Kannattaako talo rakentaa itse?

Miksi rakentaa?

Samaa kysymystä on pohdittu myös muualla rakennusblogeissa, ja rakentamispäätöksen jo tehnyt Raisa ”Uusikolo” -blogista perustelee asiaa aika hyvin, eli esim. näistä näkökulmista voidaan tätä asiaa lähestyä:

http://uusiokolo.blogspot.fi/2015/02/miksi-rakentaa.html

Aina siis itselleen sopivan kokoista tai tyylistä taloa ei vaan mistään löydy. Tai ostaessa ei aina voi tietää mitä saa. Kaupan mukana voi tulla jotain piileviä vikoja, pahimmassa tapauksessa jopa home- tai sisäilmaongelmia. Mutta kun itse tekee, niin silloin tietää miten on tehty, ja kun kunnolla tekee, niin lopputuloksen pitäisi olla hyvä. Siis kun itse itselleen rakentaa.

Ostetuissa taloissa myöskin hinnoissa voi olla ilmaa eli myyntikatetta, ja usein onkin, jos ei ole pakkomyyntitilanne. Kukapa nyt tappiokseen myisi. Joskin nyt markkinatilanne on isoissa kohteissa vähän sellainen, että en ole itse ihan varma – kannattaako alkaa rakentamaan vain siksi, että lopputulos olisi aina halvempi kuin ostamalla?

Meillä 241m2 talo on nyt ”kellari kesken ja pihat tekemättä” -vaiheessa ja tähän mennessä rahaa on käytetty tontti mukaan luettuna noin 538 tonnia eli reippaasti yli 2 tonnia neliöltä. Mitä sitten maksaisi vastaavan kokoinen talo tässä lähistöllä ? Vanha talo on ilmeisesti aina halvempi kuin uusi, mutta yli 250m2 talon voisi saada Vantaalta alle 400 tonnilla, mm näistä kahdesta linkistä löytyy sekä puutaloa että tiilitaloa:

http://asunnot.oikotie.fi/myytavat-asunnot/8454241

http://asunnot.oikotie.fi/myytavat-asunnot/8244553

Ainakin ostaminen on helppo tapa hankkia talo. Paljon helpompi kuin itse rakentaen. Ei meilläkään rakentamisesta ilman asianajajaa selvitty, ja vaikka ei juristin apua tarvitsisi rakentamisen aikana, tai sen jälkeen, niin raksaaminen voi olla muuten vaan rankkaa. Melkein kaikesta on pakko tietää itsekin jotain. Ja melkein kaikessa olisi syytä olla itsekin mukana jotenkin. Ei siitä rakentamisesta muuten mitään tule – ja tämä taitaa olla hyvin monelle hyvin suuri yllätys. Tapani Värjölä tiivistää asiat omassa blogissaan aika hyvin:

http://tvarjola.blogspot.fi/2011/03/mita-kaikkea-rakennuttajan-pitaa-osata.html

Yksi mikä on rakentamisessa aina varmaa on se, että rakentaminen on aina opettava prosessi. Taas joudun lainaamaan Tapani Värjölän blogia, eli yllä olevassa linkissä hän kiteyttää asiat näin:

”Kun on onnistuneesti selättänyt yhden talonrakennusprojektin, voi varmasti sanoa olevansa rakennusalan pätevä asiantuntija. Ainakin kovasti näyttää siltä, että tällä hetkellä osaan talon suunnittelun ja monet rakentamiseen liittyvät toimet paremmin kuin meidän taloa tehneet kaverit………..Se on varma, että jos nyt lähtisin tekemään toista taloa tulisi siitä monella tapaa parempi kuin tästä….”.

Oppiminen oli myös itselläni yksi keskeinen syy, miksi itse halusin lähteä rakentamaan. Tarvitsenhan näitä samoja tietoja omassa työssänikin. Ja oppia tuli. Tuli myös kaunis ja hyvä lopputulos, johon ainakin itse olen tyytyväinen. Tai en ainakaan itse keksi mitä nykyisessä talossa olisi pitänyt tehdä toisin. Uutta taloa varten mahdollisesti tehtäviä parannuksia en edes mieti, koska olen jo päättänyt, että tämän jälkeen en enää rakenna.

Elämässä on kiva kokeilla erilaisia asioita, ja tämä riitti tällä kertaa. Seuraavaksi sitten taas jotain muuta. Ja eihän tämäkään nyt vielä ihan täysin valmis ole pitkään aikaan tämä nykyinenkään projektini. Ensi kesänä olisi hyvä, jos saisi pihat tehtyä, plus kellarin puolivalmiita tiloja vähän valmiimmaksi. Aineet olisi jo olemassa, mutta työtä tarvitsee vielä kovasti tehdä. Toisaalta, nyt kun ollaan jo päästy muuttamaan, niin tuntuu että mihinkään ei ole enää mikään kiire. Edetään siis rauhallisesti. Kyllä se lopputarkastus sitten joskus tulee pidettyä, ja sitten alkaakin jossain vaiheessa jo pikkuhiljaa ylläpitokorjaukset (ainakin puujulkisivun huoltomaalaus), eli käytännössä rakentaminen ei lopu koskaan.

