Pakkeloinnin loppumetrit…

Kirjoittelin jo aikaisemmin pakkeloinnin ihmeellisestä maailmasta tässä linkissä:

http://talo-rautio.talovertailu.fi/2014/03/

Tuon jälkeen olen 3 viikossa pakkeloinut ja oppinut paljon. Uskoisin, että jos tätäkin hommaa tekisi ihan leipätyökseen, niin muutamassa vuodessa oppisi tekemään aika paljon ja aika hyvin. Nyt hyppään vaikeimmista paikoista suosiolla yli, koska omat taidot ei riitä. Toki joku voi näyttää puolen metrin lastalla ja muutamalla käden heilautuksella, että ”näin tämä homma käy”, mutta ihan samoin flyygelin soittaja voi näyttää miten kaksin käsin voi soittaa ihan mitä haluaa, mutta jos itse osaan vain yhdellä sormella Ukko-Noan, niin silloin ei voi muuta kuin tehdä vain ne helpoimmat kohdat alta pois…

Moitin ekassa kirjoituksessani, että ei Kiillon nauhoitustasoitteella tee mitään. Kyllä se loppusilauksena kuitenkin antaa tosi hyvän pinnan, jos tilanne on vaikka tämä:

Kipsilevyjen rako pakkeloitu Raptorin puolikarkealla kevyttasoitteella, joka on rakojen kiinni kittaukseen tarkoitettu, ja jossa on suurempi liimapitoisuus.

Kipsilevyjen rako pakkeloitu Raptorin puolikarkealla kevyttasoitteella, joka on rakojen kiinni kittaukseen tarkoitettu, ja jossa on suurempi liimapitoisuus.

Loppusilaus Kiillon nauhoitustasoitteella. Värisävyä ja pinnankarheutta myöten kaikki on samanlaista mitä kipsilevykin.

Loppusilaus Kiillon nauhoitustasoitteella. Värisävyä ja pinnankarheutta myöten kaikki on samanlaista mitä kipsilevykin.

Moitiskelin ekassa kirjoituksessani myös paperinauhaa sen epäkäytännöllisyydestä. Reikäteipillä homma on helppo tehdä, mutta ilmeisesti lopputulos on huonompi tai ainakin riskit kasvavat? Ainakin Gyprocin sivuilla neuvotaan ihan selkeäsanaisesti, että ”Älä saumaa lasikuitunauhalla! Rakenteiden luonnollisesta liikkumisesta johtuen saumoihin syntyy aina hiushalkeamia. Lasikuitunauha on verkkomainen, joten se päästää halkeamat pintaan näkyville. Kartonkisaumanauhan pinta on tiivis ja yhtenäinen, joten se pysäyttää hiushalkeamat taakseen, eikä päästä niitä näkyville.”

Lisää ohjeita kipsilevyjen saumojen pakkeloimiseen tässä linkissä (josta tuo ylläoleva lainaus on poimittu):

http://www.gyproc.fi/toteutus/asennusohjeet/saumaus-ja-pintakasittely-/reunaohennettujen-levyjen-saumaus

En nyt silti vielä kuitenkaan siirtynyt takaisin paperinauhan käyttöön. Periaatteessa – jos jokin menisi tässä vaiheessa pieleen, niin tapetoimisella siitä aina selviää? Ja tapettejakin on nykyään ihan hienoja, eivätkä tapetit välttämättä paljon poikkea maalatusta kipsipinnasta.

Joten nyt sitten pääsiäisen jälkeen pohjamaalit päälle, niin pääsee ainakin joissakin paikoissa katsomaan, että miltä se näyttää. Ja sillä kohtaa ei sitten enää pakkelointiin takaisin voi palata. Pakkelointi toki jatkuu vielä, eikä kaikki kipsilevytkään ole vielä paikoillaan. Jauheenakin pakkelia on ostettu:

Pakkelia on ostettu myös jauhona, jolloin se on ainakin puolta halvempaa. Ei ole vielä käyttökokemuksia tästä. Osa kipsilevyistäkin on vielä asentamatta, eli vielä ehtii kokeilla.

Pakkelia on ostettu myös jauhona, jolloin se on ainakin puolta halvempaa. Ei ole vielä käyttökokemuksia tästä, mutta vielä ehtii tämänkin kokeilla.