Kivivilla ei pala

Sillä välin kun itse olin Virossa käymässä (niin kuin edellisestä artikkelistani käy ilmi), niin meillä Rekolassa oli ollut viime yönä uhkaava tulipalotilanne kylän vanhalla huoltoasemalla, jossa nyt toimii rengasliike. Ja tietysti myös bensaa myydään edelleen, eli ”kylmänä huoltoasema” jatkaa samalla toimintaansa siinä rengasbisneksen rinnalla. Itse toimin kiinteistöllä isännöitsijänä, niin kuin myös vieressä olevalla vanhalla ostarilla ja vanhalla tehtaalla, jotka ovat kaikki samaa kiinteistöä.

Bensa-asemilla joudutaan tietysti jo lähtökohtaisestikin käyttämään rakentamisessa palamattomia rakenteita. Tässä jälleen hyvä esimerkki siitä, että kivivilla ei pala – ja seinärakenteet kestivät sen kuumuuden mitä siihen ehti kohdistua. Onhan tässä kova kuumuus kuitenkin käynyt, ja bensa-asemalla syttyvä tulipalo on aina iso vaaratilanne.

Ensisijaisesti lämmöneristeenä toimivien villojen välissä olevat pystykoolaukset pysyvät tulipalotilanteessa ainakin kolmelta pinnalta hiiltymättöminä. Sillä kahdesta suuntaa ne ovat villojen puristuksissa, jolloin villat suojaavat kantavia puita kahdellakin tapaa: puuhun ei kohdistu niin suurta lämpökuormaa koska villa toimii edelleenkin lämmön eristeenä, ja mikä tärkeintä – puun pinta ei saa happea, jolloin se ei syty. Ja kivivilla itsessään ei pala.

Sisäpuolisista tiloista kantaviin puurakenteisiin ei ole edes kohdistunut kuumuutta, eli kantavat rakenteet suojaavat samalla myös sisäpuoliset tilat, jos palo syttyy rakennuksen ulkopuolella. Periaatteessa näin olisi pitänyt olla myös Kilpisjärvellä, mutta en sitten tiedä, että millaiset rakenneratkaisut siellä mahtoi olla. Lopputulos oli ainakin heillä sellainen, että rakennuksen seinustalla palaneen asuntoauton myötä tuhoutui koko rakennus:

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1430612040620.html

Tässä nyt Vantaan Rekolassa viime yönä sattuneessa palossa päältäpäin katsoen myös rakennuksen ulkopinnassa olleet levyt (palamatonta materiaalia) ovat suojanneet rakenteita lämmöltä varsin hyvin. Kattorakenteisiin tuli ei ilmeisesti ollut vielä kovin paljon ehtinyt:

Siistiä ja hyvää työtä palokunnalta. Varsinkin rakennuksen suojaaminen pressulla enempien kosteusvaurioiden välttämiseksi. Nythän tässä ei ole enää mihinkään mitään kiirettä, mutta uskon, että maanantaina kiire kuitenkin tulee, eli puhelimet alkavat soida joka suunnalta, ja tietysti itsekin joudun aika moneen suuntaan soittelemaan. Ensin yleensä soitan, sitten pistän kirjallisena viestinä sen mitä kukin taho haluaa, tarvitsee ja vaatii.

Siistiä ja hyvää työtä palokunnalta. Varsinkin rakennuksen suojaaminen pressulla enempien kosteusvaurioiden välttämiseksi. Nythän tässä ei ole enää mihinkään mitään kiirettä, mutta uskon, että maanantaina kiire kuitenkin tulee, eli puhelimet alkavat soida joka suunnalta, ja tietysti itsekin joudun aika moneen suuntaan soittelemaan. Tämä on vaan sellaista isännöitsijän työn arkea. Itselleni on muotoutunut sellainen toimintatapa, että yleensä ensin soitan, sitten pistän kirjallisena viestinä  ne asiat ja tiedot, mitä kukin taho haluaa, tarvitsee ja vaatii.

 

Kuvassa oikealla näkyvä ja vielä palamaton rengaskasa täytyy viedä pois tai siirtää muualle. Näin lähellä rakennusta niitä ei voi jatkossa enää säilyttää, vaikka nuo onkin kierrätykseen meneviä vanhoja renkaita, eli ei tietenkään ole tarkoituskaan, että tämä kasa tässä koko ajan olisi.

