Hihnakuljetinautolla sepeliä monttuun

Paitsi vauhtia ja vaarallisia tilanteita, on tänään saatu paljon muutakin aikaiseksi. Kellarin kuoppa valmistui, suodatinkankaat levitettiin sinne pohjalle, ja sen jälkeen hihnakuljetusautolla tuli tänään kolme kuormaa eli noin 33 kuutiota eli noin 50 tonnia 16-32 millin sepeliä montun pohjalle.

Hihnakuljetusautolla se homma käy tehokkaasti ja nopeasti. Jos olisi tuotu kuorma-autolla lasti pihaan, ja jos sitä olisi sitten kaivurilla nostettu kauha kerrallaan oikeille paikoilleen, ja jos sen jälkeen vielä lapiomies olisi tasannut lopullisen pinnan tasaiseksi, niin olisi siinä ollut aika paljon töitä. Ja todennäköisesti kustannuksetkin aika paljon suuremmat (kuorma-auton kulut + kaivurin kulut + lapiomiehen kulut).

Nyt tällä kertaa sepelin hinnaksi tuli 18,50€ per tonni + ALV (hinta tietysti riippuu eniten ajomatkan pituudesta, joka nyt ei ollut kovin pitkä). Ja tällä hintaa siis paikalle tuotuna ja hihnalla lopullisiin paikkoihinsa levitettynä. Kätevästi se käy Joystickillä (ks. myös video videot” -välilehdeltä). Hihnakuljetinauton kuljettaja kävelee tontilla minne haluaa, ja ohjaa hihnakuljetinta sieltä, mistä parhaiten näkee minne tavaraa tarvitaan. Ensi maanantaina tulee vielä pari kuormaa karkeaa sepeliä lisää. Perjantaina pidetään rakentamisessa välipäivä.


Ensimmäinen kuorma sepeliä tulossa.


Nauhassa riittää pituutta sen verran, että kuopan saa täytettyä kauttaaltaan. Salaojille tietysti jätetään tila kuopan laidoille.


Ensimmäiset sepelit kuopassa. Kun aloittaa ohuilla kerroksilla, suodatinkangas pysyy paikoillaan, eikä vedä mihinkään suuntaan, kun kankaan alla savi on kuitenkin aivan löllöä.

Hurja läheltä-piti-tilanne

Tänään sattui kellarin kuopan kaivamisessa hurjan näköinen läheltä-piti-tilanne. Sydän tykyttää vähäsen ylimääräistä vissiin vieläkin, vaikka tapahtuneesta on nyt jo yli 6 tuntia kulunut.

Kellarin kuoppa saatiin siis valmiiksi, ja kaivurikuskilla päivän viimeinen homma oli nostaa tontin toisella laidalla tontilla joskus aiemmin olleen talon sokkelista tulleet betonilohkareet kaatopaikkakuormaan.

Tontin toiselle laidalle olisi päässyt kadun kautta kiertäen. Ajomatka olisi ollut suunnilleen sama, eikä siinä kovin paljon kauempaa olisi aikaakaan kulunut, vaikka olisi liikennevalotkin menneet punaiselle ja olisi tarvinnut seisahtua risteykseen. Kaivurikuski oli kuitenkin sitä mieltä, että kyllä hän mahtuu tulemaan montun reunalta, siitäkin huolimatta että siinä kohtaa oli silloin parkissa timpureiden asuntovaunu. Huonosti meinasi käydä. Ei sitä kuitenkaan itselläni löytynyt kanttia kinata vastaan, kun kaivurikuskilla on enempi kokemusta kuin itselläni ikää, mutta ehkä jatkossa täytyy olla vaan tiukempi, ettei kukaan ottaisi työmaalla liian isoja riskejä.


Kuopan kaivamisessa matkaa naapurin aitaan oli lopussa enää 5-10 senttiä. Se riitti hyvin.


Tässä kohtaa kaivuri lähti ohittamaan asuntovaunua. Kuvaa ottaessani näytti jo ensimmäisen kerran siltä, että ei se voi mahtua. Kauhan oikeassa reunassa näkyy montun reuna.


