Avainsana-arkisto: budjetti

”Laina on nyt käytetty”

Julkaistu , kirjoittanut

Lama-aikana omakotitalon rakentamisessa rahoituksen järjestyminen taitaa olla paitsi se ensimmäinen niin myös se kovin kynnys? Siitä jos jotenkin selviää, niin loppumatka onkin jo helpompaa. Kohtuuhintaisia tekijöitä löytyy ja kaikista ostoista saa helposti alennuksia. Ostaja on selvästi kuningas. Ainakin tilanteessa, jossa rakentamisen volyymit ovat pudonneet jo kokonaista 2 vuotta yhtäjaksoisesti: http://www.findikaattori.fi/fi/59 ja jäljellä olevista euroista käydään ilmeisen kovaa kisaa, sikäli kun joku tässä 150 vuotisen historian pisimmässä laskukaudessa vielä uskaltaa velkaa ottaa ja investoida:

http://newsroom.nordea.com/fi/blogpost/historian-pisin-laskukausi/.

Itselläni on tässä tilanteessa ostoslistalla vielä olohuoneen takka (3200€), sisäraput ja yläkerran kaide yht. 7000€, ilmastointikone  Enervent Pelican eco EDW-CG noin 6000€. Lisäksi tarvitaan vähän sähkötarvikkeita, kipsilevyjä ja valaisimia. Vuorilaudat pitää vielä höylätä. Keittiö ja kylppäri ovat jo ostettu, muttei asennettu. Muuten talo on tekemistä vaille valmis, eikä maaliin ole enää pitkä matka.

Vaikka rahoitukseen liittyvät asiat on jo ratkaistu periaatteessa ajat sitten, niin ilmeisesti rahoitusmarkkinoiden kiristyminen alkaa näkyä vielä tässäkin rakennusprojektissa. Nimittäin perjantaina sain työsähköpostiini pankista ilmoituksen, että ”rakennuslaina on nyt käytetty”, eikä tätä seuraaviin laskuihin nostovaraa enää ole.

Ilmoitus kuulosti vähän töksähtävältä, ja todennäköisesti kyseessä on vain pankkivirkailijan vaihtumisesta johtuva tietokatkos. Viesti tuli niin myöhään iltapäivällä, että huomasin sen vasta nyt kun pankit ovat jo kiinni, niin en pääse ennen kuin maanantaina ottamaan selvää, että mistä tästä nyt oikein on kyse.

Epäilen, että taustalla olisi tietokatkos liittyen tämän rakennusprojektin alkuvaiheessa sattuneen vesilaitos-episodin yhteydessä, jolloin jo huomattiin, että ”oho – budjetit ei nyt menekään ihan ennalta arvioidulla tavalla…”, ja silloin jo sovittiin pankin kanssa lisälainasta, joka ainakin omasta mielestäni olikin ihan selvä asia. Tarkistin tässä vielä äsken vanhan sähköpostiliikenteen, kun aloin vähän itsekin epäillä omaa muistiani.

Mutta tiedossani kuitenkin on lukuisat vastaavat tarinat, joissa pankkien lainapolitiikkaa, tai kiristynyttä linjaa on vähän ihmetelty, esim. Kuninkaanmäestä tulleesta aivan tuoreissa blogipäivityksessä tätä asiaa sivuttiin näin:

http://tiilitalo.talovertailu.fi/100k-rikki-ja-sananen-rahoitusmarkkinoista/

On myös ollut tapauksia, jossa itse talon jo ollessa valmis olisi vielä tarvittu muutama tonni pihaa varten, jolloin lisälaina ei ollutkaan mikään läpihuutojuttu, vaan koko lainapaketti olisi pitänyt neuvotella uudestaan. Kyseinen rakentaja ei siihen kuitenkaan ryhtynyt. Tai että rakentamisen ajaksi sovittuja lyhennysvapaita kuukausia ei kaikissa pankeissa ole haluttu jatkaa, jos rakennusprojekti on jostain syystä myöhästynyt.

Entäs jos tilanne onkin kuitenkin omassa tapauksessani kuitenkin juuri se mitä saapuneessa viestissä lukee, eli ”laina on nyt käytetty”?

