Henkilövaihdoksista lisäjännitystä

Rakentaja kohtaa aina yllätyksiä, niin kuin olen useasti jo aikaisemminkin todennut. Tässä projektissa henkilövaihdoksiin liittyen tuli vielä pari pientä yllätystä, joista ei nyt ihmeemmin ollut mitään isompaa haittaa, mutta lisää jännitystä tuli kyllä. Varsinkin laina-asioissa ensi vaiheen säikähdys oli ainakin jonkinlainen.  Siitä jo vähän aiemmin tässä kerroinkin, eli se alkoi siitä kun pankki ilmoitti perjantaina 24.1.2014 kohteliaalla sähköpostiviestillä, että ”laina on nyt käytetty”, jolloin vähän aikaa piti oikein miettiä, että tarkoitetaanko tässä nyt ihan oikeasti sitä mitä tässä lukee. Näistä tunnelmista kirjoittelinkin jo aikaisemmin kuukausi sitten:

http://talo-rautio.talovertailu.fi/2014/01/25/laina-on-nyt-kaytetty/

Asia kuitenkin selvisi aika nopeasti, ja aika pian jo aiemmin puheena ollut lisälainapäätös sitten löytyi. Se piti vaan allekirjoittaa. Mutta siinä yhteydessä lisälainapäätöstä uuden pankkivirkailijan kanssa läpikäydessä löytyikin vielä yksi yllätys lisää, eli tontin pinta-ala kasvoi, ja siitä alkoi uusi ruljanssi aina alkaen siitä, että AsOy -muotoisen omakotitalon yhtiöjärjestys meni uusiksi, ja nykyään yhtiö hallitseekin kahta rinnakkaista maa-aluetta. Aiemmin vain se pienempi ”lisäalue” oli ollut lainan vakuutena, eli talon alla olevan isomman maa-alueen olisi voinut vaikka myydä, koska se oli rasitteista ja kiinnityksistä vapaa. Ja tämä tilanne piti tottakai korjata.

Nyt tämä on korjattu, mutta kokonainen kuukausi tässä meni. Rakentamisen jo ollessa käynnissä yksikin kuukausi ilman pankkilainaa on aika pitkä aika, mutta kyllä tästä nyt selvittiin kuitenkin ilman, että olisin joutunut perintätoimiston asiakkaaksi, ja pienille tavarantoimittajille sain järjestettyä heille kuuluvat rahat aika nopeasti. Eli vahinkoa ei käsittääkseni kellekään sattunut.

Toinen henkilövaihdoksesta johtuva pieni sekaannus liittyy ikkuna- ja ovitilaukseen. Kaupat tein jo entuudestaan oman työni kautta tutuksi tulleen myyjän kanssa tiistaina 7.5.2013. Koska asialla ei ollut viime kesänä vielä niin suurta kiirettä, niin lokakuun 3. päivä sovittiin, että ikkunamyyjä käy tontilla paikan päällä ottamassa vielä tarkistusmitat, niin kuin oli käynytkin. Piti kyllä poiketa itsekin samalla kertaa tontille, mutta en sitten sinä päivänä sinne kuitenkaan ehtinyt. Välittömästi tämän jälkeen ikkunoita piti alkaa myöskin tekemään, tai ainakin tähän käsitykseen itse jäin. Toisin kuitenkin kävi.

Kun sitten seuraavan kerran (vasta) tiistaina 19.11.2013 soittelin ikkunatehtaan miehille, että jokos ne ikkunat ja ovet nyt sitten ovat jo kohta valmiina, kun ei mitään ole kuulunut yli kuukauteen, niin silloin selvisi, että ei niitä oltu kyllä aloitettu vielä edes tekemäänkään.

Minua palvellut ikkunamyyjä olikin siirtynyt pian tarkistusmittojen ottamisen jälkeen ihan toisiin tehtäviin ja oli jäänyt pois yrityksen palveluksesta. Hän oli kyllä ihan asianmukaisesti jättänyt kaikista kesken olevista asioistaan tiedot seuraajalleen, mutta jotenkin siinä henkilövaihdoksessa sitten vaan oli sattunut sillä tavalla, että seuraaja ei ollutkaan saanut tästä asiasta lainkaan koppia, ja taas aloitettiin ihan alusta… (vähän niin kuin lisälainan kanssa pankissa…)

No, ei maailma tähän kaadu – niin kuin ei se kaadu mihinkään muuhunkaan.

Tilaukset ja jo sovitut hinnat ikkunatehtaalla toki oli, eli sopimuspapereita ei tarvinnut enää alkaa tekemään uudestaan, mutta seuraavaksi lähdettiin taas liikkeelle tarkistusmittojen ottamisesta, koska niitä ei jostain syystä enää mistään löytynyt. Uusi ikkunamyyjä kävi tontilla tiistaina 26.11.2013 ja otti uudet tarkistusmitat ja sen jälkeen tuotanto saatiin sitten jo käyntiin.

Työmaa hiljeni jouluksi, ja olisi ollut toki ihan mukava, jos ovet ja ikkunat olisi saatu paikoilleen jo ennen sitä. Ei sitten kuitenkaan ikkuna- & ovitoimitus ehtinyt tontille asti ennen joulua, vaikka kaikki oli kyllä valmiina jo parisen viikkoa uusien tarkistusmittojen ottamisen jälkeen. Tai olisi se nipin-napin kyllä ehtinyt, mutta en voinut ottaa niitä enää siinä vaiheessa vastaan ja pihalle seisomaan, kun timpurit olivat jo poistuneet joulun viettoon. Muuten ne olisivat seisseet pihassa joulun pyhien yli. Joulunpyhistä johtuen tuli myös pientä lisäruuhkaa toimitusten osalta niin, että ikkunat saapuivat tontille vasta tammikuun puolivälissä.

