Poikkesin tänään myös Bauhausissa. Jossain vaiheessa pitää tehdä kellarin alapohjan valulle valumuotit. Puutavaraakin alkaa tulla tontille jo ensi viikon loppuna. Tilapäisrakentamiseen, eli betonilautojen pätkimiseen ja pattinkien sahailua varten ostin sähkömoottorisahan. Maksoi 79 euroa ja 5 vuoden takuu. Sitä ehtii sitten takuuajan kuluessa tekemään vielä aika paljon polttopuitakin asumisaikana.
Kaivurimies on päässyt kuopan kaivuussa hyvään alkuun. Mittailin, että lopulliseen syvyyteen on vielä puolisen metriä matkaa, mutta siistiltä näyttää alku ainakin tämän ensimmäisen kaivamispäivän jälkeen, eli nyt tontilla näyttää tältä:
Savimaan omistaminen rakennustontilla on kallista, ja joskus mahdollisesti jopa rakentamisen estekin. Itä-Vantaalla ei ole enää yhtään savimaan kippauspaikkaa, kun Korson ja Rekolan täyttömäet ovat täynnä ja ne on laitettu kiinni. Vantaalla kaikki savi ajetaan tällä hetkellä Petikkoon Pitkäsuon maankaatopaikalle. Aikaisemmin sinne tuotiin myös helsinkiläisten rakentajien ylijäämämaat, mutta nyt Vantaa on alkanut sanomaan helsinkiläisten maille ”ei kiitos”. Helsinkiläisten rakentajien savea on sitten kärrätty kauas aina Porvoota ja Mäntsälää myöden, ja siinä kuluu dieseliä ja miesten palkkoja, jos kuorma-auto tekee yhden ajon takia yli 100 km lenkin. Ei siis ihme, että minäkin olen tässä kesän kuluessa saanut kyselyitä, josko onnistuisi mitenkään sellainen, että samalla kun minun tontilta ajetaan savea Vantaan maankaatopaikalle, niin jos siihen sitten lisättäisiin muutama kuorma savea myös Helsingin puolelta, mutta ilmoitettaisiin kaupungille, että sekin savi on minun tontilta tuotu. En nyt kuitenkaan tähän lähtenyt, vaikka siinä olisi ehkä vähäsen voinut tienatakin (eli helsinkiläinen rakentaja olisi maksanut osan minunkin savimaista).
Ihan rehellisestikin savimaan vastaanottomaksuissa voi kuitenkin säästää ja säästin itsekin, eli Helsingin KTK:n ylläpitämä ”hyötymaa” sivusto ja www.maaporssi.fi tarjoavat mahdollisuuksia kierrättää ylijäämämaita, jos toinen tarvitsee ja toisella on liikaa. Savimaakin sentään kelpaa nurmikon pohjaksi, ja on itse asiassa hyväkin ”blandis” eli sekoite siinä tarkoituksessa, koska silloin nurmikko pysyy kosteana. Maapörssissä joutuu ostamaan lukuaikaa, mutta KTK:n hyötymaa on ilmainen niin lukijalle kuin ilmoituksen jättäjällekin.
Savimaan osalta kuitenkaan tarjonta ja kysyntä ei ollenkaan kohtaa, eli yhtä ottajaa kohden on vähintään 10 savimaan tarjoajaa, ja silloin nopeat syövät, hitaat eivät. Erityisesti keväällä savimaan tarjoajia oli niin paljon, että vastaanottajille soittaminen tuntui olevan ihan minuuttipeliä.
Itse sain muutamia kuormia ”lahjoitettua” savea ja mullan sekaista savea lähistölle, mutta aika paljon ajetaan sinne Vantaan maankaatopaikalle myöskin. Toisaalta se Vantaan kaupungin savimaasta perimä vastaanottomaksu (65 euroa per kuorma) on niin pieni summa, että sillä rahalla ei kuorma-auto kovin pitkälle liiku. Eli jos jossain 50 km päässä joku tarvitsisikin savea, ei sinne asti kannata lähteä. Kuorma-autossa rahti maksaa suunnilleen 4 euroa kilometriltä.
Tänään tuotiin kaivuri tontille ja huomenna alkaa kaivuuhommat. Tarkoitus olisi saada kolmisen metriä syvä kuoppa keskelle tonttia. Tässä kuvassa kaivuri on juuri päässyt lavetilta alas:
Viime viikonloppuna pystytetty ja kumolleen lentänyt pressutalli on taas pystyssä. Nyt se on pystytetty niin, että ainakin talveen saakka kestää, katsotaan sitten miten se selviää talvesta.
Eräällä toisella rakentajalla lumi rikkoi pressutallin, kun viime talvina lunta on ollut varsinkin Etelä-Suomessa aika reilusti. Lautatuenta olisi voinut pelastaa, mutta jälkikäteen oli myöhäistä, kun pressu oli jo rikki.