Se kyllä pistää miettimään, että ketkä ylipäätään lainaa voivat nykyisinä aikoina enää saada? Vai uskaltaako pankit lainata enää kellekään? Tai että miltä oma tilanteeni näyttää pankkitiskin toiselta puolelta katsottuna? Ainakin itse olen vielä jotenkin tottunut sellaisiin aikoihin, että vaikeuksia lainan saamisessa ei ole isommin ollut. Toki rakentamiseen ryhtyessä tuli myös kokonaan kielteisiä lainapäätöksiä, niistä lisää näissä linkissä:

http://talo-rautio.talovertailu.fi/2012/01/03/rahoitus-omakotitalon-rakentamiseen/

http://talo-rautio.talovertailu.fi/2012/06/27/pankkien-vertailu-kannattaa/

Jos nyt vähän raotan jotain lukuja, niin juuri kuun vaihteessa erääntyviä veromätkyjä maksellessani katsoin, että ollaan vaimoni kanssa nyt viimeisen kolmen vuoden ajan ansaittu vuosittain yhteensä yli 100 tonnia (sivutulotkin mukaan lukien, ei nämä kaikki tule yhdeltä työnantajalta – eli jos riittävän paljon tekee riittävän pitkää päivää, niin yleensä siitä jotain jää käteen, saa nyt sitten nähdä miten käy tämän taloprojektin kanssa). Bruttotuloista on mennyt veroihin kolmannes. Lopuilla on sitten tarvinnut pärjätä. Ja omasta mielestäni on pärjätty hyvin, vaikka ei nämä yllä olevat luvut mitään Suomen tai edes Vantaan huippulukuja ole. Mutta normaaliin elämiseen nämä riittävät.

Rakentamisen alkaessa käyttötilin saldo oli pikkuisen päälle 80 tonnia. Oman pääoman määrä on rakentamisen aikana kasvanut muutamalla 10-tonnilla (onhan tässä jo 3 vuotta takanapäin), mutta nyt rakentamisen edetessä omien varojen rinnalla on myös velkaa tällä hetkellä taloprojektin kautta vajaat 300 tonnia (muita velkoja meillä ei sitten olekaan). Ja jos nyt haluttaisiin – tämä summa voitaisiin maksaa esim. 100 kuukauden eli suunnilleen 8 vuoden aikana kaikki pois. Ja jos oikein kireelle vedetään, niin voitaisiin sopia vaikka 5 vuoden takaisinmaksuaika. Oikeasti on toki sovittu huomattavasti pidemmät laina-ajat, kun halutaan elää ”ihan normaalisti” muutakin elämää, vaikka kyllä rakentamisen vaikutukset kukkarossa silti on hyvin huomattu. Varsinkin toisten rakentajien ylijäämävarastojen hankkiminen on pelkkää käteiskauppaa, ja muutenkin kaikki käytettävissä oleva käteinen raha näyttäisi välillä hupenevan rakentamisessa alta aika yksikön.

Uskoisin, että jos nyt on pankeilta itseltäänkin rahat lopussa – eli että rahaa ei yksinkertaisesti vain ole, vaikka sitä haluttaisiinkin lainata ulos, tai että jos ”ylhäältä päin” tulee tiukempia vaatimuksia ja ohjeita, niin varmaan nyt keväällä aloittamista harkitsevat joutuvat myös käyttämään paljon aikaa ja vaivaa rahoituksen järjestämiseen.

Laitan nyt seuraavaksi jotain neuvoja, miten alkuun voisi kuitenkin päästä. Siis laman pohjalla rakentaminen kuitenkin kannattaa, jos vaan oma työpaikka on varmalla pohjalla ja jos rahoitus järjestyy.

Tulotietojen selvittämisen jälkeen seuraava tarkastelun aihe pankkien lainatiskeillä on varmaankin vakuudet. Tontti ja rakennettava talo ovat aina osavakuutena johonkin asti. Jos tarvitaan täydennysvakuuksia, niin näköjään talonrakentajille on myös valtion takuita ARA:n kautta tarjolla (huomasin tämän vasta äsken itsekin),

http://www.ara.fi/fi-FI/Rahoitus/Valtiontakaus_yksityishenkiloille

Ilmaisia nuo valtion takuut eivät näytä olevan, mutta jos ei muuta ole, sitten on pakko vaan maksaa. Itse en tätä vaihtoehtoa ole koskaan käyttänyt, eli en tiedä tarkemmin miten nämä toimivat, mutta kai se on ihan hyvä, että tällaisiakin mahdollisuuksia on.