Tässä vaiheessa näytti, että kaivuri selviää kapeikosta sittenkin – kunnes pari sekuntia tämän kuvan ottamisen jälkeen penkasta lossasi 2-3 kuutiota maata kuopan pohjalle. Toinen telaketju jäi melkein kokonaan ilmaan. Kauhalla kaivuri sai kuitenkin vedettyä itsensä kuopan partaalta ylös ja kauemmas kuopasta.


Tässä kuvassa molempien (sekä kuvattavan että kuvaajan) sydän tykytti aika kiivaasti.

Suodatinkangasta kuopan pohjalle

Tänään aloitin levittämään suodatinkangasta kuopan pohjalle. Ihan loppuun asti en tänään päässyt, kun kaivurimiehellä on vielä yksi terassin kulma kesken, niin en vielä mennyt suodatinkankaan kanssa sinne sekoittamaan hänen hommiaan. Huomenna levittämistyöt jatkuvat, enintään tunnin työ enää kyseessä. Sen jälkeen alkaa tulemaan 16-32 millin sepeliä tontille. Sitä laitetaan suodatinkankaan päälle kapillaarikatkoksi jotain 30-40 senttiä niin, että saadaan oikea korko paalutukselle.


Suodatinkangas rullassa odottamassa levittämistä.


Eka vuota levitetty.


Tästä jatketaan huomenna.

Kuoppa pumpattu tyhjäksi

Kuopan pohjalle tulee suodatinkangas savipintaa vastaan. Itse asiassa sinne tulee kaksikin suodatinkangaskerrosta päällekkäin, ja ne laitetaan 90-asteen kulmassa ristiin. Tällä yritetään välttää se, että paalutuskone uppoaisi saveen suodatinkankaiden saumakohdasta. Jos niin kävisi – sitten kuopan pohja olisi ”sekametelisoppaa”, jossa on hujan hajan sekaisin sekä savi, kapillaarikatkosepeli että suodatinkankaan rämmäleet. Silloin pohja olisi pilalla.

Näinkin on joskus jossain työmaalla käynyt, ja tästä paalumies ja kaivurimies varoittivat jo etukäteen. Mutta kun suodatinkankaasta valitsee sitä leveämpää mallia (siis 5 metriä leveää), ja niitä kun laittaa kaksi kerrosta eri suuntiin, niin kuopan pohjan pitäisi kestää, vaikka savi on tällä kertaa erittäin pehmeää. Ennen suodatinkankaan asentamista pumppasin tänään kuopasta vedet pois. Tässä muutamia kuvia siitä. Ehkä puolisen kuutiota oli vettä kertynyt kuoppaan, eli aika vähän – ottaen huomioon, että oli näin sateinen ja nihkeä kesä.


Pumppu ämpärissä, jossa reiät kyljessä.


Nostonaru, letku ja sähköjohto kuopan reunalla.


Vesiletkun pää rajaojassa.

Työmaataulu itse askarrellen

Nyt on sitten meidänkin työmaalla työmaataulu, joka on ollut paikoillaan eilisestä lähtien. Aloituskokouksessa tuli esille myös se, että onko sellaista, ja kun ei ollut, niin sellainen täytyy olla, myös omakotirakentajilla. Lainsäädäntö ilmeisesti menee suunnilleen tällä tavalla, että…

”Rakennushankkeeseen ryhtyvän on tiedotettava tulevasta rakentamisesta pystyttämällä rakennustyömaalle työmaataulu tai -kyltti ennen rakennuslupahakemuksen jättämistä.”

Työmaataulussa pitäisi olla ainakin seuraavat asiat mainittuna:
Rakennuttaja: rakennuttajan nimi, osoite ja yhteystiedot
Toimenpide: rakentamisen ominaisuus
Suunnittelija: tiedot suunnittelijoista
Aikataulu: Rakentamisen arvioitu rakentamisaika

Nuo kolme ylintä asiaa sinne kirjoittelin, mutta aikataulusta en osannut laittaa mitään, eikä sitä ihan tarkkaan tiedetä itsekään. Sen verran on tiedossa, että ei se talo itse nikkaroiden (apuna toki pari timpuria) ja oman metsän puista tehtynä ihan vuodessa synny, mutta valistunut arvaus on, että kahdessa vuodessa se voisi olla valmis. Tavoitteena on muuttaa uuteen kotiin ennen joulua 2014, ja jos tässä aikataulussa pysytään, sitten meidän työmaa on aikaisemmin valmis kuin Olkiluodon uusi ydinvoimala. Se nimittäin on taaskin myöhästynyt lisää, ja se kait valmistuu vasta vuonna 2015, niin ainakin tämän linkin mukaan.

