Tältä nyt sitten näyttää Tiilerin Terhi takka-leivinuuni. Se on ollut valmiina jo jonkin aikaa, mutta raksalla on nyt ollut niin paljon muutakin samalla, etten ole ehtinyt kaikkea heti raportoimaan. Tällainen siitä nyt sitten tuli (lopulliset värit laitetaan myöhemmin),
Takka edestä (?), takan suu näyttää vinosti olohuoneeseen päin ja suoraan kohti terassin ovia.
Leivinuuni avautuu keittiöön päin.
Veto on hyvä. Vähän on pidetty tulta joka päivä, että takka kuivuisi paremmin.
Ehkä tässä kohtaa on hyvä katsoa vähän taaksepäin, että miten takkaprojekti sujui tiilitakan osalta. Tästä se alkoi:
Alkuvaiheen kaaos. Lattian täydeltä tiilikasoja ja kaikki on sikin-sokin.
Ohjenipusta kannattaa irrottaa niitti kulmasta, ja nippu kannattaa myös kopioida. Silloin näkee kerralla kaikki kerrokset, ja kahdet kuvat tarvitaan, koska se joka muuraa tarvitsee kuvat, ja apumies joka etsii seuraavaan kerrokseen tiilet samaan aikaan tarvitsee myös kuvat.
Tästä se alkaa… Tässä toinen kerros menossa, yhteensä kerroksia on 28 kpl.
Kuudennen kerroksen kohdalla tuli ensimmäinen tenkka-påå-tilanne. Käteen jäi 2 tiiltä, joissa oli numero 6 ja jotka eivät sopineet mihinkään. Tarkemmin sanottuna niissä tiilissä luki ”6. vas”. Pyörittiin takan ympäri vaikka kuinka kauan, kun yritettiin ymmärtää että mistä katsottuna vasen? Myöhempien kerrosten kohdalla oivallettiin, että pakkaukseen laitetaan ilmeisesti aina mukaan sekä vasen- että oikeakätisen version tiilet. Ilmeisesti sillä tavalla sattuu vähempi pakkausvirheitä, mutta jos vastaanottaja ei tätä tiedä, sitten hiukan aikaa joutuu miettimään mihin saa kaikki tiilet sopimaan, ja uskaltaako jatkaa eteenpäin, vaikka kaikille kädessä oleville ja numeroiduille tiilille ei ole tilaa siinä kerroksessa mihin ne numeronsa perusteella kuuluisivat.
Loppua kohden takan kokoaminen toki helpottui samalla kun lattialla olevat palaset vähenivät. Tilaakin tuli samalla, koska alussa tiilikasat ottivat aivan valtavasti tilaa. Lopussakin oli kuitenkin vielä ainakin yksi tenkka-påå-tilanne, ja se oli tässä:
Sisäkuoren kansi paikoillaan. Ensin piti vaan keksiä miten se sinne saatiin, mutta naruilla se sitten laskettiin muurilaastin päälle varovasti, vähän saman tyylisesti kuin mitä arkkukin lasketaan hautaan. Lopuksi molemmista päistä ympäri menneet narut vedettiin toisesta päästä pois. Sormia tuonne ison laatan reunaväleihin ei saa mahtumaan. Tässäkin meni pieni tovi, ennen kuin keksittiin että kokeillaanpa narua. Seuraava tovi meni siinä, että sopiva naru löytyi, ei sentään kaupasta asti tarvinnut hakea.
Jos nyt sama pitäisi tehdä uudestaan, niin toki nyt kaikki sujuisi paljon nopeammin, kun on kerran jo harjoiteltu. Periaatteessa kuitenkin kuka tahansa muuraustaitoinen pystyy numeroiduista ja valmiiksi muotoonsa lohkotuista tiilistä takan kokoamaan.