Kuvassa oikealla näkyvä ja vielä palamaton rengaskasa täytyy viedä pois tai siirtää muualle. Näin lähellä rakennusta niitä ei voi jatkossa enää säilyttää, vaikka nuo onkin kierrätykseen meneviä vanhoja renkaita, eli ei tietenkään ole tarkoituskaan, että tämä kasa tässä koko ajan olisi. Tämä asian pohtiminen kuitenkin kuuluu paloviranomaiselle, eli sieltä varmaan tulee jo maanantain aikana toimenpidesuositukset tai -määräykset, mitä on tehtävä ja mihin aikarajaan mennessä.

Palomiehet ovat koukkineet villoja irti seinästä, jotta ovat päässeet palaviin pesäkkeisiin käsiksi paremmin. Tämän jälkeen timpurityönä otetaan loputkin sammutuksen jäljiltä märät villa pois vahinkoalueelta.

Palomiehet ovat koukkineet villoja irti seinästä, jotta ovat päässeet palaviin pesäkkeisiin käsiksi paremmin. Tämän jälkeen timpurityönä otetaan loputkin sammutuksen jäljiltä märät villa pois vahinkoalueelta.

Eli miten nyt sitten lähtee isännöitsijän maanantai käyntiin? Itse lähtisin liikenteeseen niin, että ensin soitto vakuutusyhtiöön – he tarvitsevat ilmoituksen tapahtuneesta, ja päättävät sitten tuleeko vahinkotarkastaja paikalle. Sen jälkeen soitto poliisille, että jatkuuko rikospaikkatutkinta, vai saako paikat korjata kuntoon. Sitten paikalle purkumiehet, jotka ottavat sammutustöissä kastuneet villat pois, tarkastavat kantavien rakenteiden kunnon, ja jos kaikki on siltä osin kunnossa – niin kuin nyt näyttäisi olevan, sitten kuivat villat tilalle, ja seinälevytykset kuntoon niin että lopputulos on siisti. Ja lopuksi laskut vakuutusyhtiölle.

Omassa talossamme laitoimme paksummat villat lasivillasta. Se oli nopeinta laittaa, koska joissakin ahtaissa paikoissa lasivillaa voi myös vetää ilman että se repeää. Tai ei se ainakaan helposti repeä. Villojen väliin tuli muovi, ja sen päälle pikkuvillat laitettiin Parocin kivivillaa. Se on myös raskain villa, ja siten myös hyvä äänieriste. Äänieristyssyistä (ja toissijaisesti myös paloturvallisuussyitä) yläpohjassa oleva puhallusvilla on kaikki kivivillaa, ja sitä on siellä likemmäs puolen metrin paksuudelta.

Ekovillaa en paloturvallisuussyistä uskaltanut lähteä kokeilemaan, vaikka Ekovillassa tietysti omat hyvät puolensa onkin. Omasta mielestäni paloturvallisuus ja siihen liittyen käytännön järjen käyttö on kuitenkin äärimmäisen tärkeää jo rakennuksen suunnittelussa. Ja tietysti viranomainenkin nyt tietyt minimitason asiat vaatii.

Eristevillavalinnan lisäksi meillä on myös ylimmässä kerroksessa jokaisessa makuuhuoneessa ja vielä yläaulassakin ovi suoraan parvekkeelle. Joten jos täytyy äkkiä lähteä, niin ulko-oven saa nopeasti auki, eikä tarvitse alkaa ikkunaa rikkomaan tai ikkunoiden avauskahvaa etsimään. Tulipalotilanteessa kuumuus ei ole useinkaan se pahin ongelma, vaan myrkylliset savukaasut, joita pakoon pitää päästä mieluiten mahdollisimman pikaisesti. Häkää pystyy hengittämään maksimissaan kerran tai pari, ja sen jälkeen voi olla taju pois samantein. Häkä on vielä siitä petollinen, että sitä ei haista.

Halogeenivalaisimen paloturvallisuus?

Tarkkaavaiset bloginlukijat ovat pohtineet ja kyselleet onko eilisessä päivityksessäni oleva ”lamppuviritelmä” paloturvallinen? Sehän on kuitenkin aika lähellä puuta eli palavia materiaaleja. Ja esim. takassa turvaetäisyys on 150mm ja paikalla muuratussa savupiipussa 100mm palaviin materiaaleihin – ja tämä vaatimus minimi etäisyydestä ei lyhene, vaikka välissä olisi jokin palamaton materiaali, esim. kipsilevy.

