. Ei meilläkään rakentamisesta ihan ilman asianajajaa selvitty. Ja kun sitten tuli se hetki, että piti tehdä toimeksianto omalle asianajajalle, niin ihan jo muutamalla linkillä omaan blogiin asianajajakin saattoi saada nopeasti ja helposti aika hyvän käsityksen siitä, mitä oli tapahtunut, miksi oli tapahtunut ja miten asiassa kannattaisi seuraavaksi toimia. Taas säästyi kaikkien aikaa, vaivaa ja rahaa, kun keissiin tutustuminen kävi nopeasti ja vaivattomasti.

3) Blogin pitäminen vaikuttaa myös rakentamisen kustannuksiin ja urakoitsijan / palveluntoimittajan laatuun ja muuhunkin toimintaan. Kun rakentaja mainitsee tarjouspyynnössään, urakkaneuvotteluissa, tarvikkeita hakiessaan tai ihan muuten vaan jossain sivulauseessa ihan vaikka vaan ohimennen, että sopiiko että urakoitsija pääsee/joutuu myös rakennusblogiin, niin eihän kukaan halua ns. ”ryssiä sillä kertaa” omaan hommaansa, tai hinnoitella itseään pilviin. Lopputulos on ainakin oman havaintoni mukaan ollut meillä aina hyvä, ja hintatasokin ihan kohtuullinen. Tämä näkyy loppupeleissä myös kun vaikka muuttohetkellä ynnätään kaikki kulut yhteen, ja katsotaan mitä tuli neliöhinnaksi. Meillä oli itsellä vähän huonoakin tuuria, kun tuli niitä rakentamisen alkuvaiheen sählinkejä, jotka toki nyt on jo ihan hyvässä hengessä saatu sovittua, mutta ilman niitä neliöhinta olisi voinut olla alhaisempikin. Eikä tämä nyt loppupeleissä ole mikään kilpailu, että kuka rakentaja tekee neliönsä halvimmalla, on meilläkin satsattu tiettyihin pintoihin ja tiettyihin tiloihin ihan tarkoituksella rahaa, vaikka halvempikin vaihtoehto olisi voinut olla. Eli ei me kaupassa esim. laminaatteja tai muutakaan tavaraa valittu pelkästään hinnan perusteella. Oma veikkaukseni myös on, että jos jollekin urakoitsijalle vahinko kävisi, ja hän itse on tietoinen, että on blogin kautta tuhansien ja taas tuhansien silmäparien tarkkailun alla, niin kyllä hän varmasti ihan sopuisasti suostuu virheensä korjaamaan, koska pahin tilanne ei ole se, että sattuu jokin virhe, vaan kaikkein pahin tilanne olisi sellainen, että urakoitsija häipyy, alkaa pullikoimaan, tai ei muuten vaan suostuisi virhettään korjaamaan… Eihän sellainen jatkoselvittelyistä lipeäminen blogin kautta hyvää mainetta antaisi, mutta toisin päin jos virhetilanne korjataan oikein esimerkillisesti – se voi olla ja onkin ihan hyvä mainos.

4) Entä jos talo joskus myydään? Omaa taloamme ei ole myyntiä vaan itseä varten tehty, mutta olettaisin, että mikäli ostajaehdokas voisi minkä tahansa talon kohdalla jo rakentamisen alusta alkaen tutustua taloon, niin se antaa tietynlaista varmuutta ja turvallisuuden tunnetta. Jolloin olettaisin, että talon myyntiaika on lyhyempi ja myyntihintakin mahdollisesti korkeampi. Mitään tieteellistä näyttöä tästä ei taida vielä olla olemassa. Mutta joku tutkija voisi varmaankin ottaa tästä kopin? Koska nyt rakennusblogeja alkaa jo olla melkeinpä joka toisella rakentajalla, niin äkkiäkös se olisi helppo tehdä jokin tilasto, jossa tutkittaisiin, onko rakennusblogia hyödynnetty talon myynnissä, ja jos on – onko sillä ollut vaikutusta myyntihintoihin ja -aikoihin? Vertailukohtana ne talokaupat, joissa ei ole rakennusblogia ollenkaan.

