DIY – näin syntyy vesitakka halvalla

Vesitakka on nopeasti ajatellen varsin oivallinen keksintö, jonka avulla voi lämmittää huoneilman lisäksi samalla myös vettä. Vesitakan idea lähtee siitä, että takasta on vedetty putki vesivaraajalle, jolloin vesitakka voi olla vesivaraajassa joko lisälämmitys tai ihan vaikka pääasiallinen lämmönlähde. Yksi ongelma vesitakassa kuitenkin ehkä saattaa olla – eli sen hinta. Siis itse takka sinällään ei maksa paljon mitään. Mutta kun kaikki on asennettuna ja valmiina, sitten sitä hintalappua alkaa jo tulla. Eri rakennusblogeissa näitä kustannuksia jossain jo pohdittu, mm tässä linkissä:

http://kalliollekukkulallerakennan.blogspot.fi/2012/05/vesitakan-hinta.html

Ei kait vesitakka loppupeleissä ja asennettuna varmaan yli 10 tonnia yleensä maksa (?), mutta useamman tonnin siinä varmuudella saa menemään.

Mutta no problem. Tämän kaiken voi tehdä myös helposti itse, tai putkimiehen pienellä avustuksella.

Esim. meillä on kellaritiloissa takkahuoneessa pieni Linnatulen S-sarjan takka (vai onko se nykyisin REG-takka, joku sellainen kuitenkin). Takan korkeus on alle 150 cm ja sen ”vastuualueena” on takkahuoneen (pinta-ala noin 19 m2) lämmittäminen. Todellisuudessa koko kellarin (83,5 m2) voisi lämmittää myös saunan kiukaallakin, tai sen jälkilämmöllä, eli siinä mielessä takkahuoneen takka on ylimääräinen ellei jopa täysin turha.

Koska Linnatulen takka ei ole kuorellinen takka (ts siellä ei ole villoja missään välissä – ei ainakaan tässä meidän versiossa), niin pintalämpötila on jo pesällisen tai parin jälkeen niin korkea, ettei siinä kättä pidä kahtakaan sekuntia. Jolloin tästä saisi kyllä helposti lämpöä talteen muuallekin…

Yksi helppo ja riskitön tapa olisi lämmittää käyttövettä. Sen voisi toteuttaa niin, että putkimies tekee lämpimälle käyttövedelle ”U-mallisen” koukauksen varaajalta takkahuoneen takalle, ja taas takaisin. Takkahuoneessa olisi lämpimän käyttöveden esilämmityskierukka, jonka voisi periaatteessa upottaa vaikka maitotonkkaan, ja maitotonkan voisi asettaa takan päälle.

Koska kellari on meillä vielä kesken (mm. paneelit puuttuu seinistä ja katosta), niin putkiviennit saisi vielä siististi piilotettua rakenteiden taakse pois näkyvistä. Eikä sitä maitotonkkaakaan kyllä viitsi joka päivä katsella, joten sen voisi koteloida pois näkyvistä esim. rakentamisesta jäädyn ylijäämäkipsilevyn avulla. Jolloin alustava kustannuslaskenta menisi näin:

Käyttöveden esilämmityskierukan saa 458 eurolla - ja sen voi upottaa vaikka vanhaan maitotonkkaan.

Käyttöveden esilämmityskierukan saa 458 eurolla – ja sen voi upottaa vaikka vanhaan maitotonkkaan

 

Vanha maitotonkka maksaa 20-35 euroa - ja koristellun version saa 49 eurolla.

Vanha maitotonkka maksaa 20-35 euroa – ja koristellun version saa 49 eurolla. Maitotonkka mahtuu hyvin takan päälle, koska takkahuoneen takka itsessään on matala.

 

Kupariputki vesivaraajalta takkahuoneen takalle ja takaisin maksaa noin 15 euroa per metri, meillä välimatkoista johtuen tähän pitää budjetoida noin 500€.

Kupariputki vesivaraajalta takkahuoneen takalle ja takaisin maksaa noin 15 euroa per metri, meillä välimatkoista johtuen tähän pitää budjetoida noin 500€.