Ja sitten ilmeni vielä sellainen seikka, että yksi yläkerran ovi ja yksi eteisen rappusten kohdalle tulevista pikku ikkunoista puuttui. Tämä oli kyllä ihan meidän oma syyta, koska eteisessä tehtiin yksi viime hetken muutos rakennuskuviin, ja arkkitehdin kuvissa yläkerran ovien kpl-määrä oli erehdyksessä yhtä liian pieni, mutta eipä näitä sitten vaan kukaan ollut huomannut, en minä – eikä myöskään kumpikaan ikkunatehtaan tarkistusmittaajistakaan.

Tilanne on muuten nyt edelleenkin se, että yksi ovi ja ikkuna puuttuu, ja kun ne nyt jossakin vaiheessa valmistuvat, käyn ne sitten itse hakemassa ikkunatehtaan pihasta, ja sitten laitetaan nekin paikoilleen. Nyt on vielä vähän epäselvää, että millä aikataululla nämä puuttuvat osat saadaan ylipäätään tehtyä, koska ikkunatehdas Fenestran konkurssista aiheutui tammikuun lopulla muille tehtaille sen verran kova kysyntäpiikki, että siinä heille on ilmeisesti joksikin aikaa nyt tekemistä…

Tässä kohtaa painotan, etten millään tavalla halua mollata pankkia enkä myöskään ikkunatehdasta, vaan päin vastoin olen saanut molemmilta tahoilta aivan loistavaa palvelua ja molemmat ovat myöskin kovasti pahoitelleet aiheutuneita sekaannuksia.

Ja oikeasti – aina asiat pitää yrittää ajatella positiivisesti, ja siksi näissäkin asioissa voidaan pitää ihan vaan hyvänä sitä, että tontin pinta-ala kasvoi (teen nyt sitten raja-aidatkin vastaavalla tavalla eri tavoin niin, että koko piha rajataan omaan käyttöön), ja samalla pääsen nyt sitten katsomaan myös ikkunatehtaalle ihan paikan päälle. En olekaan siellä vielä koskaan ehtinyt käydä, vaikka suunnitelmissa on ollut joskus jo ennenkin mennä. Ilman henkilövaihdoksia näitä positiivisiakaan asioista ei olisi kumpaakaan tullut.

Joten nämäkin olivat nyt vaan sellaisia kommelluksia, joita rakentamisen yhteydessä voi joskus sattua, ja nämä asiat ovat nyt hoituneet jo maalisuoralle asti. Joten tästä taas jatketaan…

Tämänkertainen talvitauko päättyy perjantaina, eli ensi viikonloppuna raksalla on jo taas täysi tohina päällä. Tai ”pöhinä”, niin kuin nykyaikana kai on tapana sanoa.

Seuraavassa vielä pari kuvaa – tai toinen näistä on piirros – mutta vähän alkaa talo jo näyttämään siltä miltä se näyttää arkkitehdin luonnoksessa?

Arkkitehti Immo Teperin luonnoskuva, "julkisivu länteen" mittakaavassa 1:100.

Arkkitehti Immo Teperin luonnoskuva, ”julkisivu länteen” mittakaavassa 1:100 (tämä luonnos taitaa olla tehty myöskin talvella, koska maa on valkoinen – ihan niin kuin alla olevassa valokuvassakin, joka on otettu 08.02.2014).

Hiukan tämä nyt jo alkaa muistuttaa tuota yllä olevaa luonnoskuvaa? Ehkä enemmänkin olisi samaa näköä, jos olisin tikapuille kiivennyt kuvan ottamaan (olisin saanut kellarin ikkunat ja savupiiputkin paremmin kuvaan).

Hiukan tämä nyt jo alkaa muistuttaa tuota yllä olevaa luonnoskuvaa? Ehkä enemmänkin olisi samaa näköä, jos olisin tikapuille kiivennyt kuvan ottamaan (olisin saanut kellarin ikkunat ja savupiiputkin paremmin kuvaan).

Sähkölämmitys vaihtui puulämmitykseen

Hiihtoloma loppui, ja hiihtoloman aikana peruslämpöä ylläpitänyt pieni lämpöpatteri vaihtui taas puulämmitykseen. Koko ”talvi” (sana lainausmerkeissä koska talvi tuli vasta tammikuun puolivälissä ja on taas ohi) on muuten lämmitetty heittämällä klapeja pariin puukiukaaseen, ja taas samaa rataa jatketaan tästä eteenpäin.

Nyt kun talossa ei oltu lämmitetty käytännössä lainkaan koko viikon aikana, niin keskikerroksen lämpötila oli edelleenkin pysynyt +7C asteen tienoilla:

23.2. keskikerroksen lämpötila +7,1C ja kosteusprosentti 67%.

23.2. keskikerroksen lämpötila +7,1C ja kosteusprosentti 67 %.

Peruslämpöä piti yllä pieni öljylämpöpatteri:

Korkean olohuoneen alaosassa max. 500W öljylämpöpatteri piti lämmön +7C:ssä viikon ajan, kun yöpakkanen oli parhaimmillaan -6C. Suurimman osan ulkolämpötilat olivat hiihtoloman ajan nollan kieppeillä. Normaalisti patteri lämmittää timpureitten asuntovaunua. Talossa on vielä pari aukkoa, eli 1 ikkuna puuttuu ja 1 ovi puuttuu. Nämä aukot peitetty vain muoveilla tällä hetkellä.

