Rooman kivien asentamisessa on nyt kolmas päivä menossa. Homma on lähtenyt hyvin käyntiin ja on jo alkanut sujua. Se on samalla myös luovaa puuhaa, jossa yhtenä sudenkuoppana on sekin, että aina voi keksiä vähän paremman asennuskuvion, jolloin jos jää säätämään liian pitkäksi aikaa, niin aikaa kuluu ehkä vähän liikaa… Mutta mihinkäs tässä kiirettä, tehdään pikkuhiljaa. Ja pääasia, että lopputulos ainakin toistaiseksi näyttää ihan hyvältä.

Eka sarake menossa. Alkuvaiheessa se kävi näin. Eli asennushiekan päälle styrokslevy, siihen sitten polvilleen tutkimaan ohjetta, ja kivi kerrallaan ohjeen mukaan kivet oikeaan järjestykseen. Lopuksi rajaviivojen häivyttäminen. Nyt homma on kolmen päivän aikana nopeutunut huomattavasti – enää en katso ohjeita, en siksi että olisin oppinut järjestyksen jo ulkoa (ekat kivet toki muistaa jo ulkoa), mutta nyt perusruudun saa kyllä kasattua, ja yleensä se menee aina eri tavalla… Jolloin lopputulos on juuri se roomalainen kuvio, joka ei ala mistään, eikä lopu mihinkään.

Eka sarake valmis, ja yksi uusi suorakulma piti lisätä sarakkeen päähän, jotta toinenkin pää lähtee menemään talon suuntaisesti. Mittaushommat menossa. Pythagoraan lauseella tämä onnistuu.

Aiemmin seulomalla saatu asennushiekka loppui. Nyt jatketaan kivituhkalla, jota uskallan myös suositella – se on helppo tasata, ja sen päälle on helppo latoa.

Asennushiekan eli kivituhkan tasausta seuraavia sarakkeita varten. Vatupassilla tarkistus, että kallistukset menee oikein.

Seuraava sarake valmis ladottavaksi, eli pinta tasattu ja ohjausnarut paikoillaan. Ohjaus narusta saa katsottua, että kivet menevät suoraan – ja se myös kertoo, että pinta on tasainen (jos on tasainen). Kuopan kohdalla naru nousee ilmaan.

Kivet saa hyvin ojennukseen nuijalla, jolla voi napautella yksittäisiä kiviä ylös-alas tai sivusuunnalla. Pientä riman pätkää käyttäen voi myös napauttaa sivusuunnalla useamman kiven linjan suoraksi, jos kivi jono alkaa kaareutua.

Tolppa kierretty ja viimeistellään myöhemmin. Tolpalle itselleenkin pitää jotain tehdä, eli ei jätetä loppupeleissä pilariharkon omaa pintaa näkyville.

Yksinkertaisimmillaan rajalinajn voi häivyttää vaihtamalla vaikka vaan yhden kiven. Lopputulos on parempi, jos kuitenkin vaihtaa vähän useamman kiven, niin että rajalinja hyppii kunnolla, jolloin sen paikkaa ei jälkeenpäin muista enää itsekään.

Valvoja paikalla, vieläkin katse kivissä kiinni. Ilman hyvää valvontaa ei olisi hyvää rakentamista (vanha sananlasku?).

Seuraavan perusruudun ladonta alkamassa. Styroks levyn avulla voi seistä ja latoa kolmelta eri suunalta.

Ei tämäkään homma ihan ilman ongelmia ole sujunut. Ohjauslangasta huolimatta yhteen kohtaan tuli kuitenkin kuoppa. Kokeilin tasoittaa sitä ensi maantiivistäjällä eli lätkällä eli tärytyskoneella. Sillä sai kyllä hyvin pari tai kolmekin rinnakkaista kiveä samalle tasolle, mutta ei se näin isoa aluetta tasannut. Eli ei muuta kuin purkuun vaan, ja pikkuisen lisää kivituhkaa alle tässä kohdassa. Sen jälkeen pääsee taas tekemään seuraavaa saraketta.

Kivet seuraavat talon seinää aika kivasti. Hyvällä ennakkosuunnittelulla säästää paljon, eli toistaiseksi ei ole vielä katkaisulaikalla leikata yhtään kiveä.

Roomankivet saa pykältämään 5-6 sentin välein. Sen ruurempaa rakoa seinän tai tolppien viereen ei voi syntyä – mikä onkin ihan hyvä ominaisuus näissä roomankivissä.

Sama toisesta suuntaa. Kuvassa muuten näkyy kivituhkakasa kuvan vasemmassa yläkulmassa. Kasa on suurimmaksi osaksi meidän tontilla. Eräs iäkäs ja hiukan humalainen polkupyöräilijä on varmaan jo 20 kertaa pyöräillyt edes-takaisin noin puolen kilsan pätkää, hyppää aina tuonkasan kohdalla pois pyörän selästä ja alkaa valittaa kovalla äänellä, ettei siitä mahdu ajamaan ohi. Kukaan muu ei ole valittanut. Enkä ole nyt jaksanut asiasta alkaa keskustella… (lisäksi minulla on niin valikoiva kuulo, etten aina kuule mitään… 🙂