Oppimisen ja itselleen sopivan talon tekemisen lisäksi voi olla paljon muitakin hyviä syitä lähteä rakentamaan. Joillekin oma talo on ihan pelkästään unelma. Talon rakentaminen on ehkä pyörinyt mielessä jo kauan. Ja onhan komeaa taloa kiva katsella. Miltä se unelmatalo sitten näyttäisi? Kun Googlasin ”unelmakoti” löytyi mm. tällainen:

Googletin "unelmakoti", ja löysin mm. tällaisen. Kuva bongattu Pauliina Sillanpään blogista, tästä linkistä: http://thetrendynurse.blogspot.fi/2010/09/hair-you-would-die-for-your-dream-place.html.

Googletin ”unelmakoti”, ja löysin mm. tällaisen. Kuva bongattu Pauliina Sillanpään blogista, tästä linkistä: http://thetrendynurse.blogspot.fi/2010/09/hair-you-would-die-for-your-dream-place.html.

Euromääräisessä tarkastelussa rakentamisen kannattavuutta parantaa, jos taustalta löytyy jokin erityistekijä. Jotakuta on voinut suosia arpaonni esim. tontin hankinnassa. Joku taas voi olla ammatiltaan vaikkapa timpuri, sähkömies, putkimies, muurari tms. jolloin pystyy hyödyntämään rakentamisessa omaa ammattitaitoaan varmasti paljonkin. Silloin onnistuu säästämään ammattimiesten työpalkoissa, jos ja kun sattuu itse olemaan ammattimies. Työn verotus onkin Suomessa äärimmäisen rankkaa, ja ihme ettei kukaan poliitikko ole tähän asiaan vielä puuttunut.

Otetaan vaikka konkreettisenä esimerkkitapauksena itselleni tuttua yrittämistä, eli isännöitsijätoimisto. Jos meidän myymä palvelu ei kuulu kiinteään kuukausihintaan, me laskutamme tehdyt tunnit erillisveloituksena. Se maksaa 88,00€ per tehty tunti, sis. alv 24%. Joskus laskeskelin, että paljonko minun pitäisi itse tehdä töitä, että voisin ostaa omaa työtäni omasta firmastani yhden tunnin? Laskentakaava menee suunnilleen näin:

Ensin isännöitsijätoimisto tilittää jokaisesta laskutetusta tunnista noin neljänneksen eli 24% arvonlisäveroina valtiolle. Eihän meillä ole alv-laskelman vähennyspuolella juurikaan mitään. Mitä nyt joskus vähän kopiopaperia ja konttoritarvikkeita ostetaan, mutta yleisesti ottaen isännöintitoimisto on oikein hyvä alvin maksaja valtiolle, koska huoltoliikkeille tai siivousliikkeille tyypillisiä kalliita koneita meillä ei ole. Tietokone ja kopiokone toki löytyy. Kun ensimmäinen neljännes tuloista lähti pois alvin muodossa, heti seuraava neljännes kuluu työpalkkojen sivukuluihin ja koulutukseen. Tyel on vuonna 2015 noin 24,7% ja sotumaksut 2,08%. Lisäksi tulee lakisääteiset ryhmähenkivakuutusmaksut, koulutuskulut, työterveyshuolto yms. eli toinen neljännes asiakkaan maksamista rahoista on kadonnut. Sen jälkeen voidaan kait maksaa jo bruttopalkka työntekijälle, joka on yrityksen suurin kuluerä. Palkansaajana voidaan olettaa olevan minä itse. Jos itse maksan omista tuloistani veroa vaikkapa 25%, ja sen päälle vielä muut pikkumaksut (työntekijän osuus Tyel-maksusta, työttömyysvakuutusmaksut yms. vähennykset), niin kolmas neljännes rahoista lähti pois tässä kohtaa. Itselleni jää käteen suunnilleen se viimeinen neljännes eli noin parikymppiä tunnilta. Ja jos sen jälkeen ostan omasta firmastani yhden tunnin omaa työtäni, joudun ensin itse tekemään sitä samaa työtä 4,5 tuntia, jotta minulle olisi kertynyt se 88€ mikä yhdestä tunnista pitää maksaa omalle firmalle. (No käytännössä en tietenkään itse itseäni yleensä laskuta.)

Rakentamisessa tämä palkkakuvio toimii suunnilleen samoilla kaavoilla. Jos timpurille pitää maksaa noin 40€ tunnilta sis.arvonlisävero, niin mikäli pystyykin itse tekemään samat hommat, ”tienaa” nettona juurikin sen 40 euroa tunnilta, ja jos tekee kuukaudessa 160 tuntia omalla raksalla itse itselleen timpurin hommia, niin eikös tällä laskentakaavalla hyöty tai tienesti ole kuukaudessa silloin 40€ x 160h = 6400 euroa kuussa? Useimmat meistä eivät tienaa kuukaudessa nettomääräisesti noin paljon, eli ehkä tässä mielessä itse itselle rakentaminen kannattaa, jos vaan oikeasti osaa jotain tehdä, eli jos käden taitoja vaan löytyy? Toki tässä toimintamallissa pitää jollain elääkin, eli jos ei käy palkkatyössä, pitää olla aiempia säästöjä, tai elää pankkilainalla tai vaimon palkalla. Me kokeiltiin omassa rakentamisessa monta kertaa sitä vaimon palkalla elämistä, kun oma palkkani hupeni monta kertaa kokonaan rakentamiseen. Pärjättiin kuitenkin.