Korkean olohuoneen alaosassa max. 500W öljylämpöpatteri piti lämmön +7C:ssä viikon ajan, kun yöpakkanen oli parhaimmillaan -6C. Suurimman osan ulkolämpötilat olivat hiihtoloman ajan nollan kieppeillä. Normaalisti patteri lämmittää timpureitten asuntovaunua. Talossa on vielä pari aukkoa, eli 1 ikkuna puuttuu ja 1 ovi puuttuu. Nämä aukot peitetty vain muoveilla tällä hetkellä. Myös sulkupellit molemmissa hormeissa oli jätetty auki, eli ilma lienee vaihtunut hiukan myös tätä kautta.

Kellari näyttäisi pitävän lämpöä yllättävän hyvin. Kellarissa on yksi iso jääkaappikylmiö, joka ilmeisesti tuottaa lämpöä jonkin verran. Silti lämpömittari näytti edelleen +20C saunan puolella ja noin +18C kodinhoitohuoneessa (jossa myös se vanha jääkaappi seisoo tällä hetkellä). Kosteusprosentti oli noussut aikalailla. Ulkoilman kosteus on 94%.

Kellarissa lämmöt pois viikon ja lämpötila +20C ja kosteusprosentti 90%. Kosteus näyttää tiivistyvän kellariin, jos lämpötilat laskevat. Kun laitoin saunan kiukaaseen tulet, lämpötila nousi +30C ja kosteusprosentti pieneni 80%:iin.

Kellarissa lämmöt pois viikon ja lämpötila +20C ja kosteusprosentti 90%. Kosteus näyttää tiivistyvän kellariin, jos lämpötilat laskevat. Kun laitoin saunan kiukaaseen tulet, lämpötila nousi +30C:iin ja kosteusprosentti pieneni 80%:iin.

Entä jos ei olisi ollut lämmitystä lainkaan? Sittenkin lämpötila olisi varmaan pysynyt +4C kieppeillä:

Timpureitten asuntovaunu on ollut ilman lämmitystä jo parisen viikkoa. vielä on lämpötila +4C hetkellä jolloin ulkolämpötila on +2C.

Timpureitten asuntovaunu on ollut ilman lämmitystä jo parisen viikkoa. Vielä on lämpötila +4C hetkellä jolloin ulkolämpötila on +2C.

”Takatalvi”

Eilen aamulla oli -7C pakkasta ja iltapäivällä satoi 5cm lunta. Maisema alkoi näyttää Etelä-Virossa jo vuodenajan mukaiselta. Tallinnassa kait lumeton kausi jatkuu koko ajan, ja ensi viikolla sama juttu myös Etelä-Virossa, jos alkuviikolle ennustettu +7C lämpötilat toteutuvat.

Metsätöissä oli mukava katsella eläinten jälkiä ja liikkeitä. Varsinkin kettu oli käynyt joka puolella tutkimassa metsätöitä ja juossut lopulta pesäänsä. Paluujälkiä ei näkynyt mistään poistumisaukosta. Villisika, hirvi ja jänis eivät olleet liikkuneet ollenkaan, tai ainakaan jälkiä ei näkynyt. Aiemmin alkuviikosta vanhassa lumessa hirven jälkiä kyllä näkyi.

Talvinen maisema 21.2.2014.

Talvinen maisema 21.2.2014.

Kettu. Jäljet lumessa kuin helminauha, takajalat astuu etummaisten jalkojen jälkien päälle.

Kettu. Jäljet lumessa kuin helminauha, takajalat astuu etummaisten jalkojen jälkien päälle.

Joku kevyempi kulkija. En tiedä mikä.

Joku kevyempi kulkija. En tiedä mikä.

Peuran kaviot?

Peuran kaviot.

 

 

Metsämansikan lehdet jo vihreinä

Tänään oltiin eka päivä metsätöissä. Kevät näyttää tosiaan tekevän tuloaan, ja aurinkoisilla paikoilla metsässä on jo metsämansikan lehdet vihreinä.

Metsämansikat ovat jo vihreitä 18.2.2014 Meeksin kunnassa Viron Peipsijärven rannalla.

Metsämansikat ovat jo vihreitä 18.2.2014 Meeksin kunnassa Viron Peipsijärven rannalla.

Leveitä vuosirenkaita tässä kuusipuussa, sekä kevät- että kesäkasvu ovat noin sentin levyiset. Seuraavassa muutamia kuvia metsätöistä:

Melkoisen leveät vuosirenkaat.

Melkoisen leveät vuosirenkaat. (Ja onkin kuulemma härskin näköinen kuva 😉 Mutta en huomannut tätä metsässä, enkä itse huomannut vielä tietokoneellakaan…)

Saman puun kaatokolon kiekko. Sekä kevät- että kesäkasvu noin sentin paksuja.

Saman puun kaatokolon kiekko. Sekä kevät- että kesäkasvu noin sentin paksuja.

 

Ekan päivän jälkeen. Saatiin ainakin jotain aikaiseksi.

Ekan päivän jälkeen. Saatiin ainakin jotain aikaiseksi.

 

Osa tukeista traktorin kyydissä.

Osa tukeista traktorin kyydissä.

Kevät meinasi tehdä tepposet

Meillä taloa on rakennettu niin, että talvella on hakattu metsää, keväällä sahattu, ja kesällä ja syksyllä on rakennettu taloa. Nyt olisi taas ollut vuorossa hiihtoloman mittaiset metsänhakkuut, mutta saa nähdä miten onnistutaan.

Tänä keväänä ainakin höylätään ne vuorilaudat, jotka hakattiin jo viime vuoden talvella, ja jotka ovat siitä lähtien kuivuneet. Sen jälkeen höylätyt vuorilaudat laitetaan seinille ja kuusipaneelia sisäkattoon. Viime vuonna oli hyvät talvikelit hiihtoloman aikaan, mutta toisin on nyt. Tässä alla pari päivää sitten eli viime lauantaina otettu kuva Etelä-Virosta, Urvasten kunnasta. Lunta ei näy missään, ja isot asfalttitiet ovat sulat ja kuivat. On niin kuin olisi huhtikuu.