Entäs sitten halogeenivalaisin, onko niille jotkin turvaetäisyydet? Upotettavilla halogeneille on, joskin kukaan ei niitä vissiin enää asenna? Nykyään laitetaan LED-spotteja. Eikä kovin paljon laiteta enää niitäkään, vaan nykyisin on muodissa LED-nauhat ja niiden avulla pyritään toteuttamaan epäsuoravalaistus niin että itse valon lähdettä ei näy.

LED-nauhan yhteydessä käytetään alumiinikiskoa, joka johtaa liiat lämmöt pois. Ei siksi, että se olisi paloturvallisuuden takia tarpeen, vaan siksi että jos LED on liian lämmin, sen oma elinikä alenee.

Lisäksi tiedossa on, että joillakin rakennustyömailla halogeenivalaisimia ei enää käytetä lainkaan. Erityisen vaarallinen on 400W + 400W -tehoinen keltainen kolmijalka. Jos raksalla vedetään vaikkapa jotain johtoja tms. ja se menee nurin johonkin styroksikasaan, niin palo alkaa välittömästi. Eikä kovin pienessä kopissa ko. valaisimen kanssa ole muutenkaan mukava työskennellä. Tulee liian kuuma.

Tällaisen linkin löysin upotettavien halogeenien turvaetäisyyksistä:

http://www.stek.fi/sahkon_kaytto_kotona/valonlahteet_lamput/fi_FI/halogeenilamput/

Mutta ei tuolla STEK:n sivuillakaan sanota mitään, että jos on ihan vapaassa ilmatilassa oleva valaisin, niin miten lähellä sitä saa olla palavia materiaaleja? Tätä tietoa ei löytynyt edes lampun omista pakkauksistakaan:

Myyntipaketissa ei kerrottu suojaetäisyyksiä palaviin materiaaleihin.

Myyntipaketissa ei kerrottu suojaetäisyyksiä palaviin materiaaleihin.

Energialuokka yms. tiedot lampusta kerrottiin. Kai ne on sitten tärkeämpiä tietoja kuin suojaetäisyys, jos suojaetäisyyttä tarvitsee olla?

Energialuokka yms. tiedot lampusta kerrottiin. Kai ne on sitten tärkeämpiä tietoja kuin suojaetäisyys, jos suojaetäisyyttä tarvitsee olla?

Lampun koko on sellainen, että sen korkeus kannasta varjostimen loppuun on 12 cm. Sitä kauemmas sitä ei palavista materiaaleista saa, jos se asennetaan esim. puuseinään kiinni.

Joten, koska asia kiinnosti minuakin, niin ei sitten muuta kuin testaamaan, tänään poltin lamppua 9 tuntia ja mittailin lämpötilaa kahdella mittarilla. Alussa molemmat mittarit näyttivät +25C (tänään oli aika lämmin päivä). Toisessa mittarissa lämpötila nousi heti lähemmäs +30C ja puolen tunnin päästä sama mittari näytti jo +35C. Mutta siihen lämpötilan nousu sitten käytännössä tyssäsikin, ja päivän mittaan asteet nousi enää viidellä asteella:

Testijärjestelyt kahdella lämpömittarilla.

Testijärjestelyt kahdella lämpömittarilla.

IMG_0137

9 tunnin jälkeen testaus lopetettiin. Toiseen lämpömittariin oli loppulämpötilaksi tullut +41C astetta ja toiseen +35C astetta. Ei taida puu syttyä ainakaan näillä lämpötiloilla. Lampun suojus oli niin kuuma, että ei siinä nyt kättä polta, mutta ei myöskään kättä pidä kuin muutaman sekunnin kerrallaan. Ehkä jotain +60-70C? Minulla ei ole pintalämpötilan mittaamiseen mitään laitetta. (Muuta kuin omat sormet :-) )

9 tunnin jälkeen testaus lopetettiin. Toiseen lämpömittariin oli loppulämpötilaksi tullut +41C astetta ja toiseen +35C astetta. Ei taida puu syttyä ainakaan näillä lämpötiloilla. Lampun suojus oli niin kuuma, että ei siinä nyt kättä polta, mutta ei myöskään kättä pidä kuin muutaman sekunnin kerrallaan. Ehkä jotain +60-70C? Minulla ei ole pintalämpötilan mittaamiseen mitään laitetta. (Muuta kuin omat sormet 🙂 )