Koska itse en voi tehdä putkitöitä, täytyy tilata putkimies joka vetää kupariputkella lämpimän käyttöveden vesimittarilta ensin takkahuoneen ”vesitakalle” ja sieltä sitten esilämmitettynä varaajaan takaisin (nyt se menee suoraan vesimittarilta varaajaan, ja kylmä käyttövesi ohittaa varaajan).

Jos putkimiehelle on tästä enintään yhden päivän työ, työt maksaa 500€, kupariputket ja pikkutarvikkeet toisen 500€ ja esilämmityskierukka sekin 500€, eli jälkiasennettuna vesitakalle tuleva lisähinta on noin 1500€ (sen pohjalla oleva Linnatulen pikkutakka maksoi sekin 1500€ eli tässä vaiheessa koko virityksen hinta on 3 tonnin paikkeilla).

Edullista eikö totta?

Ja systeemi on vielä täysin turvallinen, ei tarvita edes mitään pumppuja, koska vesilaitoksen paineella vesi kiertää tarvittaessa yhden ylimääräisenkin mutkan takkahuoneen kautta. Jos takka ei ole päällä, kierros on turha, mutta jos takassa on tuli, sitten vesi esilämpenee sillä kierroksellaan. Eikä ole ylikuumenemisen vaaraa, koska takka on pieni ja varaaja suuri (tai kaikki on suhteellista, meillä on 500 litrainen varaaja).

Tällä lisävarustuksella välttyy siltä, ettei tarvitse suoraan vesilaitokselta tulevaa noin +4C asteista kylmää vettä ajaa vesivaraajaan ja lämmittää sitä sähköllä. Paitsi tietysti kesällä täytyy lämmin vesi tehdä sähköllä, koska silloin ei voi pitää tulta takassa. Saunassakin meillä on ikkuna ulos, jos lämmitetään sauna, niin saa päästää lämmöt saunomisen jälkeen suoraan ikkunasta pihalle, eikä talon muut tilat lämpene kesähelteillä turhaan.

Tässä vaiheessa – ennen kuin soittaa putkimiehen paikalle ja ostaa huutonetistä vanhan maitotonkan, niin kannattaa kuitenkin tehdä kannattavuuslaskelmat:

Meillä vettä kuluu 4 hengen perheessä vesimittarin mukaan 9-10 kuutiota kuukaudessa. Lasketaan vähän yläkanttiin, että kulutus olisi 120 kuutiota vuodessa. Siitä lämmintä vettä on 40% eli 48 kuutiota. Kun nykyisin lämmin käyttövesi tehdään meillä sähköllä, jolla vesi lämmitetään +4C:stä +64C asteeseen, niin sähköä tarvitaan fysiikan lakien mukaan 70,2 kWh per kuutio, eli vuosittain 48m3 x 70,2 kWh = 3370 kWh. Joka euroiksi muutettuna maksaa 337€ per vuosi, jos sähkön hinta on 10c/kWh. Kun omatekoinen vesitakka toimisi noin puolet vuodesta eli 6kk, niin säästöä sähkölaskuun voisi saada noin 160€/vuosi – edellyttäen että maitotonkassa tapahtuva esilämmitys on niin tehokasta, että sieltä varaajalle lähtevä vesi on +64C, eikä se lämpene varaajassa enää yhtään lisää. Täten takaisinmaksuaika olisi 1500€: 160€/vuosi = 9 vuotta. Todellisuudessa olisi kyllä aika utopiaa ajatella että maitotonkasta poistuisi +64C lämpöistä vettä – joten – voi pahus – ei tämä kannatakaan!

Mutta eipä lannistuta ihan vielä.

Jospa mietitäänkin asiaa sitten siltä kannalta, että tuohon 1500€ ”halpisversioon” lisätään vielä kiertovesipumppu, termostaatti joka ohjaa pumppua, ja paisuntasäiliö, varoventtiili, painemittari yms. mitä nyt yleensä tässä kohtaa tarvitaankin – ja jos alkaisikin tekemään itse tehdyllä vesitakalla lämpöä vesivaraajaan niin, että sähkövastus ei menisi (toivottavasti) enää ollenkaan päälle? Näinhän se varsinainenkin vesitakka toimii.

