Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Ekaa kertaa ovet lukossa. Samalla työmaa hiljeni (paitsi että itse käyn tekemässä välillä villoitushommia ja katsomassa että paikat pysyy kunnossa).

Ekaa kertaa ovet lukossa. Samalla työmaa hiljeni (paitsi että itse käyn tekemässä välillä villoitushommia ja katsomassa että paikat pysyy kunnossa).

Raksalla on nyt ekaa kertaa ovet lukossa ja työmaa on nyt taas hetkeksi hiljentynyt. Tämän kertaisen otsikon olisi myös voinut muotoilla toisin, vaikkapa niin että ”Hommat seis ja työmaa ilman lainoitusta”. Tuollainen – vaikka tällä hetkellä täysin totta onkin – olisi kyllä ollut niin töksähtävä masentavalta kuulostava otsikointi, että siihen olisi pitänyt kirjoitella heti perään, että ”älkää huolestuko, asiat on kuitenkin kunnossa”. Ja ihan totta siis tämäkin.

Kotona meillä käytiin juuri jokin aika sitten keskustelua, että tarvitseeko meillä rakentamiseen liittyvien raha-asioiden olla lainkaan esillä tässä blogissa? Omasta mielestäni ne kyllä voivat olla siinä laajuudessa mitä ne ovat. Tässä vaiheessa rakentamista asiaa tarkastellen on itse asiassa ihan hyväkin, että näin on, ja toteutuneet kustannukset ovat olleet näkyvillä ihan alusta lähtien.

Alun alkaen aloin pitää kirjaa kustannuksista, kun halusin ihan itsekin tietää, että mitä rakentaminen oikeasti maksaa. Toteutuneista kustannuksista ei liiemmälti tietoa ole saatavissa. Kaikenlaisia laskureita on toki sitäkin enemmän, mutta ne ovat vain arvioita, ei tarkkoja vastauksia. Mutta minusta tässä ei ole kustannusten(kaan) osalta mitään salaisia kansioita, ja omasta puolestani toisetkin rakentajat voivat poimia vapaasti tietoja omiin budjetteihinsa, jos tästä blogista löytyvistä luvuista jotain hyötyä jollekin on.

Toinen asia, miksi on hyvä, että tämänkin projektin kustannukset näkyy netissä, niin meillä Vantaalla pulpahti juuri tällä viikolla esille kansanedustaja Tapani Mäkisen kautta kysymys siitä, että kuinka avointa ja läpinäkyvää tietyissä tehtävissä toimivien henkilöiden toiminta oikein pitäisi olla? Oman käsitykseni mukaan Tapani ei ole tehnyt mitään juridisesti väärää, eikä sellaista ole kai missään väitettykään. Mutta erittäin ikävät otsikot tuli silti, eli jokin kai meni siltikin pieleen, ja tarkempia selvityksiä asiaan liittyen odotellaan saatavan näillä hetkillä:

http://yle.fi/uutiset/vantaan_makinen_selvittelee_saunasotkujaan_kaupungin_johdolle_tanaan/7069712

Itse en ole julkisuuden henkilö, enkä varsinaisesti poliitikkokaan, vaikkakin joitakin Vantaan kaupungin luottamustehtäviä minulla on edelleenkin (mm. Aluetoimikunnan jäsenyys). Oman työni puolesta ruokakauppaostoksilla olo voi välillä olla niin kuin Korkeasaaren apinalla, eli en itse tunne juuri ketään, mutta kaikki näyttävät tuntevan minut, ja tulevatkin varsin tuttavallisesti ja itseään esittelemättä kyselemään vaikkapa, että ”Terve Mika, osaatko sanoa koska sitä meidän parveketta nyt sitten tullaan korjaamaan?” Ja minä kun en ihan kaikkia kysyjiä ainakaan ihan heti välttämättä tunne tai muista.

