Oma tuntilaskuri pysähtyy

Mitä rakentaminen maksaa? Kuinka kauan kuluu aikaa rakentamiseen? Kannattaako rakentaa pitkästä tavarasta vai rakennuttaa avaimet käteen -periaatteella? Tässä joitakin kysymyksiä, mitä rakentamaan ryhtyvä joutuu pohtimaan, ja joihinkin näihin kysymyksiin voi löytyä ainakin jotain osviittaa tai vastauksia tästä blogista.

Olen kirjannut tähän rakennusprojektiin liittyen kaikki tunnit ja eurot ylös. Omalta osaltani tuntilaskuri alkoi rakennusprojektin alkaessa elokuussa 2012, kun kaivuri tuli tontille. Nyt ei ole tälle päivää enää muita töitä kuin kattolamppujen asennuksia, eli raksan puolesta olen työttömänä. Vapaata iltaa ei kuitenkaan ole tiedossa, koska työn puolesta tälle iltaa on tiedossa kokous.

Nyt kun päästään muuttamaan, on euroja hankkeeseen kulunut tähän mennessä 544.912,07€ ja omia työtunteja 2266 kpl.

Talossa on lämpimiä neliöitä 241m2 ja sillä jaettuna yhden neliön hinnaksi tuli tähän mennessä 2261€ / m2. Tässä hinnassa on tontti liittymineen mukana. Jos jätetään tontti ja sen liittymät (yht. 160 tonnia) laskuista pois, sitten talon hinnaksi jää noin 385 tuhatta ja neliöhinnaksi tulee 1598€ / m2.

Vaikka talo on muuttovalmis suurimmalta osin, niin valmis se ei ole. Esim. kellarista kokonaan valmis ei ole muuta kuin kylppäri ja sauna. Takkahuoneesta ja kodinhoitohuoneesta puuttuu vielä paneelit katosta ja seinistä. Pihatyöt on tekemättä ja tontin reunalta puuttuu vielä rakennusmääräyksissä vaadittu aita. Alakerran terassin aita on tehty kuormalavoista, koska ripa loppui kesken eikä sitä saatu työmaalle enää ennen muuttotarkastusta (joka ei olisi mennyt kaiteen puuttumisen takia läpi). Puutavara on jatkossa kaikkiin näihin tarpeisiin omista metsistä, enkä ole niille hintaa laskenut. Mutta työvoimakustannuksia tulee vielä jatkossakin.

Lopullista hintaa on ainakin jossain määrin keventänyt se, että on voitu käyttää oman metsän puita (kaikilla ei omaa metsää ole), ja rakentaminen pitkästä tavarasta on tapahtunut pikkuhiljaa, jolloin itsekin on ehtinyt paremmin mukaan. Nykyäänhän talot rakennetaan monesti hyvinkin nopeasti, ja muutaman kuukauden päästä siitä kun kaivuri ekan kerran tulee tontille, niin talossa jo asutaan.

Itselleni tuli omaan työtunti-exceliini yhteensä 440 riviä, joka toisin sanoen tarkoittaa, että raksa-työpäivien lukumääräksi tuli 440 kpl. Tuntimäärä yhteensä on excelin mukaan 2266, jolloin keskimääräisen raksapäivän pituus on noin 5 tuntia. Yli 10 tunnin mittaisia raksapäiviä tuli 61 kpl.

Tässä siis muille rakentajille vinkkiä, että paljonko rakentamiseen voi kulua aikaa, tai ainakin tässä projektissa aikaa kului tämän verran. Ja tältä nämä tuntikirjaukset omalta osaltani näyttävät tietokoneen ruudulta katsottuna:

IMG_0892

Miksi tuntilaskurini omalta osaltani päättyy tähän, johtuu siitä, että seuraavaksi on vuorossa muuttohommat, ja sitten talossa jo asutaan. Eli vaikka työ jatkuu – todennäköisesti vielä useitakin vuosia (jos ei muuta niin kunnossapidon osalta), niin työ on kuitenkin normaalin asumisen ohella aika katkonaista. Eikä sitä enää luotettavasti pysty kirjaamaan ylös, ei edes oman mielenkiinnon vuoksi. Nyt tähän mennessä on ollut helppo kirjata ylös, että mihin aikaan on raksalle mennyt, ja milloin on tullut pois, ja mitä hommia siellä on sen päivän aikana tehnyt.

Tässä vaiheessa voidaan myös kysyä, että ”No, kannattiko?”

Helpoimmalla ja varmaan myös kaikkein halvimmalla olisi päässyt, jos olisi ostanut melkein uuden talon valmiina. Tässä markkinatilanteessa ne eivät paljon maksa.

Lähtökohtana itselläni oli kuitenkin oppimisprojekti, ja ainakin siinä mielessä rakentaminen kannatti, joten nyt tiedän rakentamisesta enemmän mitä ennen. Tältä pohjalta osaan myös omassa työssäni isännöitsijänä vertailla nykyistä rakentamistapaa vaikkapa vanhojen talojen rakenneratkaisuihin, ja tiedän mihin suuntaan siellä pitäisi pyrkiä. Esim. kosteudenhallinta, äänieristys, mahdolliset kylmäsillat yms ovat aina samoja haasteita talon ikään katsomatta. Itse rakentaen tai rakentamisessa tiiviisti mukana olleena saa myös varmuuden siitä, miten työt on tehty. Eli nyt on tontilla talo, joka varmuudella on hyvin tehty. Toinen tapa olisi ollut ostaa talo vaikkapa avaimet-käteen periaatteella, jolloin jos pystytysporukka, työn valvonta tai joku muu työvaihe epäonnistuisi, niin lähes saman ajan minkä olisi voinut käyttää rakentamiseen joutuisikin käyttämään reklamointiin tai muuhun jälkiselvittelyyn. Joskus näyttää myös syntyvän riitaa tai epäselvyyttä siitäkin, mitä kaikkea urakkaan piti kuulua, tai mitä siihen ei kuulunut.

