Kokemuksia Sadolinista ynnä muuta

Yritin Googlella löytää muiden rakentajien käyttäjäkokemuksia Sadolinin maaleista, mutta eipä niitä kovin paljon näyttänyt olevan, yhden sentään löysin ihan helposti:

http://projektinakivitalo.blogspot.fi/2013/04/sadolin-light-space-maali.html

Joten lisätään sitten yksi käyttäjäkokemus tähän kohtaan, hyvin saman suuntaisia omat kokemukseni ovat mitä tuossa äskeisessä linkissä toisellakin rakentajalla (hänen kirjoituksessaan tulee esille ainakin hyvä lopputulos ja halpa hinta), mutta muutaman asian voisin listalle vielä lisätä.

Itselleni kävi ihan samoin kuin tuossa yllä olevan linkin rakentajalle, eli itsekin olin ajatellut ensin Tikkurilan maaleja, mutta maalin valinta meni sitten minullakin lopulta myyjän suosituksen perusteella, eli Virossa Võrun K-raudan myyjä kertoi, että Sadolinin maaleja heillä myydään kaiken eniten, ja että monet asiakkaat olivat sitä oikein kehuneetkin. Myyntipuhe oli lyhyt, ja niin hyvä, että eka ajatus oli, että varmaankin se Sadolinin maalitehdas maksaa heille parhaat myyntiprovikat, mutta päätin kokeilla kuitenkin ja viereisellä hyllyllä olevien Tikkurilan maalipurkkien hintaero helpotti myös päätöksen tekoa.

Mikä se Sadolinin maali sitten oikein on? Onko se jokin virolainen halpis-maali? Ei ole. Alun perin maalitehtaan historia juontaa 1700-luvun Tanskaan, josta se sitten monien vaiheiden jälkeen tuli ruotsalaiselle Nobel Industrille, joka puolestaan fuusioitui 1994 hollantilaisen Akzon kanssa, jonka jälkeen fuusioituneen firman nimeksi otettiin Akzo Nobel. Eli tällä hetkellä voinee kait sanoa, että kyseessä on hollantilainen maali, koska he ovat maalibisneksen viimeisimpänä ostaneet. Sadolinin maaleja myydään kaikissa Euroopan maissa, Suomessa jälleenmyyjinä ovat ainakin mm. RTV ja Starkki. En ole kuitenkaan siellä käynyt hyllynreunahintoja katsomassa, että mitä tämä kyseinen maali mahtaa Suomesta ostettuna maksaa.

Siinä vaiheessa, kun rakentaja on päättänyt huoneiden sisäpintojen värisävyt, sitten on käytännössä ihan sama, minkä maalitehtaan maaliin värisävytys tehdään. Tietysti valinnan varaa on vielä eri maalityyppienkin välillä, mutta sisämaaleissa lateksimaalit lienevät suosituin, koska lateksi antaa pesunkestävän pinnan, josta likatahrat on märällä pyyhkeellä helppo poistaa. Erityisesti keittiön seinissä kannattaa käyttää lateksimaaleja, niin mahdollisista rasvatahroista pääsee hyvin eroon. Mutta sopii ne lateksimaalit muidenkin huoneiden kipsiseiniin, ja nykyään lateksimaaleja on kehitetty niin, että ne sopivat ulkoseiniinkin. Vanhojen talojen maalausten kanssa pitää kuitenkin olla tarkkana, koska eri maalityypit eivät välttämättä sovi keskenään yhteen, eli vääränlaisten maalityyppien yhdistelystä (siis päällekkäin maalauksesta) voi olla seurauksena maalin hilseily ihan muutamassa viikossa maalauksen jälkeen.

Mutta nyt pienen sivuraiteen jälkeen takaisin Sadolinin maaleihin, joiden yksi hyvä puoli on siis todellakin sen halpa hinta:

Lateksipohjaista Sadolin sisäseinämaalia myydään 10 litran pöniköissä. Pönikän hinta Viron K-raudassa (rakentaja-alennus huomioiden) 39,60€, eli litrahinnaksi tulee 3,96€.

Lateksipohjaista Sadolin sisäseinämaalia myydään 10 litran pöniköissä. Pönikän hinta Viron K-raudassa (rakentaja-alennus huomioiden) 39,60€, eli litrahinnaksi tuli 3,96€.

Eli näitä pöniköitä kun muutaman heittää auton perään, niin laivalippujen hinta Viroon ja takaisin on kuitattu sillä. Sikäli mikäli sisämaalit Suomessa maksavat helposti 7-8 euroa per litra ja siitä ylöspäin. Kohta varmaan nähdään sellainenkin ilmiö laivarannassa, että kun tavallinen laivamatkustaja laahaa perässään mummokärryssä kaljalaatikoita, niin rakentajan ”kaljakärryssä” onkin maalipurkkeja niin paljon kuin kärryt kestävät? :-)

Toinen asia minkä huomasin Sadolinin maalissa oli se, että sillä oli helppo tehdä. Joten jos ei ole mikään ammattimaalari (niin kuin en minäkään ole), niin Sadolinin maalilla on helppo kokea onnistumisen iloa. Se on nimittäin selvästi jäykempää tavaraa kuin esim. Tikkurilan ja Teknoksen maalit, joiden juoksevuutta voisi verrata vaikka piimään, mutta Sadolinin maalia voisi verrata vaikkapa Arlan jogurttiin, eli kaadettaessa se käyttäytyy näin:

Sadolinin on selvästi jäykempää kuin Tikkurilan maalit, ja kaadettaessa se muistuttaa Arlan jogurttia tai tapettiliisteriä. Eli maali on astian pohjalla ensin "keko", ennen kuin se lopulta löytää astian muodot.

