Melkein meinasi masennus iskeä

Eilen kaivettiin vesiliittymää 17 tuntia, ja tänään vielä 7 tuntia lisää. Joukkue toimi hienosti ja ihan viimeiseen saakka tsempattiin, jotta kaikki olisi HSY:n kanssa sovittuun kytkentä hetkeen mennessä valmiina. Tästä kaikesta isot kiitokset Juhalle, Petterille, Simolle, Markukselle, Jaanukselle, loka-auton kuljettajalle ja kaikille kuorma-autokuskeille, joiden nimiä en enää muista.

Lopputulos oli kaikesta yrittämisestä huolimatta tällä kertaa se, että vettä ei saatu.

Eilen siis kaivettiin yömyöhään kaivurilla ja lapioilla ja suurtehopumpulla sen verran mitä niillä pystyttiin. Suur-tehopumppu pumppaa vettä ylös kuopasta käsivarren paksuista letkua pitkin (letkun paksuus samaa luokkaa kuin palokunnalla). Pumppaamisen syy oli vesilaitoksen vuotava sulku, josta tuli uutta vettä kuopan pohjalle ämpärillinen sekunnissa. Se taas aiheutti maan lossaamista ja puuroutumista, eikä mitään oikein nähnyt sieltä sotkun keskeltä.

Tänä aamuna apuun tuli vielä Helsingin lokapalvelun loka-auto, joka jalan paksuisella imuletkulla imi pois kaikki nyrkkiä pienemmät kivet, hiekat ja vedet pois kuopasta niin, että vesiputki oli hetkessä näkyvillä ja ympärykset putsattuna. Imuauto teki tänään töitä yhteensä 7 tuntia, jälkikäteen katsottuna kaikki turhaa hommaa se sekin.

Vesilaitoksen miehet tulivat siis aamu-kasilta, ja totesivat että jäteveden ja sadeveden kytkennät voidaan tehdä. Ja ne tehtiin. Mutta puhtaan veden kanssa (se jonka vuotavan sulun kanssa taisteltiin turhaan puolilta öille) on niin hankalassa kohtaa, että siihen kohtaan liitosta ei voi tehdä. He arvelivat, että homma voisi onnistua, jos kaivetaan vielä metri-pari Korsoon päin, niin sitten varmaankin tulee näkyviin se 200 millinen valurautaputki, joka heidän kuvissakin näkyy. Kuopan pohjalla oleva putki oli ihan jotain muuta.

Näin sitten tehtiin. Purettiin tänään kaikki tukirakennelmat kuopasta pois, ja siirrettiin ne 2 metriä Korsoon päin. Sen jälkeen vesilaitoksen mies tuli uudestaan ja sanoi, että kuopan voi laittaa kiinni. Putki oli edelleenkin ihan jotain muuta, mitä heidän kuvissa näkyy, eikä siihen voi liitosta tehdä.

Siinä kohtaa meinasi melkein masennus iskeä.

Eli ensi viikolla uusi yritys. Silloin kaivetaan 10 metriä LVI-Trion suuntaan uusi ura, ja kokeillaan josko puhdasta vettä saisi sieltä. Jos ei onnistu sekään, sitten ehkä tulee kolmas yritys, ja ehkä vielä neljäs ja viideskin yritys? Se tässä vähän jännittää, että milloin ja mistä sitä vettä saa, jos kerran putket ovat ihan jotain muuta mitä kuvissa on piirretty, ja jos ne on niin heikkokuntoisia, ettei niihin saa koskea, eikä niiden päälle saa pudota mitään kiviä.

Ja joo, kallista puuhaa tämä myöskin. Yksi yritys voi maksaa jopa 30 tonnia. Nyt on ensimmäinen yritys takana, ja vielä ei ole vettä saatu. Syystä että vesilaitoksen kuvat eivät pitäneet paikkaansa, ja vuonna 1969 asennetut putket olivat sellaisia, joita vesilaitoksen miehetkään eivät olleet koskaan nähneet.

Me nyt sitten tsempattiin 2 päivää ihan täysillä, mutta se ei vaan valitettavasti riittänyt tällä kertaa.

No, elämä on välillä tämmöistä. Omakotitalon rakentaminen vaatii kovia hermoja, ihan niin kuin isänöintikin. Ja näistä kumpikaan ei välttämättä sovi kaikille. Ei mikään ihme, jos yleisesti sanotaan, että talonrakentaminen on samalla parisuhdetesti. Jos parisuhde kestää rakentamisen, se kestää sitten kuulemma ihan mitä vaan. (No, meillä kaikki ottivat asiat onneksi ihan rauhallisesti, eli no-problem tässä vaiheessa).

EDIT 22.9.2012 – kuvia eiliseltä:


Aamulla ennen klo 7. Koneet eilisen kaivamisen jäljiltä kuopan reunalla.


Pumppu jätettiin yöksi päälle, ettei vesi nouse tämän enempää.


Loka-auto saapui auttamaan klo 7. Nyt saatiin kuoppa kunnolla kuivaksi. Siis aina siksi aikaa kun imu pidettiin päällä.


Pumppu ja imuauto yhteistyössä.


HSY:n miehet saapuneet paikalle. Jäteveden ja sadeveden kytkentä alkaa.


Sadevesiviemärin poraus käynnissä.


Ensimmäinen paikka ei käynyt liitokselle. Kuoppaa käskettiin siirtää 2 metrillä Korsoon päin.


Imuauto imee, kaivuri kaivaa ja pumput käy.


Uutta vettä kuopan pohjalla noin kuution verran.


Sadevesi- ja sen alla likavesiliittymät tehtynä. Näistä sitten vedetään putket tontille.


Uudessa kohtaa vesiputki näytti tältä. Ei onnistunut liittymän tekeminen tähänkään, eikä tämä ole piirustuksissa näkyvä 200mm valurautaputki, vaan ihan jotain muuta. Putken paksuus näytti vaan levenevän Korsoa kohden.


Paineellisen putken viereen tuli vinosti joku betoniputki. Ei mitään tietoa mikä, ei näy kuvissa ollenkaan. Ja oli matkan varrella paljon muitakin kuvissa näkymättömiä ”yllätyksiä”, joista kuitenkin selvittiin.


Tässä päivän masentavin hetki. Kovalla vaivalla tehty kuoppa laitettiin kiinni, mutta vettä ei tämän kohdan putkista saatu, vaikka kahdesta kohtaa yritettiin 2 metrin välein, mutta kumpikaan kohta ei valitettavasti kytkennän tekemiseen käynyt. Ensi viikolla kokeillaan tehdä uusi kuoppa 10 metrin päähän.