Sitten voi olla muitakin taustatekijöitä, joiden avulla rakentamisen saa kannattamaan euromääräisessä tarkastelussa paremmin. Meillä oli esim. käytettävissä oman metsän puutavaraa. Siitä tehtiin mm. kattopaneelit joka huoneeseen, vuorilaudat, rima-aidat ulos ja paljon tilapäisrakentamista. Kyllä siitä omasta puutavarasta oli mielestäni iso apu, vaikka kaikki kantavien seinien leimattu puutavara pitikin ostaa kaupasta. Meidän omissa puissa kun ei niitä vaadittavia leimoja ollut.

Lainatiskillä tuli myös aikoinaan puheeksi keskeneräiset talot. Silloin elettiin vuotta 2012. En osaa sanoa olisiko tilanne nyt muuttunut parissa vuodessa? Kun silloin kerroin tutulle pankinjohtajalle, että olen harkinnut rakentamista oman metsän puista siten, että alle tulee kellari harkoista ja siihen sitten tulisi pari kerrosta puutaloa päälle. Pankinjohtaja tykkäsi enemmän kivitaloista ja kysyi, että mikset laittaisi niitä harkkoja samantein ylös saakka ja tekisi kivitaloa? Tai vaikka jatkaisi jo jonkun toisen aloittamaa kivitaloa. Kyseisen pankin asiakkaina oli kuulemma noin 70 kpl rakentajia, joilla oli johonkin vaiheeseen kesken jäänyt kivitalo jossain tässä pääkaupunkiseudulla.

Pankinjohtaja arveli, että olisi varmaan nykyiselle rakentajalle iso helpotus, jos joku ostaisi jollakin hintaa sen kesken olevan projektin ja jatkaisi sen sitten valmiiksi saakka. Näitä samanlaisia tilanteita varmaan tulee jatkuvasti ja myös muitakin kuin kivitaloja, eli jos näkyy myynnissä kesken oleva omakotitalo, niin aika edullisesti niitä käsittääkseni myydään? Eihän edes valmis omakotitalo maksa nykypäivänä välttämättä kovinkaan paljon, koska tällä hetkellä on ostajan markkinat.

Entä jos ei ole puoli-ilmaista tonttia perintönä tai tonttiarpajaisista saatuna, eikä myöskään itsellä rakennusalan ammattitaitoa, eikä omista omaa metsää eikä ole mitään muutakaan, paitsi korkeintaan oma unelma omasta talosta, niin kannattaako silti ryhtyä rakentamaan?

Jaa-a. Enpä osaa sanoa…

Mutta tottakai asiassa vaikuttaa aika monet muutkin asiat, kuin pelkästään euroissa mitattavat asiat. Omassa itse tehdyssä talossa on varmuudella paljon enempi tunnearvoa kuin ostetussa talossa. Samalla alkaa arvostamaan ihan toisella tavalla muitakin taloja, varsinkin jos ne ovat vanhoja taloja, ja aikoinaan hyvin rakennettu. Silloin kun ei ollut oikein mitään koneitakaan vielä apuna.

Entä miten kävi itselleni? Kannattiko? No kyllä omasta mielestäni. Ainakin olen täysin tyytyväinen lopputulokseen, joka oli jopa parempi mitä osasin odottaa. Erityisesti arkkitehti ja valaistussuunnittelija onnistuivat meillä erityisen hyvin. Tässä kohtaa oli ehkä hiukan hyvää tuuriakin, mutta ehkä oli myös jotain pientä hyötyä omasta ammatistanikin. Eli moni rakennusalan ammattilainen oli minulle tuttu jo entuudestaan, ja numerot löytyivät valmiiksi kännykästä. Siltä pohjalta oli aika helppo valita sellainen tavarantoimittaja tai urakoitsija, jonka kanssa hommat olivat sujuneet hyvin jo aikaisemminkin omassa työssäni. Siksi itselläni koko projektin aikana ei tullutkaan mitään riitaa urakoitsijoiden tai tavarantoimittajien kanssa, mikä taas näyttäisi olevan hyvinkin yleinen riesa monessa muussa taloprojektissa, kun pientä tai vähän isompaakin reklamoitavaa vaan riittää käsittämättömät määrät… Ja siinä menee ehkä lopulta rakennuttajaltakin hermot, ja voi tulla joskus oppirahatkin maksettavaksi.

Mutta vaikka tällä kertaa meni loppujen lopuksi itselläni kaikki ihan hyvin, niin en minä silti tämän jälkeen enää mitään rakenna. Siitä olen aivan varma.

Entä suosittelisinko rakentamista muille? No tietyillä edellytyksillä kyllä suosittelisin. Ja ehdottomasti kannattaa myös lukea muiden rakentajien rakennusblogeja. Oman rakennusblogin pitämistä suosittelisin myös, siitä jo kirjoitinkin joskus aiemmin tässä linkissä:

http://talo-rautio.talovertailu.fi/2015/01/17/miksi-tulisi-pitaa-rakennusblogia/

PS:
Tätä artikkelia ei jostain kumman syystä pysty kommentoimaan lainkaan (kommenttilaatikko on hukassa). Enkä saa sitä mistään taiottua esiin. Jätä tätä juttua koskeva kommenttisi johonkin toiseen tämän blogin artikkeliin (tai lähetä minulle sähköpostia niin lisään sen tähän kohtaan itse). Kun klikkaa tämän artikkelin/postauksen otsikkotekstiä, niin sitä kautta saa näkyville ne kommentit, mitä olen itse lisännyt tähän artikkeliin ylläpitovalikon kautta.

