Tässä vielä alkupään vaiheet, miten koristekaivo lähti syntymään. Tykötarpeina tarvittiin noin nyrkin kokoisia kiviä, vähän isommat ja pienemmät kivet ovat tarpeen myöskin, sekä joku noin puolisen metriä leveä valumuotti, ja S100 betonia, jossa kerrosvahvuuden pitää olla vähintään 30 mm. Näin lähti homma liikkeelle:
Tässä lähtötilanne. Tynnyrin puolikkaan pohjalle on ladottu eka kerros isoista kivistä, ja sitten siihen päälle toinen kerros pienempiä kiviä ulkoreunoille. Seuraavaksi sisäpuoli täytetään betonilla, ja survotaan siihen sitten sidokseksi vielä sisäkaarelle uusia kiviä märkään betoniin sisään. Kauniit kivet ulkokehälle – ja rumat sisälle. Kivet kastellaan ennen betonin valamista, jotta tartunta olisi hyvä.
Eka valu alkamassa. Kottikärryssä odottaa uusia kiviä, jotka sitten lisäilin siihen ensimmäisen valun päälle. Kiviä pitää olla paljon (yli todellisen tarpeen), jotta pääsee valikoimaan, ja saa valikoitua eri kiville sopivan muotoisen ja kokoisen kaverin. Kaikki kivet ei sovi vierekkäin, ei vaikka niitä miten pyörittelisi.
Betonin valuun sopivin annostelija oli vanha margariinipurkki.
Muotti poistettu hetkeksi, ja tarkastettu miten alku lähti sujumaan.
Ekan valun jälkeen muotti poistettu tarkastusta varten. Sen verran hyvältä näytti, että päätin jatkaa. Toinen vaihtoehto tässä kohtaa olisi ollut piikata pois tämä alkuvaihe, ja unohtaa koko juttu, jos ei onnistumisen edellytykset olisi näyttänyt oikein realistiselta.
Sama toisesta suuntaa. Myös rakennustöiden valvoja vasemmalla tuli heti tarkastamaan, että onko kaikki kunnossa.
Betoni levinnyt ulommaisten kivien puoliväliin asti. Tässä vaiheessa voi jo lisäillä uusia kiviä päälle sisäkaarelle sidokseksi. Uusien kivien avulla voi myös puristaa betonia syvemmälle ulomman kehän kivien rakoihin. Betonia lisätessä pitää varoa, ettei tahri ulomman kehän kiviä betonilla.
Valumuotti alkaa täyttyä. Käytin ylimmän tason isojen kivien kanssa tarvittaessa pientä kiilaa, jotta valumuotin olisi saanut helpommin vedettyä pois niin, että ylimmän kerroksen kivet ei sitä estäisi.
Valutöiden lopuksi sade yllätti – ja pisarat tuli niin kovalla voimalla, että niistä jäi vähän jälkiä sliipattuun betoniin ihan niin kuin lintu olisi tuoretta betonia nokkinut. Eikä sitä saanut siinä vaiheessa enää kunnolla korjattua, betoni oli jo alkanut jäykistyä, ja uutta betonia en alkanut tekemään. Joten vanerilevy sateensuojaksi päälle.
Valu kuivuneena. Nyt pitäisi saada valumuottina oleva tynnyrin puolikas pois.
Tässä kohtaa tuli yksi vaikeus – nimittäin rakotäytteenä oleva patolevy tai tynnyri itse ei hievahtanutkaan, kun yritin tongeillakin nostaa sekä tynnyristä, että patolevystä. Ehkä patolevyn lisääminen oli väärä, tai ainakin riittämätön toimenpide. Laitoin patolevyn vielä puolikkaan kierroksen kokoisina kappaleina, että sen varmasti saisi pois. Mutta ei se mihinkään lähtenyt. Ei vaikka yritin sorkkaraudallakin varovasti auttaa.
Joten ei sitten ollut muuta vaihtoehtoa, kuin rikkoa valumuotti peltisaksilla ja tongeilla. Jos tekisin nyt saman uusiksi, jättäisin patolevyn kokonaan pois, ja halkaisisin tynnyrin jo valmiiksi rälläkällä eli lentävällä yhdestä kohtaa siististi – ja laittaisin sitten kiristyksen kuormansidontaliinoilla. Jolloin liinat poistamalla tynnyrin puolikas aukeaa – ja sen saa varmasti pois. Nyt en halunnut rälläkkää enää tässä vaiheessa käyttää, ettei vahingossa osu samalla kivien pintaan.
En tiedä oliko tämä oikeasti tynnyri vai ilmastointiputken pätkä vai joku muu – mutta hyvin tämä kiertyi rullalle, kun tongeilla väänsi.
Nyt valumuotti saatu pois, ja seuraava toimenpide on salaojaputken pään lyhentäminen sopivaan mittaan.
Tarinan loppuosa löytyy tästä linkistä:
http://talo-rautio.talovertailu.fi/2015/07/09/koristekaivon-valu-onnistui/