En kuitenkaan valmistustumisaika arvauksia laittanut tauluun, ne selviää sitten googlen kautta ja esim. tästä blogista.

Isommilla työmailla esim. Hiekkaharjun suunnalla, jossa on juuri valmistunut uusia kerrostaloja, niin työmaataulujen hinnat ovat tonnin luokkaa. Omakotirakentaja – jos tilaa talopaketin – saa sen kyltin talopaketin mukana. Meillä hintaa tuli 17,85 euroa kun laskin yhteen tussikynien hinnat, yhden palan kovalevyä K-raudasta ja vähän pientarvikkeita. Loppuosa onkin sitten tontilta löytynyttä vanhaa puutavaraa, joka ei ole vielä lähtenyt kaatopaikalle. Tilapäisrakentamista varten niitä vanhoja naulaisia lankkuja on vielä säilytelty, ja sitten kun alkaa betonin valu eli tulee kellarin alapohja, siihen tarvittavassa ”hiekkalaatikossa”, menee sitten varmaan ne loputkin laudat. Vielä niistä jonkinlaisia tukilautoja saa rakennettua niin, ettei betonimuotin laidat kaadu.

Mutta tämmöinen tästä nyt sitten tuli:


Työmaataulu itse askarreltuna.

Vesi kiven alla!!!

Eipä ihan heti tullut semmoinen mieleen, että veden saanti tontille voisi olla keskellä kylää jollain tavalla hankalaa. Nyt näyttää siltä, että jos ei se vesi nyt ihan kiven alla ole, niin asfaltin alla se on. Ja asfaltti on vielä uutta sellaista, kun Rekolantie on juuri hetki sitten päällystetty uudelleen, ja HSY:n vesiliittymän sulkukaivo sijaitsee melko hankalassa paikassa. Ainakin jos tilannetta katsoo meidän tontilta, joka siis sijaitsee kylän ainoassa liikennevaloristeyksessä, ja kahden kokoojakadun risteyksessä. Ja sieltä risteyksen keskeltä se vesi täytyisi käydä hakemassa! Tässä LVI-suunnittelijan piirtämä kuva:


Tulovesi ja viemärin linjaus tontille.

Tämä kuva ei vielä näytä hirveän pahalta – vaikka hiukan jo hirvittää tämäkin, että miten kaikki liikenteenohjaukset yms. saadaan järjestettyä, tuleehan tuossa nyt sitten liikkennehaittaa Korsosta Koivukylään tulevalle radanvarsitien liikenteelle, ja samoin Rekolan oman kylän ihmiset kulkevat tämän risteyksen kautta, kuten myös taaempana Matarin ja Päiväkummun asukkaat. He tosin voivat käyttää myös Ohratielle meneviä reittejä, mutta nyt kun Ohratie on elokuun loppuun saakka suljettuna sielä olevan tien sortuman takia, niin nyt tällä hetkellä kaikki liikenne todellakin kulkee tästä risteyksestä. Tilanne paikan päällä näyttää tältä, eli kuvan alalaidassa olevalle kahdelle metallikannelle pitää kaivaa ”oja” tontilta, tuosta liikennevalojen välistä, ja sitä kaivaessa pitää jalankulkijat ja pyöräilijät ohjata käyttämään kadun toista reunaa:


Alla oikealla sadevesi ja jätevesikaivot, ja siinä vieressä puhtaan veden sulkukaivo (ei näy pinnalle).

Kaivuu lupaa alustavasti kysellessäni kaupungin virkailija oli taas erittäin avulias ja ystävällinen. Kaivuu lupa-asia ei vielä tosin edennyt, kun sen saamiseksi HSY:lle sopiva liittämispäivä pitää ensin sopia, ja sitä en voi vielä sopia, koska se riippuu meidän omista ja paalutusmiehen aikatauluista. Ensin pitää saada kuoppa valmiiksi, sitten kapillaarikatkosepelit kuopan pohjalle, ja sitten sopia milloin paalutus tehdään. Vasta sitten kun paalukone on poistunut paikalta, sitten voidaan ottaa vesiletku ainakin kieppinä tontille. Tai asetella se suoraan omalle paikalleen alapohjan alle.

