Omia kosteustutkimuksia… :-)

Edellisessä päivityksessäni kerroin miten hommat keskeytyivät maanantai-iltana rankkasateen alkaessa. Vettä tuli yhteensä noin 15 milliä, ja hetkittäin vettä tuli kuin ämpäristä kaatamalla. Sen jälkeen loppuviikko oli aurinkoista, joten kiinnostuin itsekin tutkimaan, että riittääkö 4 aurinkoista päivää poistamaan sen kosteuden mitä maanantaina taivaalta tuli?

Edellisessä kirjoituksessa nimimerkki ”TM” kirjoitti kommentissaan mm. että ”Loppupeleissä tuo puurunkokaan ei ime vettä juuri mitään. Se minkä sade kastelee niin tuuli kuivaa.” Tämän päivän tutkimusteni perusteella asia näyttäisi olevan tismalleen juuri noin. Joten kymppitonnien hintaiset telttarakenteille ei näyttäisi olevan oikein mitään perusteita.

Aamulla 8-9 välillä aamukastetta oli joka paikassa. Hain kellarista pystykoolauspuista jääneen palikan ja aloin ekaksi vertailla sen kosteutta sateeseen jääneeseen koolauspuuhun, kas näin:

Koolauspuun kosteus lauantaina 14.9.2013 klo 8:45 aamulla.

Koolauspuun kosteus lauantaina 14.9.2013 klo 8:45 aamulla.

Vertailupalikka oli prosentin-pari kuivempi (ollut polttopuupinossa kellarissa ja sateelta suojassa).

Vertailupalikka oli prosentin-pari kuivempi (ollut polttopuupinossa kellarissa ja sateelta suojassa).

Eroa toki oli – mutta näin pienellä erolla ei ole mitään käytännön merkitystä. Lisäksi molemmat prosenttiluvut olivat alle 20%:n luokkaa – joten mielestäni ollaan ihan turvallisella alueella (puutavara ei näissä kosteuksissa ala pilaantumaan), mutta tietysti jos puutavaraa nyt alettaisiin vaikka höylätä, niin se voisi olla muutaman prosentin kuivempaakin.

Kun varsinainen asia tässä jo kävi selväksi, aloin vähän leikkimään lisää kosteusmittarilla ja hain lukemia eri paikoista, mm. halkopinosta ja aamukosteuden kyllästämästä pattingista, eli näin se kävi:

Tuoreen ja juuri pilkotun koivuklapin kosteus on aamulla lähes 60%. Yleensä tuoreen puun kosteus vaihtelee 55-60% välillä, ja kun polttopuun antaa kuivua, ns. "kilahtava sointu" syntyy noin 25%:n kohdalla ja siitä alaspäin.

Tuoreen ja juuri pilkotun koivuklapin kosteus on aamulla lähes 60%. Yleensä tuoreen puun kosteus vaihtelee 55-60% välillä, ja kun polttopuun antaa kuivua, ns. ”kilahtava sointu” syntyy noin 25%:n kohdalla ja siitä alaspäin.

Eilen illalla ostettujen mitallistettujen kuusipattinkien pintaan oli tullut aamkosteutta milli-pari. Kosteusmittari näytti varsin huimia lukuja! Tosin kuivassa kylkipinnassa saman puun kosteus oli 15-16%. Puutavara oli K-rauta 75:n pihalla katoksen alla, eikä se ollut saanut varmaan koskaan sadetta.

Eilen illalla ostettujen mitallistettujen kuusipattinkien pintaan oli tullut aamkosteutta milli-pari. Kosteusmittari näytti varsin huimia lukuja! Tosin kuivassa kylkipinnassa saman puun kosteus oli 15-16%. Puutavara oli K-rauta 75:n pihalla katoksen alla, eikä se ollut saanut varmaan koskaan sadetta.

Iltapäivällä tuli mieleeni, että miten prosenttiluvut muuttuvat, jos otan lukemat uudestaan, kun aamukaste on varmuudella hävinnyt jo puoliin päiviin mennessä? Puu siis normaalistikin elää ympäristönsä mukaan erilaisen kosteustilanteen mukaan. Näin näytti käyvän tälläkin kertaa:

Iltapäivällä aurinko lämmitti puun pintaa mukavasti. Kosteusprosentit putosivat tuntuvasti, talon eteläpuolella kosteus laski all 15%:n, pohjoisen puolella varjossa oli muutama prosentti enempi.

Iltapäivällä aurinko lämmitti puun pintaa mukavasti. Kosteusprosentit putosivat tuntuvasti, talon eteläpuolella kosteus laski all 15%:n, pohjoisen puolella varjossa oli muutama prosentti enempi.

Tässä oli päivän ennätys - suorassa auringonpaisteessa mittari näyttä 8,6%. Kuivurissa puu saadaan kuivattua jopa 8%:n kuivuuteen, mutta silloin se on "liian kuivaa" ja esim. höylätessä useimmat oksat lähtevät irti, jos puuta aletaan höyläämään noin kuivana.

Tässä oli päivän ennätys – suorassa auringonpaisteessa mittari näyttä 8,6%. Kuivurissa puu saadaan kuivattua jopa 8%:n kuivuuteen, mutta silloin se on ”liian kuivaa” ja esim. höylätessä useimmat oksat lähtevät irti, jos puuta aletaan höyläämään noin kuivana.

Tästä rakenteesta olin ehkä eniten huolissani rankkasateen alkaessa. Alla näkyy kevytsoraharkko, sen päällä betonivalu, sitten 6mm solumuovikaista, jonka päällä kyllästysaineella käsitelty alaohjauspuu ja sen päällä koolaukset. Kävi mielessä, että vetääkö solumuovikaista vesisateen itseensä (ei pitäisi - sehän on siinä siksi että kosteus ei nouse puuhun?), ja entä jos kosteus menee solumuovin alle tai päälle kapillaarisesti? Tutkin onko kosteutta jossain välissä. Ei ollut mitään. Jos olisi ollut - olisi alla ollut betonikin ollut kosteaa yläpinnastaan.

