Sadevesi ja likavesikaivot saavutettu

Tämäkin päivä oli aika tapahtumarikas. Ensin maanlossauksesta johtuen poistettin ajoneuvoliikenteen ylikulkusillat heti aamulla. Tärinästä ja lossaamisesta johtuen ei niitä uskallettu paikoilleen jättää, koska vaarana on, että jos kaivanto levenee lossaamisesta johtuen liikaa, sitten siellä montussa on lopulta ne sillat ja joku linja-auto. Samalla voi olettaa, että kaikki kaapelit ja putket on varmuudella poikki.

Tien kantava rakenne on aika ohut, eli ensin on noin 10 cm paksulta uutta asfalttia. Sen alla on vanhaa asfalttia 5 cm paksuudelta. Sen alla on noin 30-40 cm hiekkaa ja soraa, ja näiden alla on savimaa. Tällä tavalla tiet rakennettiin ”joskus ennen vanhaan”, mutta nykyisin tien kantava rakenne on paljon paksumpi. Tässä kuvassa nämä kerrokset näkyvilä, vasemmalla näkyy tien reunakiven alla myös joku vanha salaojaputken pää, jonka alla alkaa savimaa.


Tien rakenne Rekolanien ja Laurintien risteyksessä. Ison reunakiven alla näkyy joku vanha betoninen katuviemärin pää.

Ajosillat on tarkoitus ottaa huomenna uudestaan käyttöön, ja ne laitetaan nyt tällä kertaa kaivannon kapeimmalle kohdalle. Siinä kaivanto on myös tuettu vanerivelyllä ja pattingilla. Seuraavassa kuvassa tukikiseinät työn alla.


Kaivantoa tuettu vanerilevyillä.

Tänään työmaata kävi katsomassa myös kahden eri bussifirman johtajia. Aamulla oli nimittäin suunnitelmissa nostaa Laurintien toinenkin jalankulkijoiden liikennevalotolppa ylös, mutta sitten liikennevalojen korjaajat olivat vahvasti sitä mieltä, että tolppaa ei nosteta. Bussifirmoista tultiin sitten ihan paikan päälle katsomaan, että ”millainen se tilanne Rekolassa oikein on”, ja lopputulos oli se, että valotolppa jää paikoilleen, ja bussi kyllä mahtuu kääntymään Laurintielle. Huomenna iltapäivällä pitää sitten taas arvioida uudelleen, uskalletaanko ajoneuvojen ajosillat jättää myös yöksi, vai otetaanko ne taas pois. Nyt kun Laurintiellä on moottoriajoneuvolla ajon kieltävä merkki ja Rekolantiellä kääntymiskieltomerkit Laurintielle, niin liikennemäärät ovat pienentyneet, ja tärinä vähentynyt. Ehkä sitä savimaan lossaamistakaan ei sitten enää tapahdu niin paljon, mutta se katsotaan ja arvioidaan se sitten huomisen aikana tarkemmin. Virallisesti Laurintie on kuitenkin kokonaan suljettu ensi viikon perjantaihin asti.

Anturoiden laudoituksetkin on saatu purettua tässä vesiliittymätöiden ohelle. Anturat näyttävät nyt tältä.


Anturoista muotit purettu.

Huomenna jatketaan sitten tästä tilanteesta eteenpäin:


Sadevesi ja likavesikaivot.

Sadeveden runkoputken alla näkyy valmiiksi likavesiliittymälle tehty varaus. Vesilaitoksen mies sanoi, että kytkentä tehdään siihen. Sadevedet kytketään isoon runkoputkeen. Huomenna kaivuriin vaihdetaan kuokka-kauha, ja sillä kaivetaan hiekat pois kaivojen välistä, että sitä ei tarvitse käsin kaivaa. Sieltä takaa löytyy sitten jostain se puhtaan veden liittämispaikka.

Vesi kiven alla!!!

Eipä ihan heti tullut semmoinen mieleen, että veden saanti tontille voisi olla keskellä kylää jollain tavalla hankalaa. Nyt näyttää siltä, että jos ei se vesi nyt ihan kiven alla ole, niin asfaltin alla se on. Ja asfaltti on vielä uutta sellaista, kun Rekolantie on juuri hetki sitten päällystetty uudelleen, ja HSY:n vesiliittymän sulkukaivo sijaitsee melko hankalassa paikassa. Ainakin jos tilannetta katsoo meidän tontilta, joka siis sijaitsee kylän ainoassa liikennevaloristeyksessä, ja kahden kokoojakadun risteyksessä. Ja sieltä risteyksen keskeltä se vesi täytyisi käydä hakemassa! Tässä LVI-suunnittelijan piirtämä kuva:


Tulovesi ja viemärin linjaus tontille.