Viimeistään tässä vaiheessa lainaneuvottelut kääntyvät kustannusarvion analysointiin. Sitäkin fiilaamalla asioita voi edistää, ja tässä vinkkejä missä kohtaa voisi säästöjä saada:

http://www.suomirakentaa.fi/omakotirakentaja/ok-suunnittelu/kustannusarvion-tekeminen

Omasta mielestäni yllä oleva linkki antaa hyvin reaalistisia lukuja ja näkökulmia, mutta sinisen taulukon viides kohta on vähän hupaisa. Siinä todetaan että ”omasta metsästä kaadetulle puulle ei tarvitse laskea hintaa”. Kyllä se vaan sekin jotain maksaa, kun kaadettu puu haetaan pois metsästä tien varteen, siitä tukkirekka nappaa sen kyytiinsä, vie sahattavaksi, ja osa tavarasta myös höylätään. Tietysti oman puutavaran hyödyntäminen on järkevää, ja juuri näin toimin itsekin, mutta ilmaista tämäkään ei kuitenkaan ole.

Rakennuslehdessä näyttää olleen myös yli 10 vuotta sitten hyvä artikkeli, jonka markka-aikaiset luvut ovat kylläkin valitettavasti vanhentuneet, ja menettäneet merkityksensä. Mutta eri osa-alueiden prosenttiosuudet kokonaishinnasta varmaankin pätevät yhä edelleenkin, tässä linkkiä Rakennuslehteen:

http://www.rakennuslehti.fi/uutiset/lehtiarkisto/3206.html

Jos edellisen linkin jutussa oli yksi ns. ”hupaisa kohta”, niin yhtä lausetta myös vähän kritisoin tässä linkissä, jossa todetaan mm. että ”Suurin osa omakotirakentajista joutuu ostamaan talonsa materiaalit käypään hintaan. Siis lähes ainoa tapa saavuttaa tuntuvia säästöjä on jättää lakisääteiset palkkojen sivukulut maksamatta.” Siis kyllä materiaalista voi saada hyviäkin alennuksia (jopa käymättä Virossa), ja tuntuvia säästöjä voi saada myös verosuunnittelulla, joka ihan laillista puuhaa – toisin kuin artikkelissa kerrottu palkkojen sivukulujen maksamatta jättäminen. Tämän huomaa jokainen, joka ottaa timpurin töihin verrattuna siihen, että ottaa rakennusliikkeen töihin, jolloin ensimmäisessä vaihtoehdossa ei ole palkkakuluissa ALV:tä, mutta jälkimmäisessä on.

Ihan hyviä ja kansantajuisia yleisneuvoja aiheeseen on myös Kannustalojen sivustoilla, tässä linkissä:

http://www.kannustalo.fi/esittelyt/rahoita_ja_rakenna1.html

Ensi maanantaina sitten soitto pankkiin ja sitten selviää onko aikoinaan sovittu lisälaina vielä olemassa, vai eikö ole. Muussa tapauksessa mennään metsään. Ei mennä kuitenkaan pöpelikköön, vaan pitää mennä kaatamaan puita. Paitsi että sahatavaraa voi käyttää omassa rakentamisessa, niin sitä voi myös myydä. Eli oli miten oli ja kävi miten kävi, niin otan asiat ihan rauhallisesti.

Metsä on talon turva (vanha suomalainen sanonta). Omalla maalla on aina mukava kävellä, ja omasta mielestäni maan omistaminen tuntuu paremmalta kuin jos omistaisi saman summan rahaa.

Metsä on talon turva (vanha suomalainen sanonta). Omalla maalla on aina mukava kävellä, ja omasta mielestäni maan omistaminen tuntuu paremmalta kuin jos omistaisi saman summan rahaa.

1 vuosi ja 1000 tuntia takanapäin

Julkaistu , kirjoittanut

Tänään tuli tasan vuosi täyteen siitä, kun tontille saapui kaivuri, ja jotain alkoi tontillakin oikeasti tapahtumaan. Vuosi sitten tontilla näytti tältä:

Kuopan kaivaminen alkoi vuosi sitten eli 07.08.2012.

Kuopan kaivaminen alkoi vuosi sitten eli 07.08.2012.

