Aika paljon on tullut kaupoissa katseltua erilaisia puun halkelukoneita, mutta nyt vasta ostin sellaisen, kun sain yhden taloyhtiön pihalta ison määrän polttopuuksi kelpaavia isoja pölkkyjä. Muuten ne olisi ajettu kaatopaikalle, ja järeistä – joskin vähän lahoista pölkyistä kaatopaikkamaksujen maksaminen tuntuu vähän hölmöltä. Joten kärräsin puut omalle tontille, ja taloyhtiö säästi kaatopaikka- ja rahtimaksut kaatopaikalle.

Kävin katsomassa tällä kertaa tuotevalikoimia mm. Biltemassa ja Motonetissä. Motonetin koneissa oli isompia tehoja, joten ostin sieltä 7 tonnin halkaisuvoimalla olevan koneen. Tarjolla olisi ollut myös ns. ”urakkamalleja”, joissa sylinteri tekee työtä molempiin suuntiin, mutta niissä oli pienempi halkaisuteho, useimmiten 5 tai 6 tonnia. Ja mielestäni ikävin tilanne on se, että on oksainen ja hankala pölkky, jota kirveen kanssa ei viitsi hakata, ja sitten kun sen laittaa koneeseen, niin sekään ei jaksaisi puristaan sitä halki…

Tässä tämän päivän kokeiluista kuvia:

Tyven puolelta pölkyn paksuus 60 cm. Halkaisukone on itse noin 20 cm korkea. Halkaisupituus on 52 cm ja tämä mahtui juuri ja juuri siihen väliin.

Vaikka useimmiten tarvitsen itse sellaisia polttopuita, joiden pituus on noin 33cm, pidin kuitenkin parempana, että halkelukoneeseen mahtuu myös puolen metrin puut. Eli jos puu jäisi kiinni ja jumiin halkaisukiilan, sitten sen jumiutuneen voisi lykätä toisella puulla läpi, jolloin molemmat halkeavat peräkanaa. Tänään itselleni ei kuitenkaan sellaista tilannetta kertaakaan sattunut, mutta ehkä niinkin voi joskus käydä. Tarjolla olisi ollut myös 39cm halkaisupituudella olevia koneita. Ajattelin, että niihin ei ehkä mahdu 2 puuta peräkkäin, mutta hiukan nopeampia ne olisi ehkä olleet. Nyt puolen metrin liike tekee koneesta vähän hitaamman. Tosin aika moni puu napsahti halki ihan jo silloin kun mäntä meni muutaman sentin puun sisään, eli harvoin jouduin koko puolen metrin liikealuetta käyttämään.

Pölkky takaa. Keskellä on iso laho kohta. Siinäkin halkaisukone on hyvä, se halkoo rauhallisesti pehmeänkin puun. Jos löisi kirveellä, se menisi pieniksi tikuiksi, joita on työläs poltella.

Sama lähempää.

Puu halkaisun jälkeen yläreunastaan tuohella kiinni. Puolikkaat voi kirveellä kevyesti nipsutella toinen toisistaan irti.

Tässä vielä kirveet mittakaavaa antamassa. Pikkukirves ”normaalin kokoinen”, isommassa halkaisukirveessä on vartta lähemmäs metri.

Äskeisen tyvipölkky kokeilun jälkeen huomasin että etujalat ja sen jälkeen myös moottori painuvat hiekkaan. Vanerilappu pitää koneen suorassa. Käyttöohjeissa kone neuvottiin nostamaan jonkun tason päälle, mutta isojen puiden kanssa on parempi jos kone on ihan vaan maassa. Maassa ollessaan 50 kg painavaa konetta voi myös jatkuvasti vetää minne haluaa, jos ei viitsi kanniskella painavia pölkkejä koneen luokse.

Halkaisukoneesta on eniten apua aivan ensimmäisissä halkaisuissa. Mutta onhan nämä tällaiset harrastelijakoneet kuitenkin verrattain hitaita. Nopeimmin saa valmista aikaiseksi, kun tekee ekat halkaisut koneella ja viimeiset kirveellä. Kirvestöissä voi tehdä 2 pölkkyä joista toinen on selvästi korkeampi kuin toinen. Silloin jos puu on sahattu vinoon, sen saa tällä tavalla nojaamaan toista pölkkyä, ja siihen voi lyödä lujaa. Eikä tarvitse yrittää pitää toisella kädellä halkaistavasta pölkystä kiinni, kun se haluaisi kaatua koko ajan kumoon…