Vallikivet saapuvat lavalla pareittain. Pengerrettäessä rosoinen lohkopinta jää näkyville.

Työkaluja lohkomiseen. Isoin on joku vanha jonka löysin työkalupakista, pari pienempää ostin Bauhausista.

Leveämpi taltta on kapeampaa tekoa – ja parempi.

Aika hyvä yhdistelmä = leveä taltta + vähintään kilon painoinen pajavasara. Puolitoistakiloinen saattaisi olla vielä parempi, mutta sellaista en nyt tällä kertaa ostanut. Myös kirveen kamarapuolella lyönnit ovat tarpeeksi tehokkaita. Kirveen painosta en osaa tarkemmin sanoa, en ole punninnut. Ehkä vanhalla tylsällä kirveellä betonikiveä voisi lyödä ihan sellaisenaan? En ole kuitenkaan kokeillut, ei ole nyt mitään sellaista ”romukirvestä”, jonka terän viitseisi kokeilussa tuhota.

Ladontakokeilua. Eipä tuo muuraus nyt 2,5 metrin matkalla vielä näytä paljonkaan kaareutuvan. Ei ainakaan kaareudu tässä kokeilussa, kun asettelin kivien päädyt aika tiiviisti toisiaan vasten.

Jostain suosituksista luin, että maksimissaan 7 kerrosta kiviä voi latoa päällekkäin ilman että ne tarvitsee muurata kiinni. Silloin pengerryksen korkeus näitä vallikiviä käyttäen olisi noin 55cm.

Tässä on nyt ladottu 16 kerrosta kiviä päällekkäin. Kyllä nämä kivet vähän taaksepäin nojaavat, ja muuri pysyy silloin tukevammin pystyssä.

Tässä sama kokeilu edestäpäin. Rosoinen pinta näyttää mielestäni aika hyvältä.