Võru-Pärnu maantie Urvasten kunnan kohdalla lauantaina 15.2.2014.

Võru-Pärnu maantie Urvasten kunnan kohdalla lauantaina 15.2.2014.

Pienemmät metsätiet ovat ollut välillä pehmeitä ja välillä jäässä. Vielä viime viikolla tälle viikolle ennustettiin kovia yöpakkasia, ja pakkasen piti kiristää otettaan muutekin. Mutta toisin kävi – tulikin parin päivän vesisade, joka jatkui maanantaille asti, eli nyt vasta alkoi poutaantua.

Tie Urvasten Lepan tilalle 15.2.2014. Tämän jälkeen satoi 2 päivää vettä. Ei tämmöinen tie kestä suojakelillä ja liejuisena tukin ajoa, eli puut jäivät metsään.

Tie Urvasten Lepan tilalle 15.2.2014. Tämän jälkeen satoi 2 päivää vettä. Ei tämmöinen tie kestä suojakelillä ja liejuisena tukin ajoa, eli puut jäivät metsään.

Täten tänne Etelä-Viroon suunnitellut työt jäivät tekemättä. Toki moottorisahan kanssa olisi voinut mennä metsään ja kaataa tukit, mutta puita ei saa pois. Tai vaikka saisikin ne kylätien varteen, niin seuraavana ongelma on kelirikon vuoksi tulevat painorajoitukset. Tukkirekka ei pääsisi hakemaan tukkipinoja pois.

Kalasaaren metsätila Peipsijärven rannalla 17.2.2014. Maa on kunnolla jäässä.

Kalasaaren metsätila Peipsijärven rannalla 17.2.2014. Maa on kunnolla jäässä.

Seuraavaksi käytiin Peipsijärvellä ja siellä näytti paremmalta. Ainakin vielä tällä hetkellä talvi vielä jatkuu ja maasto on ajokelpoista. Asfalttitien varteen on 400 metriä, joten täällä alkaa huomenna aamulla moottorisahat päristä…

Tästä alkaa huomenna metsänhakkuut.

Tästä alkaa huomenna metsänhakkuut.

Viron metsissä tai tienvarsilla ei esim. hirviä juuri näy. Muutamia hirviä olen toki viimeisen 10 vuoden aikana nähnyt, mutta harvinaisia ne ovat. Sen sijaan maamyyrä, villisika ja kauris ovat metsissä hyvinkin yleisiä. Kesäisin näkyy myös haikara, joka on hyvin yleinen. Villisikaa en ole metsässä ollessani koskaan nähnyt, koska se on arka ja pinkaisee poikineen heti pakoon (jos pojat keväiseen aikaan on). Sian jälkiä ja tonkimisjälkiä näkyy kuitenkin joka puolella, joskus lumessa on hyvin tuoreitakin jälkiä.

Entistä peltoa, jossa metsäsika oli tehnyt kovasti hommia. Kai se sika sitten jäätyneestä maasta jotain syötävää löytää? Tai mitä sitten hakeekin.

Entistä peltoa, jossa villisika oli tehnyt kovasti hommia. Kai se sika sitten jäätyneestä maasta jotain syötävää löytää? Tai mitä se sitten maasta hakeekin.

Asuntomessujen monet puolet

Kuva Hyvinkään asuntomessuilta 2013.

Kuva Hyvinkään asuntomessuilta 2013.

Meillä Vantaalla on asuntomessut 2015 ja aloin jo Googlailemaan, että mitä sieltä löytyy. Rakentaminen on jo täydessä käynnissä, ainakin kunnallistekniikan osalta. Googlatessa löytyi paljon muutakin asuntomessuihin liittyvää, vähän yllättäviäkin asioita. Aikoinaan Hämeenlinnan asuntomessuilla 2007 (en käynyt itse) oli 54 kohdetta ja 195 tuhatta kävijää. Sittemmin niin suuriin kävijämäärin ei olla enää päästy. Aiempi kävijä ennätys on Kotkasta, jossa kävijöitä oli Mussalon saaren rannalla yli 200 tuhatta vuonna 2012. Siellä kävin itsekin. Lisätietoa kävijämääristä ja muista numerotiedoista Suomen Asuntomessujen omilta nettisivuilta, tästä linkistä:

http://www.asuntomessut.fi/menneet-messut/asuntomessut-1990%E2%80%932010

Asuntomessuja on Suomessa järjestetty jo yli 30 vuotta. Muista maista en tiedä, paitsi että Virosta tiedän, että siellä sellaisia ei olla toistaiseksi pidetty, eikä varmaan Venäjälläkään. Jos ruotsinkielellä Googlettaa, niin osumina tulee toiselle kotimaiselle kielelle käännetyt Suomen tapahtumat.

Ehkä Asuntomessut on sitten puhtaasti suomalainen keksintö ja ilmiö, ja mahdollisesti vähän hiipumaan päin? Tai ainakaan Vantaalla ei tonteista jäänyt paitsi kuin 8 halukasta, tontteja saatiin kaupaksi 27 kpl, ja niistä kisasi 35 kiinnostunutta:

http://metro.fi/paakaupunkiseutu/uutiset/vantaan_asuntomessuilta_uupuu_rakentajia/

Saas nähdä miten käy messujen kävijämäärän kanssa Vantaalla, ihan vieressä asuu ainakin miljoona ihmistä, eli vilkastuuko kävijämäärät nyt? Katsottavaa ainakin löytyy, tälläkin kertaa, sillä alueelle rakentuu esim. Suomen suurin puukerrostalo:

http://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/242691-vantaan-asuntomessuille-nousee-suomen-suurin-puukerrostalo

Vaikka messuasunnot erilaisine kokeiluineen ovatkin varmaan monenlaisen innoituksen lähde muillekin rakentajille, niin tämän sortin kokeiluja en ole vielä oppinut ymmärtämään. Eli mitä järkeä on rakentaa kerrostalojen runko puusta? Puu on toki kaunis mm. sisustusmateriaalina, ja esim. kellaritiloissa hengittävänä ja kosteutta imevänä materiaalina aivan oivallinen sisustamiseen, mutta jos puu olisi ylivertainen myös kerrostalojen runkorakenteissa, niin miksei tätä olla keksitty sitten jo joskus aikaisemmin?