Sain kaivuulupia käsittelevältä kaupungin virkailijalta myös nelivärisen johto- ja putkikartan, että mitä kaikkea siellä ison tien alla oikein kulkee. Sitä hässäkkää kun muutaman minuutin tuijottaa, niin meinaa melkein tulla päänsärky, se nimittäin näyttää tältä:


Putki- ja kaapelihässäkkää kadun alla.

Eli kun tontilta aletaan tekemään kaivantoa keskelle risteystä, niin ensimmäisenä vastaan tulee Soneran valokuitukaapeli. Sitten tulee Vantaan energian sähkökaapeli. Sitten on jossain kohdassa liikennevaloihin menevä sähköpiuha. Sen jälkeen tulee kaukolämpöputket 2 kpl. Sitten tulee vesilaitoksen sadevesiviemäri ja sen takana jätevesiviemärin putki. Ja vasta sen jälkeen tulee puhtaan käyttöveden vesijohto, johon HSY:n mies tulee tekemään pelkät liitokset sitten kun se on kaivettu esiin kadun alta. Saa siinä kaivurimies olla aika tarkkana, koska jos jokin näistä menee vahingossa poikki, niin siitähän sitten riemu repeää, eli sen jälkeen projekti pitenee aika huomattavasti. Täytyy jo etukäteen tarkistaa, että vakuutukset on kaikilla ja kaikilta osin kunnossa. Ja kuka tahansa ei saa kaivamaan edes ryhtyä, kaivajalta vaaditaan tieturvakortti I tai II, mutta onneksi nykyisellä kuoppaa kaivamalla urakoitsijalla sellainen sattui olemaan, ja hän ei hetkeäkään epäröinyt, kun kysyin että suostuuko hän kaivamaan ojan keskelle ison tien riesteystä, vai pitääkö siihen etsiä joku toinen urakoitsija.

Nämä on myöskin tällaisia hankalia tilanteita siinä mielessä, että jos ”tavallinen” omakotitalon rakentaja joutuu samaan tilanteeseen ja tilaa Googlen avulla jostakin tuiki-tuntemattomalta urakoitsijalta tällaisen urakan, niin loppuhinta saattaa olla aivan tähtitieteellinen sitten kun se lasku aikanaan tulee. Ihan sama sovitaanko hinta etukäteen könttänä, vai tuntiperusteisesti.

Kallista tämä on toki nytkin. Esim. kun paikat ennallistetaan, niin pelkästään jo asfalttifirman miehet ottavat 500 euroa pelkästä paikalle tulemisesta. Ja harmillista, että juuri noin kuukausi sitten tilasin 100 metrin päässä sijaitsevalle ostoskeskukselle uudet pihan asfaltit (se on minulla isännöinnissä), niin tämä ei nyt mennyt ”siinä samalla”, eli paikalle tulemisesta on jälleen kerran maksettava uusi paikalletulomaksu, vaikka asfaltoitavaa ei olisi kuin muutama neliö.

Sikäli kävi kuitenkin omasta mielestäni hyvä tuuri, että nykyisellä kuopankaivajalla sattui se tieturvakortti olemaan, ja hän on halukas vesiliittymälle asti kaivamaan. Eli on ainakin tuttu yrittäjä jo vuosien takaa, ja vaikkei hänkään osannut könttähintaa urakalle sanoa, niin tuntihinnalla nyt lähdetään, eli luottamus laskutuksen osalta pitää olla aika vankalla pohjalla. Ja onkin. Muuten ei uskaltaisi pelkällä tuntiperusteisella hinnalla hommaan lähteä.