Itse paikalla olleena ja itse urakoitsijat ja työmiehet valinneena olen voinut hyvin vaikuttaa siihen, ketä tontilla tekee töitä, ja jos itselläni on ollut työstä jotain kysyttävää tai huomautettavaa, niin oman äänensä on saanut kuuluville. Montaa muuta rakennusblogia seuranneena joutuu toteamaan, miten rakentaja seuraa voimattomana vieressä, koska alihankkijat ottavat työmääräyksiä vain pääurakoitsijalta, eikä siinä rakentajan omaa mielipidettä noteerata. Jos asiat menee pieleen, silloin pääurakoitsija kuitenkin helposti vierittää loppuselvittelyt rakentajalle, joka joutuukin itse olemaan yhteydessä ikkunatoimittajiin, lukkomiehiin, sähköurakoitsijoihin yms. vaikka ei ole näitä valinnut, ja vaikka ei ole näihin mitään sopimussuhdetta.

Toinen kysymys, mitä varmaan tässä vaiheessa voi esittää ja on esitettykin, että ”No, miltäs nyt tuntuu?”

Tuntuu aika helpottavalta. Talon rakentamisen tarkoitus on kait se, että siellä asutaan. Se välietappi on nyt saavutettu. Seuraavaksi tässä projektissa pidetään talven mittainen hengähdystauko, ja ensi kesänä jatketaan pihahommilla ja itse talossa kesken jääneillä asioilla (blogi ei kuitenkaan hiljene, kyllä talvellekin tapahtumia ja päivityksiä tulee riittämään).

Ja täytyy myöntää – on tämä ollut monessakin mielessä aika raskas projekti.

Suurista tuntimääristä seuraa väistämättä se, että väsyy. Esim. heinäkuussa 2014 raksatuntien kokonaismääräksi tuli 255 kpl, eli 31:lle päivälle tasan jaettuna siitä tulee yli 8 tuntia per jokainen päivä.

Itse jaksan juosta tarvittaessa ja koska tahansa vaikkapa puolikkaan maratonin vähän reiluun kahteen tuntiin, eikä se erityisemmin jaloissa tunnu. Mutta aika monen raksapäivän jälkeen olen ollut paljon enempi väsynyt, eikä pelkästään jalkojen osalta. Ainakin on uni öisin maittanut. Mukavaa työ on ollut silti, ja siinä enimmäkseen on hermot levänneet, ja se on ollut varsinaiselle työlleni hyvää vastapainoa. Rakentaminen on aina hauskaa niin kauan kuin rahat ja aika riittää. Ja sama toisinpäin, jos jompikumpi näistä loppuu kesken (niin kuin tässäkin projektissa on aika ajoin sattunut), niin melko vaikeita tilanteita joutuu silloin ratkomaan. Jotenkin niistä nyt tällä kertaa kuitenkin selvittiin.

On tässäkin projektissa matkan varrella on ollut paljon tilanteita, jossa asiat eivät ole oikein sujuneet, ja silloin tulee myös stressipisteitä. Onneksi oma ammatti eli isännöitsijän työ on ollut helpottava tekijä sikäli, että aina on tiennyt mistä apua voi kysyä ja saada, ja ilokseni olen huomannut, että apua on oikeasti ollutkin saatavilla, joskus myös hyvin nopealla aikataululla ja lyhyellä varoitusajalla. Erityisesti lähipiirin tuki – myös taloudellisesti ja muutenkin, on ollut oleellisen tärkeää. Se on vaikuttanut ratkaisevalla tavalla siihen, että tämä välietappi on saavutettu. Tästä eteenpäin pärjään jo itsekin.

Hankkeen budjetti ei loppujen lopuksi ylittynyt kuin 10% (vaikka heti alussa ja etupäässä vesiliittymätöiden vuoksi näyttikin aika pahalta). Aikataulu ei ylittynyt käytännössä ollenkaan (alussa arvelin että rakentaminen kestää 2 vuotta, ja muuttovalmiina talo oli 2 vuoden ja 1 kuukauden päästä). Mutta omien työtuntien osalta ylitys alkuarvioihin verrattuna on ollut suuri, eli vähintään 100%. En olisi ikinä etukäteen osannut kuvitella, että rakentaminen on rakentajan itsensä kannalta näin työlästä. Jos olisin etukäteen tiennyt paljonko omaa työtä on edessäpäin, niin en olisi ehkä hankkeeseen koskaan ryhtynyt. Paljon helpompaa olisi ollut ostaa talo valmiina. Mutta niin kuin ylempänä jo totesin, valmiina teettämiseen tai ostamiseen liittyy myös riski siitä, että aina ei voi tietää mitä saa.

Jos joku haluaa päästä elämässään helpolla, niin melkeinpä rohkenisin hyvänä neuvona antaa, että ainakaan rakentamista ei silloin kannata harkita. Eikä myöskään isännöitsijän työtä ammatikseen. Kummassakaan niissä ei pääse helpolla.