Tämä kuva ei vielä näytä hirveän pahalta – vaikka hiukan jo hirvittää tämäkin, että miten kaikki liikenteenohjaukset yms. saadaan järjestettyä, tuleehan tuossa nyt sitten liikkennehaittaa Korsosta Koivukylään tulevalle radanvarsitien liikenteelle, ja samoin Rekolan oman kylän ihmiset kulkevat tämän risteyksen kautta, kuten myös taaempana Matarin ja Päiväkummun asukkaat. He tosin voivat käyttää myös Ohratielle meneviä reittejä, mutta nyt kun Ohratie on elokuun loppuun saakka suljettuna sielä olevan tien sortuman takia, niin nyt tällä hetkellä kaikki liikenne todellakin kulkee tästä risteyksestä. Tilanne paikan päällä näyttää tältä, eli kuvan alalaidassa olevalle kahdelle metallikannelle pitää kaivaa ”oja” tontilta, tuosta liikennevalojen välistä, ja sitä kaivaessa pitää jalankulkijat ja pyöräilijät ohjata käyttämään kadun toista reunaa:


Alla oikealla sadevesi ja jätevesikaivot, ja siinä vieressä puhtaan veden sulkukaivo (ei näy pinnalle).

Kaivuu lupaa alustavasti kysellessäni kaupungin virkailija oli taas erittäin avulias ja ystävällinen. Kaivuu lupa-asia ei vielä tosin edennyt, kun sen saamiseksi HSY:lle sopiva liittämispäivä pitää ensin sopia, ja sitä en voi vielä sopia, koska se riippuu meidän omista ja paalutusmiehen aikatauluista. Ensin pitää saada kuoppa valmiiksi, sitten kapillaarikatkosepelit kuopan pohjalle, ja sitten sopia milloin paalutus tehdään. Vasta sitten kun paalukone on poistunut paikalta, sitten voidaan ottaa vesiletku ainakin kieppinä tontille. Tai asetella se suoraan omalle paikalleen alapohjan alle.

Sain kaivuulupia käsittelevältä kaupungin virkailijalta myös nelivärisen johto- ja putkikartan, että mitä kaikkea siellä ison tien alla oikein kulkee. Sitä hässäkkää kun muutaman minuutin tuijottaa, niin meinaa melkein tulla päänsärky, se nimittäin näyttää tältä:


Putki- ja kaapelihässäkkää kadun alla.

Eli kun tontilta aletaan tekemään kaivantoa keskelle risteystä, niin ensimmäisenä vastaan tulee Soneran valokuitukaapeli. Sitten tulee Vantaan energian sähkökaapeli. Sitten on jossain kohdassa liikennevaloihin menevä sähköpiuha. Sen jälkeen tulee kaukolämpöputket 2 kpl. Sitten tulee vesilaitoksen sadevesiviemäri ja sen takana jätevesiviemärin putki. Ja vasta sen jälkeen tulee puhtaan käyttöveden vesijohto, johon HSY:n mies tulee tekemään pelkät liitokset sitten kun se on kaivettu esiin kadun alta. Saa siinä kaivurimies olla aika tarkkana, koska jos jokin näistä menee vahingossa poikki, niin siitähän sitten riemu repeää, eli sen jälkeen projekti pitenee aika huomattavasti. Täytyy jo etukäteen tarkistaa, että vakuutukset on kaikilla ja kaikilta osin kunnossa. Ja kuka tahansa ei saa kaivamaan edes ryhtyä, kaivajalta vaaditaan tieturvakortti I tai II, mutta onneksi nykyisellä kuoppaa kaivamalla urakoitsijalla sellainen sattui olemaan, ja hän ei hetkeäkään epäröinyt, kun kysyin että suostuuko hän kaivamaan ojan keskelle ison tien riesteystä, vai pitääkö siihen etsiä joku toinen urakoitsija.

Nämä on myöskin tällaisia hankalia tilanteita siinä mielessä, että jos ”tavallinen” omakotitalon rakentaja joutuu samaan tilanteeseen ja tilaa Googlen avulla jostakin tuiki-tuntemattomalta urakoitsijalta tällaisen urakan, niin loppuhinta saattaa olla aivan tähtitieteellinen sitten kun se lasku aikanaan tulee. Ihan sama sovitaanko hinta etukäteen könttänä, vai tuntiperusteisesti.

Kallista tämä on toki nytkin. Esim. kun paikat ennallistetaan, niin pelkästään jo asfalttifirman miehet ottavat 500 euroa pelkästä paikalle tulemisesta. Ja harmillista, että juuri noin kuukausi sitten tilasin 100 metrin päässä sijaitsevalle ostoskeskukselle uudet pihan asfaltit (se on minulla isännöinnissä), niin tämä ei nyt mennyt ”siinä samalla”, eli paikalle tulemisesta on jälleen kerran maksettava uusi paikalletulomaksu, vaikka asfaltoitavaa ei olisi kuin muutama neliö.

