Aloitetaan tällä kertaa toivotukset ihan tarkoituksella viroksi. Ja sitten perään tietysti sama suomeksi eli hyvää naistenpäivää kaikki upeat naiset! Jos vielä sama toisellakin kotimaisella, niin se kai menee näin, että grattis alla kvinnor på kvinnodagen! Samalla myös tervehdys ja onnittelut Turussa asuville äidilleni ja pikkusiskoilleni. Tässä vähän kuvia tältä aamulta:
Tämän jutun otsikkoon viitaten eri kielillä kirjoittamista aloin miettimään, kun katselin hiljattain TV:stä pikkusiskoni haastattelua, joka meni aika pitkälti ruotsiksi. Pikkusiskoistani se nuorempi on nyt taas ollut pitkästä aikaa ja vaihteeksi esillä vähän joka mediassa. Kun ensin oli TV-dokkari FST:n kanavalla, niin sen jälkeen sama uutinen levisi ainakin Iltalehteen ja menaiset -lehden nettiversion artikkeliksi. Media toimii nykyisin ilmeisesti vähän niin, että kun ensin joku toimittaja tekee jutun jostakin, sitten sitä samaa siteerataan vähän joka puolella. HYMY -lehden toimittaja (jonka sattumoisin itse tunnen), oli myös yhteydessä Facebookin kautta ja seuraavaksi joku juttu taitaa olla sitten vielä sielläkin. Hänelle oli uusi tieto, että me ollaan sisarukset, eli pikkusiskoni oli hänelle vielä uusi tuttavuus.
Kielipohdinnoissa tulin kuitenkin siihen tulokseen, että tämä blogi jatkuu suomeksi, vaikka viroksi osaisin kirjoitella suunnilleen yhtä hyvin ja englantikin sujuu. Mutta ruotsiksi tosiaan tarvitsisi kirjoitella enemmän eli itse tarvitsisin harjoitusta, koska muuten voi jonain päivänä käydä niin, etten enää osaa sitä. Kielitaito kun tuppaa ruostumaan, jos ei kieltä koko ajan käytä, ja tuntuu että kirjoitettu kieli ruostuu ensin. Tietysti puhekin voi olla pitkän tauon jälkeen alkuun vähän kankeaa. Puhuminen kyllä yleensä notkistuu jo muutamassa tunnissa tai ihan täydelliseksi, jos vaan joskus on päivän parikin oikeassa kieliympäristössä. Eikä tarvitse itse asiassa olla kuin muutama tunti, testasin sen eilen Tammisaaressa.
Eilen tosiaan kävin tosi monen vuoden jälkeen Tammisaaressa juoksemassa. Ihan vaan ristiin rastiin ympäri kaupunkia. Siitä onkin jo yli 20 vuotta, kun vietin kaupungissa armeija-ajan eli 11 kuukautta. Juoksuharrastus tuntuu aina välillä mukavammalta, jos ei tarvitse aina oman kodin ympärillä juosta viikosta toiseen samoja lenkkipolkuja. Lisäksi kaupunkiympäristössä aika kuluu, ja kilometrit karttuvat myös aivan kuin varkain. Koko ajan vastaan tulee näyteikkunoita ja muutakin mielenkiintoista katseltavaa.
Ja kun nyt kuitenkin olen vain sunnuntaijuoksija (suosikkimatkana puolikas maraton), niin jos tulee vastaan jotain kauniita maisemia tai taloja, joissa on hienoja yksityiskohtia tai jotain muuta mielenkiintoista, niin kyllä minulla on mukana myös kamera ja sen verran aina aikaa löytyy, että valokuvan ehtii ottamaan…
Ja vähän kun poikkesin ostoksilla, ihmisten puheita kun kuuntelee ja vähän keskustelee itsekin, niin alkaa taas oma ruotsikin sujua. Vaikka muuten omat ruotsinkielen taidot ovatkin siinä pisteessä, että Vantaalla ei kyseistä kieltä juurikaan kuule, eikä sitä täällä ollessaan koskaan tarvitse. Ja juuri tältä pohjalta tein sen johtopäätöksen tämän blogin osalta, että suomeksi jatketaan.
Kaikki suomessa asuvat mutta ruotsia puhuvat osaavat suomenkieltä, ja sama pätee myös täällä asuviin virolaisiin. Viroa koskeviin blogipäivityksiin olen kuitenkin joskus laittanut ns. ”avainsanalistoja” suomesta viroksi, koska rakennusalan erityissanastoa ei aina sanakirjoista tahdo löytyä, ja tiettyjen sanojen tietäminen kuitenkin helpottaa etsimistä netin kautta, samoin kuin myös kaupankäyntiä paikan päällä, jos joku muukin haluaa etsiä rakennustarvikkeita Virosta.
Tässä vielä muutamia kuvia eiliseltä juoksulenkiltä, Tammisaari on mielestäni kaunis kaupunki – ja varsinkin kesäisin:
Entä voiko Tammisaaressa piipahtaa, jos ei osaa lainkaan ruotsia? Tottakai voi. Kyllähän nykyään osataan ihan selvää suomea jo vaikka Maarianhaminassakin, eli ei tarvitse ottaa englannin tai ruotsin sanakirjoja mukaan, jos ei ruotsia kovin sujuvasti osaa.
Joku varmaan jäi miettimään, että missä ohjelmissa tai medioissa se pikkusiskoni sitten on ollut? No ei se mikään salaisuus ole.
Pikkusiskoni on siis pienyrittäjä siinä missä minäkin, hän työllistää itsensä lisäksi suunnilleen saman verran työntekijöitä mitä minäkin eli noin 10 kpl, vaikka hänen työnsä onkin aika erilaista kuin oma työni isännöitsijän toimistossa. Eli pikkusiskoni Satu toimii aikuisviihdealalla. Ja on ollut niissä hommissa jo liki 20 vuotta, eli naispuolisista alansa ihmisistä varmastikin yksi pisimpään suomalaisista alalla toimineista:
http://areena.yle.fi/tv/2293174
http://www.iltalehti.fi/viihde/2015030619308453_vi.shtml
Toinen pikkusiskoistani perusti oman yrityksensä vasta vuosi sitten eli hän työllistää tällä hetkellä pelkästään itsensä, vaikkakin ilmeisesti joutuu palkkaamaan lähiaikoina ensimmäisen työntekijän:
http://www.marinhyvinvointila.com/
Pienyrittäjyys – mitä se sitten onkin, taitaa loppupeleissä olla se voima, joka pitää Suomessa pyörät pyörimässä? Jokainen pienyrittäjä maksaa omat veronsa ja yrityksensä verot Suomeen (isot pörssiyritykset eivät useinkaan näin enää tänäpäivänä toimi) ja samalla yrittäjän uransa jossain vaiheessa pienyrittäjä joutuu tekemään erittäin pitkiä työpäiviä. Tarvittaessa pienyrittäjä joutuu joustamaan omissa työajoissaan aina myöhemminkin, jos tilanne sitä edellyttää. Vaikka jossain vaiheessa tilanne aika tavalla helpottaakin, jos saa yrityksensä kasvamaan sellaisiin mittoihin, että pystyy tarjoamaan työpaikan myös 10 muulle työntekijälle.
Tällaisia ajatuksia tällä kertaa, en tiedä liittyikö tämä välttämättä naistenpäivään juuri mitenkään.