5) Suosituille blogin pitäjille tulee aina myös yhteistyötarjouksia. Ja yhteistyö tavaran tai palvelun toimittajien kanssa voi tuoda myös tuloja. Suomi-tasolla useimpien bloggaajien kuukausitulot (siis bloggaamisen osalta) eivät välttämättä päätä huimaa, mutta periaatteessa mahdollisuus on tienata yhtä hyvin kuin lääkäreilläkin, ainakin tämän linkin mukaan:

http://www.hs.fi/raha/a1409891882856

Minusta tässä on joitakin asioita, joita tulevien rakentajien kannattaisi ainakin harkita. Jos on itsellä nettiyhteys, tietokone ja kamera – niin sillä pääsee alkuun. Ei blogin pitäminen loppujen lopuksi mitään muuta vaadi. Oma blogi on myös hyvä alusta ja linkkilista, ja se helpottaa muidenkin blogien seuraamista, kun osoitteet ovat ylhäällä omassa rakennusblogissa. Ja sen minkä nettiin laittaa – sitä ei kuulemma saa ikinä sieltä pois. Jolloin tiedot ja valokuvat omasta talosta myös säilyvät, vaikka oma tietokone tai itse talo joskus jostain syystä tuhoutuisi. Vakuutus tietysti korvaa näissä tilanteissa, mutta hukkaan joutuneita tietoja tai valokuvia mikään vakuutuskaan ei voi korvata.

 

EDIT 17.1.2015:
Jäi vielä kertomatta, että mistä niitä rakennusblogeja sitten löytyy? Niin kuin tämän jutun kommenttikentässäkin jo lukee, niin yksi hyvä, aloitusajankohdan mukaan ryhmitelty ja varmasti jatkuvasti täydentyvä lista löytyy täältä:

http://koti7.blogspot.fi/p/suomalaisia-rakennusblogeja.html

Erityisesti pääkaupunkiseudun rakentajille suosittelisin lisäksi mahdollisimman varhaisessa vaiheessa liittymistä Facebookin Uudenmaan Raksakimppaan, jossa pääpaino on ylijäämätavaran, tiedon, kysymysten ja kokemusten kierrättämisessä, mutta löytyy sieltä myös lista raksakimppalaisten omista raksablogeistakin, kas tässä:

https://www.facebook.com/notes/raksakimppa/rakennusblogit/243375775734830

Sitten netistä löytyy myös ”blogilista.fi”, jonne jokainen halutessaan voi lisätä oman bloginsa (mikä tahansa blogi) oman aihepiirinsä alle, ja tässä hakupalvelussa hyvänä ominaisuutena on se, että blogeja voi tarkastella kolmella eri tavalla, joko tuoreimman päivityksen perusteella, tai sitten aakkosten tai suosion mukaisessa järjestyksessä, kas tässä:

http://www.blogilista.fi/avainsana/talonrakennus

Lisäksi useimmilla blogin pitäjillä on tapana pitää omaa listaansa niistä blogeista, joita hän itse seurailee, ja niistä myös satunnainen lukija voi helposti tehdä omia poimintojaan – ja päästä blogista toiseen blogiin hyppäämällä aina vaan pidemmälle ketjussa, jolloin jos on oma blogi, sinne voi sitten alkaa keräämään omaa listaa niistä blogeista, joita itse kokee mielenkiintoiseksi ja haluaa seurailla.

Kerrosluvun vaikutus energiatehokkuuteen

Jokin aika sitten kerroin joulukuun sähkönkululuksesta ja siihen liittyen tuli muutamia lukijoiden kommentteja, mm. Nimim. Robbe kirjoitti: ”Takalla (keskellä taloa) tehdään suurin osa lämmöstä, tiilipiippu, sulkupellit yläkerrassa katonrajassa. Lattialämmitys päällä todella harvoin, vain kovimmilla pakkasilla. Yläkertaa ei juuri tarvitse koskaan lämmittää, nouseva lämpö ja tiilipiippu lämmittää riittävästi. Tuloilman esilämmitys ei ole koskaan ollu päällä.”

Tästä kuvauksesta tuli itselläni mieleen rintamiestalo, niissäkin on takka keskellä taloa ja niissä taloissa on aina myös yläkerta. Joissakin on vielä kellaritkin. Rintamamiestalo näyttää siis. esim. tältä:

Asutushallitusen piirros nro 1543 rintamamiestalolle. Päämitat ilman vilpolaa ovat 7000 x 8000. Tässä mallissa ei ole kellaria. Rintsikan huonekorkeudet näyttävät olevan aika sama mitä nykyäänkin; alakerta 2700 ja yläkerta 2400.