Sikäli kävi kuitenkin omasta mielestäni hyvä tuuri, että nykyisellä kuopankaivajalla sattui se tieturvakortti olemaan, ja hän on halukas vesiliittymälle asti kaivamaan. Eli on ainakin tuttu yrittäjä jo vuosien takaa, ja vaikkei hänkään osannut könttähintaa urakalle sanoa, niin tuntihinnalla nyt lähdetään, eli luottamus laskutuksen osalta pitää olla aika vankalla pohjalla. Ja onkin. Muuten ei uskaltaisi pelkällä tuntiperusteisella hinnalla hommaan lähteä.

Eli nyt Vantaan kaupungin kunnallistekniikan kaivuulupa virkailijan antamalla ohjeistuksella tämän urakan vaiheet etenevät seuraavasti:

Ensin sovitaan vesilaitoken Itä-Piirin kanssa kytentäpäivä, ja se on sovittava 1-2 viikkoa etukäteen. Kun se on sovittu, sitten haetaan Vantaan kaupungilta kaivuulupa. Ennen töiden aloittamista on vuokrattava jostain esim. Helsingin kaupungin rakennusviraston varikolta Oulunkylästä tarvittavat liikennemerkit, puomit, vilkkuvalot, ja ajosillat matalalattia busseja varten. Ylikulkusilta tarvitaan myös pyörätielle, kun sekin katkeaa siinä samalla. Kun nämä on kaikki odottamassa valmiina, sitten tilataan Vantaan kaupungilta peilausmies paikalle, ja hän merkkaa spray-maalilla asfalttiin, että missä kohtaa mikäkin kaapeli kulkee ja missä menee eri putkien paikat. Kaivurimies yrittää sitten niillä merkinnöillä pärjätä, ja toivotaan että maan alla ei ole mitään sellaista, mikä ei kuvissa näy. Ja sitten pitää aloittaa melkoinen soittokierros ilmoittamisen tiimoilta, ennen kuin tien saa kaivaa poikki. Eli pitää hankkia tilapäinen liikennejärjestelylupua (maksullinen) kaupungilta. Mikäli käy (hetkellisestikin) niin, että kulkuyhteys katkeaa risteyksessä kokonaan, se tieto on ilmoitettava välittömästäi Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen valvomoon. Aiheutuvasta häiriöstä on myös ilmoitettava HSL:n liikennejärjestelijälle, koska linja-autoliikenne voi työn vuoksi häiriintyä ja hidastella. Liikennevalojen ohjaussilmukat joudutaan myös irrottamaan, ja siitä pitää ilmoittaa Kuntatekniikan keskukselle, ja jos näihin liittyen tulee jotain vikaa, se ilmoitetan Suomen Energia-Urakointi Oy:lle joka tulee sitten niitä vikoja korjaamaan.

Ja kun ne asiat yleensä eivät suju ”kuin elokuvissa”, niin jo etukäteen on tiedossa, että loma-aikana aina ei tavoita niitä henkilöitä joita yrittää tavoitella, ja esim. matalalattiabussien ajosilloista on kuulemma kesäaikana jatkuva pula.

Että tuli tässä nyt pikkuisen lisähaastetta rakentamiseen! Mutta ei rakentamista tämän takia tietenkään keskeytetä, eli nämä on vain teknisiä lisähaasteita, ja eiköhän se vesiputki ja viemäriputki jotenkin vedetä niiden muiden kaapeleiden ylitse ja alitse ja muista putkista yli/ali riippuen millä korkeudella ne ovat.

Ja kun katua aletaan parsia takaisin kasaan, sitten on pääliikenne- ja kokoojakadulla (katuluokka nro3) vielä omat tarkat määräykset, että miten ne pitää tehdä, ettei sitten vuoden tai parin päästä maa lähde painumaan kaivojen ympärillä. Tähänkin on ohjeistukset saatuna, eli tehdään niiden mukaisesti.

Pakko sitä vettä on kuitenkin tontille saada, sähkölaitos toi kaapelin tontinrajalle ihan liittymismaksun hinnalla, mutta vesilaitos vaatii kaivamaan sinne asti missä heidän lähin sulkukaivo on. Sen lisäksi, että vesilaitoksen liittymismaksu on paljon suurempi kuin sähkölaitoksen. Ja kaikki kaivamiskulut menee rakentajan pussista, vesilaitos sanoi, että he tekevät vaan pelkän liitostyön omalle kaivolleen.

Tämän verran on vettä saatu montun pohjalle ihan ilmaiseksi. Ei ole tarvinnut pumpata poiskaan vielä, kun tuollainen muutaman sentin vesikerros helpottaa kaivamistakin, eli saadaan pohja vatupassiin sen avulla. Veden vähäinen määrä yllätti, kun kuitenkin on ollut näin sateinen kesä.


Vettä montun pohjalla.

Kiven pudottamistesti – jos tuonne montun pohjalle hyppäisi itse, uppoaisi varmaan polvia myöten saveen, eikä pääsisi omin voimin ikinä pois.


Montun pohjalle pudotettu kivi.