Keski-Euroopassa on paljon kauniita ja vanhojakin rakennuksia, mutta yksikään niistä ei ole tehty puusta, vaikka aikoinaan isot laivatkin tehtiin puusta. Jos Suomessa tulisi myyntiin puukerrostalosta huoneisto, niin enpä tiedä ostaisinko? Enpä taida, en edes sijoitusasunnoksi. En pelkää että puukerrostalo palaa. Se nimittäin ei pala, se on sprinklauksellakin varmistettu. Mutta mitä tapahtuu sen jälkeen, kun puukerrostalon sprinklerit ovat tulipalon sammuttaneet? Millä saadaan kosteusvahingot hallintaan, ja mikä on kustannus? En minä tiedä. En myöskään tiedä kuinka moneksi vuodeksi puukerrostalo on tarkoitettu kestämään? Todennäköisesti ne kestävät lyhyemmän aikaa kuin 1960-1970 lukujen taitteessa lähiörakentamisen yhteydessä tehdyt elementtikerrostalot, jotka siihen aikaan rakennettiin 30 vuodeksi? Hyvässä kunnossa ne näyttävät olevan yhä edelleenkin, ja nyt niillä on ikää 50 vuotta. Miltä näyttää Vantaan asuntomessujen puukerrostalo 50 vuoden päästä? Pitää vissiin käydä katsomassa… 🙂

Tällä hetkellä (tai tarkemmin vuonna 2008 )Suomessa oli 1.219.000 kerrostaloasuntoa, ainakin tilastokeskuksen mukaan:

http://www.stat.fi/til/asas/2008/asas_2008_2009-12-15_kat_001_fi.html

Puukerrostaloja on nyt 37 kpl, ja niissä asuntoja on yhteensä 647 kpl. Jos passiivitalorakentaminen huimaa joillakin runkorakenteilla, niin puukerrostalon runkorakenne on sellainen joka huimaa vielä enemmän. Mistähän niihin löytyy isännöitsijät, joilla on hallussa riittävästi kokemusta vastaavien talojen kunnossapidosta? Eipä silti, kauniiltahan nuo talot näyttää uusina.

http://www.puuinfo.fi/valmistuneet-puukerrostalot

Miltä sitten vaikuttaa, jos ja kun vilkaistaan Asuntomessujen ”kulisseihin”? Vaikka lopputulokset aina näyttävät todella upeilta, niin messujen sulkeuduttua ei sitten enää kaikilla olekaan niin kivaa. Tai ainakin itse yllätyin, kun Googlatessa löytyi myös tällainen linkki:

http://blogit.mtv.fi/kolmevarttia/2007/09/19/asuntomessujen-synkempi-puoli/

Listalla on ei-niin-mukavia kertomuksia tai kommentteja 18 kpl. Positiivisia palautteita oli vain pari. Katsoin että vuoden 2007 messuilla oli 54 näyttelykohdetta, joten tämän linkin perusteella ainakin joka kolmannella rakentajalla oli ollut aika kivinen tie.

Helppoa ei näyttäisi olevan Vantaallakaan. Tosin rakentajien kokemuksia ei olla vielä saatu, mutta järjestäjien puolella ryhmärakentaminen takkuaa, projektin johtaja vaihtui, ja yhdessä vaiheessa oli vähän kiusaa liito-oravistakin:

http://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/276866-ryhmarakentaminen-takkuaa-kiviston-asuntomessualueella

Vantaan messuja odotellessa välissä on toki parit muut messut, eli Kalajoen loma-asuntomessuille pääsee jo noin 4kk päästä, ja heti perään heinäkuussa varsinaiset asuntomessut Jyväskylässä, jossa voi seurailla rakentajienkin kokemuksia muutaman rakennusblogin kautta, tässä linkkiä:

http://www.asuntomessut.fi/jyvaskyla-2014/blogit-0

Nähdään messuilla!

Puutalon vakuusarvo Vantaalla = 2000€ / m2

Puutalon vakuusarvo Vantaalla = 2000€ / m2.

Uuden puutalon vakuusarvo Vantaalla = 2000€ / m2.

Rakentamisen rahoitus on aina kiintoisa aihe – ainakin omasta mielestäni. Varsinkin nyt kun rahoitusmarkkinat ovat selvästi kiristyneet. Yleensä rakentamiseen tarvitaan lainaa. Käsittääkseni melko harvat (edes isoista rakennusliikkeistä?) kai rakentavat kokonaan omilla rahoillaan ja niin, että vierasta pääomaa ei lainkaan tarvittaisi? Tällöin kielteinen lainapäätös tarkoittaa käytännössä aina sitä, että rakentaminen ei ala. Ellei sitten jokin toinen pankki tee toisenlaista lainapäätöstä.

