Tehokkuutta puulämmitykseen

Takkatulta on kiva katsella, ja puulämmittäminen on aina kivaa – varsinkin jos ei ole pakko lämmittää puilla. Puulämmitys myös tuoksuu hyvältä, etenkin esim. silloin jos takka ei heti vedä ja pieni savun pöllähdys pääsee sisään. Haju tuo itselläni mieleen kesämökin. Näistä ehkä muistakin lähtökohdista puulämmityksen suosio on Suomessa kääntynyt taas uuteen nousuun:

http://www.puulammitys.info/index.php?topic=18.0

Tällä kertaa oli ajatuksenani kertoa, mitä puulämmittämiseen liittyen meidän taloa suunnitellessa pohdittiin ja otettiin huomioon. Sekä käyttökokemuksista, että miten kävi nyt, kun on ensimmäinen talvi menossa ja 4 kk on talossa asuttu, ja sen verran on käyttökokemuksia takanapäin…

(tässä kohtaa annan suomenkieltä hyvin hallitseville pähkinän – kirjoitetaanko sana ”takanapäin” yhteen vai erikseen? Vastaus löytyy tämän artikkelin lopusta).

Mutta nyt seuraavaksi katsotaan missä onnistuttiin meidän talon kohdalla ja missä olisi voitu onnistua ehkä paremmin? Tai mitä tehtäisiin lämmityksen osalta toisin, jos sama talo rakennettaisiin nyt uudestaan? Niille, jotka nyt suunnittelevat taloa, tässä olisi tarkoitus käydä läpi joitakin vinkkejä ja käyttökokemuksia, jotka jo suunnittelussa pitää huomioida – koska sen jälkeen kaikille asioille ei voi enää mitään, kun talo on jo valmis.

En muista mietittiinkö meillä lämmityksen suunnittelussa ensin talon tilajärjestelyjä vaiko tulisijan valintaa & sijoittelua, mutta aloitan tämän kertomuksen nyt tulisijan valintaan liittyen. Eli lähtökohtana meillä oli kuorellinen ja riittävän iso takka. Toki mekin mietittiin siinä rinnalla takan ulkonäköä ja vertailtiin takkojen hintoja ja materiaaleja, mutta kuorellinen ja riittävän massiivinen takka oli suunnittelun yksi lähtökohta jo ihan alusta asti.

Kuorellinen takka siis koostuu sisäkkäisistä kuorista, esim. tiilimuurauksista, joiden väliin on laitettu villaa, kas näin:

Takan ulkokuori puolivälissä. Kaunista muurausta on ilo katsella!

Takan ulkokuori puolivälissä. Kaunista muurausta on ilo katsella!

Meillä valituksi tuli siis Tiilerin Terhi takka-leivinuuni, joka muurattiin itse. Tiilethän on jo valmiiksi muotoiltu ja valmiiksi numeroitu, jolloin kuka tahansa muuraustaitoinen osaa laittaa ne oikeisiin kerroksiin ja oikeaan järjestykseen. Tietysti pientä päänvaivaa aiheutti muutamat ylimääräiset tiilet, koska samaan pakettiin oli varmuuden vuoksi laitettu sekä vasenkätisen, että oikeakätisen takan tiilet, jolloin osa niistä jäi yli. Ostohinta tälle takalle oli 3.565,80€ ja takalla on massaa noin 3500 kg

Nyt kun talon päätakka oli saatu valittua, seuraavaksi piti katsoa mitoituksia – mihin asti tällä takalla pärjätään, kun taloon oli tulossa noin 80 neliötä 3 kerrokseen, eli yhteensä lämpimiä neliöitä 241m2?