Jotenkin tuntuu tämä WordPress -ympäristö yhä vaan vieläkin olevan itselleni vähän vieras, eli ei oikein homma hallussa vieläkään… Jos joku pyytää minulta suosituksia bloggaukseen, suosittelen ehdottomasti Blogspot -ympäristön käyttämistä. Se tuntui (silloin joskus alussa) ainakin itsestäni tosi paljon helpommalta.

Tämän jälkeen suosittelen siirtymistä Karoliinan -koti blogiin. Teknisestä ongelmasta johtuen Karoliinakaan ei pystynyt tätä artikkelia kommentoimaan, mutta hän kirjoitti eri tulokulmista aivan upean täydennyksen tähän aihe alueeseen omassa blogissaan, tässä linkkiä sinne:

Karoliina wrote: Tästä pääset lukemaan minun ajatuksiani.
http://koti7.blogspot.fi/2015/03/kannaatteeko-rakentaa-itse-rakennuttaa.html

Helsinki-Vantaa -30C, siis milloin?

Olen tässä joinakin viime päivinä pohdiskellut pikkuisen ilmaston muuttumista. Onko sellaista havaittavissa? Jos on, onko sillä vaikutusta talon lämmitykseen, eristämiseen ja rakentamiseen yleensäkin?

Tänä vuonna on ollut suhteellisen leuto talvi. Vantaalla keskilämpötila joulukuussa 2014 oli -1,0C. Tammikuun 2015 keskilämpötila on tähän mennessä ollut suunnilleen samaa luokkaa, eli -1,9C. Ja lämmityksessä tämän kyllä huomaa. Sähkön kulutus ei ole ollut kummoinenkaan, eikä polttopuitakaan ole mennyt siinä määrin mitä niitä oli tälle talvelle kellarin varastoihin tehtynä ja varattuna. Tällä menolla rakennusaikaisia laudan pätkiä saa poltella aika pitkään.

Juoksulenkillä aloin eilen pohtimaan, että milloin meidän taloon kannattaisi laittaa maalämpö? Tai minkä kokoisessa talossa sen pitäisi kannattaa? Entä kuinka paljon investoinnin kannattavuuteen vaikuttaa talon kokoluokan lisäksi myös sääolosuhteet? Nyt menossa oleva lauha talvi ei taida olla lajissaan viimeinen? Alun perin suunnitelmissa oli laittaa maalämpö parisen vuotta lopputarkastuksen jälkeen (jotta saa hyödyntää kotitalousvähennyksen), mutta tällä menolla asennuksen kanssa ei välttämättä kannata pitää kiirettä.

Tässä kohtaa tuli mieleen, että joskus oli sentään 30 asteen pakkasia Etelä-Suomessakin. Muistan hyvin, miten joskus kouluun mennessä huivi piti kietoa aika hyvin kaulan ja vielä naamankin ympärille. Itse olen syntynyt 70-luvun alussa, mutta omat lapseni eivät tällaisia näin kylmiä aamuja muista. Nyt olen lähipiirissä kysellyt muistaako muut milloin viimeksi näillä nurkilla oli 30 astetta pakkasta. Aika hyvin nuo kylmät jaksot ovat ihmisten mieliin jääneet Vaikka aikaa niistä jo on.

Entä muistatko itse milloin viimeksi oli niin kylmää, eli Etelä-Suomessakin mitattiin 30 asteen pakkasia?

Entä onko paukkupakkasten harveneminen tai kokonaan pois jääminen myös yksi merkki ilmaston muuttumisesta?

Oikea päivämäärä ensin mainittuun kysymykseen (eli milloin viimeksi oli 30 astetta pakkasta näillä nurkilla) löytyy alla olevan kuvan kuvatekstissä. Otetaanpa vähän tyhjää tilaa tähän kohtaan niin, ei katse harhaile ihan niin helposti seuraavan kuvan alla olevaan oikeaan vastaukseen… 🙂

….

(scrollataanpa vielä vähän lisää alaspäin…)

Joskus Helsinki-Vantaan lentokentälläkin on mitattu 30 asteen pakkasia. Ei kuitenkaan enää kertaakaan 7.1.2003 jälkeen, ja siitä on jo yli 12 vuotta kulunut. Omat lapseni eivät näin kovia pakkasia muista, kun olivat silloin vielä niin pieniä (toinen 2v ja toinen 4,5 vuotta). Ehkäpä itse olen viimeinen sukupolvi, joka Etelä-Suomen oloissa tällaiset kelit itse vielä muistaa? Lapissakin tietysti voi käydä kokeilemassa yhtä kovat pakkaset, mutta ei se siellä tunnu läheskään samalta, kuin meren äärellä.

Joskus Helsinki-Vantaan lentokentälläkin on mitattu 30 asteen pakkasia. Ei kuitenkaan enää kertaakaan 7.1.2003 jälkeen, ja siitä on jo yli 12 vuotta kulunut. Omat lapseni eivät näin kovia pakkasia muista, kun olivat silloin vielä niin pieniä (toinen 2v ja toinen 4,5 vuotta). Ehkäpä itse olen viimeinen sukupolvi, joka Etelä-Suomen oloissa tällaiset kelit itse vielä muistaa? Lapissakin tietysti voi käydä kokeilemassa yhtä kovat pakkaset, mutta ei se siellä tunnu läheskään samalta, kuin meren äärellä. (Mittarin kuva bongattu MTV3:n nettisivuilta)

Ilmatieteenlaitos on pitänyt tilastoa mm. kovista pakkasista, viimeisen 50 vuoden aikana Helsinki-Vantaan lentokentällä mitatut yli 30 asteen pakkaset on kerätty tähän taulukkoon (klikkaamalla kuvaa isommaksi näkyy vuosiluvut ja päivämäärät paremmin):

Kovat pakkaset 1960-luvun puolivälistä aina nykyaikaan saakka. Etelä-Suomessa pitkä lauha jakso on ollut myös vuosina 1987-1999, mutta ennen vuotta 1987 Etelä-Suomen paukkupakkasia näyttäisi olleen tämän tästä, melkein joka vuosi.