Omaan asemaani liittyen saattaa joku hyvinkin pohtia, että millä hintaa itse ostan tuotteita ja palveluita ja saako esim. isännöitsijät jotain sellaisia ”erikoistarjouksia”, joita muut eivät saa? Jokainen urakoitsija kuitenkin kait haluaisi päästä tekemään tarjouksia ja päästä mukaan niihin töihin ja remontteihin mitä taloyhtiöissä tehdään.

On tästä omasta työstäni kuitenkin sen verran hyötyä ollut, että luotettaviksi osoittautuneet urakoitsijat ja tavarantoimittajat ovat tulleet vuosien saatossa minulle jo aiemmin tutuiksi. Nyt kun olen tarjouspyyntöjä laittanut ja joku tuttavapiiristä on aina tullut valituksi, niin hommat ovat sujuneet aina hyvin, eikä työn tai tavaran laadun suhteen ole ollut sanomista. Hinnat on kuitenkin ihan samaa luokkaa mitä muutkin näistä maksaa, ja jos näin ei olisi, tuskinpa niitä toteutuneita kustannuksia sitten pitäisin täällä edes esilläkään. Saattaisi siinä tilanteessa myöskin koko blogi yllättäen poistua näkyvistä hyvin  luontevista syistä esim. että ”en enää ehtinyt blogia päivittämään tms, joten poistin sen kokonaan”. Tällaiseen ei nyt kuitenkaan oikeasti ole mitään tarvetta. Toteutuneet hinnat on käsittääkseni juuri niin kuin niiden pitääkin olla, ja suunnilleen samoissa menee muutkin rakentajat.

Tällä aasin sillalla jatkan nyt siitä, mihin pääsin aiemmassa bogi-päivityksessäni otsikolla ”Laina on nyt käytetty”:

http://talo-rautio.talovertailu.fi/2014/01/25/laina-on-nyt-kaytetty/

Sen jälkeen onkin sitten ollut aikamoista haipakkaa, ja muutamiin päiviin on osunut vaikka mitä. Eli tässä taas esimerkkejä sellaisista yllättävistä tilanteista, joita rakentaja saattaa kohdata, ja joita ei voi ennalta tietää ja joihin ei voi ennalta varautua. Asiat on vain hoidettava sitä mukaa kun niitä tulee. Ja hermot pitää säilyttää. Jos hermoja ei ole, ei kannata lainkaan ryhtyä taloa rakentamaan. Eikä kannata ryhtyä myöskään isännöitsijäksi.

Perjantaina 24.1.2014 pankista tuli siis kohtelias ilmoitus, jossa kerrottiin että lainanne on nyt käytetty, ja seuraavia laskuja ei enää rakennuslainasta makseta. Ilmoitus totta kai yllätti, koska lisälainasta oli sovittu jo aikoja sitten. Vastasinkin viestiin heti vanhalla mutta edelleenkin tallessa olleella sähköpostilla, josta lisälainen sopiminen ilmeni. Sitten soittelin pankkiin heti maanantaina, kun pankki oli taas avoinna. Näytti siltä, että henkilövaihdoksista johtuen asia oli vaan epähuomiossa jäänyt pankissa kesken. Joten sovittiin puhelimitse maanantaina 27.1.2014, että menen käymään pankissa torstaina 30.1.2014 ja hoidetaan laina-asia kuntoon ja maaliin saakka. Asia sinänsä oli kuitenkin selvä, mutta epähuomiossa jäänyt vain kesken.

Kaikki meni taas siihen asti ihan hyvin, kunnes pankista ilmoitettiin, että torstain palaveri peruuntuu syystä, että kyseinen virkailija oli sairastunut. Sovittiin että he soittavan minulle perjantaina, milloin voisin tulla – asiahan oli lyhyt ja nimikirjoitukset hoituisivat ihan vaan parilla käden heilautuksella. Perjantaina ei kuitenkaan mitään soittoa kuulunut, joten soitin uudelleen asiasta tämän viikon maanantaina eli 3.2.2014. Kävi ilmi, että pankkivirkailija oli edelleenkin sairaslomalla, mutta toinen virkailija ottaisi asiasta kopin, ja uusi aikavaraus tehtiin heti seuraavalle päivälle, eli tiistaille.