Sadolinin maali on selvästi jäykempää kuin Tikkurilan maalit, ja kaadettaessa se muistuttaa Arlan jogurttia tai tapettiliisteriä. Eli maali on astian pohjalla ensin ”keko”, ennen kuin se lopulta löytää astian muodot.

Nyt sitten kun lähdetään tuon yllä olevan maaliastian kanssa maalaamaan, niin tällainen jäykkä maali ei juurikaan seinällä valu mihinkään. Eikä se myöskään tahri, niin kuin ohut ja nestemäinen Tikkurilan tai Teknoksen maali helpostikin roiskii maalarin itsensäkin tahrojen peittoon, jos telalla ajelee pitkin seinää vähänkin liian nopeasti. Ja lopputulos on siisti, niin kuin toinen rakentaja omassa blogissaan ”Projektina Kivitalo” myöskin totesi:

Sadolin maalin lopputuloksena tasainen maalipinta makuuhuoneen seinissä. Mustat täplät ikkunoiden vieressä johtuu raksa-kameran pölystä.

Sadolin maalin lopputuloksena tasainen maalipinta makuuhuoneen seinissä. Mustat täplät ikkunoiden vieressä johtuu raksa-kameran pölystä.

Samalla kun itse olen maalaillut, niin timpurit alkavat valmistautua sisäkaton puupaneelien asennukseen. Se on heti seuraava työvaihe sen jälkeen, kun seinät on saatu maalattua.

Sisäkattopaneelien ruoteet ja naulapyssy odottavat paneelien asennusta kattoon.

Sisäkattopaneelien ruoteet ja naulapyssy odottavat paneelien asennusta kattoon.

Myös sisärappusten tekijä Joel Konsin Fiskarsista on tulossa ensi viikolla:

http://www.joelshantverk.fi/Joel_Konsin.html

Kilpailutin muuten sisärappusten tekijät aikoinaan ihan kunnolla, ja kyselin tarjouksia niin Suomesta kuin Virostakin. Parhaan tarjouksen huomioiden pienet kuvioinnit, LED-valaistus, toimituksen joustavuus yms asiat (toki tarjous oli paras myös hintajärjestyksessä, vaikka hintahaitari jäikin tosi kapeaksi) teki Joel Konsin:

http://talo-rautio.talovertailu.fi/2014/01/24/sisaportaiden-kilpailutus-ja-suunnittelu/

Joelia varten kaikki tilbehöörit odottavat jo eteisen lattialla.

Yksi oman metsän puu tulee myös rappusten keskelle porrastasanteita kannattelemaan. Vasemmalla höylätty valmis puu, oikealla höyläämätön varapuu (kaiken varalta).

Yksi oman metsän puu tulee myös rappusten keskelle porrastasanteita kannattelemaan. Vasemmalla höylätty valmis puu, oikealla höyläämätön varapuu (kaiken varalta).

Puu halkeaa kuivuessaan aina sydäntä kohden. Rappusten pystyparrun sydän on aivan puun alanurkassa, eli puu on sahattu "epäkeskona", jolloin halkeaminen voidaan hallita paremmin, eikä halkeamia tule jokaiselle laidalle. Höylätyssä puussa näyttäisi olevan 14 vuosirengasta ja sen koko on 110 x 110 milliä. Höyläämätön varapuu on  125 x 125 millinen.

Puu halkeaa kuivuessaan aina sydäntä kohden. Rappusten pystyparrun sydän on aivan puun alanurkassa, eli puu on sahattu ”epäkeskona”, jolloin halkeaminen voidaan hallita paremmin, eikä halkeamia tule jokaiselle laidalle. Höylätyssä puussa näyttäisi olevan 14 vuosirengasta ja sen koko on 110 x 110 milliä. Höyläämätön varapuu on 125 x 125 millinen.

Miksi sitten käytetään oman metsän puuta tässä kohtaa, kun paljon helpommalla voisi hakea kaupasta liimapuun, joka olisi varmuudella suora eikä halkeilisi? Halkeamat joudutaan nyt pakkeloimaan piiloon ennen maalausta.

No, kyllä siinä oman metsän puussa vaan on sitä tunnearvoa ihan eri tavalla kuin kaupasta ostetussa liimapuussa. Ja vaikka tekeminen olikin aika konstikasta, niin saatiin kuitenkin loppujen lopuksi tulemaan ihan suora ja kaunis. Ja jos se menisi jostain syystä pilalle, niin varapuu on vieressä.