Eka pihasuunnitelma tehty

Itse asiassa aivan ensimmäisen pihasuunnitelman tai luonnoksen sellaisesta teki kylläkin arkkitehti Immo Teperi. Ja minusta siinä oli hyvät lähtökohdat, joten otin äsken käyttöön kourallisen värikyniä, ja tein suunnitelmaa eteenpäin. Ensimmäinen omatekemä pihasuunnitelma olisi täten valmis. Arkkitehdin luonnoksesta muutamia yksityiskohtia poistin, ja muutamia lisäilin. Ja tämmöinen siitä sitten tuli (toivottavasti digikameran kuvasta saa jotain selvää? Originaali koko on lähes A3, joten se ei mahdu omaan skanneriin):


Pihasuunnitelman 1. versio (itse tehty).

Meillä tontille ei mahdu autotallia, mutta merikontin saa aina laittaa. Se kun ei vaadi rakennuslupaa eikä naapureiden suostumuksia. Sellainen tontilla jo onkin, se toimii rakennusvaiheessa hyvänä varastona ja ruokailutilana. Ja kun kontti on hyväkuntoinen (vain yhden merimatkan tehnyt), ajattelin että se saa siihen nykyiseen paikkaan jäädä vielä rakentamisen jälkeenkin ns. ”ulkovarastoksi”. Kun en viitsisi ihan kaikkea autonrenkaista alkaen talon sisään kantaa. Toki kontti vielä vuorataan samalla vuorilaudalla mitä itse talokin, vuorilautaa jää kuitenkin aina yli, ja sama ajatus peltikatossa. Tilaan kattopeltiä sen verran reilummin, että siitä riittää kattoa kontin päälle myös, jolloin lopputuloksena on se, että kontti muistuttaa ulkoapäin katsottuna aika paljon puusta tehtyä varastorakennusta.

Arkkitehdin pihasuunnitelmissa ei kuitenkaan merikonttia ollut. Joten itse jatkoin laatoitettua pihaa niin pitkälle, että se yltää ihan merikontin etuoville saakka. Laatoitettu piha on yksi yhtenäinen kokonaisuus sekä 47 neliön autokatoksessa, että sen katoksen edustalla, johon laatoitusta tulee äsken tekemäni suunnitelman mukaan noin 95 neliötä. Tämä alue pitäisi autoille sitten riittää. Autokatokseen mahtuu hyvin ajamaan, ja sieltä on hyvä peruutella pois. Autokatos on myös julmetun korkea, eli sinne mahtuu tarvittaessa vähän isompikin auto. Autokatoksen katto on siis samalla korkeudella kuin 2-kerroksen lattia, ja se on merenpinnasta 30,6 metrin korkeudessa. Maanpinta on 26,2 metrissä. Eli autotallin korkeudeksi tulee tästä laskettuna 4,2 metriä. Toisin sanoen esim. Hiace-merkkisiä pakettiautoja mahtuisi autokatokseen 2 päällekkäin, ja vielä jäisi 190cm korkeiden autojen päälle 40 cm tyhjää tilaa.

Alunperin olin ajatellut ”autopihaa” pidemmälle sisäpihalle, mutta tässä suunnitelmassa autoilla ei ole sisäpihalle mitään asiaa. Lisäksi merikontin ja autokatoksen väliin tulee koiraa varten aita. Tällöin kadulta pääsee autokatokseen aina ilman, että tarvitsisi aidan veräjää availla. Tässä suunnitelmassa vieraspaikat ovat enempi vähempi autokatoksen edessä, mikä tarkoittaa silloin sitä että omat autot eivät pääse poistumaan, jos joku vieras jättää oman autonsa talon päätyyn. Mutta sitten pitää vaan sinksailla niin, että taaimmaisetkin autot pääsevät kadulle.

Lumisina talvina täytyy olla myös lumelle hyvä paikka, ja sen suunnittelin sisäpihalle, ihan autopihasta aidalla erotetulle nurmikolle. Tähän sisäpiha-aitaan pitää tehdä hyvät ”pariovet”, jotta kolalla voi lykätä suoraan lumet laatoitetulta pihalta nurmikon puolelle. Koska autokatokseen ei sada, lumitöitä on vain se 95 neliötä, joka jää autokatoksen ulkopuolelle. Toki sisäpihalla kulkevia kävelypolkujakin voi pitää talvella auki, mutta välttämätöntä se ei ole.

