Maaliostoksille Viroon?

Kesä on maalauksen aikaa, ja itse olen hakenut maalit Virosta. Jotkut ovat kyselleet, että kannattaako se?

No, jos 10 litran pönikkä (tai meillä Suomessa yleisimmin maalia myydään 9 litran purkeissa) maalia maksaa sävytettynä Suomessa satasen kahta puolta, ja jos täsmälleen saman tuotteen saa 50 eurolla tai jopa vielä sitäkin halvemmalla, niin tottakai se kannattaa. Itse olen ostanut pohjamaalia sisätiloihin parilla kympillä per 10L, lateksimaalia sisätiloihin 40€ per 10L ja ulkomaaleja 40€ per 10KL pönikkä. Eli isommat säästöt tässä saa jos vertaa kaljan kantamista ”omaan käyttöön”. Yksi koppa kaljaa on 8 litraa, eli melkein maalipurkin painon verran, eikä siinä kyllä 50 euroa säästä, joten maalin kantaminen kannattaa paljon paremmin kuin kaljan kantaminen, ja tätä jälkimmäistäkin näyttää tulevan ”omaan käyttöön” välillä pakettiauton täydeltä. Tallinnan rannassa voi käydä tukkuliikkeen pihassa katsomassa, jos haluaa nähdä pakettiautot rivissä ja lastaustoimintaa käynnissä:

http://www.viinarannasta.com/

Bensa ja dieselkin ovat halvempia Tallinnassa, joten laivaan kannattaa ajaa niin tyhjällä tankilla mitä vaan uskaltaa.

Ja sitten takaisin rakennustarvikkeisiin, tällä kertaa puhe maaleista. Kaupankäyntiä helpottaa ehkä vähäsen, jos osaa ihan alkuperäiskielellä edes jonkinlaista avainsanastoa, vaikka viron kieltä taitamaton pärjää aina englannillakin. Laitan tähän nyt jotain sanastoa, jota ehkä sanakirjoista ei löydy (ne tahtoo monet olla sellaisia perussanastoja tyyliin ”missä on vessa” ja ”mistä saa ostaa liput teatteriin” yms), eli tässä nyt jotain rakentajalle hyödyllisempää perussanastoa maalikaupoille:

värvide toonimine = maalien sävytys
toonimisnumber = maalin sävytysnumero
välisvoodrilaud = ulkovuorilauta
laepaneelid = kattopaneelit (sisäkatossa)
lakkimine = lakkaaminen
poolläikiv = puolikiiltävä
poolmatt = puolimatta

(mikä on puolikiiltävän ja puolimatan ero? En minä tiedä, mutta osaan kyllä sanoa molemmilla kielillä)

niiskuskindel = kosteudenkestävä
hallitusevastane komponent = homeen vastainen (siis ”homeentappava”) ainesosa
lateksvärv = lateksimaali
õlivärv = öljymaali

Tässä nyt ainakin jotain sanoja joita olen itse tarvinnut. Seuraava kysymys on sitten se, että miten saa alennukset, kun Virossakin rautakauppa toimii ihan samalla tavalla kuin Suomessakin, eli hyllynreunahintoja ei maksa kuin satunnainen pienasiakas, rakentajilla yms. suurasiakkailla on omat tilit, asiakaskortit ja niihin tai ostomääriin perustuvat alennukset.

Ehkä helpoin ja matalin kynnys tässä kohtaa on se, että aloittaa Bauhoffista. Itselleni Tallinna on pelkkä läpikulkukaupunki, ja itse asioin enempi Etelä-Viron kaupoissa, joten tämä oma kokemukseni on Tartosta – mutta uskon, että täsmälleen samoin toimitaan Tallinnan Bauhoffissa myöskin.

Eli jos aikoo ostaa kerralla Bauhoffista yli 650 euron ostokset, niin viimeistään siinä vaiheessa kun tavarat on kärryssä tai kun melkein kaikki on löytynyt, kannattaa mennä yritysmyyntipisteelle, ja näin siis meillä Tarton Bauhoffissa viime toukokuussa:

Yritysmyyntipiste Tarton Bauhoffissa toukokuussa 2014.

Yritysmyyntipiste Tarton Bauhoffissa toukokuussa 2014.

Yritysmyyntipisteen seinällä oleva kyltti lähempää. Siinä lukee vapaasti suomennettuna että "kun aiot ostaa yli 650 eurolla, tule meidän yritysasiakaspisteen kautta".