Nyt tänään sama kohta näyttää tältä:

07.08.2013 sama paikka näyttää tältä. Taustalla näkyvä valkoinen talo muuten häviää kohta näkyvistä. Se puretaan ja tilalle tulee rivitaloasuntoja. Nyt naapuritontilla jo paalutetaan koko ajan.

07.08.2013 sama paikka näyttää tältä. Taustalla näkyvä valkoinen talo muuten häviää kohta näkyvistä. Se puretaan ja tilalle tulee rivitaloasuntoja. Nyt naapuritontilla jo paalutetaan koko ajan.

Jälkimmäisen kuvan eli tämän päivän tilanteessa lattialämmitysputket on juuri saatu asennettua kahteen kerrokseen ja viimeinen ns. suurempi valu on nyt takanapäin. Viimeisenä tehtiin kellarin valu, joka meni ihan niin kuin pitikin, heppaan asennettiin jarru niin että putki ei päässyt pyörimään ja betoni oli tarpeeksi notkeaa. Ainoa normaalista poikkeava ”episodi” oli se, että betoniauton pumppu meni rikki, ja sen korjausta jouduttiin odottamaan noin tunnin verran. Mutta sen jälkeen taas jatkettiin normaalisti.

Joku voi ajatella, että eipä ole ensimmäisen vuoden aikana kovin paljon valmista tullut? Joskus kerrostalokin voi valmistua nopeammin. Tässä taloprojetissa kuitenkin raaka-aineina on käytetty ja käytetään osittain omaa puutavaraa. Joka on tässä välissä käyty hakkaamassa metsästä. Metsätöissä meni oma aikansa, ja olin helmikuun hiihtolomaviikolla hommissa mukana itsekin. Silloin tilanne näytti tältä:

Helmikuu 2013 - tukkeja metsässä.

Helmikuu 2013 – tukkeja metsässä.

Puun hakkuun jälkeen tukit ajettiin tienvarteen. Olikin ihan komeita pöllejä, joissakin tyvipölleissä halkaisija oli yli puoli metriä:

Helmikuu 2013 tukkeja tienvarressa. Kuvassa vasemmalta poika Matti Rautio, keskellä siskon poika Toni Rautio ja oikealla isäni Jukka Rautio. Isä teki talkoilla sahaus- ja metsätöitä useita kuukausia.

Helmikuu 2013 tukkeja tienvarressa. Kuvassa vasemmalta poika Matti Rautio, keskellä siskon poika Toni Rautio ja oikealla isäni Jukka Rautio. Isä teki talkoilla sahaus- ja metsätöitä useita kuukausia.

Puun ajamisen jälkeen alkoi sahaaminen, jota jatkui kesäkuulle asti, tämä kuva otettu 3.6.2013:

Kesäkuu 2013. Tukkeja sahataan.

Kesäkuu 2013. Tukkeja sahataan.

Koska samat timpurit olivat mukana metsätöissä ja sahaamisessa, niin tontilla ei luonnollisesti sinä aikana tapahtunut juuri mitään. Talo oli pressun alla tammikuun puolivälistä aina juhannukseen asti.

Olen myös pitänyt kirjaa omista tunneistani, joita olen talon rakentamisessa käyttänyt. On mielestäni ihan mielenkiintoista laittaa vähän käytettyä aikaa ja rahaa ylös, ja samalla muutkin talon rakentamista harkitsevat voivat sitten arvioida paljonko aikaa ja rahaa tarvitaan. Oma tuntilaskurini käynnistyi 31.12.2010 jolloin tonttikauppa varmistui (tieto ostotarjouksen hyväksymisestä tuli uuden vuoden aattona puolilta päivin). Tämän jälkeen tuntilaskuriin on tullut tähän mennessä 1008 tuntia. Vielä ehtii tulla paljon lisää. Ja kuitenkin päävastuu talon valmistumisesta on kahdella timpurilla (itse teen ihan vaan avustavia hommia – sikäli kun osaan – ja opiskelen talon rakentamista siinä samalla).Samaan aikaan moni muukin on talon eteen tehnyt jo aikamoisen tuntimäärän hommia – joko tontilla tai tontin ulkopuolella. Eli yllättävän paljon aikaa ja rahaakin rakentamisessa vaan näyttää kuluvan. Toisaalta joskus matkustaminen voi olla yhtä mukavaa kuin perille pääsykin. Eli ei tässä mitään kiirettä. Tehdään pikkuhiljaa.