Lumiesteet talon katolle pitää tehdä kunnolliset ja huolella. Ja kattorakenteista pitää tehdä tarpeeksi vahvat. Kaikki lumi mitä katolle sataa, se sinne myös kevääseen asti jääköön, koska tontilla ei ole misään niin suurta tilaa, että katolta pudotetut lumet saisi johonkin muuhun paikkaan mahtumaan. Jos kuitenkin katto on pakko tyhjentää, sitten ne lumet joutuu myös ajamaan tontilta pois. Ja se ei ole ihan halpaa lystiä.

Arkkitehti oli ajatellut kävelyportin pohjoiseen reunaan, ihan päärappujen kulmalle. Itse suttasin sen yli vihreällä värikynällä, eli siihen tulee nurmikkoa koko matkalle, ja tuonne suunnalle kävelevä saa käyttää vieressä eli muutaman metrin päässä olevaa ajoneuvoliittymää. Siirsin kävelyportin tontin lounaiseen kulmaan, eli sisäpihan vasempaan alareunaa. Silloin tontilta pääsee poistumaan jalan molempiin suuntiin. Ja itse asiassa siitä kävelyportistakin voisi tehdä ison, eli pariovet. Silloin pihaan pääsee hätätilanteessa sitäkin kautta, jos vaikka paloauton tarvitsee päästä terassin kuistille. Sitten pääsee aitaa rikkomatta.

Katettu terassi on sokkelin korkeuden verran maasta irti, ja siihen on mielestäni loogista laittaa terassin ympärille reunakivillä pengerretty kukkapenkki, joka rajoittuu kävelypolkuihin. Samalla katetun terassin alle jäävä kylmävaraston eli maakellarin ominaisuudet paranevat. Tosin tästä maakellaristakin tehtiin loppumetreillä tarvittaessa lämmin. Eli lattiaan, seiniin ja kattoon tulee ihan normaalit eristeet, mutta lämmityslaitetta siinä tilassa ei ole. Jos se joskus halutaan muutamaksi päivää lämmittää, se onnistuu sitten siirrettävällä sähkölämmittimellä. Mikäli tämä pengeretty kukkapenkki on etelän ja lännen puolella, sitten on käytännössä seinän edessä maata kahteen suuntaan, yhdellä suunnalla on talo, ja yhdellä suunnalla on saunan kuisti, joka on hieman maanpinnan alapuolella, sisäpihalle päin. Talon seiniä päin en pengerrettyjä kukkapenkkejä rakentelisi, mutta mielestäni kylmävaraston seinillä ei ole merkitystä, onko seinän vieressä istutuksia vai ei? Kun eihän siellä maakellarissa kukaan asu, se on vain varastotilaa? Tässä pohdiskelen siis sitä, että nykyisin kait suositellaan sellaista, että ihan seinän viereen metriä lähemmäs talon seinää ei saa istuttaa mitään. Pensas tai joku muu istutus voi aiheuttaa oman mikroilmastonsa, joka pitää seinärakenteen kosteana. Mutta mitä väliä sillä sitten, jos varaston seinissä olevat kevytsoraharkot olisikin hiukan kosteampia? Siis tässä esimerkki, kaunis kuva, mutta tuleeko talolle tai sen sokkelille ongelmia, kun kukkapenkit on pengerretty ihan seinään kiinni, siis näin:

Patolevyn listaa ei näy, kivet sementillä seinässä kiinni ja kohta kasvit myös. Kuva jostain netistä.

Omassa suunnitelmassani pengerretyillä kukkapenkeillä katettuun terassiin menevät portaat jäävät ”kukkapenkin sisään”, eikä portaiden kyljet näy. Portaat voisi itse asiassa ”intergroida” kukkapenkkiin niin, että ne kyljet kaareutuvat suoraan niin, että se muuttuu rappujen molemmin puolin kauniin tasaisena kaarena kukkapenkkiä reunakivetykseen. Siis osasinko nyt yhtään selostaa, millaista tavoittelen? Lainaan tähän nyt toisesta blogista, eli ”kukkulan kuningatar” -blogista heidän talon päärappuset, joissa on kauniisti kaareutuvat reunakivet. Eli ajattelin ihan samaa ideaa meidän terassille, kas näin:

Lähde Kukkulan Kuningatar -blogi. Kauniisti kaareutuvat rappuset.
 


Ja tässä vielä toinenkin netistä löytynyt kuva, vähän samasta teemasta:

Rappuset integroitu kukkapenkkiin reunakivillä.

