Hyvää Runebergin päivää! Näissä vinotangoissa on muuten monta hyvää ominaisuutta. Lippu asettuu kauniisti myös tyynellä ilmalla (nyt 5.2.2015 on pakkasta kolme astetta, itätuuli 1m/s eli ihan peilityyntä on). Näkyvyys on hyvä (suora tanko olisi pitänyt laittaa keskelle pihaa kahden ison talon väliin), ja jos lipun unohtaisi kokonaan laittaa, niin missään ei näy tyhjää tankoa törröttämässä, jos liputuspäivä olisi unohtunut. Ja jossain vaiheessa varmaan unohtuukin, tämä oli itselläni nyt toinen kerta itsenäisyyspäivän jälkeen, kun sai vetää lipun salkoon, ja vielä muistin – mutta jossain vaiheessa varmaan muisti pettää tai kiire yllättää aamulla.
Jos Johan Runeberg eli lempinimeltään ”Janne” vielä eläisi, hän täyttäisi tänään 211 vuotta. Tai ihan täyttä varmuutta ei ole siitä, että syntyikö Janne helmikuun 5. vai 7. päivä – mutta helmikuussa kuitenkin. Lapsuus ei ihan muutenkaan lähtenyt kovin vauhdikkaasti käyntiin, sillä Runoilija sairasti lapsuudessaan risataudin (en tiedä mikä se on, mutta luin Wikipediasta), joka johti rauhasturpoamiin. Runebergin fyysinen kehitys hidastui sairauden johdosta niin, että hän oppi kävelemään vasta kolmen tai neljän vuoden ikäisenä. Jannen isä oli merimies, joka näki poikansa vasta ensimmäisen kerran, kun poika oli 3-vuotias (lähde Wikipedia).
Meillä oli ensimmäisen kerran liput salossa, silloin kun viimeksi laulettiin maamme laulu, eli 6.12.2014. Tästä pääseekin aika hyvällä aasinsillalla siirtymään Johan Ludvik Runebergiin, joka on kyseisen laulun sanoittaja. Runeberg kirjoitti myös Vänrikki Stoolin tarinat.
Jos haluaa poiketa Runebergien kotitalossa, niin Porvoosta sellainen löytyy, Aleksanterinkadun ja Runeberginkadun kulmasta. Talossa toimii nykyisin(kin) museo ja se näyttää tältä:
Kuvakaappaus Googlen katukamerasta. Kuvassa Runebergien kotitalo Porvoossa, silloisen Kirkkokadun (nykyisen Runeberginkadun) ja Aleksanterinkadun kulmassa. Talo on Suomen ensimmäinen kotimuseo, joka avasi ovensa yleisölle jo vuonna 1882.
Ja tässä tänään eräs toinen blogi on ollut kylässä Runebergeillä:
http://lukupino.blogspot.fi/2015/02/runebergeilla-kylassa.html
Tarina kertoo myös, että Johanilla oli ollut joskus makean nälkä, joten hän pyysi vaimoltaan jotain makeaa, mutta tällä ei ollut mitään makeata. Fredrika päättikin tehdä leivonnaisen niistä aineksista, mitä hänellä oli (lähde Wikipedia). Fredrika Runebergin 1850-luvulta peräisin olevassa reseptikirjassa on kyseisen leivoksen ohje, joka löytyy myös mm. täältä:
http://www.keittotaito.com/runebergin_tortut.html
Tässä tortut Primulan ja Fazerin leipomina (itse tykkäsin enempi Primulan versiosta, nyt kun olen puolikkaan kumpaistakin maistanut):
Vielä jos halutaan sivistää itseämme, niin kuinka mahtaisi kääntyä sana ”Runeberg” suomennettuna? Olisikohan se ”Riimuvuori”? Riimukirjaimet olivat siis muinaisten germaanien käyttämiä kirjoituksia. ”Berg” on joka tapauksessa vuori tai kallio, mutta ”Rune” oli vähän hankalampi. Netistä löytää kuitenkin tänä päivänä kaiken:
”Både Rune och dess feminina form Runa är bildat av ordet runa ”bokstav” , ”hemlig visdom”. Runor är en sorts skrivtecken som ibland förknippas med magi. Namnet betyder överhet eller maktbärare. Namnet var mycket vanligt på 1920- och 1930-talen. Äldsta belägget i Sverige är från år 1865. Den 31 december 2007 fanns det totalt 36 990 personer i Sverige med namnet Rune, varav 12 618 med det som tilltalsnamn…”
http://svenskanamn.alltforforaldrar.se/visa/Rune
Riimuvuori -nimisiä henkilöitä elää Suomessa väestörekisterikeskuksen tietojen mukaan alle 5 kappaletta, eli nimeä ei hirveän montaa ole ainakaan suoraan suomen kielelle käännetty.