Tästä rakenteesta olin ehkä eniten huolissani rankkasateen alkaessa. Alla näkyy kevytsoraharkko, sen päällä betonivalu, sitten 6mm solumuovikaista, jonka päällä kyllästysaineella käsitelty alaohjauspuu ja sen päällä koolaukset. Kävi mielessä, että vetääkö solumuovikaista vesisateen itseensä (ei pitäisi – sehän on siinä siksi että kosteus ei nouse puuhun?), ja entä jos kosteus menee solumuovin alle tai päälle kapillaarisesti? Tutkin onko kosteutta jossain välissä. Ei ollut mitään. Jos olisi ollut – olisi alla ollut betonikin ollut kosteaa yläpinnastaan.

Paljon ei enää puutu, että päästään nostamaan kattotuolit paikoilleen. Yläkerran kantava väliseinä on vielä tekemättä. Pitkillä sivuilla koolausten yläpäähän tulee poikittain tupla-pattinki. Päädyissä koolaukset viedään kattotuolien ylätasoon asti.

Paljon ei enää puutu, että päästään nostamaan kattotuolit paikoilleen. Yläkerran kantava väliseinä on vielä tekemättä. Pitkillä sivuilla koolausten yläpäähän tulee poikittain tupla-pattinki. Päädyissä koolaukset viedään kattotuolien ylätasoon asti.

Itsekin jäin yhdessä vaiheessa miettimään, että jos kävisi niin että koolaukset kastuu liikaa enne kuin saadaan aluskate päälle, niin sitten kun laitetaan ovet ja ikkunat paikoilleen ja siirrytään sisätöihin, niin taloa lämmittämällä ja kondenssikuivainta käyttäen rakenteet kyllä saataisiin kuiviksi. Ja sen jälkeen sitten villoja seiniin…

Ehkä tällainen lisäkuivatus ei nyt sitten kuitenkaan ole tarpeen. Sen minkä kesä kastaa, sen se myös kuivaa – ja ihan muutamassa päivässä vielä, eli lauantaille tultaessa rankkasateen vaikutuksista ei ollut enää mitään jäljellä. Suurempi vaikutus talon rakenteisiin oli ehkä vuorokauden aikaan liittyvällä aamukastella ja sen mukaan elävällä ilman kosteudella.

Maanlossaus kiusaa anturimuottien rakentamista

Koko eilinen ilta ja yö oli melkoista rankkasadetta Vantaalla. Uppopumppu on nyt ollut käynnissä koko ajan. Sen pumppausteho on noin kuution verran tunnissa. Tämän päivän aikana veden pinta montun pohjalla on laskenut muutaman sentin.

Jos tulisi sellainen rankkasade, että sataisi 100mm yhdellä kertaa, silloin jokaisella neliöllä olisi vettä 100 litraa ja 1 kuutio jokaista 10 neliötä kohden. Tällaisen sateen jälkeen kellarimontussa olisi noin 10 kuutiota vettä, kun montun pinta-ala on suunnilleen 100 m2. Periaatteessa kuopan pitäisi olla siis jo tyhjä yhden päivän pumppaamisen jälkeen, mutta ilmeisesti kuoppaan virtaa myös uutta vettä koko ajan, jos maa-aines kuopan ympärilläkin on sateen jälkeen vettynyttä. Ja sen virtauksen mukana kuoppaan lossaa aina lisää maata. Näin on käynyt joka kerta pienempienkin sateiden jälkeen. Tänään oli oikein iso lossaus, ja uppopumppukin jäi maamassojen alle, lossaamisen jälkeen tilanne näytti tältä:


Iso lossaus, ja uppopumppu sen alla. Letkua näkyy kuvan alakulmassa.

Hetkeä aikaisemmin tilanne oli näyttänyt tältä:


Uppopumppu ämpärissä montun reunalla.

Eipä siinä sitten muu auttanut, kuin alkaa kaivamaan sokkelilaudoitusta taas esiin…


Lossauksen raivausta.

Itse kaivoin uppopumppua esiin tässä kuvasta näkyvästä lammikosta, siellä piti etsiä sitä ihan kyynerpäivä myöden veden alta. Aika hurja paikka näin jälkeenpäin katsottuna, kun vanhan sokkelin rämmäleet ja kielekkeeksi jäänyt nurmikonpaakku roikkuvat ihan pään päällä, kun alla olevat savimassat lohkesivat alta pois:


Tuolla lammikossa se pumppu oli. Pumppu saatiin ylös mutta ämpäri jäi.


Sokkeli kaivettu esiin ja korjattu. Meni yksi lautakin poikki.


Onneksi oli pumpussa vahva kahva. Siitä vetämällä se lähti, vaikka savi imi kovasti.


Pumppu taas toiminnassa, nyt kuormalavan alla. Helpompi sitten kaivaa esille seuraavalla kertaa.

Vielä jos lossaa lisää samasta kohtaa, sitten olisi jo sähkökaappikin montun pohjalla… No, toivotaan että niin ei käy. Sähkökaappi muuten on vanhan sokkelin varassa. Aivan kuten asuntovaunukin. Tällä tontilla vanhoja pieniä sokkeleita on löytynyt jo ainakin neljästä eri kohdasta, eli tässähän on ollut aikoinaan varsinainen mökkikylä. Siis jos kaikkien nyt löytyneiden sokkeleiden päällä on joskus samalla kertaa ollut jokin rakennus. Tai sitten kaikki sokkelit ovat eri ikäisiä.