Yritysmyyntipisteen seinällä oleva kyltti lähempää. Siinä lukee vapaasti suomennettuna että ”kun aiot ostaa yli 650 eurolla, tule meidän yritysasiakaspisteen kautta”.

Yritysasiakas saa myös sikäli erikoispalvelua, että auton pakkaamisessakin autetaan, ja yritysmyyjä kiertää kaupassa kaikki hyllyjen välit asiakkaan mukana niin kauan että kaikki tavarat on löydetty. Samalla voi keskustella alennuksista, eri vaihtoehdoista yms. suosituksista mitä myyjä ehkä osaa antaa ja kertoa. Meininki on hyvin asiakasystävällistä.

Yritysasiakas saa myös sikäli erikoispalvelua, että auton pakkaamisessakin autetaan, ja yritysmyyjä kiertää kaupassa kaikki hyllyjen välit asiakkaan mukana niin kauan että kaikki tavarat on löydetty. Samalla voi keskustella alennuksista, eri vaihtoehdoista yms. suosituksista mitä myyjä ehkä osaa antaa ja kertoa. Meininki on hyvin asiakasystävällistä.

Ja jos on sattumoisin asiaa Tarttoon, niin Tarton kehätiellä Lõunakeskuksessa on Bauhoffin lisäksi ihan sen vieressä myös jumalattoman suuri ostoskeskus, sekä tien toisella puolella (siis vinosti tien toisella puolella ison liikenneympyrän takana) kaupungin puolella vielä lisää puolisen tusinaa muitakin rautakauppoja siististi rivissä ja rintarinnan kehätien eli ”ringteen” suuntaisesti. Joukossa mm. K-Rauta, Tevo, Aiaosakond yms. paikallisia – kaikkien nimiä en nyt ulkoa muista, mutta rakentajalla kuluu noissa koko päivä, jos oikein ajan kanssa lähtee hyllyjen väliin pyörimään…

Sitten kun ostokset on tehty, niin en tiedä johtuuko sitten siitä että itse asioin eestiksi vai liekö ihan yleinen tapa (veikkaan että jälkimmäinen on todennäköisin), niin myyjä antaa yleensä lopuksi vielä oman käyntikorttinsa, jolloin sähköpostilla ja/tai puhelimitse voi aina helposti tilailla lisää.

Mikä on sitten hintataso Tallinna contra muu Viro? No mikä on hintataso Helsinki contra muu Suomi? Väittäisin että pääkaupunkiseuduilla on joka maassa aina vähän kalliimmat hinnat ja kustannukset, mutta en osaa sanoa kannattaako Virossa lähteä pelkästään sen takia ajelemaan pieniin maaseutukaupunkeihin (tai Tartto ja Pärnu nyt toki vähän isompia). Mutta jos on muutakin asiaa, niin sitten se menee siinä samalla ja tietysti jos Viroon menee ihan vaan turistina kiertelemään ja katsomaan paikkoja, niin omasta mielestäni ei kannata jäädä pelkästään Tallinnaan.

Kokemuksia Sadolinista ynnä muuta

Yritin Googlella löytää muiden rakentajien käyttäjäkokemuksia Sadolinin maaleista, mutta eipä niitä kovin paljon näyttänyt olevan, yhden sentään löysin ihan helposti:

http://projektinakivitalo.blogspot.fi/2013/04/sadolin-light-space-maali.html

Joten lisätään sitten yksi käyttäjäkokemus tähän kohtaan, hyvin saman suuntaisia omat kokemukseni ovat mitä tuossa äskeisessä linkissä toisellakin rakentajalla (hänen kirjoituksessaan tulee esille ainakin hyvä lopputulos ja halpa hinta), mutta muutaman asian voisin listalle vielä lisätä.

Itselleni kävi ihan samoin kuin tuossa yllä olevan linkin rakentajalle, eli itsekin olin ajatellut ensin Tikkurilan maaleja, mutta maalin valinta meni sitten minullakin lopulta myyjän suosituksen perusteella, eli Virossa Võrun K-raudan myyjä kertoi, että Sadolinin maaleja heillä myydään kaiken eniten, ja että monet asiakkaat olivat sitä oikein kehuneetkin. Myyntipuhe oli lyhyt, ja niin hyvä, että eka ajatus oli, että varmaankin se Sadolinin maalitehdas maksaa heille parhaat myyntiprovikat, mutta päätin kokeilla kuitenkin ja viereisellä hyllyllä olevien Tikkurilan maalipurkkien hintaero helpotti myös päätöksen tekoa.