 

 

Aikataulu ja budjetti yms

Julkaistu , kirjoittanut

Pitkään aikaan ei ole tullut blogia päivitettyä, johtuen ihan siitäkin, että eipä ole mitään uutta kerrottavaa. Aika ja mielenkiinto on sitten kulunut sitäkin enempi muiden rakentamista ja blogipäivityksiä seuraillessa.

Rakentamisessa aikataulut ja budjetitkin tahtovat olla joustavia käsitteitä. Näin meilläkin ainakin aikataulun osalta, ja kun jo lähtökohtaisesti asennoituu niin, että aikataulut ja budjetit eivät tule kuitenkaan toteutumaan täysin suunnitellulla tavalla, niin ”yllättävä muutos” ei tunnu itse asiassa yhtään miltään.

Meillä piti olla suunnitelmat siinä vaiheessa, että viimeistään helmikuun lopulla jätettäisiin rakennuslupahakemus sisään. Vaikka tänä vuonna oli pidempi helmikuu, niin rakennuslupahakemusta ei ole vieläkään jätetty, vaikka tänään eletään karkauspäivää. Arkkitehdillä nimittäin meni edellinen projekti vähän pitkäksi. Nyt ollaan noin kuukausi suunnitellusta aikataulusta jäljessä. Toisaalta sillä ei ehkä ole mitään merkitystä. Vantaalla lunta on nyt noin 70 cm, joten ottaa ehkä aikansa, ennen kuin tontilla pystyy mitään tekemään.

Positiivisena aikatauluyllätyksenä on se, että timpureita tuleekin 2 kpl. Alunperin piti tulla vai yksi, ja hänelle apumies. He pääsevät tai pääsisivät aloittamaan toukokuun alusta. Itse häärin sitten kolmantena ja teen mitä osaan (eli en osaa paljon mitään, mutta oppimisprojekti tämä onkin nyt samalla myös itselleni). Eli toivottavasti rakennuslupa on saatu ja ylimääräiset savet on ajettu pois toukokuuhun mennessä. Sähkösopimuskin pitäisi jossain vaiheessa tehdä, mutta kun katsoo lumivalleja tontin laidalla, niin tuntuu, että juuri nyt mitään kiirettä ei ole silläkään… Jos kuitenkin alunperin ajatuksena oli, että rakentaminen kestää ehkä 2 vuotta, niin siinä aikataulussa ollaan edelleenkin, eli eiköhän talo ole vuoden 2013 jouluksi valmis.

Oma asunto on tarkoitus kevään 2012 aikana myydä, ja myynnin aloittaminen olisi kyllä jo maaliskuun asia. Tässä kohdin jarruttavana tekijänä on ollut se, että vielä ei ole selvinnyt, että mikä olisi sitten se rakennusajan vuokra-asunto, ja milloin sinne pääsisi muuttamaan. Jotenkin siis tuntuu siltä, että ihan vielä ei voi nyt tätä nykyistä asuntoa myydä, kun ei osaa sanoa ihan varmasti, että milloin viimeistään tämä nykyinen asuntomme sitten vapautuisi. Se tieto voisi kuitenkin ostajalle olla hyvinkin oleellinen.

Arkkitehdin lisäksi valvova mestari on, samoin kvv-suunnittelija, sähkösuunnittelija ja valaistussuunnittelija. Rakennesuunnittelija on hiukan vielä hakusessa. Uskon, että sekin löytyy ja varmistuu vielä aivan lähihetkinä.

Hiihtoloma tuli vietettyä jälleen kesämökillä Viron puolella. Ja taas tuli silmäiltyä paikallisten rautakauppojen tarjontaa rapakon sillä puolen. Tällä kertaa paikallisesta K-raudasta tuli mukaan lumikola 24,43 eurolla ja betonikottikärryt 54,00 eurolla. 3×5 metrin pressuja ostin useitakin, kpl-hinta oli 4,95 euroa. Aiemmin syksyllä ostin jo normaalit kottikärryt noin 17 eurolla. Tuntuu niin kuin hintoja olisi nyt lopputalvesta tarkistettu hiukan alaspäin. Eli tarjouksia on enempi ja alennusprosentit suurempia. Tässä joitakin kuvia kauppareissuilta: