Raksalla timpurit laittavat kipsilevyjä seinälle ja itse päätin kokeilla pakkelointia. Olenhan tehnyt sitä joskus ennenkin. Kerran pakkeloin kiinni taulun koukun kolon, ja toisella kertaa jotain muuta, mutta siitä on jo niin pitkä aika, etten muista mikä juttu se oli. Joku pieni maksimissaan kämmenen kokoinen alue kuitenkin. Joten koska kokemusta on jo näinkin paljon, päätin kokeilla lisää, koska ei kait tässä nyt isoja vahinkojakaan voi sattua?

Jos jotain menisi pieleen, sen saa hiekkapaperilla pois. Katselin myös mallia nykyiseltä vuokra-asunnoltamme. Täällä on pääsääntöisesti kaikki onnistunut oikein hyvin, paitsi että portaikossa ei ole kaikki mennyt ihan nappiin:

Vuokra-asunnon portaikko. Koholla oleva ruuvin pää keskellä kuvaa.

Vuokra-asunnon portaikko. Kipsilevyn sauma ja naulan kannat ovat tulleet näkyville.

Samalla huomasin portaikossa muutaman muunkin erikoisuuden, eli ei se rakentaminen aina oikein mene nappiin, ja palaset ei näköjään ihan aina tahdo sopia kohdalleen:

Vuokra-asunnon portaikko. Olisiko kaidepuu voinut olla 5 cm lyhyempi? Tai olisiko valokatkaisija voinut olla esim. 10 cm enempi oikealle päin?

Vuokra-asunnon portaikko. Olisiko ikkuna-aukko voinut olla 10 cm korkeammalla?

Vuokra-asunnon portaikko. Sama ikkuna. Jos se menisi joskus rikki, ei sitä ihan helposti oteta pois saranoilta ja ikkunan vaihtaminen ja/tai peseminen sisäpinnoilta vaatisi kaiteen irrottamisen.

No, ei noista esimerkeistä kannata lannistua, ja päätin kokeilla viikko sitten pakkelointia itsekin. Ja täytyy sanoa, että ei siitä kyllä tullut yhtään mitään.

Tässä oli viikko sitten aloitussetti pakkeloinnille. Kiillon nauhoitustasoitetta en osta enää koskaan. Se kuivuu nopeasti, menee kokkareiseksi, eikä levity. Yhtenään saa olla kastelemassa kukkastenkasteluun tarkoitetulla sumutinpullolla. Oikealla näkyvällä paperirullalla tein pari saumaa. Sen jälkeen totesin, että se soveltuu parhaiten ehkä joulukuusen koristeluun.

Tässä Kiillon nauhoitustasoitetta kiintokalusteiden taakse jäävässä kulmassa. Kiillon nauhoitustasoite oli tosi huono leviämään enkä yrittänyt edes sulloa saumapaperia tuonne sekaan.

Onneksi aloitin kokeilut ihan viisaasti kiintokalusteiden taakse jäävästä seinästä. Eli sinne nuo läästimiset sitten jäävät kaappien taakse, eivätkä jää näkyville. Muutama muu yritelmä kuitenkin jää näkyviin, ja tässä yksi:

Saumapaperin avulla pakkeloitu levyliitos.

Eli tältä näyttää oviaukon päällä oleva paperilla ja Kiillon pakkelin yhdistelmä. Paperia kun survoo pakkelin sisään, niin se leviää alta pois, pakkelia pitää tasoitella uudestaan, paperia pitää kostuttaa sumutinpullolla ja siltikin se tuppaa ”kuplimaan” eli irtoaa pohjastaan pois. Eikä se silloin hyvä voi olla. No, tarpeeksi kun yrittää ja tekee moneen kertaan, niin kyllä sen lopulta saa onnistumaan. Mutta tämän sauman jälkeen päätin, etten enää yritä näitä tämän enempää, vaan jatkan eteenpäin pakkeloimalla pelkästään ruuvien päät piiloon. Se on sen verran helpompaa, että siinä voi helposti kokea onnistumisen iloa pienellä 40 millin kapealla teräslastalla.

Eilen kävi paikkoja katsomassa pakkeloinnin ammattimies, joka olisi tullut töihinkin, ja kertoi että jos pinnat maalataan, silloin hän vetää kaikki levyt kauttaaltaan yli. Jolloin se minun ruuvien pään pakkelointi on ollut ihan turhaa työtä, koska ne ruuvien päätkin menee sitten siinä samalla, kun ylivetopakkelointi tehdään. Tällöin kuulin, että pakkelointiin onkin olemassa ihan erilaisia aineita, on eri pakkelit tasoitusta varten ja eri aineet levyjen saumojen täyttöä varten. Jälkimmäisissä on liima-ainetta enempi. Ja juuri tällainen on esim. Raptorin puolikarkea kevyttasoite, eli sitten hakemaan Starkista sellaista. Ja kun tänään kokeilin sitten sitä, niin ero oli kuin yöllä ja päivällä…

Vasemmalla K-raudasta Kiillon nauhoitustasoitetta. Oikealla Starkista Raptorin puolikarkea kevyttasoite. Ero on kuin yöllä ja päivällä. Kyllä tuon vasemmalla näkyvän purkin loppuun käytän ja ruuvin kannat yms. helpot paikat sillä tekee yhtä hyvin, mutta en osta enää lisää tätä Kiillon kamaa.

Ainakin näin aika kokemattomana pakkeloitsijana itselläni hommat onnistuu selvästi helpommin Raptorin kamalla. Ammattilainen voi hyvin onnistua kummallakin, mutta omasta mielestäni Kiillon pakkeli oli ainakin minulle erittäin haasteellista. Samalla kertaa ostin lasikuitusaumanauhaa, joka on itse liimautuva, ja jolla hommat käy niin helposti, että paperilla en enää edes yritä tehdä mitään:

Päällä reikäteippi eli itseliimautuva lasikuitusaumanauha. Alla samaan tarkoitukseen paperinauhaa. Näilläkin eroa kuin yöllä ja päivällä. Ehdin ensin ostaa viikko sitten paperirullan ja tein sillä pari saumaa. En enää edes yritä käyttää paperirullaa loppuun. Jos joku tarvitsee kuvassa näkyvän paperirullan, sen saa hakea pois. Eikä maksa mitään. Omasta mielestäni kuvassa näkyvä saumapaperi soveltuu parhaiten ehkä joulukuusen koristeluun.

Nyt sitten hommat lähti sujumaan… Tämän päivän harjoitusten jälkeen tuntuu, että tähän voisi jopa oppia! Aloitin kuitenkin yläkerran makuuhuoneista sillä ajatuksella, että ne ovat vähän sekundäärisempiä tiloja, jotka voisi tarvittaessa vaikka tapetoida, jos pakkeloinnin jälki ei ole niin hyvää, että pinnan voisi maalata. Tai sitten otetaan ammattimies paikalle, joka tekee ylivedot pakkelilla ja siihen sitten maalipintaa päälle…

Mutta tältä tämä nyt tämän päivän jälkeen näyttää:

Master-bedroon eli iso makuuhuone. Ikkunan vieressä oleva levysauma pakkeloitu, ja odottaa hiontaa sitten kun ensin kuivuu.

Lyhyempi sauma ikkunan alla auringon valossa. Parilla vetäisyllä tulee mielestäni aika täydellistä jälkeä, ja jos olisi virheitä, niin sivulta tulevassa kirkkaassa valossa ne sitten näkyisivät. Yläreunaa en viimeistellyt, koska se jää ikkunalistan taakse.

Vinossa kulmassa kaksinkertainen lasikuitusaumanauha. Tähän päälle pakkelia, ja sitten vahvikkeeksi vielä alumiinisaumanauhaa.

Kyllä tässä jo voi kokea ihan sitä onnistumisen iloa… 🙂 Taas sitä on tullut opittua pakkeloinnistakin paljon uutta. En olisi ennen osannut kuvitella, että eri aineet ja eri teipit ovat näin erilaisia.