Kovat pakkaset 1960-luvun puolivälistä aina nykyaikaan saakka. Etelä-Suomessa pitkä lauha jakso on ollut myös vuosina 1987-1999, mutta ennen vuotta 1987 Etelä-Suomen paukkupakkasia näyttäisi olleen tämän tästä, melkein joka vuosi.

Tämä ylläoleva taulukko, ja muutamat muutkin säätilojen ennätykset löytyvät tästä linkistä:

http://ilmatieteenlaitos.fi/kovat-pakkaset-ja-kylmimmat-talvet

Mikä sitten tulee olemaan tämän talven pakkasennätys? Jos ei helmikuussa 2015 enää tule kylmiä jaksoja, niin maaliskuussa niitä ei varmastikaan enää tule. Silloin tämän talven pakkasennätykseksi jää Vantaalla joulukuun 29.12.2014 päivän lukemat, jotka Vantaan energian tuntikohtaisessa seurannassa näkyy tässä:

Vielä olisi talvea jäljellä noin kuukausi, eli 31 päivän päästä olisi maaliskuun ensimmäinen päivä. Ehkä helmikuussa 2015 tulee vielä kylmää tai sitten ei, maaliskuussa tuskin enää talven pakkasennätyksiä rikotaan. Jos ei helmikuussakaan enää pakasta, sitten tämän talven pakkasennätykseksi Vantaalla jää -19,9C, joka Vantaan energian raportointipalvelun mukaan saavutettiin 29.12.2014 klo 19:00.

Vielä olisi talvea jäljellä noin kuukausi, eli 31 päivän päästä olisi maaliskuun ensimmäinen päivä. Ehkä helmikuussa 2015 tulee vielä kylmää tai sitten ei, maaliskuussa tuskin enää talven pakkasennätyksiä rikotaan. Jos ei helmikuussakaan enää pakasta, sitten tämän talven pakkasennätykseksi Vantaalla jää -19,9C, joka Vantaan energian raportointipalvelun mukaan saavutettiin 29.12.2014 klo 19:00.

Ilmeisesti ilmastonmuutos sitten on tosiasia, ja pidemmässä perspektiivissä vuodesta 1953 eteenpäin kehitys näyttää tältä:

Erilaiset skenaariot

Erilaiset skenaariot ennustavat keskilämpötilan kasvua vielä pitkään, ja vuoden 1953-2010 käyrä näyttäisi peruutuspeiliin katsomalla tältä. Havainnot näyttäisi vahvistavan käsitystä, että lämpötilat ovat noususuunnassa, ja saman kehityksen ennustetaan jatkuvan vielä pitkään, tässä ennustekäyriä on piirretty vuoteen 2080 asti.

Tämä pitkän ajan taulukko löytyy täältä:

http://ilmatieteenlaitos.fi/c/document_library/get_file?uuid=827685fa-942d-4727-abb3-ae2877e55a99&groupId=30106

(dokumentissa on 110 sivua, ja se kestää latautua oman netin nopeudesta riippuen ehkä muutaman minuutin)

Mitä talonrakentajan pitäisi ottaa tässä kohtaa huomioon? Rakennammeko me taloja 1980-luvun olosuhteisiin, 2015 hetken ominaisuuksiin vai pitäisikö arvailla miltä maailma näyttää esim. vuonna 2050, jolloin nyt rakennettu talo on 35 vuotta vanha?

Palaan lähipäivinä tähän aiheeseen vielä uudestaan pohtimalla asiaa eri lämmitysratkaisujen näkökulmista.

Tiiveyspohdintoja, missä optimi?

Vertia Oy julkaisi noin viikko sitten eli 11.1.2015 raportin, jonka aiheena oli Ilmatiiveys ja vuotokohdat uusissa pientaloissa. Pikkuisen kärjistäen nykyajan talon rakenteena (itse asiassa jo 70-luvun alun energiakriisistä lähtien) on ollut ruoteisiin kiinni raksittu muovipussi, jolla on hengityskone. Ongelmana vaan on se, että muovipussi ei koskaan ikinä täysin pidä, ja siitä sitten seuraa aina jotain ongelmia.

Vertia Oy:n raportti löytyy tästä linkistä:

http://www.vertia.fi/images/raportit/Ilmatiiveys%20ja%20vuotokohdat%20uusissa%20pientaloissa%204-2014.pdf

Aivan niin kuin raportissakin kerrottiin – ilmatiiveyden kehitys uusissa pientaloissa on 2 vuoden seurantajaksolla parantunut, ja ilmeisesti jatkaa parantumistaan myös samaan tahtiin tästä eteenpäin?

Aloin siinä sitten miettimään, että mikä olisi talon ns. ”sopiva tiiveys”, vai onko nolla-vuoto ainut tavoitetaso, johon pyritään? Ymmärrän toki, ettei talo saa olla ns. ”harakanpesä”, jollaisia nyt ei hirveän paljon taida olla uusissa tai vanhoissa taloissa muutenkaan, vai mitä sanotte tästä graafista?