Neliömetriä kohden varaavaa massaa olisi hyvä olla noin 20 kg per m2, jos tulisija olisi talon ainut lämmönlähde. Tästä lähtökohdasta kiviä pitäisi kantaa sisälle taloon 241 x 20 = 4820 kg. Meille oli tulossa myös sähköllä toimiva vesikiertoinen lattialämmitys (jotta pelkällä puulla ei olisi pakko lämmittää jolloin se on hauskaa puuhastelua :-) ), mutta puun osalta haluttiin mitoitukset tehdä niin, että silläkin tarvittaessa pärjättäisiin, jos vaikka joskus sattuisi tulemaan sähkökatko. En kyllä muista, että Vantaalla olisi koskaan ollut sähkökatkoksia.

Tämä Tiilerin Terhin kivimäärä ei siis vielä koko talon lämmittämiseen olisi riittänyt, ja rinnalle päätettiin tehdä 2-horminen kellarista asti alkava tiilipiippu, joka menee kaikkien 3 kerroksen läpi, ja jolla tuli massaa 5700 kg. Näiden lisäksi tuli vielä puukiukaan massa ja kellarin pikkutakka. Kiuas kivineen painaa 300 kg, ja takkahuoneen pikkutakka 600 kg. Yhteensä varaavaa massaa on nyt noin 10 tuhatta kiloa, eli 2-kertaa se määrä, mitä tarvittaisiin. Täällä Suomelan sivuilla vielä lisää asiaa tiilipiipun ja tulisijan mitoitukseen, käyttötarkoitukseen ja valintaan liittyen:

http://www.suomela.fi/Arkisto/Rakennusmateriaalit-rakentaminen/Muurattu-tulisija-kodin-lammitykseen-57814

Meillä tiilipiippu toteutettiin kaksilla sulkupelleillä – tarkoituksena saada lämpöenergia tarkkaan talteen – ja siinä onnistuttiin:

Tiilipiipun yläosa yläkerran makuuhuoneessa. PIntakäsittelynä kalkkimaali. Yläkerrassa on toiset sulkupellit, joista ensin ajateltiin, että käytetään niitä vain paukkupakkasilla. Nyt käytöksi on muotoutunut se, että kun saunan pesää on käytetty, niin yläpellit on laitettu kiinni joka ilta. Näin tiilipiippu on lämmin vielä aamullakin. Aamulla töihin lähtiessäni otan sulkupellin varresta työpaidan päälleni, ja samalla avaan sen. Näin varmistuu, ettei yläpelti unohdu kiinni. Kellarissa olevan varsinaisen käyttöpellin tietysti aina muistaa avata, kun tekee tulta pesään.

Tiilipiipun yläosa yläkerran makuuhuoneessa. PIntakäsittelynä kalkkimaali. Yläkerrassa on toiset sulkupellit, joista ensin ajateltiin, että käytetään niitä vain paukkupakkasilla. Nyt käytöksi on muotoutunut se, että kun saunan pesää on käytetty, niin yläpellit on laitettu kiinni joka ilta. Näin tiilipiippu on lämmin vielä aamullakin. Aamulla töihin lähtiessäni otan sulkupellin varresta työpaidan päälleni, ja samalla avaan sen. Näin varmistuu, ettei yläpelti unohdu kiinni. Kellarissa olevan varsinaisen käyttöpellin tietysti aina muistaa avata, kun tekee tulta pesään.

Tiilipiipun kaverina on Aurinkokiukaan Duo-250 yhdistelmäkiuas. Eli mitä jos kesällä talossa tulisi liian kuuma kun puukiuas lämmittää myös kaikkien kerrosten läpi kulkevan tiilipiipun? Tämän tilanteen varalta kiukaan voi lämmittää myös sähköllä, ja saunomisen jälkeen saunan ikkunan voi avata, jolloin liikalämmön saa kesäkaudella sitä kautta pois talosta, eikä tarvitse käyttää esim. ilmalämpöpumpun jäähdytystä talon jäähdyttämisen saunomisen jälkeen (tosin ei meillä tällä hetkellä mitään ilmalämpöpumppua vielä olekaan).

