Salaojavesi ei kuljekaan putkessa?

Julkaistu 18.4.2015 , kirjoittanut Mika

Valuva vesi on yllättävän viisas. Se menee just siitä, mistä se helpoiten pääsee. Kun talon ympärille anturoiden alapuolella olevaan tasoon asennetaan salaojaputkistot ja niiden kulmiin tarkastuskaivot, niin ymmärtääkö vesi miten hienot systeemit sinne on sen liikkumista varten rakennettu? Välttämättä ei ymmärrä – eli välttämättä vesi ei kulje kaivosta kaivoon ja talon ympäri, vaan saattaakin oikaista 32 millisen murskeen läpi, ja kulkea lyhintä reittiä, joka on talon alta?

Tällainen teoria ainakin itselläni tuli mieleeni, kun kurkistin äsken mitä salaojakaivoihin jokin aika sitten laitetut lämpömittarit näyttävät. Nyt lisäsin vielä yhden radioteitse etäluettavan mittausanturin salaojapumppaamoon, eli sieltä näkee nyt mittarilukemat ilmankin, ettei sinne tarvitse välttämättä kurkistella. Mittarilukemat myös tallentuvat loggerin muistiin, kunnes se täyttyy ja alkaa pyyhkiä vanhaa tietoa yli sitä mukaa kun uutta tulee päälle. Yhteensä loggerin muistiin mahtuu 50000 luentatietoa.

Meillähän siis omalta tontilta ei maaperätutkimuksissa pohjavettä löytynyt lainkaan. Se mahdollisti kellarin rakentamisen. Kellaria varten kaivettiin noin 3m syvyinen monttu, jonka pohjalle laitettiin suodatinkankaat ja sepelimurskeet. Paalujen pituus kellarin alla on vähintään 9 metriä (lyhyimmän paalun pituus). Joten kaikki se vesi, mitä salaojakaivoissa tai putkissa tai talon alla on – kaikki se on pintavettä, joka on jostain sinne savikuoppaan pudonnut. Ylimmässä salaojakaivossa eli ns. niskakaivossa vesi pitäisi olla ”tuoreinta”; koska korkeuseroista johtuen sinne päin ei virtaa mitään, mutta siellä oleva vesi virtaa jollain aikajänteellä talon toisella puolella olevaan pumppaamoon, minne talon ympäri kulkevat salaojaputket kallistavat.

Mutta tässä nyt niitä mittarilukemia:

Niskakaivon eli ylimmän salaojakaivon veden lämpötila tontin keskellä. Mittarin lukema on +5C – +6C välillä.

Vielä kurkistus samaan kaivoon. Lämpömittari laskettu narulla alas.

Matka jatkuu talon toiselle puolelle, pumppaamon kulmalla olevaan viimeiseen salaojakaivoon. Veden lämpötila on noussut yhden asteen. Mittari on vertailtu edellisen mittarin kanssa, eli rinnakkain asetettuna nämä 2 mittaria näyttävät samaa.

Matka jatkuu talon toiselle puolelle, pumppaamon kulmalla olevaan viimeiseen salaojakaivoon. Veden lämpötila on noussut yhden asteen. Tämä mittari on vertailtu edellisen mittarin kanssa, eli rinnakkain asetettuna nämä 2 mittaria näyttävät samaa lukemaa.

Viimeisenä salaojapumppaamo, jonne ei tarvitse kurkistaa. Siellä on radioteitse etänä luettava mittari, jonka mukaan veden lämpötila on +7,9C. Eli vesi lämpenee sitä enemmän, mitä kauemmin se on montussa viipynyt?

Mitä tästä nyt sitten voisi tai uskaltaisi päätellä? Itse näkisin niin, että nyt kun ulkolämpötila oli tämän tarkastelukierroksen aikana +5C, niin viimeisestä salaojakaivosta vesi ei enää muutaman metrin matkalla lämpene kahta astetta (+6C:stä +8C:een), vaan se vesi mikä pumppaamossa odottelee pumpun käynnistymistä, niin se onkin tullut suoraan murskeiden välissä olevaa lyhintä reittiä – eli talon alta. Mistään muualta kuin kellarista se ei olisi saanut niin paljon lämpöä, että se olisi voinut lämmetä 8C:een? Sehän ei taida olla tällä hetkellä edes kallioperän lämpötilakaan? Ne joilla on maalämpöpumput, varmaan tietävät tarkemmin mikä on kallioperän lämpötila talven jälkeen, kyllä sekin talven aikana vähän jäähtyy?

Seuraava kysymys on sitten se, että laitettiinko salaojaputket murskeen sekaan ihan turhaan, jos vesi ei niitä käytä?

En tiedä. Mutta en olisi varmastikaan uskaltanut laittamatta jättää. Soraharjuille rakennettaviin taloihin salaojaputkia ei välttämättä asenneta, jos talon olla on kymmeniä metrejä hiekkaa ja moreenia. Meidän talon alla (siis anturoiden alla) on puolisen metriä karkeaa sepeliä, ja kai siellä veden pinta aina sen verran korkealla on sitten pysynyt, että salaojan tarkistuskaivoihin ja niiden yhdysputkiin näyttäisi vettä aina vähän riittävän.

Ai että miksikö seurailen salaojakaivojen veden lämpötilaa?

No alun perin aloin miettimään kellarin energiataloutta, kun se näyttäisi pysyvän talvellakin suht lämpöisenä ja suht pienellä lämmittämisellä. Lämpö ei karkaa talon alle niin helposti, jos siellä oleva maaperä on kesät-talvet suht lämmin, jolloin lämpötilojen välinen ero kellarin lattian sisä- ja ulkopuolella jää suht pieneksi.

Miten sen talon alla olevan lämpötilan sitten saisi mitattua, niin ajattelin että salaojaputkissa olevan veden lämpötila varmaan antaisi asiaan jotain osviittaa, eli sen on pakko olla suunnilleen samoissa, kuin mikä on talon alla olevan maaperän lämpötila.

Eli vastaus alkuperäiseen kysymykseen näyttäisi olevan, että jos kellarissa on sisälämpötila talvella vaikkapa +20C, niin mikäli maaperä on talvellakin suunnilleen yhtä lämmin, niin lämpötila ero alapohjassa on kovillakin pakkasilla vain se 15 astetta, jos salaojaputkissa tai talon alla olevan salaojaveden lämpötila on silloinkin vähintään +5C. Tuulettuvassa alapohjassa taas on talven pakkasilla ihan yhtä kylmää kuin ulkonakin. Tuulettuvassa alapohjassa on toki muita etuja, eli radonin ja alapohjan kosteusriskien näkövinkkelistä se lienee se paras mahdollinen ratkaisu.