Koska tontti on pieni, jokainen neliö (itse asiassa jokainen puolikaskin neliö) täytyy hyödyntää, ihan niin kuin japanilaisessa puutarhassa 🙂 Esim. kontin takana on pieni tila (ei sitä merikonttia ihan naapurin talon kulmaan kehdannut kiinni laittaa ;-). Joten sinne mahtuu mielestäni vielä pieni grillikatos, joka puolestaan kannattaa ”intergroida” siihen kontin ympärille tulevaan lautavuoraukseen kiinni. Eli se kontin ympärivuoraus jatkuu sitten tontin kulmalle päin vähän pidemmälle. Jään vielä miettimään, tulisiko grillikatoksesta täysin katettu (taitaa mennä katon kulmat liian lähekkäin naapuritalon kanssa?) vai olisiko se puoli avoin (siis vähän niin kuin laavu -idealla, vai olisiko grillauspaikka sitten täysin avoin? Ulkogrilliä (siis puilla lämpiävää) käytettäisiin kesällä. Kun tulee syksy ja ilmat viilenevät, sitten pitää siirtyä katetulle terassille, jossa (palomääräyksistä huolimatta?) voi mielestäni käyttää kaasugrilliä, tai ainakin sähkögrilliä. (Siis lähtökohtaisesti avotulen teko on aina kielletty terassilla ja parvekkeella, ellei taloyhtiössä ole erikseen jotain muuta sovittu – näin ainakin vastaan isännöitsijän työssäni kaikille kyselijöille, ja lisään että sähkögrilliä saa käyttää, jos ei sen käyttöä ole puolestaan kielletty yhtiön järjestyssäännöissä).

Eteläisessä rajassa kiinni olevassa naapurin talossa on tällä hetkellä vaaleaksi rapattu seinä. Sen eteen sopii mielestäni harvakseltaan muutama tuija, ja keskelle omenapuu. Siis vähän niin kuin näin, mutta kuvasta poiketen tuijat ovat harvemmassa rivissä. Kohdevalojen sijainti on hyvä, ja naapurin valkoista seinää voisi aivan loistavasti ”laajentaa” ja korostaa vielä valkoisella kivetyksellä, eli näin:

Tuijat rivissä. Itse tekisin harvemman rivin, etteivät kasva toisiinsa kiinni (kuva jostain netistä).

Miltä siis näyttäisi, jos nuo äskeisen kuvan tuijat kohdevaloineen laittaisi harvaan riviin tuonne tuon valkoisen seinän edustalle? Tämä kuva otettu 7.8.2012 jolloin kaivinkone saapui tontille ensimmäisen kerran:

Mahdollisesti myös kirsikkapuu voisi tulla seinän edustalle, sikäli mikäli kirsikkapuu ei mene keskelle tonttia kävelytöiden risteykseen. Sinne voisi myös laittaa pienen suihkulähteen, kun se on niin keskeinen paikka pihassa? Ja merikontin eteen mahtuisi luumupuu. Isompia puita tontille ei tule. Mielestäni on parempi jos yksikään puu ei kasvaisi korkeutta edes talon räystäälle asti. Sitten ei tarvitse putsata kattoa ja räystäitä roskista. Eikä tarvitse tulevien sukupolvien tilata puunkaatopalveluita ammattikaatajilta. Aiemmin tontilla olleet lahot koivut saatiin vedettyä köydellä tontin keskelle, mutta se ei jatkossa enää onnistu. Ja menihän noistakin lahokoivuista viime vuoden keväällä yksi vahingossa naapuritalon puhelinpiuhan päälle. Vakuutus sen vahingon pari viikkoa sitten korvasi, paitsi että jäi siitä vieläkin vahinkoa 150 euron omavastuun verran, mutta ihan mukava että loput sain vakuutuksen kautta.

Tontin itälaidalla menee avo-oja, ja siinä on ojan partaalla rivissä kaikki tontilta löytynee isot kivet. Ne estävät soran valumisen ojaan. Siihen voisi vielä lisäillä pieniä kauniita kiviä ja niiden lomaan jotain kivien sekaan sopivia istutuksia. Kauniimpia kiviä on jo kerätty erilleen varmaan pari kuutiota. Loput kivet vien omaan metsään sitten kun rakentaminen on joskus ohi, myös pihan osalta.

Viime vuonna avo-ojan reuna näytti tältä (merikontti oli juuri saapunut):

Avo-ojan laita viime vuonna 1.9.2011. Naapurin talo oli vielä tiilen värinen tuolloin.