Tiilipiipun kaverina on Aurinkokiukaan Duo-250 yhdistelmäkiuas. Entä mitä jos kesällä talossa tulisi liian kuuma, kun puukiuas lämmittää myös kaikkien kerrosten läpi kulkevan tiilipiipun? Tämän tilanteen varalta kiukaan voi lämmittää myös sähköllä, ja saunomisen jälkeen saunan ikkunan voi avata, jolloin liikalämmön saa kesäkaudella sitä kautta pois talosta, eikä tarvitse käyttää esim. ilmalämpöpumpun jäähdytystä talon jäähdyttämisen saunomisen jälkeen (tosin ei meillä tällä hetkellä mitään ilmalämpöpumppua vielä olekaan).

Tiilerin takalle valittiin painorajoitussyistä kaveriksi Schiedelin Rondo valmispiippu. Tiilipiippu olisi ollut ontelolaatan päällä sen verran raskas, että se olisi vaatinut kellariin alapuolelle lisää ontelolaattaa tukevia seiniä, jotka olisivat hankaloittaneet alapuolisen kodinhoitohuoneen tilajärjestelyitä.

Takan päällä on ilmastoinnin tuloventtiili (kuvassa vasemmassa yläkulmassa). Keskellä kuvaa on Schiedelin Rondo valmispiippu. Lämmityksen näkövinkkelistä sillä ei tee mitään. Pintalämpötila ei koskaan nouse sen vertaa, että sen kädellä tuntisi, eli kaikki piippuun menevä savukaasun lämpö menee harakoille.

Takan päällä on ilmastoinnin tuloventtiili (kuvassa vasemmassa yläkulmassa). Keskellä kuvaa on Schiedelin Rondo valmispiippu. Lämmityksen näkövinkkelistä sillä ei tee mitään. Pintalämpötila ei koskaan nouse sen vertaa, että sen kädellä tuntisi, eli kaikki piippuun menevä savukaasun lämpö menee harakoille.

Lämmityksen tehokkuuden kannalta Schiedelin piippu oli siis virhe, ja jos talo tehtäisiin nyt uudestaan – ehkäpä nyt tehtäisiin vaan tämäkin piippu tiilistä, ja tehtäisiin sitten kodinhoitohuoneeseen ne lisäseinät, mitä Tiilerin Terhi takan&leivinuunin ja 2-kerroksen mittainen noin 8,5 metrisen tiilipiipun yhteispaino vaatii.

Tässä vaiheessa tulisijat ja piiput oli saatu valittua (ainakin suurin piirtein), joten seuraavaksi piti pohtia, että miten varmistetaan se, että tulisijoista tuleva lämpö leviää tasaisesti koko taloon?

No, kyllähän lämpö nyt aina ylöspäin nousee, eikö vain? No ihme kyllä – ei se lämmin ilma vaan aina vaan tahdo yläkertaan mennä, tässä asiaan liittyen kokemuksia Talo Värjölän blogista, josta oli minullekin jonkin verran apua oman talon suunnittelussa – ja tähän liittyvä mahdollinen karikko meillä vältettiin. Tässä vielä tämä Tapani Värjölän omassa blogissaan kertoma ongelmatilanne:

http://tvarjola.blogspot.fi/2011/01/ilmanvaihdon-mysteerit-osa-x.html

Ja tämän pohjalta meillä yritettiin miettiä kahden ylimmän kerroksen osalta tilajärjestelyt ja IV-suunnitelmat näin:

Talo-Rautio tila- ja IV-järjestelyt. Tuloilmaventtiili on ison takan päällä - ja se levittää lämpimän ilman tehokkaasti. IV-tulo ajaa saman asian kuin käsituuletin takan päällä. Sitten ylösnousua vielä tehostettiin asentamalla imuventtiilit yläeteiseen. Tässä kuvassa näkyvästä ylimmän kerroksen takasta luovuttiin, ja jokaisen kerrokseen lattiaan laitettiin lattialämmitys (kaiken varalta).