Listaamatta sen enempää lisä tilbehöörien hintoja katsoin tässä välissä oikean puukattilan hintaa – ja taitaa olla niin, että vesitakka jää pahasti kakkoseksi sekä hinnaltaan, että hyötysuhteeltaan, jos sitä vertaa puukattilaan:

Puukattilassa on hyvä hyötysuhde, johon mahtuu isompikin puuklapi ja sen avulla saa vesivaraajan helposti lämmitettyä, jos haluaa ensin lämmittää puilla veden, ja sitten esim. vesikiertoisella lattialämmityksellä jakaa lämmön koko taloon. Kokonaispaketin hinta ei paljon päätä huimaa.

Puukattilassa on hyvä hyötysuhde, johon mahtuu isompikin puuklapi ja sen avulla saa vesivaraajan helposti lämmitettyä, jos haluaa ensin lämmittää puilla veden, ja sitten esim. vesikiertoisella lattialämmityksellä jakaa lämmön koko taloon. Kokonaispaketin hinta ei paljon päätä huimaa.

Lopputulos?

No, tämänkertainen DIY-projekti kuivui kokoon jo suunnittelupöydällä siksi, että se ei ollutkaan liiketaloudellisesti järkevä. Jolloin ei tällaista vesitakkaa ainakaan meille tule.

Idean voi kuitenkin vapaasti varastaa, jos joku haluaa, mutta itse jäin hiukan kafkamaisissa tunnelmissa nyt mietiskelemään, että mikä idea siinä vesitakassa nyt sitten loppujen lopuksi on? Puun palamisprosesssin hyötysuhteessa ja hinnassa se ei pärjää puukattilalle. Toisaalta jos haluaa käyttää takkaa ja polttopuita – niiden avulla voi ihan tavallisenkin takan avulla suoraan lämmittää huoneilmaa. Eli tarvitseeko se takasta tuleva lämpö mitään putkien vetoja lämminvesivaraajalle? Tai millä sen lämminvesivaraajan sitten saa lämpimäksi? Jos ei halua sähköä käyttää tässä kohdin, niin itse käyttäisin silloin puukattilaa, joka on siihen tarkoitukseen tehokas ja halpa.

Nyt kun tämän idean yhteydessä tulin laskeneeksi käyttöveden lämmitykseen kuluvan sähkön hinnan tarkemmin, niin ei ne aurinkolämpökeräimetkään ole ihan niin hyviä investointeja, mitä olin tähän asti kuvitellut. Lisäksi ne tuottavat eniten lämpöä kesäisin, jolloin ei tarvita muuta lämmitystä kuin lämmin käyttövesi – jonka lämmittämien vuositasolla ei sitten kulukaan meillä enempää kuin euro päivässä. Sen välttämiseksi ei kannata kovin kalliita investointeja tehdä.

Vaikka en nyt pääsytkään tällä kertaa tekemään uutta DIY-projektia, niin tuli ainakin jollain tapaa pohdittua taas eri lämmitysmuotoja.

Kaikki vesitakan nykyisen omistajat tai sellaisen hankkimista harkitsevat varmaan harmittelevat tätä kirjoitustani, mutta tarkoitus ei ollut millään tavalla mollata juuri vesitakkaa. Lopputulos noin yleisesti ottaen näissä omissa pohdinnoissani on hyvin monesti vaan se, että nykypäivän uudet talot kuluttavat niin vähän energiaa, että suoralle sähkölämmitykselle on vaikea löytää kilpailukykyistä vaihtoehtoa ainakin liiketaloudellisessa eli euromääräisessä tarkastelussa.

Tietysti jos mukaan ottaa energiatodistuslaskennassa eri lämmitysmuodoille olevat erilaiset kertoimet, sitten tilanne voi olla toinen. Ja tietysti – ei kaikkea voi aina tarkastella pelkästään euroina. Lämmitysjärjestelmän valinnassa huomiota voi kiinnittää hankinta- ja käyttökustannusten lisäksi ympäristöystävällisyyteen, käytön vaivattomuuteen sekä eri energiamuotojen kustannuksiin nyt ja tulevaisuudessa.

EDIT 23.06.2015:
Latauksen yhteydessä sattuneen WordPress -virheen takia tätä artikkelia ei pysty kommentoimaan (kommentointiruutua ei löydy mistään, en ainakaan itse löydä). Muissa artikkeleissa on kommentti-ikkunat normaalisti paikoillaan. Laittakaa mahdolliset kommentit sinne.