Kuvakaappaus Vertia Oy:n 11.1.2015 julkaisemasta raportista. Vanhojen pientalojen tyypillinen ilmanvuotoluku ei ollut useimmissa tapauksissa ollenkaan huono, noin puolessa kohteissa se oli 3,0 tai alle. Joukossa oli kuitenkin muutamia yksittäistapauksia, joissa se oli yli 10,1 tai yli.

Kuvakaappaus Vertia Oy:n 11.1.2015 julkaisemasta raportista. Vanhojen pientalojen tyypillinen ilmanvuotoluku ei ollut useimmissa tapauksissa ollenkaan huono, noin puolessa kohteissa se oli 3,0 tai alle. Joukossa oli kuitenkin muutamia yksittäistapauksia, joissa se oli yli 10,1 tai yli.

Jos talon ilmanvuotoluku lähenee nollaa, niin ilmeisesti ensimmäinen ongelma on se, että takka ei enää vedä, ja tuli jopa sammuu heti kun IV-laitteen takkatoiminnossa aika loppuu, aivan niin kuin tämän linkin keskustelussa eräs rakentaja kertoo:

http://www.rakentaja.fi/indexfr.aspx?s=/keskustelukanava/ketjut/18709/1/0/1/

No – tähänkin tietysti on ratkaisu keksitty, eli takalle voidaan järjestää korvausilmaa joko venttiilin kautta, tai erillisellä korvausilmakanavalla.

Meidän talo meni tiiveysmittauksessa uusien 2-kerroksisten talojen keskikastiin, meillä ilmanvuotoluvuksi tuli 1,43. Onko se hyvä? Mistään ei vedä (ei ainakaan vetoa tunnu), ja takat toimivat ihan normaalisti, jopa kolmekin tulipesää saman aikaisesti. Eikä korvausilman (lisä)saantia ole järjestetty mitenkään. Takkatoimintoakaan ei välttämättä tarvita, vaikka tietyissä keleissä (joku nihkeä matalapaine) takkatoiminnosta kyllä on selvästi hyötyä. Meillä tiiveystestin mittaaminen sujui näin (ei käytetty Vertia Oy:n palvelua, mutta löytyi suositusten kautta eräs toinen hyvä firma)

http://talo-rautio.talovertailu.fi/2014/03/28/tiiviystesti-tehty-ilmanvuotoluku-143/

Vertia Oy:n raportissa korostetaan huonon tiiveyden johdosta erityisesti energian hukkaa. Jos tiiveys on heikko, minusta se taitaa kuitenkin olla siinä tilanteessa se pienin ongelma? Eli kun raportissa verrataan ”tyypillistä taloa” (olisiko keskivertotalossa noin 170m2?) ilmanvuotoluvulla 4 ja 0,5 – niin raportista ilmenee, että eihän se energian hukka euromääräisesti ole kuin 320 euroa vuosittain. Siis melkein euron päivässä. Onko joku uuden talon rakentajista sitten sellaisessa tilanteessa, ettei pystyisi sitä euroa maksamaan tässä kohtaa? Sitä paitsi tilastollisestikin hyvin harvoissa uudiskohteissa on mitattu ilmanvuoto on luokkaa 4, joten todellisuudessa hyvin tiiviin ja huonosti tiivistetyn talojen kesken ei edes synny tuota 320 euron erotusta.

Mitä siitä sitten seuraa, jos seinärakenteiden läpi kulkee ilmaa ja energiaa harakoille? Alipaineistetuissa taloissa ilmaa ei taida harakoille mennä, vaan virtaus on toiseen suuntaan eli taloon sisälle päin. Jolloin jos seinärakenteissa on epäpuhtauksia, riskinä on Vertia Oy:n raportissakin todettu sisäilmaongelman riski. Energia sen sijaan virtaa talosta ulospäin. Ja pitää mennessään rakenteet kuivina. Jolloin se taas estää ja hidastaa kosteusvahinkojen syntymistä, joka taas pienentää sisäilmaongelmien riskiä. Eikö vain?

Joten tältä pohjalta aloin miettimään, olisiko ilmanvuotoluvulle olemassa jokin muukin ihanne arvo kuin tasan nolla, jota kohti mielestäni kovasti yritetään pyrkiä?

Eli kannattaako talonrakentamisessa pyrkiä siihen, että muovipussi pitää, jolloin jos rakenteet mistä tahansa syystä (jokaista taloa kohtaa joskus jokin vahinko, esim. vesivahinko tai vesikatteen pettäminen) sattuisi joskus kastumaan, niin eihän ne kuivu mitenkään, jos eristeen paksuus on suuri, ja jos energiavuotoja ei ole? Omasta mielestäni talo pitäisi aina rakentaa ja suunnitella niin, että vahingon sattuessa talo pyrkii toipumaan jo ihan itsestään, vaikka vahinkoa (esim. tippavuoto tai kondenssivesi) ei koskaan ikinä huomattaisikaan.

Miten tässä tavoitteessa sitten voitaisiin onnistua? Energiaahan on nykymääräyksethän kiristyvät koko ajan, ja tottakai energian säästäminen on muutenkin aina hyvä tavoite.