Lainaneuvotteluissa pankki arvioi lainan vakuuksien arvon ja velallisen lainanhoitokyvyn. Ymmärtääkseni juurikin tässä järjestyksessä? Aiheesta löytyy hyvää grafiikkaa Finanssivalvonnan nettisivuilta:

http://www.finanssivalvonta.fi/fi/Finanssiasiakas/Tuotteita/Lainat/Asuntolainat/Riskit/Pages/Default.aspx

Omassakin rakennusprojektissani näitä kysymyksiä on pyöritelty myös aina välillä. Ensimmäisen kerran näin kävi ihan jo alkutilanteessa, kun tontilla ei ollut vielä isoa monttua lukuun ottamatta tehty yhtään mitään, mutta silti käteen oli jo jäänyt vähän budjetoitua isompi lasku savimaan pois ajamisesta ja noin 50 tonnin vesiliittymä. Silloin tehtiin budjetit uusiksi (mikä prosessi itseasiassa jatkuu yhä vieläkin). Nyt ollaan siinä tilanteessa, että rakentaminen on ilman jatkorahoitusta jo kolmatta viikkoa. Tähän mennessä on tehty yhtiöjärjestyksen muutos, kun As Oy:llä olikin yllättäen enempi kuin yksi maa-alue hallinnassaan. Ja vielä on paperityötä jäljellä, seuraavaksi menee As Oy:n osakekirjat uusiksi.

Vesiliittymätöiden päättyessä tuli samalla eteen tilanne, että vakuudet eivät enää oikein riittäneet, koska pelkkä tyhjä tontti savikuopan kanssa ei ollut enää oikein sen arvoinen, mitä siinä oli rahaa kiinni. Mutta tilanteesta kuitenkin selvittiin eteenpäin, sillä maksoin kustannuksista itse osan. Joten nyt kun viime viikolla etsiskelin nopealla aikataululla lähipiirilainaa, niin se oli itse asiassa jo toinen kerta tämän rakennusprojektin aikana.

Mitkä sitten olisivat olleet ne muut vaihtoehdot, jos vakuudet rakentamisen aikana eivät yllättäen riittäisikään? Tässä ainakin Nordean ja OP:n vastaukset näihin kysymyksiin (Googlella löysin ensin nämä 2):
http://www.nordea.fi/henkil%C3%B6asiakkaat/lainat/asumisen+rahoitus/lainan+vakuudet/704074.html

https://www.op.fi/op/henkiloasiakkaat/lainat/vakuudet?id=20700&srcpl=8

Ja mitä sitten tapahtuu, jos asiat joutuvat sellaiseen jamaan, että vakuuksia on reaalisoitava? Tällä hetkellä tosiaan eletään ainakin As Oy -maailmassa sellaista aikaa (työni puolesta näitä joutuu seurailemaan), että yhtiövastikkeiden rästilistat pitenevät ja niissä olevat summat suurenevat. Joillekin näillä listoilla olevista käy jatkuvalla syötöllä myös niin, että huoneisto menee myyntiin. Tavallisimmin tämä toteutetaan niin, että pankki antaa omistajan myydä asuntonsa itse, jolloin asunnon myyjä tekee normaaliin tapaan toimeksiantosopimuksen kiinteistövälittäjän kanssa. Kaupan yhteydessä taloyhtiö kuittaa saatavansa, ja loppuosa kauppahinnasta välittäjän palkkiolla vähennettynä menee myyjälle.

Pankit näyttävät tänä päivänä odottavan ihan rauhallisesti – vaikka vähän pidemmänkin aikaa, jos asunto ei ihan heti mene kaupaksi. Ostajalle ei varmaankaan koskaan selviä, että kyseessä oli pakkomyyntitilanne. Tai ehkä ostaja saattaa isännöitsijäntodistuksella näkyvästä vastikerästien määrästä kuitenkin päätellä jotakin?

Nykyisin tilanne on kuitenkin huomattavasti inhimillisempi kuin edellisen laman aikaan 90-luvun alussa. Silloin pankki myi asuntoja sillä hintaa mitä joku niistä tarjosi, ja loput luottotappioista kuitattiin pankkitukena valtiolta. Tämänkin ajan vielä muistan hyvin, vaikka siitä onkin nyt jo likemmäs 20 vuotta kulunut. Ja mikäli oikein tarkasti näitä vanhoja asioita haluttaisiin vieläkin muistella ja kaivella, niin sen jälkeen kun luottotappiot olivat siirtyneet valtiolle – siis käytännössä roskapankki Arsenalille, niin Suvi-Anne Siimes myi koko potin 5%:lla velkamäärän hinnasta Aktiv Hansalle. Samaa mahdollisuutta (eli suorittamalla 5% velkapääomien hinnasta) ei suotu edes velallisille itselleen, vaikka 76000:sta velallista moni oli tätä vaihtoehtoa kai tarjonnutkin. Lisää aiheesta mm. tässä linkissä:

http://pankkikriisi.blogspot.fi/2008/11/trke-petos-ja-muita-rikoksia-aktiv.html

Yritin etsiä netistä tietoa, että odottaako pankki nykypäivänä ihan sitten vaan ja pelkästään hyvää hyvyyttään niin kauan, että asunnoista saadaan ”vapaaehtoisella kaupalla” jokin asiallinen hinta? Vai voisiko pankki pantin haltijana myydä asunnon pois ”ihan millä hintaa vaan” joko vakuuden hinnalla tai jopa sen alle, kunhan kaupat vaan syntyvät riittävän nopeasti?

En kuitenkaan löytänyt vastausta tähän kysymykseen, että onko velallisella siinä tilanteessa välttämättä mitään sanomista, jos asuntovelka kuitataan vakuuden reaalisoinnin kautta? Niin paljonko siitä vakuudesta sitten pitäisi siinä tilanteessa saada? Onko esim. 2000-luvun alun ja Suvi-Anne Siimeksen tyyliin 5% ihan OK-hinta?

Tämä asia tuli mieleeni pohtiessani, että mitä jos vaikka itselleni sattuisi jotain, esim. menisi työpaikka tai työkyky, ja talovelka hoituisikin sen jälkeen niin, että pankki myy talon pois? (Toki onhan meillä nykyään käytännössä pakolliset lainanhoitoturva -nimiset vakuutukset olemassa, eli tämä nyt on tämmöistä teoreettista pohdintaa.)