Eli nyt Vantaan kaupungin kunnallistekniikan kaivuulupa virkailijan antamalla ohjeistuksella tämän urakan vaiheet etenevät seuraavasti:

Ensin sovitaan vesilaitoken Itä-Piirin kanssa kytentäpäivä, ja se on sovittava 1-2 viikkoa etukäteen. Kun se on sovittu, sitten haetaan Vantaan kaupungilta kaivuulupa. Ennen töiden aloittamista on vuokrattava jostain esim. Helsingin kaupungin rakennusviraston varikolta Oulunkylästä tarvittavat liikennemerkit, puomit, vilkkuvalot, ja ajosillat matalalattia busseja varten. Ylikulkusilta tarvitaan myös pyörätielle, kun sekin katkeaa siinä samalla. Kun nämä on kaikki odottamassa valmiina, sitten tilataan Vantaan kaupungilta peilausmies paikalle, ja hän merkkaa spray-maalilla asfalttiin, että missä kohtaa mikäkin kaapeli kulkee ja missä menee eri putkien paikat. Kaivurimies yrittää sitten niillä merkinnöillä pärjätä, ja toivotaan että maan alla ei ole mitään sellaista, mikä ei kuvissa näy. Ja sitten pitää aloittaa melkoinen soittokierros ilmoittamisen tiimoilta, ennen kuin tien saa kaivaa poikki. Eli pitää hankkia tilapäinen liikennejärjestelylupua (maksullinen) kaupungilta. Mikäli käy (hetkellisestikin) niin, että kulkuyhteys katkeaa risteyksessä kokonaan, se tieto on ilmoitettava välittömästäi Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen valvomoon. Aiheutuvasta häiriöstä on myös ilmoitettava HSL:n liikennejärjestelijälle, koska linja-autoliikenne voi työn vuoksi häiriintyä ja hidastella. Liikennevalojen ohjaussilmukat joudutaan myös irrottamaan, ja siitä pitää ilmoittaa Kuntatekniikan keskukselle, ja jos näihin liittyen tulee jotain vikaa, se ilmoitetan Suomen Energia-Urakointi Oy:lle joka tulee sitten niitä vikoja korjaamaan.

Ja kun ne asiat yleensä eivät suju ”kuin elokuvissa”, niin jo etukäteen on tiedossa, että loma-aikana aina ei tavoita niitä henkilöitä joita yrittää tavoitella, ja esim. matalalattiabussien ajosilloista on kuulemma kesäaikana jatkuva pula.

Että tuli tässä nyt pikkuisen lisähaastetta rakentamiseen! Mutta ei rakentamista tämän takia tietenkään keskeytetä, eli nämä on vain teknisiä lisähaasteita, ja eiköhän se vesiputki ja viemäriputki jotenkin vedetä niiden muiden kaapeleiden ylitse ja alitse ja muista putkista yli/ali riippuen millä korkeudella ne ovat.

Ja kun katua aletaan parsia takaisin kasaan, sitten on pääliikenne- ja kokoojakadulla (katuluokka nro3) vielä omat tarkat määräykset, että miten ne pitää tehdä, ettei sitten vuoden tai parin päästä maa lähde painumaan kaivojen ympärillä. Tähänkin on ohjeistukset saatuna, eli tehdään niiden mukaisesti.

Pakko sitä vettä on kuitenkin tontille saada, sähkölaitos toi kaapelin tontinrajalle ihan liittymismaksun hinnalla, mutta vesilaitos vaatii kaivamaan sinne asti missä heidän lähin sulkukaivo on. Sen lisäksi, että vesilaitoksen liittymismaksu on paljon suurempi kuin sähkölaitoksen. Ja kaikki kaivamiskulut menee rakentajan pussista, vesilaitos sanoi, että he tekevät vaan pelkän liitostyön omalle kaivolleen.

Tämän verran on vettä saatu montun pohjalle ihan ilmaiseksi. Ei ole tarvinnut pumpata poiskaan vielä, kun tuollainen muutaman sentin vesikerros helpottaa kaivamistakin, eli saadaan pohja vatupassiin sen avulla. Veden vähäinen määrä yllätti, kun kuitenkin on ollut näin sateinen kesä.


Vettä montun pohjalla.

Kiven pudottamistesti – jos tuonne montun pohjalle hyppäisi itse, uppoaisi varmaan polvia myöten saveen, eikä pääsisi omin voimin ikinä pois.


Montun pohjalle pudotettu kivi.