Energiansäästössä yksi koulukunta lähtee siitä, että tehdään eristeistä niin paksuja ja tiiviitä, ettei niiden läpi pääse mikään. Toinen koulukunta taas lähtee siitä, että miten talon tarvitsema energia tehdään. Jos se tehdään maalämmöllä ja aurinkoenergialla, niin eikös se kompensoi silloin pienen energiahävikin, jolloin voidaan sallia seinärakenteen hengittäminen ja varmistaa energiahävikin avulla rakenteiden kuivana pysyminen? Tässä kohtaa voisi olla hyvä katsella myös itärajan yli. Siellä talvi on kovempi, mutta energia halpaa. Ja melkein jokaisen talon räystäillä roikkuu melkein metriset jääpuikot. Mutta eipä ole sisäilmaongelmia, eikä juuri kellään astmaa, allergiaa eikä altistumista huonolle sisäilmalle. Eli terveellisen asumisen turvaamisessa itänaapurimme on tainnut onnistua meitä paremmin? Ilmastonmuutoksen kannalta energiasyöpöt venäläistalot eivät varmaankaan ole mikään hyvä asia.

Ja jos tässä kohtaa heittäydytään vielä enemmän propellipääksi, niin voitaisiin pohtia ehkä sitäkin, onko talojen alipaineistus hyvä asia. Omasta mielestäni ei välttämättä – mutta eipä tässä kohdin kuitenkaan taida muitakaan järkeviä vaihtoehtoja olla olemassa, jos halutaan estää kostean sisäilman pääsy rakenteisiin. Päinvastaisiakin mielipiteitä näyttäisi olevan (ja ilmeisesti ihan vakavalla mielellä esitetty?), niin kuin esim. tästä linkistä voi lukea:

http://www.linkkitori.net/viihtyis.htm

Itse en kuitenkaan suosittele talon ylipaineistamista – eikä tiedossani myöskään ole, että ylipaineistettua taloa olisi oikeasti missään päin Suomea tai maailmalla olemassa. Mutta jos sellainen talo jossain on, todennäköisesti rakenteet ovat hyvin kosteat, jolloin mikrobit pärjäävät hyvin, ja mikäli mistä tahansa syystä ylipaine hetkeksi katoaisi, silloin homekasvustojen kautta ilmavirrat voivat päästä myös talon sisään, ja viimeistään silloin sisäilmaongelma on väistämätön.

Lopuksi vielä viimeisessä kuvassa meidän talon seinärakennetta, jossa näkyy 175mm paksu villa, alla rullattuna höyrynsulkumuovi, jonka päälle tuli vielä vaakaan 50mm villa, ja sen päälle kipsilevyt. Kuvassa näkyvää lasivillaan mikään mikrobi ei syö, mutta villassa voi olla epäpuhtauksia – vaikkapa rakennusaikaista pölyä, joka mikrobeille ehkä kelpaa, jolloin jos rakenteet olisi pitkään kosteina, silloin voi syntyä mikrobikasvustoja. Miten tässä kohdin mahtaa muuten pärjätä Ekovilla? Sehän on käytännössä ja vähän kärjistäen vanhaa silputtua sanomalehteä? Joka tulipalon sattuessa palaa pois, ja eikös mikrobitkin sen Ekovillan sitten kykene syömään, jos vaan lämpöä ja kosteutta on riittävästi? On Ekovillassa toki hyviäkin ominaisuuksia (vaikka en uskaltanut niitä omassa talossani kokeilla), lisää infoa Ekovillasta tässä linkissä:

http://www.ekovilla.com/

Talo-Rautio, villoitus käynnissä ja höyrynsulkumuovi odottamassa.

Talo-Rautio, villoitus käynnissä ja höyrynsulkumuovi odottamassa.

Rahoitus omakotitalon rakentamiseen

Kysyin rakentamista varten lainaa kahdesta pankista. Tai nykyään ei enää pelkkä puhelinsoitto riitä, vaan hakemus pitää tehdä netin kautta ja pankkitunnuksilla. Sitten vasta asiaa käsitellään.

Ensimmäinen vastaus tuli tänään. Laina myönnetään, ja tarjottu lainasumma oli jopa 40 tonnia enempi mitä olisin tarvinnut ja mitä olin hakenut. Sanoinkin, että luvut kuulostaa vähän isolta, mutta jos näin on, ei siinä mitään, ehkä tietty pelivara on hyvä olla, jos vaikka tulee yllättäen ylimääräisiä kustannuksia. Omaa rahaa on tietysti myös säästössä, mutta ei läheskään niin paljon, että koko talo sillä rakennettaisiin.

Mutta siihen ne hyvät uutiset sitten loppuikin.

Lainaa myönnettäisiin tietyillä reunaehdoilla, ja yksi sellainen oli, että ensin on nykyinen omistusasunto myytävä, siitä saatava todennäköinen myyntivoitto reaalisoitava, ja vasta sitten alkaisi saada lainaa uuden talon rakentamiseen, vastaavan mestarin valmiusastetodistuksia vastaan. Oman asunnon myynti ei kuitenkaan ollut suunnitelmissa ihan vielä, mutta niitä suunnitelmia täytyy kait muuttaa.

Periaatteessa ei sen kyllä olisi pitänyt olla ollenkaan yllätys, että vanha asunto on tässä maaiman tilanteessa viisasta myydä ensin. Esim. Hypon sivuilla asuntomarkkinoiden tilanneanalyysissä Q4/2011 varoitetaan tiukkaan sävyyn kahden asunnon loukusta: ”Kuluttajat menettäneet uskonsa hyvää talouskehitykseen. Jos kuluttaja ei usko talouden kohenemiseen, ei silloin myöskään uskalleta vaihtaa asuntoa. Hankkeita lykätään. Kahden asunnon loukun vaara on noussut jyrkästi. Ensin vanhan myynti, sitten vasta uuden osto ja silloinkin ensin rahoitus pankin kanssa kuntoon.” (Asuntomarkkina-analyysi Q4/2011).