Nyt siis esim. meidän talon vakuusarvo (valmiina) on pankin mukaan 480.000€. Sen verran kai uutta puutaloa vastaan Vantaalla saisi rahaa pankista ulos, tai ainakin nykyisen pankkimme mukaan talo riittää lainan vakuudeksi siihen saakka. Muista pankeista en ole kysellyt.

Jos rakentaminen (tontti mukaan lukien) maksaakin enempi kuin 2 tonnia per neliö, sitten rakentajalla pitää olla muutakin rahoitusta, eli käytännössä omaa pääomaa – tai muuten taloa ei saa valmiiksi. Nykyisin taitaa olla käytössä tai ainakin tulossa myös jonkinlainen lainakatto, eli täysin pankkilainalla asuntoja ei voi ostaa enää edes ensiasuntojen ostajatkaan. Mutta jos pankki kuitenkin joutuisi vakuuden myymään, niin millä hintaa se myynti lain mukaan voisi tapahtua? Onko sitä edes millään lailla säädelty?

En huomannut pankista kysyä, että kuinka paljon heidän laskentakaavoissaan vakuusarvo on käyvästä arvosta, mutta toisaalta nykyään tilanne on sellainen, että isot kohteet eivät asuntomarkkinoilla liiku lainkaan. Eivät ainakaan millään järkevällä hinnalla. Joten sen puolesta on parempi toivoa, että nykyinen työpaikka ja työkyky säilyvät, ja talovelka hoituu näiden avulla.

Tähän liittyen muuten huomasin yhden myynnissä olevan talon samalta postinumeroalueelta 01400, jossa suunnilleen sama määrä neliöitä mitä meilläkin, ja suunnilleen sama hinta kuin oman talomme vakuusarvo. Jos nyt linkitän sen tähän niin toivottavasti myyjä tai kukaan muukaan ei asiasta suutu (onhan kaikki jo netissä oleva julkista tietoa kuitenkin):

http://asunnot.oikotie.fi/myytavat-asunnot/8190749

Eli melkein uusi talo, neliöitä 230m2 ja pyyntihinta 495 000€. Meidän talon rakentamiskustannukset ovat luokkaa 500 tonnia (sisältäen omaa työtä ja omaa materiaalia, joille kummallekaan ei ole laskettu hintaa), tonttikin on meillä melkein puolta pienempi, joten ei tässä myyntiesimerkissä oleva neliöhinta/pyyntihinta 2100 €/m2 ja rapiat päälle kovin kallis ole? Samalla m2-hinnalla myydään kilometrin päässä 01360 postinumeroalueella Havukosken kerrostalohuoneistoja, jotka on rakennettu 70-luvun alussa ja jotka odottavat kohta puoliin putkiremontteja.

Vakuusarvon ja rakentamishinnan lisäksi käytetään myös käsitettä ”käypä arvo”, jota käytetään vakuuttamisen yhteydessä, ja joka on käsittääkseni sama asia kuin jälleenhankinta/rakentamishinta? Eli jos uusi talo tuhoutuisi, ja jos sitä ei ole alivakuutettu, vakuutusyhtiö korvaa summan, jolla rakennusliike voi rakentaa samanlaisen talon uudestaan.

Tämän lisäksi on olemassa myös ns. markkinahinta, joka siis on se hinta joka merkitään kauppakirjoihin, jos talo myydään ja jos se menee kaupaksi… Sitten jos taloa ei koskaan myydä ja jos se jää perinnöksi, sitten astuu kuvioihin ns. ”arviohinta”, jolla arvioidaan omaisuuden arvo, ja jonka perusteella lasketaan mm. perintöverot. Näin ne käsitteet kai menevät?

Monenlaisia hintoja siis…  Eivätkä aina edes lähellä toisiaan. Jos vakuutusyhtiölle kertoisi talon arvoksi saman hinnan, mitä pankin mukaan kelpaa lainan vakuusarvoksi, niin talo taitaisi olla pahasti alivakuutettu?

Korkean olohuoneen yläikkunoiden pesu?

Talon suunnitteluvaiheessa on aika monta kertaa ja ihan jo alusta asti pohdittu aihetta ”korkean olohuoneen yläikkunoiden pesu”. Eli miten se hoituisi mahdollisimman helposti? Tai miksi sellainen korkea olohuone ylipäätään piti tehdä? No onhan se komea. Nytkin rakentaessa jos välillä on aikaa pitää vähän tuumaustaukoa, niin korkean olohuoneen kohdalla pää kääntyy aina yläviistoon. On siinä korkeassa huonekorkeudessa vaan jotain mikä näyttää hyvältä!

Lisäksi tämä rakenneratkaisu parantaa keskikerrokseen tulevan takan tehoa. Lämpö nousee heti myös toiseen kerrokseen, ja kun ilmavirta lähtee ns. ”laajaan kiertoon”, niin paluuvirtaus tapahtuu alaspäin luultavasti eteisen rappusten kautta samaan tahtiin mitä lämmin ilma nousee olohuoneen aukosta ylöspäin. Sama rakenneratkaisu on tosin tulipalotilanteessa äärimmäisen vaikeasti hallittava. Siksi talossa on ylimmässä kerroksessa jokaisessa huoneessa ovi ulos (paitsi ei WC:ssä eikä varastokopissa), joten talosta pääsee myös äkkiä pois, jos sellainen tilanne sattuisi tulemaan. Toivottavasti ei tule.