Tiistaina kävin pankissa. Uudelle virkailijalle, jolle omat laina-asiani olivat ihan vieraat, piti alusta asti selittää kaikki uudelleen, ja aloitettiin ihan siitä, että mikä on vielä lainan tarve tästä eteenpäin ja paljonko oli tuloja viime vuonna ja niin edespäin. Tässä kohtaa hyvänä asiana tuli esiin se, että itselläni oli tuloja jo riittävästi, joten vaimon tuloja ei tarvinnut ottaa lainkaan mukaan laskelmiin. Eli selviäisin lainasta tarvittaessa vaikka yksinkin. Näin olin ajatellutkin, mutta kyllä se ”lainanne on nyt käytetty” -kirje silti hätkäytti, että ollaanko nyt palattu taas takaisin 1990-luvun alkuun? Silloinkin moni menetti asuntonsa ja moni yritys meni konkurssiin ihan vaan siksi, että lainaa ei saanut tai lainojen koroista (asuntolaissa jopa 16%) ei vaan selvinnyt. Monia elinkelpoisiakin yrityksiä kaatui silloin. Eikä kaikissa asioissa ollut muutenkaan mitään järkeä. Muistan sen ajan vielä hyvin, ja nopeasti kävi mielessä, että onko samanlaiseen tilanteeseen tultu nyt uudestaan.

Tämän jälkeen katsottiin lainan vakuuksia, joka itselläni on ollut aina se heikko paikka. Meillä on toki metsää kymmeniä hehtaareita, mutta ne ovat kaikki toisessa valtiossa eli Virossa. Siksi niiden vakuusarvo on nolla. Sama juttu pienyrityksen osakkeiden kanssa. Vaikka olen osakkaana omassa yrityksessäni, jossa käytännössä kaikki rahat onkin kiinni, niin pankin mielestä tälläkään ei ole mitään arvoa. Eli lainan vakuudeksi jää pelkästään talo itse ja sen tontti.

Tässä kohtaa keskusteluissa huomio kiinnittyi ihmeelliseen seikkaan. Lainan vakuutena oli kadun varren viimeisin maapläntti (niin kuin periaatteessa pitääkin olla), mutta tarkemmassa tarkastelussa se lainan vakuutena oleva tontti oli kuitenkin sellainen maapläntti, jota en itse omista enkä ole koskaan omistanut. Eli kyseessä oli oman taloni tontin ja katualueen väliin jäävä soiro, joka joskus varmaankin tarvitaan katualueen laajentamiseen ja kadun leventämiseen. Hetken aikaa molemmat ihmeteltiin, että miten tämä voi olla mahdollista. Itse ihmettelen samaa edelleenkin, ja tarkistin kotona jo kiinteistöverolaputkin. Niissä tiedot oli niin kuin pitikin. Mutta pankkivirkailijan mukaan lainhuutomerkintöjä katsomalla omistaisin kuitenkin myös sen kyseisen noin 145m2 soiron, joka on niin pieni ja hankalan muotoinen, ettei siihen käytännössä voi rakentaa enää mitään.

Nyt tämä asia kuitenkin selvitetään pankin toimesta. Jos lainhuutojen perusteella asia on noin miltä se näyttää olevan, niin sitten seuraava askel onkin muuttaa talon eli AsOy:n omaa yhtiöjärjestystä niin, että taloyhtiö hallitseekin kahta rinnakkaista tonttia ja niillä olevia rakennuksia. Sitten haetaan uudet osakekirjat Gemaltolta ja sen jälkeen tehdään lainapaperit lopullisesti kuntoon.

Mutta tämä kaikki vie oman aikansa, eikä tapahdu heti.