Mikä se Sadolinin maali sitten oikein on? Onko se jokin virolainen halpis-maali? Ei ole. Alun perin maalitehtaan historia juontaa 1700-luvun Tanskaan, josta se sitten monien vaiheiden jälkeen tuli ruotsalaiselle Nobel Industrille, joka puolestaan fuusioitui 1994 hollantilaisen Akzon kanssa, jonka jälkeen fuusioituneen firman nimeksi otettiin Akzo Nobel. Eli tällä hetkellä voinee kait sanoa, että kyseessä on hollantilainen maali, koska he ovat maalibisneksen viimeisimpänä ostaneet. Sadolinin maaleja myydään kaikissa Euroopan maissa, Suomessa jälleenmyyjinä ovat ainakin mm. RTV ja Starkki. En ole kuitenkaan siellä käynyt hyllynreunahintoja katsomassa, että mitä tämä kyseinen maali mahtaa Suomesta ostettuna maksaa.

Siinä vaiheessa, kun rakentaja on päättänyt huoneiden sisäpintojen värisävyt, sitten on käytännössä ihan sama, minkä maalitehtaan maaliin värisävytys tehdään. Tietysti valinnan varaa on vielä eri maalityyppienkin välillä, mutta sisämaaleissa lateksimaalit lienevät suosituin, koska lateksi antaa pesunkestävän pinnan, josta likatahrat on märällä pyyhkeellä helppo poistaa. Erityisesti keittiön seinissä kannattaa käyttää lateksimaaleja, niin mahdollisista rasvatahroista pääsee hyvin eroon. Mutta sopii ne lateksimaalit muidenkin huoneiden kipsiseiniin, ja nykyään lateksimaaleja on kehitetty niin, että ne sopivat ulkoseiniinkin. Vanhojen talojen maalausten kanssa pitää kuitenkin olla tarkkana, koska eri maalityypit eivät välttämättä sovi keskenään yhteen, eli vääränlaisten maalityyppien yhdistelystä (siis päällekkäin maalauksesta) voi olla seurauksena maalin hilseily ihan muutamassa viikossa maalauksen jälkeen.

Mutta nyt pienen sivuraiteen jälkeen takaisin Sadolinin maaleihin, joiden yksi hyvä puoli on siis todellakin sen halpa hinta:

Lateksipohjaista Sadolin sisäseinämaalia myydään 10 litran pöniköissä. Pönikän hinta Viron K-raudassa (rakentaja-alennus huomioiden) 39,60€, eli litrahinnaksi tulee 3,96€.

Lateksipohjaista Sadolin sisäseinämaalia myydään 10 litran pöniköissä. Pönikän hinta Viron K-raudassa (rakentaja-alennus huomioiden) 39,60€, eli litrahinnaksi tuli 3,96€.

Eli näitä pöniköitä kun muutaman heittää auton perään, niin laivalippujen hinta Viroon ja takaisin on kuitattu sillä. Sikäli mikäli sisämaalit Suomessa maksavat helposti 7-8 euroa per litra ja siitä ylöspäin. Kohta varmaan nähdään sellainenkin ilmiö laivarannassa, että kun tavallinen laivamatkustaja laahaa perässään mummokärryssä kaljalaatikoita, niin rakentajan ”kaljakärryssä” onkin maalipurkkeja niin paljon kuin kärryt kestävät? 🙂

Toinen asia minkä huomasin Sadolinin maalissa oli se, että sillä oli helppo tehdä. Joten jos ei ole mikään ammattimaalari (niin kuin en minäkään ole), niin Sadolinin maalilla on helppo kokea onnistumisen iloa. Se on nimittäin selvästi jäykempää tavaraa kuin esim. Tikkurilan ja Teknoksen maalit, joiden juoksevuutta voisi verrata vaikka piimään, mutta Sadolinin maalia voisi verrata vaikkapa Arlan jogurttiin, eli kaadettaessa se käyttäytyy näin:

Sadolinin on selvästi jäykempää kuin Tikkurilan maalit, ja kaadettaessa se muistuttaa Arlan jogurttia tai tapettiliisteriä. Eli maali on astian pohjalla ensin "keko", ennen kuin se lopulta löytää astian muodot.

