Monet ovat viime aikoina kyselleet, että minne timpurit ovat kadonneet, kun kesä on parhaimmillaan ja rakennusprojekti vaan seisoo pressujen alla. Ja kieltämättä, näyttäähän tämä tilanne ohikulkijoista varmastikin aika kummalliselta.

Oikeasti timpurit eivät ole kuitenkaan mihinkään kadonneet, vaan heidän poissaolo johtuu siitä, että talo tehdään oman metsän puista. Kun työt tontilla laitettiin talviteloille tammikuun puolivälissä, sen jälkeen timpurit lähtivät metsätöihin tukkeja kaatamaan. Sitten piti odotella takatalven loppumista ja tukkien sulamista. Nyt kun tukit ovat sulaneet – itse asiassa jo aikoja sitten – niin nyt niitä on ruvettu sahaamaan sahatavaraksi. Kävin katsomassa miten homma sujuu. Tietysti olisi voitu tehdä niinkin, että metsätöihin otetaan muita miehiä, ja sahauskin olisi voitu tehdä muualla, mutta talosta tulee hyvä, kun timpuri itse kaataa sellaiset tukit mitä tarvitaan ja on sahauksessa mukana ja varmistaa, että mitat on kohdillaan. Hyvin on hommat ainakin tähän asti sujuneet. Ja kun sahaamiset on sahattu, sitten alkaa juhannuksen tienoilla taas tapahtua tontillakin jotain. Ensimmäiset asiat ovat täyttöjen loppuun tekeminen, puuttuvien anturavalujen teko autokatoksen ja päärappusten alle, ja sitten ontelolaattojen rakovalujen tekeminen. Ja sen jälkeen kaupasta ostetuilla leimatuilla puilla koolaukset kellarin päälle tavoitteena peltikatto kuntoon mahdollisimman pian.

Mutta palataan nyt hetkeksi vielä takaisin sinne sahaukseen, joka on nyt käynnissä:

Timpurit sahatavaraa vastaanottamassa. Lautaa tulee niin, että 2 miestä saa välillä oikein juosta.

Tässä vähän isompi pölli sahattavana.

Puutavara taabelissa kuivumassa.

Vuorilauta 155mm leveää sahattuna, mutta vielä höyläämättä.

Uusi tukki nousemassa sirkkelin pöydälle.

Purukasa, joka tässä vaiheessa neljän sahaus päivän jälkeen.

Ja kyllä tontillakin nyt jotain sentään tapahtuu. Timpureita odotellessani olen nyhertänyt ympärystäyttöjen kanssa aina muutamia tunteja joka ilta. Se käy mukavasta hyötyliikunnasta. Olen erilaisin ripustuksin viritellyt suodatinkankaan keskelle monttua niin, että savimaat tulevat vasemmalle ja soraa oikealle (kts kuva alla). Käy tämä lapiolla pikkuhiljaa näinkin.

Mutta eipä kait oikeasti täyttöjä näin missään tehdä? Vaan nykyisin homma käy nopeasti ja sepeliä tulee esim. hihna-autosta sellaista vauhtia,  että samaan tahtiin ei savea ja muuta maata ehdi millään lisäämään kankaan toiselle puolelle, niin en tiedä miten tämän saman saisi silloin onnistumaan?

Yksi tapa on tietysti se, että ei laita multaa ja savea ollenkaan, vaan laittaa kankaan suoraan montun reunalle ja ottaa sepeliä koko leveydeltä? Näin menkin mentiin puoli taloa ympäri. Ja nyt jos alla olevan kuvan tilanteessa tähän lisättäisiin hihna-autolla sepelit kankaan ja kellarin seinän väliin, niin ensin kangas pullistuu, ja sitten se repeää tai se irtoaa omista kiinnityksistään, kun sepeli painaa niin paljon ja varsinkin kun se tulee vauhdilla, niin ei sitä pidättele mikään kangas tai muukaan.

Joten en minä kyllä tässä rakennusprojektissa vielä oikein keksinyt, että miten kuvien mukaisesti kangas saadaan keskelle niin että toisella puolelle on sepeli/sora ja toisella puolella muut maat. Ehkä sitten seuraavassa rakennusprojektissa joku neuvoo, mutta tässä on nyt tällä kertaa viimeinen kankaan pituus jo menossa.

Täytöt menossa tontilla.

Sahaukseen liittyen vielä pari videota Youtubessa: homma käy kuin nopeutetussa elokuvassa:

http://www.youtube.com/watch?v=8Ygs9SP8Nwk

http://www.youtube.com/watch?v=gacZth6yOGs