Lisäksi avo-ojaa kohden tulee autokatoksen päälle iso terassi toiseen kerrokseen. Sinne kulmiin arkkitehti ehdotti isoja ruukkuja ja niihin jokin korkea kasvi, esim. tuija. Tässä eräs kuva Italiasta, jossa terassilla pari palmua (meille ei nyt ihan sentään palmuja tule, ei edes kesäksi, mutta idea voisi olla jotain tämän suuntaista):

Terassi Italiassa. Kuva jostain netistä.

Mielestäni ihan hyvä ehdotus se tämäkin, eli pihasuunnitelmaa täytyy itse asiassa tehdä useammassa eri tasossa.

Alunperin ajattelin laittaa pihaan myös kylpytynnyrin, mutta se ei nyt taida mahtua mihinkään. Jos ja kun talon etelän seinään keittiön ikkunan viereen tulee joskus aurinkolämpö keräinputket (tilavaraus ja paikka on valmiiksi suunniteltu), niin näissä aurinkopaneeleissa teho on suurimmillan juuri siihen aikaan vuodesta, kun lämmityksen tarve on kaikkein pienin. Eli esim. kylpytynnyrin veden saisi lämmitettyä keskikesällä käytännössä ilmaiseksi. Aurinkolämpökeräinputket näyttävät siis tältä:

Aurinkolämpökeräin. Kuva löytyi www.pellettipojat.fi -sivuilta.

Ja tässä paikka keittiön ikkunan oikealla puolella, johon sille on jätetty sopiva tila:

Aurinkolämpökeräimen paikka (alarivistä ”puuttuu” yksi ikkuna).

Tai oikeasti takana jatkuu autokatos, joten ikkunaa ei edes voisi olla tuossa alakulmassa. Aurinkolämpökeräin ottaa auringon säteilystä lämmön talteen yli 90%:n teholla. Mikäli auringon valosta tehtäisiin sähköä aurinkopaneelien avulla, silloin hukkaan menee säteilyenergiasta yli 80%, jolloin ”talteen” eli sähköksi saadaan muutettua tasokeräimillä vain alle 20%. Vielä olisi siis tekniikassa kehittymisen varaa tässä kohdin. Tuollainen alle 20%:n hyötysuhde on kuin jokin höyrykone noin 200 vuotta sitten :-).

Terveiset Rakenna & Remontoi -messuilta

Rakenna & Remontoi -messut päättyivät tänään Vantaan Myyrmäessä. Nyt 10:ttä kertaa järjestettävillä messuilla eilisen päivän kävijämäärä oli ollut 5 tuhannen paikkeilla, ja väljää oli käytävillä tänäänkin. Kokonaiskävijämäärä taisi jäädä tänä vuonna noin 15.000 kävijän paikkeille, kun vielä viime vuonna kävijöitä oli ollut 28.000. Ständeillä päivystävillä oli siis aikaa keskustella messuvieraiden kanssa. Päivästä tulikin melkoinen informaatioähky, aikaa kului melkein 6 tuntia. Mutta eipä mennyt tosiaankaan aika hukkaan, vaan paljon tuli uutta tietoa liittyen omaan rakennusprojektiin sekä työhön isännöitsijänä.

Paitsi, että rakentamisen hiipuminen näkyy näinkin voimakkaasti jopa messujen kävijämäärissä, niin olen huomannut sen toki toista kautta myös. Omassa työssäni otin toissa vuonna eri taloyhtiöille noin 3.000.000 euroa lainaa eri remontteja varten. Suurin yksittäinen remontti maksoi miljoonan vuonna 2010. Nyt viime vuonna oli enää kaksi isoa remonttia, joista toisen hinta 375.000 ja toisen hinta noin 600.000 euroa, eli lähelle miljoonaa pääsin lainojen yhteissummassa myöskin vuonna 2011. Nyt 2012 isoja alkavia remontteja ei ole ainuttakaan näköpiirissä. Ne mitä oli, on peruttu tai lykätty, jos on voitu. Suurin yksittäinen laina eli noin 12.000 euroa tarvitaan yhden taloyhtiön lukkojen uusimiseen, eli tämä vuosi taitaa korjausrakentamisessa olla melko vaisu. Toisaalta olen myös huomannut, että rahoituksen ehdot ovat viimeisen vuoden tai parin aikana kiristyneet (huomasin sen myös kysellessäni itselleni rakennuslainaa). Joten jos pankit eivät nyt kovin innokkaasti lainoja tyrkytä ja jos myöskään asiakkaat eivät lainoja tarvitse, niin kaipa sitten kummatkin osapuolet ovat kutakuinkin tyytyväisiä.

