Tiilerin takan sisäkuori valmis

Kurkistetaanpa välillä taas talon sisälle, nimittäin Tiilerin takan sisäkuori on nyt saatu valmiiksi.

Leivinuunin sisäkatto paikoillaan. Aika raskas betonimöhkäle kyseessä.

Leivinuunin sisäkatto paikoillaan. Aika raskas betonimöhkäle kyseessä. (Kuvassa näkyvä harmaa möykky.)

Vilkaisu leivinuunin sisään. Takaoikealla hiilten pudotus luukku.

Sama möykky toiselta puolen, eli vilkaisu leivinuunin sisään. Takaoikealla hiilten pudotus luukku.

Savukaasut joutuvat kiertymään leivinuunin kaarevan sisäkaton ylitse, joten leivinuunin katto-osa tulee varmuudella hyvin kuumaksi, ja "säteilee" lämpöä leivinuuniin.

Savukaasut joutuvat kiertymään leivinuunin kaarevan sisäkaton ylitse, joten leivinuunin katto-osa tulee varmuudella hyvin kuumaksi, ja ”säteilee” lämpöä leivinuuniin.

Sisäkuoren kansi paikoillaan. Sekin oli aika raskas keltainen tasotiili, jonka suurimmat mitat noin 70cm x 50cm ja painoa ehkä 30 kiloa. (En punninnut, mutta ei tuota yksin mielellään kovin kauas kanna). Savukaasut kääntyvät tämän ja edellisessä olevan leivinuunin kaarevassa välitilassa uudestaan alaspäin ja sen jälkeen savupiipun kautta ulos.

Sisäkuoren kansi paikoillaan. Sekin oli aika raskas keltainen tasotiili, jonka suurimmat mitat noin 70cm x 50cm ja painoa ehkä 30 kiloa. (En punninnut, mutta ei tuota yksin mielellään kovin kauas kanna). Savukaasut kääntyvät tämän ja edellisessä olevan leivinuunin kaarevassa välitilassa uudestaan alaspäin ja sen jälkeen savupiipun kautta ulos.

Kerros 28 saavutettu, eli sisäkuori valmis!

Kerros 28 saavutettu, eli sisäkuori valmis!

Seuraavana vuorossa ulkokuoren ladonta. Sisäkuori ja ulkokuori eristetään toisistaan 10mm palovillalla.

Seuraavana vuorossa ulkokuoren ladonta. Sisäkuori ja ulkokuori eristetään toisistaan 10mm palovillalla.

Sisäkuoren kansi paikoillaan. Sekin oli aika raskas keltainen tasotiili, jonka suurimmat mitat noin 70cm x 50cm ja painoa ehkä 30 kiloa. (En punninnut, mutta ei tuota yksin mielellään kovin kauas kanna). Savukaasut kääntyvät tämän ja edellisessä olevan leivinuunin kaarevassa välitilassa uudestaan alaspäin ja sen jälkeen savupiipun kautta ulos.

Palataanpa vielä takaisin tähän kuvaan, jossa sisäkuoren kansi on paikoillaan. Miten se on sinne saatu? Ympärillä on tilaa vain vaivaiset 10mm joka puolella saumaa varten, joten jos laittaa normaalisti sinne ”sormet väliin”, niin sen jälkeen – tai jo hetki ennen sitä sormia ei saa enää pois välistä! Jos pudottaa levyn, se rikkoo pudotessaan allaan olevat viisteelliset tiilet, joiden varassa se nyt lepää. Näiden viisteiden päällä on laastia, johon kansi tarttui kiinni. Entä olisiko kannattanut jättää reunoilta 2 tiilikerrosta tekemättä, tai purkaa ne nyt pois (ei ne tässä kuvassa vielä kovin tiukassa olisi olleet)? Nämä reunoilla olevat tiilikerrokset kuitenkin tarvitaan vastapainoksi, muuten kannen alla olevat viisteelliset tiilet kääntyy ympäri, ja kansi putoaa vielä alemmas eli leivin uunin katon päälle. Joten miten tämä ”asennusongelma” ratkaistiin? Miettikääpä hetki, kerron vähän ajan päästä miten me tämä temppu tehtiin noin 30 kg painavan kannen kanssa.