Raksalla timpurit laittavat kipsilevyjä seinälle ja itse päätin kokeilla pakkelointia. Olenhan tehnyt sitä joskus ennenkin. Kerran pakkeloin kiinni taulun koukun kolon, ja toisella kertaa jotain muuta, mutta siitä on jo niin pitkä aika, etten muista mikä juttu se oli. Joku pieni maksimissaan kämmenen kokoinen alue kuitenkin. Joten koska kokemusta on jo näinkin paljon, päätin kokeilla lisää, koska ei kait tässä nyt isoja vahinkojakaan voi sattua?
Jos jotain menisi pieleen, sen saa hiekkapaperilla pois. Katselin myös mallia nykyiseltä vuokra-asunnoltamme. Täällä on pääsääntöisesti kaikki onnistunut oikein hyvin, paitsi että portaikossa ei ole kaikki mennyt ihan nappiin:
Samalla huomasin portaikossa muutaman muunkin erikoisuuden, eli ei se rakentaminen aina oikein mene nappiin, ja palaset ei näköjään ihan aina tahdo sopia kohdalleen:
No, ei noista esimerkeistä kannata lannistua, ja päätin kokeilla viikko sitten pakkelointia itsekin. Ja täytyy sanoa, että ei siitä kyllä tullut yhtään mitään.
Onneksi aloitin kokeilut ihan viisaasti kiintokalusteiden taakse jäävästä seinästä. Eli sinne nuo läästimiset sitten jäävät kaappien taakse, eivätkä jää näkyville. Muutama muu yritelmä kuitenkin jää näkyviin, ja tässä yksi:
Eli tältä näyttää oviaukon päällä oleva paperilla ja Kiillon pakkelin yhdistelmä. Paperia kun survoo pakkelin sisään, niin se leviää alta pois, pakkelia pitää tasoitella uudestaan, paperia pitää kostuttaa sumutinpullolla ja siltikin se tuppaa ”kuplimaan” eli irtoaa pohjastaan pois. Eikä se silloin hyvä voi olla. No, tarpeeksi kun yrittää ja tekee moneen kertaan, niin kyllä sen lopulta saa onnistumaan. Mutta tämän sauman jälkeen päätin, etten enää yritä näitä tämän enempää, vaan jatkan eteenpäin pakkeloimalla pelkästään ruuvien päät piiloon. Se on sen verran helpompaa, että siinä voi helposti kokea onnistumisen iloa pienellä 40 millin kapealla teräslastalla.
Eilen kävi paikkoja katsomassa pakkeloinnin ammattimies, joka olisi tullut töihinkin, ja kertoi että jos pinnat maalataan, silloin hän vetää kaikki levyt kauttaaltaan yli. Jolloin se minun ruuvien pään pakkelointi on ollut ihan turhaa työtä, koska ne ruuvien päätkin menee sitten siinä samalla, kun ylivetopakkelointi tehdään. Tällöin kuulin, että pakkelointiin onkin olemassa ihan erilaisia aineita, on eri pakkelit tasoitusta varten ja eri aineet levyjen saumojen täyttöä varten. Jälkimmäisissä on liima-ainetta enempi. Ja juuri tällainen on esim. Raptorin puolikarkea kevyttasoite, eli sitten hakemaan Starkista sellaista. Ja kun tänään kokeilin sitten sitä, niin ero oli kuin yöllä ja päivällä…
Ainakin näin aika kokemattomana pakkeloitsijana itselläni hommat onnistuu selvästi helpommin Raptorin kamalla. Ammattilainen voi hyvin onnistua kummallakin, mutta omasta mielestäni Kiillon pakkeli oli ainakin minulle erittäin haasteellista. Samalla kertaa ostin lasikuitusaumanauhaa, joka on itse liimautuva, ja jolla hommat käy niin helposti, että paperilla en enää edes yritä tehdä mitään:
Nyt sitten hommat lähti sujumaan… Tämän päivän harjoitusten jälkeen tuntuu, että tähän voisi jopa oppia! Aloitin kuitenkin yläkerran makuuhuoneista sillä ajatuksella, että ne ovat vähän sekundäärisempiä tiloja, jotka voisi tarvittaessa vaikka tapetoida, jos pakkeloinnin jälki ei ole niin hyvää, että pinnan voisi maalata. Tai sitten otetaan ammattimies paikalle, joka tekee ylivedot pakkelilla ja siihen sitten maalipintaa päälle…
Mutta tältä tämä nyt tämän päivän jälkeen näyttää:
Kyllä tässä jo voi kokea ihan sitä onnistumisen iloa… 🙂 Taas sitä on tullut opittua pakkeloinnistakin paljon uutta. En olisi ennen osannut kuvitella, että eri aineet ja eri teipit ovat näin erilaisia.