Sadolinin maali on selvästi jäykempää kuin Tikkurilan maalit, ja kaadettaessa se muistuttaa Arlan jogurttia tai tapettiliisteriä. Eli maali on astian pohjalla ensin ”keko”, ennen kuin se lopulta löytää astian muodot.

Nyt sitten kun lähdetään tuon yllä olevan maaliastian kanssa maalaamaan, niin tällainen jäykkä maali ei juurikaan seinällä valu mihinkään. Eikä se myöskään tahri, niin kuin ohut ja nestemäinen Tikkurilan tai Teknoksen maali helpostikin roiskii maalarin itsensäkin tahrojen peittoon, jos telalla ajelee pitkin seinää vähänkin liian nopeasti. Ja lopputulos on siisti, niin kuin toinen rakentaja omassa blogissaan ”Projektina Kivitalo” myöskin totesi:

Sadolin maalin lopputuloksena tasainen maalipinta makuuhuoneen seinissä. Mustat täplät ikkunoiden vieressä johtuu raksa-kameran pölystä.

Sadolin maalin lopputuloksena tasainen maalipinta makuuhuoneen seinissä. Mustat täplät ikkunoiden vieressä johtuu raksa-kameran pölystä.

Samalla kun itse olen maalaillut, niin timpurit alkavat valmistautua sisäkaton puupaneelien asennukseen. Se on heti seuraava työvaihe sen jälkeen, kun seinät on saatu maalattua.

Sisäkattopaneelien ruoteet ja naulapyssy odottavat paneelien asennusta kattoon.

Sisäkattopaneelien ruoteet ja naulapyssy odottavat paneelien asennusta kattoon.

Myös sisärappusten tekijä Joel Konsin Fiskarsista on tulossa ensi viikolla:

http://www.joelshantverk.fi/Joel_Konsin.html

Kilpailutin muuten sisärappusten tekijät aikoinaan ihan kunnolla, ja kyselin tarjouksia niin Suomesta kuin Virostakin. Parhaan tarjouksen huomioiden pienet kuvioinnit, LED-valaistus, toimituksen joustavuus yms asiat (toki tarjous oli paras myös hintajärjestyksessä, vaikka hintahaitari jäikin tosi kapeaksi) teki Joel Konsin:

http://talo-rautio.talovertailu.fi/2014/01/24/sisaportaiden-kilpailutus-ja-suunnittelu/

Joelia varten kaikki tilbehöörit odottavat jo eteisen lattialla.

Yksi oman metsän puu tulee myös rappusten keskelle porrastasanteita kannattelemaan. Vasemmalla höylätty valmis puu, oikealla höyläämätön varapuu (kaiken varalta).

Yksi oman metsän puu tulee myös rappusten keskelle porrastasanteita kannattelemaan. Vasemmalla höylätty valmis puu, oikealla höyläämätön varapuu (kaiken varalta).

Puu halkeaa kuivuessaan aina sydäntä kohden. Rappusten pystyparrun sydän on aivan puun alanurkassa, eli puu on sahattu "epäkeskona", jolloin halkeaminen voidaan hallita paremmin, eikä halkeamia tule jokaiselle laidalle. Höylätyssä puussa näyttäisi olevan 14 vuosirengasta ja sen koko on 110 x 110 milliä. Höyläämätön varapuu on  125 x 125 millinen.

Puu halkeaa kuivuessaan aina sydäntä kohden. Rappusten pystyparrun sydän on aivan puun alanurkassa, eli puu on sahattu ”epäkeskona”, jolloin halkeaminen voidaan hallita paremmin, eikä halkeamia tule jokaiselle laidalle. Höylätyssä puussa näyttäisi olevan 14 vuosirengasta ja sen koko on 110 x 110 milliä. Höyläämätön varapuu on 125 x 125 millinen.

Miksi sitten käytetään oman metsän puuta tässä kohtaa, kun paljon helpommalla voisi hakea kaupasta liimapuun, joka olisi varmuudella suora eikä halkeilisi? Halkeamat joudutaan nyt pakkeloimaan piiloon ennen maalausta.

No, kyllä siinä oman metsän puussa vaan on sitä tunnearvoa ihan eri tavalla kuin kaupasta ostetussa liimapuussa. Ja vaikka tekeminen olikin aika konstikasta, niin saatiin kuitenkin loppujen lopuksi tulemaan ihan suora ja kaunis. Ja jos se menisi jostain syystä pilalle, niin varapuu on vieressä.