Ja sitten taas takaisin niihin messutunnelmiin…

Sain ainakin talon lämmitysjärjestelmän suunnittelussa paljon hyvää lisätietoa. Olin jo alun alkaenkin suunnitellut vesikiertoista lattialämmitystä kellarikerroksen valettuun alapohjaan ja ensimmäisen kerroksen lattiaan, joka tehdään ontelolaatoista. Nämä isot massat kun lämpenevät, niin kotoa saa olla pois aika pitkäänkin, eikä talo ihan heti jäähdy. Vintille eli 2. kerrokseen en ajatellut lattialämmitystä laittaa, kun lattia on puusta, eikä erityisemmin lämpöä varaa. Mutta vesikiertoista lattialämmitystä käytetään kuulemma ihan yhtä lailla puulattioissakin. Eikä vesivahingon vaaraa ole, koska putkisto kestää sen mitä talokin, ja jos itse vahingossa esim. poraa reiän putkeen, niin ei se putki kokonaan tyhjene, ellei jakotukilta avata letkua molemmista päistä. Yhteen kohtaan tuleva reikä nimittäin ei anna korvausilmaa, joten neste pysyy putkessa, joka on sisäpinnaltaan vaan 12 milliä paksu. Ja vaikka vettä valuisikin putkesta pois, isoa vesivahinkoa ei siltikään tule, koska vettä on vain kahvikupillinen metriä kohden. Eli vetäistään sitten saman tein myös lattialämmitys yläkertaankin, sitten on lattialämmitys kaikissa kerroksissa. Eikä kustannuskaan ainakaan tällä hetkellä päätä huimaa. Lattialämmitys maksaa asennettuna noin 25 euroa per neliö, eli meidän noin 200 neliön talon lattialämmitys tulisi maksamaan noin 5 tonnia, sis. ALV.

Lämmön lähteinä on ollut tarkoitus käyttää pääasiallisesti oman metsän puita ja aurinkoenergiaa. Sitten bongasin Sulo-Helmi -blogista Nilan Suomi Oy:n lämpöpumpun – vai lämmönvaihtimen? (Mikä on oikea sana?), no joka tapauksessa, kylmää ilmaa tehdessään laitteisto ottaa kaiken syntyvän hukkalämmön talteen, ja se käytetään lämpimän käyttöveden tekemiseen. Sehän on erittäin järkevää, tai ainakin fiksumpaa kuin se, että tavallinen ilmalämpöpumppu kesällä kylmää tehdessään päästää kaiken lämmön harakoille, koska ulkoyksikkö sijaitsee talon ulkopuolella. En tiedä keksiikö joku joskus vielä sellaisen systeemin, jolla myös jääkaapista ja pakastimesta syntyvä hukkalämpö otettaisiin talteen vaikkapa käyttöveteen? Silloin lämpö jäisi kesälläkin hyötykäyttöön. Talvella huoneilmaan vapautuva lämpö on kotiinpäin jo sekin, ja jos talossa on suora sähkölämmitys, sitten on ihan sama tekeekö lämpöä sähköpatterilla vai esim. jääkaapin avulla.

Nyt löysin messuilta omiin tarpeisiini jo aika hyvän lämmitysratkaisun. Rica eli Riihimäen Metallikaluste Oy valmistaa erittäin hyvällä hyötysuhteella toimivia puukattiloita. Käänteispalokattilan hyötysuhde on jopa 92%, kun varaavan takan hyötysuhde jää parhaimmillaan noin 75-80:%iin (jos en muista pahasti väärin?). Käänteispalokattilassa puu (tai vaikka palava energiajäte, mitä taloudesta syntyy) poltetaan niin korkeassa lämpötilassa palamista ohjaavan puhaltimen avulla, että tuhkaa ei juuri synny, tai ”valkoista tuhkaa” syntyy vain hyvin vähän. Tässä ”krematoriossa” puu palaa siis jopa 30% normaalia tehokkaammin, ja jos taajama-alueella puun poltto tehdään pienhiukkas yms. syistä lainsäädännöllä lähes mahdottomaksi, niin tällä puukattilalla pärjää aika pitkälle silloinkin, jos päästörajat tiukkenevat. Muihin mallistoihin täytyy sitten asentaa hiukkassuodattimia piipun päähän, jos puun polttamisesta syntyviä pienhiukkaspäästöjen rajoja joskus kiristettäisiin.