Sinänsä on (olisi) toki ihan positiivista, jos osoittautuu, että olenkin isomman maa-alueen omistaja mitä olen luullut olevani. Kai tämäkin on mahdollista, koska myyjänä oli Rakennusliike Henry Kataja Oy:n konkurssipesän ja kuolinpesän hoitajana toimiva asianajaja, niin eipä kait se nyt ihan poissuljettua ole, että hän olisi erehtynyt luulemaan tonttia vähän pienemmäksi mitä se tosiasiassa oli. Mutta olisihan sen sitten luullut kiinteistöverolapuissa kuitenkin olevan taas oikein, ja viimeisään siinä vaiheessa olisin huomannut, että esim. pinta-ala ei täsmää kauppakirjojen kanssa. Mutta kiinteistöverot ja kauppakirja menee yks´yhteen joten varsin kummallista se, että pankki on onnistunut jotenkin saamaan tontin kiinnitykset naapurin tontille – eli todennäköisesti Vantaan kaupungin oikeasti omistamalle maa-alueelle. Tai jos naapurin tonttimaiden kiinnittäminen omien velkojen vakuudeksi olisi oikeastikin näin helppoa, niin sitten kai voisin halutessani kiinnittää kaikkien naapurien tontit ja hakea niitä kiinnityksiä vastaan rahat pankista?

Samaan aikaan pankkiin pääsyä odotellessa oli joitakin rakentamislaskuja erääntynyt, ja olin luvannut että rahat tulee tämän viikon tiistaina, jolloin luulin että pankkiasiat selviävät. Mutta eihän ne nyt sitten selvinneetkään, päin vastoin löytyi lisää selvitettävää, että kuka oikeasti omistaa minkäkin tontin.

Tällä välin laitoin tavarantoimittajille viestiä, että voisiko maksuaikoja vähän pidentää. Osa vastasi takaisin hyvin yksityiskohtaisin ja kohteliain sanakääntein, että olisi erittäin toivottavaa, jos maksuaikoja ei tarvitsisi tämän enempää enää pidentää, koska muuten he itse joutuvat pulaan.

No okei. Mitäs tässä sitten voisi tehdä?

Eipä tässä oikein muuta voi tehdä, kuin se että lähden kaatamaan metsää per heti, ja myydään tukit sahalle. Tai sitten kysellä lainaa ns. lähipiiristä. Tällä kertaa jälkimmäinen yritys tärppäsi, ja sain (taas) 5-numeroisen summan, jonka avulla tämän kertainen tilanne laukesi, ja nyt on tänään pikkufirmat maksettu ulos tästä sopasta. Näköjään pienyrittäjät ovat tänä päivänä monessa tapauksessa vieläkin suuremmassa ahdingossa kuin talonrakentaja. Itselläni sentään rahaa vielä on, mutta kun se ei liiku. Ei ainakaan riittävän nopeasti ja riittävän paljon näin äkkinäisessä tilanteessa. Mutta tällä kertaa siis lähipiirilainalla asiat tuli taas kuntoon ja eteenpäin päästiin.

Ensimmäinen vastaava tapaus sattui jo rakentamisen alkumetreillä. Savimaan kaivaminen ja pois ajaminen oli vähän budjetoitua isompi juttu (kuoppakin lossasi aina vain isommaksi), mutta tämä ei haitannut vielä mitään – mutta sitten kun heti perään tuli 50 tonnin vesiliittymä, niin siinä kohtaa budjetit menivät jo uusiksi. Ja asiasta selvittiin silloinkin niin, että itse etsiskelin osan rahoista itse, ja pankki maksoi loput. Lisälainastakin sovittiin (kunnes äsken tuli ilmi että henkilövaihdoksesta johtuen se laina-asia ei mennyt ihan loppuun saakka pankin päässä).