Ensi viikonloppuna tontille tulee jo puutavaraa, eli sateensuoja tarvitaan. Ihan hieno tästä taas tuli:
Ensimmäinen pieni vastoinkäyminenkin rakentamisessa olisi sitten koettu, tai pienehkö takapakki ainakin. Ilmeisesti tuli juhlittua niitä pressuhallin harjakaisia eilen vähän liian äkkiä, sillä tänään tilanne tontilla näytti tältä:
Ilmeisesti tuulessa on voimaa ja joku ohikulkija oli sitten tilanteen taltuttanut, koska pressun päälle oli kannettu melkein kaikki tontilta löytyvät irtokivet painoksi ja pressun kiinnittämiseen valkoisiin tukitankoihin tarkoitetut pimpula-pampulat olivat siististi nipussa. Mitään ei ollut kadonnut.
No – eipä siinä sitten muuta kuin pikainen ensiapu, eli kehikko uudestaan pystyyn ja pressu merikonttiin odottamaan pientä tuumaustaukoa. Nyt tilanne näyttää tässä vaiheessa tältä:
Kai sitten seuraavaksi sidon kuormalavat pressutallin runkojalkoihin, jolloin jos vielä tuuli heittää tallin nurin, niin se on sitten hurjaa menoa se, jos viritelmä lähtee liikkeelle kuormalavoineen päivineen. Merikontin kattona on myös pressukate, ja sieltä tulee kakkoskakkoset molempia laitoja pitkin maahan, ja maassa ne on naulattu kuormalavoihin kiinni. Se on toiminut, tai ainakaan vielä ei ole katto lentänyt menemään.
Seuraava koettelemus pressujen kanssa on sitten talvella – silloin kuulemma lumi jää pullottamaan kehikkojen sisään ja rikkoo painollaan pressun, jos lunta ei ole yhtenään pudottelemassa. Sen taas voi estää jos etukäteen laittaa lautoja tukemaan. Ja nyt ne laudat on helppo laittaa, kun kehikko on taas paljas…
Tänään en alkanut kuitenkaan enää uudestaan pressuja virittelemään ja kuormalavoja kiinni sitomaan. Tänään juhlitaan taas ihan jotain muuta – tai minä en olisi kyllä muistanut kun talon rakentaminen ja työasiat pyörii vaan mielessä (enkä muistanutkaan, ihmettelin vaan että miksi meillä on niin hyvät ruuat), mutta meillä olikin tänään 5. elokuuta 12-vuotishääpäivä. Onneksi vaimolla on parempi muisti – ruoka oli todella hyvää, tässä jälkiruuaksi kakku:
Kaivuri tulee ensi viikolla ja kaivurimies pyysi, että olisi hyvä merkitä spraypullolla maahan kuopan ääriviivat. Kuoppa kun pitää olla metrin verran suurempi kuin rakennus itse, jolloin sen jälkeen kun kaivuri on ottanut kaupungin miesten laittamat kulmapisteet pois paikoiltaan, niin homma menee vähän ”muistin varaiseksi”, tai sitten pitää kytätä linjapukeista, että missä suunnilleen se rakennuksen reuna kulkee.
Jos kuopasta vahingossa tulee puoli metriä liian kapea, silloin on salaojia hankalampi laittaa paikoilleen, ja jos taas otetaan vahingossa puoli metriä savimaata liian reilusti kuopan seiniltä, sitten siinä on nopeasti 100 m3 ylimääräistä pois ajettavaa. Se olisi suunnilleen 10 autokuormaa, eli jo pelkät vastaanottomaksut Vantaan maankaatopaikalle ovat 10 ”turhasta” kuormasta yht. 650 euroa.
Kokeilin ensin maalata punaisella, ja sitten valkoisella. Valkoinen väri olisi ollut parempi, mutta nyt tuli sitten komeat kuopan rajat kahdella värillä. Siitä nyt pitäisi kaivurimiehen helposti nähdä, että miltä laajuudelta kaivetaan kellaria varten 3,30 metriä syvä kuoppa. Kiintokuutioissa mitattuna maata on maassa ollessaan vähän yli 300 kuutiota, ja auton päälle nostettuna se menee kokkareiksi ja sen tilavuus tuplaantuu, eli pois ajettavaa on yhteensä noin 700 kuutiota. Tästä määrästä saven vastaanottomaksu Vantaalla on noin 4500 euroa, ja siihen sitten rahtikulut päälle. Kallista on savimaan omistaminen!
Ostin Motonetistä vajaalla 200 eurolla pressutallin, jonka koko 3×6 metriä, ja jossa ajattelin varastoida ja sirkkelöidä puutavaraa. Ensimmäisen kerran puutavaraa joutuu käsittelemään kun tehdään kellarin alapohjan valulle muotit, sitten pärjääkin taas pitkän aikaa niin, ettei puutavaraa juuri kulu, koska tämän vuoden tavoitteena on ainoastaan se, että saadaan kellarin seinät tehtyä harkoista ja siihen sitten ontelolaatat päälle. Ja sitten peitetään koko juttu pressuilla talveksi, ja jatketaan taas ensi keväänä, jolloin puusta aletaan rakentamaan siihen sokkelin päälle pari kerrosta puutaloa.
Tämmöinen pressutallin rakentaminen on siitä mukavaa puuhaa, että pääsee juhlimaan harjakaisia aika pian! Nyt aikaa kului 3-4 tuntia, ja siitäkin itse asiassa puolet meni maanpinnan tasaukseen ja soran kärräämiseen, tein tallin pohjan vähän tasaisemmaksi, mitä se olisi muuten ollut.