Hypon sivuilla on tätä toimenpidettä varten ihan oma tuotekin = asunnonvaihtoasunto, jota he markkinoivat näin: ”Asunnonvaihtoasunto sopii hyvin esim. omakotirakentajille pienentämällä oman asunnon myyntiin liittyvää riskiä ja rakennusaikaisen rahoituksen tarvetta. Asunnonvaihtoasunnon vuokrasopimus räätälöidään asiakkaan tarpeen mukaan mm. vuokra-ajaltaan joustavaksi.” (Hypon asunnonvaihtoasunto). Mutta hetkinen? Onko tässä sittenkään mitään uutta auringon alla? Yhtä hyvin voin itsekin myydä nykyisen asuntoni vapailla markkinoida, etsiä vuokra-asunnon vapailta markkinoilta, ja muuttaa sitten uuteen taloon, kun se joskus on valmis.

Oli siellä Suomen Hypoteekkiyhdistyksen sivuilla myös yksi mielenkiintoiseltakin kuulostava vaihtoehto, mutta se on tarkoitettu seniorikansalaisille, ei omakotirakentajille. Sen nimi on käänteinen asuntokauppa, ja siinä Hypo ostaa asunnon, ja asukas jää asumaan omaan asuntoonsa vuokralaisena. Jokin tällainen kuvio sopisi kyllä minullekin. Eli jos joku haluaa ostaa Vantaalta RT 4h+k+s = 99 neliötä yhteensä, niin minulle sopisi aivan loistavasti, että tehdään kaupat nyt heti, mutta asumme tässä vuokralaisina vielä esim. parisen vuotta. Mutta eipä taida tällaisia asuntosijoittajia olla kovinkaan paljon liikkeellä?

Vaimolla oli myös huumorilla sävytetty ensireaktio, kun kerroin, että uuteen asuntoon ei muutetakaan näillä näkymin suoraan, vaan mutkan kautta eli vuokra-asuntoon ensin. Hän totesi, että ”no myy sitten se tontti pois ja soita arkkitehdille, ettei piirrä enää yhtään lisää”. JEP. Toki tällainenkin mahdollisuus on, vaikka ei se nyt itselläni ihan ekana mieleen tullut, eikä sitä sen pidempään pohdittu nytkään. Tavaroiden muuttaminen kahteen kertaan on kuitenkin iso homma, kun sitä tavaraa on vaan kertynyt, ja yksi muutto suoraan uuteen taloon olisi ollut mieluisampaa. Mutta useimmat suomalaiset omakotirakentajat toimivat toki juuri näin, ja asuvat hetken vuokralla rakentamisen alkaessa. Tiedän myös muutamia tapauksia, jossa on hankittu hyvin edullinen kesämökki, myyty varsinainen asunto pois, ja muutettu sinne mökkiin kesäksi. Sitten on yritetty hirveällä hopulla saada uusi talo talveksi asuttavaan kuntoon. Talopaketilla tämä ehkä onnistuukin, mutta pitkästä tavarasta rakentaen yksi kesä ei riitä.

Nyt sitten odotellaan sen toisen pankin vastausta. Voi olla, että lainan ehdot ovat suunnilleen samat joka pankissa. Sellaiseen ilmiöön olen myös yrittäjäksi ryhtymisen jälkeen huomannut, että kun omistaa pienyrityksen osakkeita, niin vaikka näillä osakkeilla nyt ainakin omasta mielestäni on aina jokin arvo, jos vaan yrityksen talous on terveellä pohjalla ja se jotain tuottaakin, mutta pankkimatematiikassa näiden osakkeiden vakuusarvo on aina tasan nolla. Eli helposti voi lainaa hakiessa käydä niinkin, että pankissa todetaan, ettei hanke onnistu, eli että vaikka tulotaso on ”ihan okei” eikä teillä varmaan lainojen lyhentämisen kanssa vaikeuksia tule, niin lainaa ei ehkä siltikään saa, jos pankille kelpaavat vakuudet puuttuvat. Aiemmin omistin sijoitusasuntoja, joissa vuokratulo kattoi hyvin taloyhtiön vastikkeet ja pankkilainan lyhennykset. Siinä oma pääoma lisääntyi huomaamattakin, ja nämä sijoitusasuntojen osakkeet kelpasivat pankille aina vakuutena hyvin, eli ne ovat kai helposti realisoitavissa – toisin kuin pienyrityksen osakkeet.

Kai sitä sitten näin pienyrittäjänä täytyy olla ihan vaan tyytyväinen, että edes yksi pankki teki talorakentamisesta myönteisen lainapäätöksen. Eli että rakennushankkeen käynnistäminen on nyt ainakin mahdollista, ja se voidaan viedä loppuun saakka. Siinä mielessä nyt yksi huoli taas vähemmän.

Mutta nyt siis sen toisen pankin vastausta tässä odotellessa, nöyrin mielin. Toki jos sekin päätös olisi myönteinen, sitten pääsee ehkä hiukan kilpailuttamaan pankkeja, että kummasta saa paremmat ehdot lainalle tällä kertaa.