Talo-Rautio tila- ja IV-järjestelyt. Tuloilmaventtiili on ison takan päällä – ja se levittää lämpimän ilman tehokkaasti. IV-tulo ajaa saman asian kuin käsituuletin takan päällä. Sitten ylösnousua vielä tehostettiin asentamalla imuventtiilit yläeteiseen. Tässä kuvassa näkyvästä ylimmän kerroksen takasta luovuttiin, ja jokaisen kerrokseen lattiaan laitettiin lattialämmitys (kaiken varalta).

Meillä onnistuttiin hyvin siihen asti, että ilma todellakin saatiin laajaan kiertoon ensin olohuoneesta yläkertaan ja ilmeisesti rappusten kautta takaisin, joten lämpötila yläaulassa on täsmälleen sama mitä keskikerroksen olohuoneessa ja keittiössä. Mutta yläkerran makuuhuoneissa, (leikkauskuvan oikeassa laisdassa), niin kuin makuuhuoneissa yleensäkin, niin siellä on katossa IV:n tuloilma. Tässä tapauksessa se tarkoittaa sitä, että takasta tuleva lämmin ilmavirtaus ei oikein pääse ”vastavirtaan” oviaukoista yläkerran makuuhuoneisiin. Ei varsinkaan jos väliovet ovat kiinni.

Tässä linkissä on myös pohdittu samaa ongelmaa, ja ratkaistu asia rakentamalla takkasydämen ympärille tiivis tila, josta lämpö kerättiin pois puhallettavaksi talon muihin tiloihin:

http://www.asuntotieto.com/20000i_RAKENNUS_JA_REMONTTITIETO/23000i_reiska/23100i_Takka_puhall.html

Meidän yläkerrassa eri huoneiden IV-paine-erosta johtuvan tilanteen pelastaa vanhempien makuuhuoneessa tiilipiippu, joka antaa lisälämpöä, mutta lasten makuuhuoneissa on tällä hetkellä yleensä tasan yksi aste viileämpää kuin muualla talossa. Tämä tilanne voitaisiin helposti kompensoida lattialämmitystä kohdentamalla näihin kahteen huoneeseen tekemällä jakotukilla pieniä säätöjä, mutta ei olla vielä saatu tätä asiaa aikaiseksi… Ehkä joskus sitten myöhemmin, kun jaksaa/ehtii ottaa tämän asian työn alle. Olisiko tähän kohtaan voitu taloa suunnitellessa keksiä ihan joku muu ratkaisu? sitä en tiedä. Mutta tässä sitten pähkinää purtavaksi vielä muille talon rakentajille, jos tilat ovat tulossa vähintään kahteen tasoon.

Nyt sitten vastaus alussa esittämääni kysymykseen – kirjoitetaanko takanapäin yhteen vai erikseen (eli takana päin), niin vastaus on että ihan sama, saa kirjoittaa miten päin vaan joko yhteen tai erikseen, tässä kielitohtorin kanta asiaan:

http://www.kielitohtori.fi/suomen-kielenhuollon-kysymys/kirjoitetaanko-takana-p%C3%A4in-vai-takanap%C3%A4in-ent%C3%A4-edess%C3%A4-p%C3%A4in-vai

Tällä hetkellä meillä on talossa kolme tulisijaa ja vesikiertoinen lattialämmitys yösähköllä (tammikuusta alkaen lattialämmitys laitettiin kellon taakse, eikä kiertovesipumppu enää pyöri päiväaikana). Lämmin käyttövesi lämpenee suoralla sähkölämmityksellä.

Onko tämä järkevää näin, vai mitä siirtoja pitäisi tehdä seuraavaksi?

Alun perin piti laittaa maalämpö kotitalousvähennyksiä hyödyntäen pari vuotta sen jälkeen, kun lopputarkastus on pidetty. Mutta onko sekään järkevää? Tai olisiko maalämmölle vaihtoehtoja?

Näitä kysymyksiä pohdin sitten seuraavassa päivityksessä lämmitykseen liittyen…