Asutushallitusen piirros nro 1543 rintamamiestalolle. Päämitat ilman vilpolaa ovat 7000 x 8000. Tässä mallissa ei ole kellaria. Rintsikan huonekorkeudet näyttävät olevan aika samat mitä nykyäänkin; alakerta 2700 ja yläkerta 2400.

Tämän jälkeen aloin miettimään, että rintamamiestalojen tilaratkaisu ja talon muoto yleensäkin taitaa olla aika energiatehokas? Eli paljonko tilojen sijoittelu useampaan kerrokseen voi säästää energiaa verrattuna yksi-taso-ratkaisuun? Onhan se useampi kerroksinen kuitenkin pakostakin energiatehokkaampi rakennus, koska jollain tietyllä rakenneratkaisulla alapohja ja yläpohja kuluttavat yhtä paljon energiaa riippumatta siitä kuinka etäällä toisistaan ne ovat. Etäisyys voi olla esim. 2700 tai 5400 tai 8100 ja näistä riippuen taloon tulee vastaavasti 1 tai 2 tai 3 kerrosta.

Sitten taas jos miettii ihan vaikkapa meidän taloa, niin keskikerroksesta ei lämpöä pääse harakoille muuta kuin ulkoseinien kautta. Toisin kuin 1-kerroksisissa omakotitaloissa meillä maantason kerroksesta katsottuna lämmintä tilaa on vielä ala- että yläpuolellakin, josta johtuen lattian ja katon (siis keskikerroksen välipohjat) kautta energiahävikki on käytännössä lähellä nollaa. Tältä pohjalta intouduin tekemään muutamia laskelmia. Otetaan ekaan esimerkkiin meidän oma talo, ja mietitään sitten pari muuta päämittaa miten sama neliöt eli noin 240 neliötä voitaisiin sijoittaa erilaisiin kerrosratkaisuihin, ja miten energian kulutus muuttuu, jos ei huomioida mitään muuta muuttujaa kuin erilainen kerrosten määrä:

Tilat 3 kerroksessa (luvut Talo-Rautio) Sisälämpötila = +23
Pinta-ala /m2 U-arvo W/m2K Ulkolämpö1 Ulkolämpö2 Lämpötilaerot Tehontarve1/W Tehontarve2/W
Alapohja 80,0 0,12 3 -17 20 40 192,0 384,0
Ulkos.kel 94,6 0,15 3 -17 20 40 283,8 567,6
Ulkos.1k 125,0 0,17 3 -17 20 40 425,0 850,0
Ulkos.2k 108,0 0,17 3 -17 20 40 367,2 734,4
Yläpohja 102,0 0,09 3 -17 20 40 183,6 367,2
1451,6 2903,2

Yllä olevassa taulukossa ei ole huomioitu ovia eikä ikkunoita, mutta muuten luvut ovat ”aitoja” ja suoraan poimittu meidän talon energiaselvityksistä, jotka tarvittiin rakennuslupahakemuksen liitteeksi. Olen jatkanut näitä laskelmia laskemalla U-arvojen perusteella miten paljon lämmitystehoa tarvitaan, jos sisälämpötila on +23C (niin kuin meillä on) ja jos ulkolämpötila on +3C tai vaihtoehtoisesti -17C, jolloin lämpötilaeroksi tulee ensin 20 astetta ja toisessa tilanteessa 40 astetta. Kun ei huomioida käyttöveden kulutusta, ilmanvaihtoa eikä auringosta, ihmisistä ja kodinkoneista tulevaa ilmaista energiaa, niin lämmitystehoa tarvitaan +3C keleissä noin 1,45 kWh ja -17C pakkasella tuplaten enempi eli 2,9 kWh.