Aloituskokous pidetty

Tänään pidettiin Vantaan Rakennusvalvonnassa aloituskokous. Itse asiassa hyvä, että pidettiin. Aikaa meni tunnin verran, ja hyvää asiaa tuli paljon. Mm. sellainen tuli esille, että yleisten katualueiden kunto todetaan katualueen alkukatselmuksessa, joka on pyydettävä ennen rakennustöiden aloittamista. Raksalla on nyt kuitenkin jo kolmatta päivää saven ajot käynnissä, joten tilasin tämän alkukatselmuksen sitten heti saman tein, ja se sovittiin heti maanantaille. Katualueiden loppukatselmus pidetään ennen rakennuksen käyttöönottoa, eli sinne on vielä aikaa.

Aloituskokouksessa tuli myöskin 21-kohdan lista valokuttavista työvaiheista. Valokuvaaminen onkin mielipuuhaani. Lista valokuvattavista työvaiheista on tässä:


Valokuvattavat työvaiheet.

Ja kun kerran valokuvata oikein käsketään, niin eikös se ole oikein oiva syy aloittaa valokuvaaminen vaikka heti? Eli tässä sitten valokuva aloituskokouksesta, vasemmalta pääsuunnittelija arkkitehti Immo Teperi, keskellä vastaava työnjohtaja DI Jari Marttinen RakSystems-Anticimexistä, ja oikealla aloituskokouksen puheenjohtaja tarkastusinsinööri Riitta Tamminen, jonka työhuoneessa kokous pidettiin. Itse olin kokouksen sihteeri ja rakennushankkeeseen ryhtyvän edustaja (As Oy:tä edustaen), mutta oma tuolini keskellä on tyhjä, koska olin kameran toisella puolella. Eli nyt on sitten valokuvaamalla dokumentoitu myös aloituskokouksen pidetyksi 10.8.2012:


Aloituskokous 10.8.2012.

Kokouksen päätteeksi 2-sivuinen, aika määrämuotoon laadittu kokouksen pöytäkirja allekirjoitettiin, ja kopioitiin osallistujille. Alkuperäinen kappale jäi kaupungille. Lisäksi valvoja sai rakentamisessa käytettävän Ympäristöministeriön ja Rakennustieto Oy:n laatiman ”pientalotyömaan valvonta- ja tarkastusasiakirjan” paperimuodossa, ja itse sain saman CD:nä. Rakentamisen päätyttyä myös se paperiversio – kun siihen on kaikki valvottavat kohdat merkitty tarkastetuksi, niin sitten se tulee minulle eli rakennuttajan haltuun ja säilytettäväksi sekin. Noin 50-sivua ihan hyvää luettavaa, vaikka onkin ”rasti-ruutuun” -muotoon kirjoitettuna. Antaa silti ihan mukavasti ajattelemisen aihetta, että tulee kaikki asiat huomioitua.

1 kaivuri + 3 kuorma-autoa

Kuoppa laajenee vauhdilla. Tänään on ajossa ollut 3 kuorma-autoa. Välillä on ollut pientä jonoakin, jotta kaivuri on saanut kaikille maata kyytiin. Lastaamisessa on ollut taktiikkana sellainen, että ”hävitettävät pintamaat”, jotka ovat kivisiä ja multaisia, ja joita ei käytetä täytöissä, niin niistä on tehty oma kasa. Siitä aina laitetaan muutama kauha ns. ”kuivaa tavaraa” pohjalle, ja siihen sitten märkää savimassaa päälle. Näin kippaaminen toisessa päässä sujuu helpommin, kun savi ei jämähdä lavalle jumiin.

Savi näyttää itse asiassa aika mukavalta. Sellaista sitkeää ja taipuisaa, josta voisi muotoilla ihan mitä tahansa, eikä ole liian vetistä. Olisi siinä nyt keramiikan tekijöille hyvää raaka-ainetta tarjolla!

Tässä muutama kuva tältä päivältä, ja vähän myöhemmin laitan kaivurimiehestä videotakin tuonne ”videot” -alasivulle, sitten kun ehdin illemmalla videomateriaalia vähän ensin muokkaamaan. Tässä kuvia tältä päivältä:


Jonoa lastauspaikalle.


Maan tasoittelua lavalla.


Perälautaa täytyy pidellä aluksi vähän auki, jotta kaivurikuski näkisi lavalle.


Kauha kurottaa 2,5m syvyyteen.


Valmista kuopan reunaa.