Tämän viikon tiistaina siivoilin merikonttia puoliksi eli sen verran, että sain aloitettua hyllykön rakentamisen sinne. Hyllykköä on toki syntynytkin, mutta enempi aikaa on kulunut siivoilemisessa ja tavaroiden uudelleen järjestelemissä. Matkalla on löytynyt kaikenlaista sellaistakin, jota ei ole enää muistanut olevan olemassakaan, mutta koko ajan on löytynyt kaikkea muutakin, ja eri puolilla olevien naulojen ja ruuvien suuri määrä suorastaan yllätti:
Rakentamisen jäljiltä löytyy kaikenlaista (rakentaminen tietysti jatkuu vieläkin – nyt takana on vasta muuttotarkastus). Tämä kuva on ulkokellarista, jonne keräsin nyt samaan paikkaan eri puolilta löytyneet ”naula ja ruuvikätköt”, siis puoliksi käytettyjä pakkauksia, jotka olivat unohtuneet rakentamisen aikana aina jonnekin kasojen alle, ja sitten oli vissiin luultu, että ne on loppu, ja oli ostettu uutta tilalle. Laskin että ruuveja ja nauloja löytyi yhteensä yli 200 kiloa. Näitä vajaita laatikoita löytyi eli puolilta kellaria ja merikonttia.
Toinen raivattava kohta on ollut keskipiha, jonne muuttovaiheessa viime syksynä kerättiin kaikki parempi sahatavara yhteen paikkaan ja laitettiin pressujen alle (kun ei muuallekaan mahtunut). Kellarihan meillä on edelleen kesken, eli sahatavaraa vielä tarvitaan, vaikka tietysti osa kasasta oli selvää ylijäämää, mistä sitten aloinkin tekemään merikonttiin hyllykköä.
Keskellä pihaa oli nippu sahatavaraa, joka nyt lajittelussa eli heitelty kukin omiin kasoihinsa ja ovat nyt auringon kuivauksessa. Osa oli tuplapressun alla vähän nihkeässä kunnossa, osa oli mennyt pilallekin (eli seuraava kasa näille on polttopuu kasa). Suurin osa oli kuitenkin ihan hyvää ja kelpo tavaraa, joten siirrän ne nyt tämän jälkeen merikonttiin tai merikontin räystään alle, niin pääsen sen jälkeen tekemään pikkuhiljaa pihatöitä.
Näiden siivoushommien ohella hyllyprojektikin on pikkuisen päässyt jo eteenpäin, mutta ei se vielä valmis ole. Ajatus oli, että saisin rakennettua koko hyllykön ja siihen tuleva askartelu/työpisteen ihan kokonaan ylijäämää käyttäen eli nolla budjetilla, mutta huolimatta ruuvien paljoudesta, siellä ei ollut 70mm ruuveja, joten hain paketin K-raudasta. Siihen meni vajaa kymppi eli 9,80€. Huuto-netistä sain pari keittiöremontissa vapautunutta käytettyä loisteputkivalaisinta 11 eurolla, mutta ostin myös 3 uutta valaisinta (piti olla juuri sopivan mittaiset) Bauhausista, ja ne olivat 22,90€ per kpl, joten vajaa satanen – tarkalleen sanoen 89,50 euroa tähän hyllyhommaan rahaa kuitenkin meni. Ja tietysti aikaa on mennyt myös jokusia tunteja, eli rakentamisessa ihan nolla-budjetilla ei näköjään synny mitään.
Katsotaanpa nyt väliaikatietoina vähän kuvia, miten tämän kertainen nikkarointiprojekti eli hyllyprojekti on merikontissa edistynyt:
Hyllyjen alle tulee kannatin puut ”kakkos-nelosesta”, joka olikin jostain syystä 55mm paksua, joten sen kiinnittämiseen käytin 100 mm ruuveja. Niitä löytyi rakentamisen ylijäämästä vaikka kuinka paljon.
Pystypuut ajattelin ensin tehdä myöskin kakkosnelosesta, johon olisin sitten loveamalla tehnyt kolot hyllyjen kannatin puille. Mutta koska ”kakkoskakkosta” eli höylättynä 45×45 mm tavaraa oli ylijäämänä vaikka kuinka paljon (sitä oli käytetty sisäkattopaneelien alla ruodepuina), niin teinkin pystypuut ruuvaamalla kaksi kakkoskakkosta yhteen – ja tähän tarvitsin niitä 70mm ruuveja, jotka sitten hain K-raudasta, koska sellaisia ei löytynyt ylijäämästä.
Loveamisen asemesta ruuvaamalla tehdyt pystypuut antavat paremman lopputuloksen. Tässä kuvassa yksi liitos, jossa hyllyn poikkipuu on upotettuna koloonsa. Poikkipuun pinnassa näkyy painauma, kun naputtelin palaset paikoilleen. Ne olisi siinä pysyneet periaatteessa ilman ruuvejakin. Loveamalla kakkosneloseen näin tiukkaa koloa ei saa kovin helposti tulemaan, tai jos saa – siinä menee aika paljon sitten aikaa nyhrätessä.
Merikonttiin rakentaminen on noin muutoin äärimmäisen helppoa. Tukea voi ottaa lattiasta, katosta ja seinistäkin. Sinne tuleva hyllykkö ei ainakaan kaadu mihinkään suuntaan, jos se on sisämitoiltaan yhtä korkea ja pitkä kuin merikontti itse. Lisäksi uudessa merikontissa lattiavanerin ruuvaukset ja niiden apuviivat helpottavat suorien linjojen löytämistä:
Kaksi ensimmäistä tolppaa oven suulla. Lienevät suorassa linjassa noin silmämääräisesti.