Entä miten tilanne muuttuu, jos laitetaan samat neliöt 240m2 kahteen tasoon (talon leveys 8m ja pituus 15m) tai yhteen tasoon, jolloin laitetaan talolle leveyttä edelleenkin sama 8m jolloin pituutta talolle tulisi 30 metriä. Meidän talossa talon oikea leveys on 8,5m ja päämittoja määräävinä tekijöinä oli tontin muoto. Mikään lämmitystehokkuuden ideaali talo meidän talo ei siis ole. Mutta 2 kerrosratkaisussa sama laskelma näyttää tältä:

Tilat 2 kerroksessa (mitat 8mx15m 2 kerroksessa) Sisälämpötila = +23
Pinta-ala /m2 U-arvo W/m2K Ulkolämpö1 Ulkolämpö2 Lämpötilaerot Tehontarve1/W Tehontarve2/W
Alapohja 120,0 0,12 3 -17 20 40 288,0 576,0
Ulkos.1k 138,0 0,17 3 -17 20 40 469,2 938,4
Ulkos.2k 138,0 0,17 3 -17 20 40 469,2 938,4
Yläpohja 120,0 0,09 3 -17 20 40 216,0 432,0
1442,4 2884,8

Yllättävää kyllä – kokonaistilanne ei muuttunut oikein mihinkään, vaikka kellari poistui, ja samat 240m2 on nyt maan pinnalla talossa, jonka päämitat ovat 8m x15m kahdessa kerroksessa. Mietiskelin tässä kohtaa, että laskinko jotain väärin (?), mutta eiköhän nämä luvut ihan oikein ole?

Katsotaanpa sitten seuraavaksi se 1-taso ratkaisu:

Tilat 1 kerroksessa (pohjana 8mx30m) Sisälämpötila = +23
Pinta-ala /m2 U-arvo W/m2K Ulkolämpö1 Ulkolämpö2 Lämpötilaerot Tehontarve1/W Tehontarve2/W
Alapohja 240,0 0,12 3 -17 20 40 576,0 1152,0
Ulkos.1k 228,0 0,17 3 -17 20 40 775,2 1550,4
Yläpohja 240,0 0,09 3 -17 20 40 432,0 864,0
1783,2 3566,4

Nyt ero ainakin täsmälleen samoilla päämittasuhteilla olevaan 2-kerrosratkaisuun on selvä, eli 1-taso ratkaisu kuluttaa 663,4 wattia enempi (siis 22,8% enempi energiaa) mitä 2-tasoinen talo kuluttaa samassa ajassa ja samoissa keliolosuhteissa. Lisäksi 2-tasoisen talon pohja ja katto on puolta pienempi, seinälautaa tarvitaan sen sijaan enempi, koska 2-tasoratkaisun seinäpinta-alaksi tuli pituus (15+8)x2 metriä kertaa korkeus 6m = 276m2, kun 1-tasoiseen taloon tarvitaan seinää (30+8)x2 x 3m = 228m2. Oikeasti tämä on sisäseinän pinta-ala, ulkoseinä on hiukan suurempi, seinän paksuudesta johtuen. Ehkä tämä seinäpinta-alan kasvu nopeammin mitä katto ja lattia pienenee syö pois sen edun, että siirryttäessä 2-taso ratkaisusta 3-tasoratkaisuun mitään säästöä ei enää ainakaan näiden laskelmien perusteella saada? Meidän talossa todellinen seinäpinta-ala on yht. 327,6m2 ja U-arvo puuseinässä 0,17 W/m2K ja kellarin harkkoseinässä 0,15 W/m2K.

Johtopäätös ja summa-summarum:

Nyt jos halutaan rakentaa matalaenergiatalo tai jopa passiivitalo, niin rakenteiden paksuuden ja U-arvon tuijottamisen ohella pitäisi miettiä myös kerroslukua. Rintamiestaloissa oleva 2-kerros-ratkaisu näyttäisi olevan aika optimaalinen. Ainakin näiden laskelmien perusteella pelkät päämitat talossa voivat tuoda reilun 20% pudotuksen energialaskuun, kun mikään muu ei muuttunut kuin 1-taso-ratkaisussa täsmälleen samat määrä neliötä laitettiinkin päällekkäin kahteen kerrokseen. Kolmas kerros sen sijaan ei enää näyttänyt tuovan energiakulutuksessa lisäsäästöjä. Ei vaikka kellarin seinärakenne oli energiatehokkaampi kuin puurakenteinen seinä. Tai sitten olen itse laskenut jossain kohtaa väärin?