Tämä Rican ratkaisu, johon kuuluisi puukattila, 3000 litran vesivaraaja ja aurinkolämpökeräin vie melkein maaliin asti, enää ei jää mietittäväksi miten yhdistäisin tähän kokonaisuuteen sen Nilan Suomi Oy:n EC9:n mallin, joka hyödyntää viileän ilman tekemisessä syntyvän hukkalämmön käyttöveden lämmityksessä. No, jos ei tämä ominaisuus istu kokonaisuuteen mitenkään, niin jääköön sitten pois.

Olin myös aikaisemmin ihmetellyt, että miksi kellarin seinässä vain ylemmät rivistöt harkoissa on lämpöharkkoja, ja alimmat rivit tehdään ”umpikivestä”, niin että eristettä ei sinne keskelle laiteta. Eriste toki tulee tällöin pystysuoraan talon ulkopuolelle. Nyt syy selvisi, eli lämpöharkko ei kestä maan painetta niin hyvin kuin umpikivinen harkko, joten siksi lämpöharkkoa käytetään vain maanpinnan lähellä tai sen yläpuolella. Itse olin päätellyt, että lämpö pysyy maan sisällä muutenkin paremmin, ja umpikivinen harkko valitaan vain siitä syystä, että se on halvempi.

Perustusten tekemiseen sain myös hyviä vinkkejä. Voin esim. tilata työn kokonaispakettina niin, että perustusten tekijä tekee kaiken valmiiksi ensimmäisen kerroksen ontelolaatat mukaan lukien, ja timpuri jatkaisi siitä sitten 2 kerrosta puurakenteilla siitä ylöspäin. Näin se kellarikerroksen tekeminen olisi toki kaiken vaivattominta, mutta taitaa olla myös kaiken kalleinta myöskin? Eli kai matematiikka toimii tässä niin, että mitä enempi teen kyselyitä itse ja soittelen joka työvaiheelle tekijän (kaivurimies, paalutusmies, alapohjan valaja, harkkojen muuraaja, ontelolaattojen tuonti) ja kilpailutan nämä työvaiheet, niin sitä halvemmalla sitä kai pääsisi mitä pienemmiksi paloiksi pilkkoo eri työvaiheet ja tekee vastaavasti ”paperitöitä” enempi itse?

Pitää näiden molempien vaihtoehtojen hinnat nyt joka tapauksessa tutkia ja verrata. Sitten sen näkee, että onko järkevämpää ottaa kellari ”valmiiksi tehtynä”, jos vaikkapa jollain toisella on valmiit kokemukset ja valmiit tekijät jo olemassa eri työvaiheille, niin ehkä minun ei kannatakaan itse alkaa sähläämään sillä, että tilaan kaikki erikseen? Silloin helposti käy niin, että kun itse tilaan tekijät eri tahoilta, ja niistä jokainen jos myöhästyy ja möhlii omat hommansa jossain määrin, niin kokonaisuus ei silloin välttämättä toimi. Ei ainakaan sillä aikataululla mitä oli suunniteltu. (Itse asiassa tässä vaiheessa rakennusprojektia ainoat asiat mitä melko varamsti tiedetään on se, että budjetti ja aikataulut eivät tule pitämään. Jos ei kerran nämä ole pitäneet muillakaan – miksi me olisimme ainut poikkeus?)

Valaistus on myös itselleni aivan vieras alue, ja sen suunnittelu kustantaa muutamia tuhansia. Eli kannattaa tämäkin ottaa, ja valaistussuunnitelmien jälkeen vasta aletaan tekemään sähkösuunnitelmia, jolloin sähkösuunnittelija tekee oman työnsä valasitussuunnittelijan ehdoilla. Eli tässä järjesteyksessä olisi järkevää edetä.

Tässä vielä muutamia kuvia paikan päältä:

Rica aurinkokeräin 20 putken paneelilla

Käänteispalokattilan ylätila, jonne ladataan puut. Puukaasu imetään raosta alas.

Alapalotila, jossa on yli 1000 asteen kuumuus.

Infoa erilaisista puunpolton tekniikoista.

380 millin ja 400 millin lämpöharkot.

Valloxin lämmöntalteenottolaitteita.

Lattialämmitys erilaisissa lattiarakenteissa.