Tänä aamuna piti olla tontilla juhlat. Toisella timpureista on tänään syntymäpäivä. Mutta tälle aamulle suunnitellut ja alun perin yllätykseksi aiottu juhlallisuus peruuntui yht´äkkiä eilen. Tuli tieto, että toisen timpuri lähipiirissä oli sattunut kuolemantapaus, ja timpuri lähti kotiinsa heti samana iltana. Ja kun toinen timpuri jäi ilman kaveria, hänkin lähti samalla sitten kotiinsa, koska talo on nyt sellaisessa vaiheessa, ettei siellä yksin oikein saa mitään tehtyä. Paitsi että itse käyn laittamassa ristivilloja sen verran mitä niitä on vielä laittamatta.

Joten jos palaan takaisin aloituslauseisiin, niin tilanne raksalla on juuri tällä hetkellä sellainen, että jatkorahoitus puuttuu ja hommat on seis. Ja tietysti se että synttärijuhlien tilalle tulikin hautajaiset, on aina asiana sen laatuinen, että se vetää mielen apeaksi ihan muutenkin.

Tällaisessa tilanteessa pitää nyt vaan kaikkien ottaa kaikki asiat ihan rauhallisesti. Elämää ei etukäteen ikinä tiedä, mutta kaikista tilanteista on kuitenkin aina selvitty. Ja nytkin jos erottelee suuret asiat pienistä asioista, niin kaikki on kuitenkin pidemmän päälle täysin kunnossa. Toissaviikon perjantaina saapuneen ”lainanne on käytetty” -viestin jälkeen on kuitenkin ollut aika haipakkaa, mutta kaipa tämä tilanne tästä nyt sitten taas alkaa rauhoittumaan ja asiat järjestymään.

Raksa jää kuitenkin nyt hetkeksi talvitauolle, ja seuraavaksi lähdetään timpureitten kanssa metsätöihin. Tämä oli jo suunniteltu aiemminkin näin, mutta nyt nämä suunnitelmat vähän aikaistuivat, kun talvitauko alkoikin jo eilisestä, ja ovet ovat nyt ekaa kertaa lukossa. Aiemmin oli tukittu oviaukot vain ruuvaamalla levyjä ja lautoja oviaukkojen eteen. Eipä siellä silti ole luvattomia kulkijoita ollut ja valvontakin näyttää raksalla pelaavan oikein hyvin. Punaisiin liikennevaloihin pysähtyneille autoille rakennustyömaa on ilmeisesti jonkin sortin katseenvangitsija, ja risteyksen valoissa talo onkin tosi hyvin valaistu. Kerran ilta myöhällä poliisiautokin oli laittanut kadun varressa siniset vilkut päälle ja tulleet kyselemään timpureilta, että mitä miehiä he ovat ja millä asioilla he liikkuvat tontilla. Timpurit olivat selvittäneet keitä he ovat, mutta henkkarit oli tarkastettu silti.

PS:
Tätä kirjoittaessani pankista saapui samaan aikaan pankista viesti:

”Lainhuuto on  As Oy Vantaan Rekolan Valotalolla molempiin kiinteistötunnuksiin
92-73-202-1  595m2 ja 92-415-4-448 145m2. Eli molemmat pitää merkitä uuteen yhtiöjärjestykseen.

Vautsi!!!
Tämä tarkoittaa siis sitä, että meillä tontin koko kasvoi 595 neliöstä yhteensä 740 neliöön. Taisi talon arvokin taas vähän nousta? Uskomaton juttu silti! Toivottavasti minulle ei nyt tule tämän asian johdosta putkaa, linnaa & vankilaa siksi, etten ole ainakaan toistaiseksi maksanut toisesta maa-alueesta lainkaan kiinteistöveroja. Enkä ole kyllä sitä toista maa-aluetta koskevia maksulappujakaan ikinä saanut, jolla olisin voinut ne kiinteistöverot maksaa. Onneksi en myöskään ole mikään tapanimäkinen, jonka kohdalla tällainen verojen laiminlyönti olisi varmastikin ollut ykkös-uutinen koko Suomi-tasolla.