Myös jatkossa tulevat tolpat saa helposti suoraan linjaan lattiavanerin oman ruuvauksen ja apuviivojen perusteella. Nämä lattiassa näkyvät valkoiset linjaukset ovat siis kontissa jo olleet ja alkperäisiä, en ole itse niitä sinne piirtänyt. Vanhoissa merikonteissa ovat ehkä jo kuluneet pois.
Ruuvailemalla kakkoskakkosia toisiinsa pystypuut saavat myös paremmin tukea merikontin katosta. Toki onnistuuhan tämäkin myös kakkosnelosesta loveamalla, mutta ei mielestäni näin hyvin, eikä näin helposti.
Tässä kuvassa keskimmäiset pystypuut ”hakevat paikkaansa”. Merikontin katossa ei apuviivoja kulje, joten tässä kohtaa piti käyttää linjanarua. Ensin yritin käyttää myös vatupassia, mutta huomasin että kontti itsessään on sentin kallellaan ojan pientareelle päin, joten vatupassi olikin sitten aika hyödytön kapine. Enkä alkanut tällä kertaa tunkilla oikomaan konttia suoraksi. Jos on 10mm vinossa, niin olkoon.
Talon nurkkalautaa oli jäänyt paljon yli – ja siitä sain ylähyllyt. Se oli suht leveää, koska siitä sitten sahaamalla saatiin aina kapeampi sen mukaan mitä oli tarve. Talon nurkallahan, jos vaikka tehdään 5 tuuman nurkkalauta pystyyn, niin toiseen suuntaan käytetään 5 tuumaista lautaa, ja toiseen suuntaan pitää käyttää 4 tuuman lautaa. Muuten nurkkalaudoitus näyttäisi eri suunnasta eri levyiseltä. Eli tässä ylähyllyä jo aika valmiina – sitä muuten syntyy nopeasti ihan niin kuin laminaattilattiaa:
Ylähyllyä talon nurkkalaudoista ja ikkunanpuitelaudoista tehtynä. Hyllyn leveys on 80cm ja vapaa tila 53cm.
Koska pystypuita on vain harvakseltaan 1,5 metrin välein ja koska nurkkalauta/puite lauta on höylättynä aika ohutta, piti hylly tukea alhaalta päin ”treevauksella”, joka tietysti antaa jämäkkyyttä itse hyllyn rungollekin, eli nyt ei varmasti kaadu eikä painu vinoon, tässä hetkistä aiemmin otettu kuva, missä tukipuut ovat vielä näkyvillä:
Tuentaa ylähyllyn alle.
Ylähyllyn reunavahvikkeeksi ja pystypuita paikallaan pitämään laitoin vaakaan vielä yhdet kakkoskakkoset. Tässä yksi odottelee paikalleen naputtelua, eli kun tekee puusta millin ”liian pitkän”, niin se pysyy jämäkästi paikoillaan, jolloin kiinni ruuvaaminenkin on helpompaa, kun ei tarvitse samalla puuta kannatella.
Tässä sama puu paikoilleen naputeltuna. Sitten molempiin päihin kulmaraudat alle, niin hyvin pysyy.
Ja tässä vaiheessa tämä projekti on menossa nyt, eli noin viittä vaille valmis:
Toinen mitä rakentamisessa jäi reippaasti yli oli tellinkeistä tulleet paksut puut, jotka nyt ovat alatasona. Siinä voi sitten myöhemmin vaikka askarrella jotain. Tai sirkkelöidä. Tai vaikka korjata moottorisahaa. Vasemmalla näkyvä alatreevauspuu on väliaikainen, ja otan sen lopuksi pois (ei erityisen kauniskaan).
Alataso on yhden lankun leveämpi kuin ylätaso. Se mahdollistaa tarvittaessa vaikka kiipeämisen, jos yltää ja haluaa katsoa ylähyllyn perälle asti. Tässä vaiheessa nämä lankun ovat vielä naulaamatta kiinni, eli loppuvaiheessa nyt keskellä näkyvät lankkujen päät eivät enää ”irvistä”, vaan painuvat naulattuna samaan tasoon mitä muukin pöytätaso. Pöytätason korkeudessa on otettu mallia keittiön tiskipöydästä.
Tänään nikkarointi ei kuitenkaan jatku tämän pidemmälle, koska edessä on puolikas maraton Helsinki City Run -tapahtumassa. Saas nähdä kuinka käy tällä kertaa?
Kovin paljon ei ole taas(kaan) ehtinyt treenailemaan, mutta jos maaliin asti pääsen, niin olen ihan tyytyväinen. Tai koskaan aikaisemmin en ole vielä isossa juoksutapahtumassa juoksua joutunut keskeyttämään, eli ainakin aina aikaisemmin olen päässyt maaliin saakka
Joskus on ollut maaliin tullessa vielä ihan mukavasti voimia jäljelläkin, tässä maaliin tulon Helsingin Olympiastadionille nauhoitin itse mukana olleella pikkukameralla pari vuotta sitten, siis keväällä 2013. Videolla matkaa takana päin noin 21 kilometriä, eli askel on monella jo hidastunut:
EDIT 16.5.2015 klo 21:50:
Maaliin on päästy taas tälläkin kertaa, ja ihan tyytyväinen tälläkin kertaa omaan juoksuun. Raksaaminen on ihan hyvää ja monipuolista hyötyliikuntaa, ja peruskunto pysyy yllä. Raksailun ja nikkaroinnin lisäksi kovin paljon muuta treeniä en sitten ehtinytkään tällä kertaa vetämään.
Juoksun jälkeen stadionin juomapisteellä. Aikaa kului 21,0975 km matkalla tällä kertaa 2h 23min ja 26sekuntia. Pikkuisen paransin viime vuodesta, silloin aikaa meni 2h 28min ja 29sekuntia.
