Ylärajoilla mennään jo. Siis sisälämpötilojen ja sietokyvyn osalta. Vaikka kesä alkoi vasta eilen! No – ehkä lämpöön tottuu, tottuuhan sitä etelän matkoillakin.

Tähän mennessä koto-Suomessa lämpötilat eivät ole kuitenkaan ulkona vielä juurikaan yli +20C:n yli kivunneet. Sisätilan lämpötilat kuitenkin reagoivat meillä aika voimakkaasti ulkolämpötilaan. Tässä kuva yläkerran makuuhuoneesta tänä aamuna:

Ison makuuhuoneen lämpötila 13.6.2015 aamulla kello 9:00 oli 25C. Ikkunat avautuvat länteen (tässä kuvassa) ja pohjoiseen, eli tänään ei ole vielä aurinko osunut suoraan mittariin. Vuorokauden minimilämpötila on ollut 24C, ja maksimi 36C, jolloin mittari on varmaankin hetken aikaa ollut auringon paisteessa.

Jokin aika sitten hankin myös Klimalogger -lämpötila & kosteusmittaajan, joka mittaa lämpötilaa 8 eri paikassa, ja kosteutta 4 eri paikassa. Jos etäanturissa on lämpötilan lisäksi samalla myös kosteuden mittaus (neljässä anturissa on näin), silloin laite laskee myös kastepisteen. Kastepisteen lämpötilaa jos vertaa toteutuneeseen lämpötilaan, niin siitä voi esim. yläpohjan osalta sitten päätellä, että onko vaaraa kosteuden tiivistymiselle pintoihin. Onneksi näin ei ole mittarien mukaan vielä kertaakaan käynyt. Tässä muutamia käppyröitä kesäkuun ensimmäiseltä puoliskolta (ja kesäkuu on siis ollut poikkeuksellisen kylmä):

Klimaloggerin seurantakäyrä 1.6.2015 – 13.6.2015. Punaisella ja ylimmällä käyrällä yläkerran WC:n lämpötila, jonne aurinko ei paista koskaan. Lämpötilakäyrä ylitti 24C tason kuun alussa, ja lähentelee nyt jo 25C:n tasoa. Sinisellä keskikerroksen työhuoneen lämpötila. Kerrosta alempana omassa työhuoneessani (ikkunat länteen ja pohjoiseen) lämpötila on vaihdellut pääsääntöisesti 22-23C välillä. Yksittäiset piikit ilta-auringossa yltää kuitenkin 25C tasolle ja ylikin.

Yläpohjan lämpötilat vaihtelevat voimakkaasti välillä 5-25C. Yöllä on viileää, ja aurinkoisina päivinä kuumaa. Sinisen käyrän mittari on yläpohjan tiilipiipussa kiinni, siinä kohtaa lämpötilan vaihtelu ei ole yhtä voimakasta kuin keskellä taloa ja vapaassa ilmassa olevassa mittarissa, josta piirtyy punainen käyrä.

Ulkokellarin lämpötilat punaisella ja salaojapumppaamon veden lämpötila sinisellä, joka lienee samalla myös alapohjan alla olevan maaperän lämpötila. Veden lämpötila näyttäisi olevan koko ajan +9C tasolla, joten se huokuu viileyttä kesäisinkin kellariin, niin että sinne mennessä heti huomaa, että on mukavan vilpoista. Eikä tarvita koneellista jäähdytystä. Talvella +9C alapohjan alalämpö avittaa talon lämmittämistä, koska pakkanen ei ikinä pääse talon alle. Jos pakkasia nykyään kovin paljon enää onkaan. Mutta jos jo kivikauden ihmiset asuivat maakuopissa, niin ei se systeemi ollenkaan huono ole ollut – se lienee heilläkin ollut talvella suht lämmin ja kesällä vilpoinen.

Tässä saunan lauteiden alla oleva mittauspiste, josta piirtyy punaista käyrää. Mittari piti asentaa suhteellisen alas, koska mittarin ylin mittaus- tai käyttölämpötila on +60C. En ole kokeillut kestäisikö mittari isompiakin lämpötiloja. Sininen käyrä tulee kylppärin mittarista. Vasemmalla reunalla käyrien alkupäässä molemmat käyrät menevät yks-yhteen, jolloin saunan ja kylppärin välinen ovi on ollut auki. Jos saunaa on lämmitetty saunomista varten (korkeat punaiset piikit keskellä ja oikealla), silloin löylyhuoneen ovi on ollut kiinni, eikä kylppärin lämpötila ole noussut kovinkaan paljoa.

Eikö ole sitten hyvä, että lämmintä riittää, eikä nykyajan taloja tarvitse talvellakaan lämmittää kovinkaan paljoa? Ja aika pitkälle sama kait se sitten on, käyttääkö sähkön lämmittämiseen talvella – tai viilentämiseen kesällä?

Euromääräisessä tarkastelussa asia on ehkä juurikin noin.

Mutta jos mietitään myös rakennustekniikkaa, seinän rakennetta ja kosteuden käyttäytymistä ja nykyajan säätiloja, niin nykyajan talvet ovat aika märkiä. Lämpötila sahaa nollan kahta puolta, ja marraskuinen säätila eli vesi- ja räntäsateet jatkuvat käytännössä maaliskuulle asti. Kunnon pakkaskausia ei enää läheskään joka vuosi Etelä-Suomessa ole, josta  johtuen talojen rakenteet pyrkivät kostumaan jatkuvassa sateessa. Silloin olisi erittäin järkevää lämmittää kunnolla, eli tehdä sellaisia taloja, joissa lämmöneristeet ovat suhteellisen ohuet ja lämmitystarve suurempi. Silloin seinien läpi huokuva lämpö pitää rakenteet kuivina.

Nyt kuitenkin ilmaston lämmetessä eristepaksuuksia lisätään (miten tällainen älyttömyys pystytään joskus selittämään jälkipolville, jotka asiaa varmasti kysyvät ja ihmettelevät?), jolloin talvella ei juurikaan tarvitse lämmittää. Mutta kesäisin tarvitaan koneellista jäähdytystä.

Tämäkin asettaa rakenteille haasteita, koska niitä ei ole Suomen olosuhteissa suunniteltu sitä silmällä pitäen, että rakennuksen sisällä on paljon viileämpää kuin ulkona – jolloin riski kondenssikosteudesta kasvaa. Ja siitä päästäänkin sitten suoraan märkään talveen, jolloin lämmitystä ei tarvita…

Tietysti jos kesällä kestää sen verran kuumaa mitä sattuu tulemaan, eikä käytä koneellista jäähdytystä, niin silloin kesäaikana ei mitään jäähdytykseen liittyvää kondenssiriskiä pitäisi olla.