Jos korkeassa olohuoneessa on hyviäkin ominaisuuksia, niin kolikon toisella puolella on ehdottomasti myös se, että katon rajassa oleviin ikkunoihin on vaikea päästä käsiksi. Ensimmäinen ajatus ikkunoiden pesujen helpottamiseksi oli sellainen, että rakennetaan ikkunoiden ulkopuolelle iso terassi, ja tehdään ikkunat avattaviksi ulkoa päin. Terassi rakennettiin, mutta ikkunoita tilattaessa ilmeni, että ulospäin avautuvat ikkunat olisikin käytännössä ikkunallisia ovia, ja sellaiset maksaa yli tonnin enempi (per kpl) kuin normaalit ovet tai ikkuna. Joten se siitä, kahta tonnia ylimääräistä ei investoitu tässä kohtaa muutaman pesukerran takia. Alla oleva kuva kuitenkin havainnollistaa tätä ideaa:

Auringon paistetta sunnuntaina 09.02.2014.

Auringon paistetta sunnuntaina 09.02.2014. Korkean olohuoneen yläikkunat ovat kuvassa vasemmalla olevat ikkunat 2 kpl ylärivissä.

Ei se ikkunoiden ulkopuolelle tullut terassi toki hukkaan mennyt. Se on ihan hyvä noin muutenkin, ja kyllä sieltä siltikin pystyy pesemään yläikkunoiden ulkolasin ulkopinnat ilman että ikkunoita edes tarvitsee avata. Ja se pinta kait kaiken eniten tahtoo likaantua? Ja jos vielä mietitään ikkunoiden avaamista ulkoapäin, niin mitä jos nykyiset ikkunat olisi asennettaessa menneet tahallaan tai vahingossa ”väärin päin” niin että ne olisikin avautuneet ulospäin? Silloin sisäpuolelle tarkoitetut puuosat olisivat ulkoilmassa ja ulospäin tarkoitetut alumiiniosat olisivat sisäpuolella. Molemmat pinnat olisivat valkoiset. Lämmöneristävyyskin lienee yhtä hyvä kumpaankin suuntaan eli tässä tilanteessa meidän ikkunoissa U-arvona on 0,80. Mutta muutaman vuoden päästä puuosat lienee kuitenkin ulkoilmassa pilalla, tai ne eivät tulisi kestämään niin hyvin kuin ulkoilmaan tarkoitetut alumiiniosat. Ikkunoiden rakenne näkyy tässä kuvassa:

Ulkolasin ulkopinnan voi pestä ulkoa käsin eli yläkerran terassilla seisten.

Ulkolasin ulkopinnan voi pestä ulkoa käsin eli yläkerran terassilla seisten.

Nyt ikkunoiden muiden pintojen pesu jää siis sisältäpäin tehtäväksi. Ja kuten alla olevasta kuvasta näkyy, niin A-tikkailla ei hirvittävän korkealle yllä, ei ainakaan niillä A-tikkailla mitä nyt rakentamista varten on jo hommattu:

Yhdet tikkaat eivät pitkälle riitä, jos ylimmät ikkunat haluaisi esim. pestä.

Yhdet tikkaat eivät pitkälle riitä, jos ylimmät ikkunat haluaisi esim. pestä.

Noita isompia A-tikkaita on nyt hankittu 2 kpl ja periaatteessa niitä voisi hankkia vielä toiset 2 kpl lisää. Silloin peräkkäiset tikkaat voisi yhdistää puolan yli pattingeilla ja näin rakennetut parit voisi yhdistää toisiinsa vaikka isolla vanerilevyllä. Mutta sittenkään ei vielä kovin korkealle yltäisi, vaikka näin voitaisiin rakentaa lähes tikkaiden oman korkeuden tasolle iso työtaso vanerilevyn varaan. Miten sitten siitä pääsisi ylöspäin? Hyvä kysymys.

Tai pitäisikö työkaluvuokraamosta hakea joku saksinosturi? Millä sellaisen saisi etuovesta sisään? Se lienee aika raskas, eikä tule vetämällä rappusia pitkin ylös pääoven kautta sisään? No, ehkä tälläkin menetelmällä pystyy kuitenkin pesemään jo ikkunoiden sisäpinnat jotenkin, jos ei yritäkään avata ikkunoita. Sama saattaa onnistua jopa ihan yksillä pitkillä tikapuilla seisten. Ja jos tikapuut ovat jatkettavat, niin niiden pituutta voi aina pesun edetessä säätää sopivaksi. Tosin tikapuut eivät virallisesti ole mikään työtaso, ei ainakaan työturvallisuusmääräysten mukaan. Mutta kyllä tikapuillakin silti hommia tehdään, ja uskoisin että jouluvalotkin menee helposti ihan yksillä pitkillä tikkailla, esim. 8-kulmaiselle ikkunalle, jossa tilanne näyttää tältä:

8-kulmaiselle ikkunalle laitetaan varmaankin jouluvalaistusta jouluisin. Se varmaan onnistuu esim. 3-osaisella jatkettavalla tikapuulla.

8-kulmaiselle ikkunalle laitetaan varmaankin jouluvalaistusta jouluisin. Se varmaan onnistuu esim. 3-osaisella jatkettavalla tikapuulla.

Ja jos jouluvaloista selviää ihan sillä, että kantaa pitkät tikkaat kerta vuodessa sisään, niin kai sitä sitten samalla kertaa myös pesee ne ikkunat, jolloin jos yläikkunoiden ulkolasin ulkopintojen pesusta selviää helposti ja sisäpinnatkin saa ehkä joskus pestyä ihan vaan pitkiä tikkaita käyttäen, niin ehkä mitään ongelmaa ei sitten olekaan tässä kohdin? Ikkunoiden välejä sitten vaan yläikkunoissa pestä? Ja noin 50 vuoden välein ikkunat kai pitää vaihtaa ja uusia ihan muutenkin…