Voiko 2 tonnin sähkölaskusta vielä säästää?

Julkaistu 23.3.2015 , kirjoittanut Mika

Arttu Wiskari pohtii laulussaan ”Sirpa”, että ”Missä voisimme vielä säästää – voiko mäyräkoiran luontoon päästää – kun lokakuussa öisin pakastaa…”

Maalämpöpohdintojen jälkeen itse puolestani jatkoin pohtimista, että voisiko meillä lämmityskuluista vielä säästää? Nyt kun on melkein 6 kk asuttu, niin ekan viiden kuukauden sähkölaskut on yht. 977,67€ per 5 kk ja näyttäisi, että koko vuoden sähkölasku asettuisi noin 2000 euron tasolle.

Talvi oli tosin lauha tällä kertaa, mutta jos jonain talvena tulisikin enempi pakkasta, niin vastaavasti polttopuitakin voidaan sitten käyttää enemmän. Lattialämmitys yösähköllä ja kotitaloussähkö kuluttaa varmaan suunnilleen tämän verran joka vuosi.

Kuukausi sitten pohdiskelin, että maalämpö – vaikka se olikin ollut talon suunnitteluvaiheessa itsestään selvyys, ei sitten oikein kannattanutkaan. Tai ainakin takaisinmaksuajasta olisi tullut pitkä. Noista ajatuksista ja laskelmista lisää tässä linkissä:

http://talo-rautio.talovertailu.fi/2015/02/07/eiko-keisarilla-olekaan-vaatteita-asiaa-maalammosta/

Tämän jälkeen olen pohdiskellut, että mikä sitten kannattaisi?

Pakkohan meidän ei ole tehdä lämmitysjärjestelmille enää yhtään mitään. Ehdittiin nimittäin saada rakennuslupa 14.6.2012 eli pari viikkoa ennen kuin määräyksiä tiukennettiin. Määräykset kokonaisenergiatarkasteluista eivät siis koske meidän taloa, joten talon saa jättää suoraan sähkölämmitykseen, jos vaan siltä tuntuu, että 241m2 on järkevintä pitää suorassa sähkölämmityksessä.

Uskoisin, että maalämmön lisäksi ja ohella muitakin hyviä vaihtoehtoja suoran sähkölämmön rinnalle kuitenkin löytyy. Ehkä yleisin lisälaite suomalaisissa kodeissa on tällä hetkellä ilmalämpöpumppu? Se maksaa asennettuna noin pari tonnia, ja sen avulla voi säästää 400 euroa vuosittain? Näin ainakin tämän linkin mukaan:

Ei hullunpaa, jos todellakin ”Yhdellä lämpöpumpulla voidaan saavuttaa noin 400 € vuosisäästö hieman kohteesta ja olosuhteista riippuen.” Näin ainakin luvataan Vattenfallenin myyntipuheessa tässä linkissä: http://www.vattenfall.fi/fi/ilmalampoepumppu.htm#esimerkkisaastolaskelmia

Samoilla sivustoilla on myös eri merkkisten pumppujen asennuspaketit, joista kaikista saa tietysti työn osuudesta vielä kotitalousvähennyksetkin. Hinnat näyttää vaihtelevan kahden tonnin kahta puolta, kas tässä:

http://www.vattenfall.fi/fi/ilmalampoepumppu.htm#mallit

Koska ilmalämpöpumppu on niin yleinen (eikä pelkästään kylmän tuottajana kesäisin), niin täytyyhän sen sitten olla hyvä? Jos ihmiset olisivat tässä kohdin tehneet huonoja sijoituksia, niin tokihan niistä sitten varoiteltaisiin muita. Niin kuin muuten varoitellaankin – kaikkein halvimmat ilmalämpöpumput eivät välttämättä tahdo toimia, ja niitä saa korjailla jatkuvasti. (Näin olen kuullut – mitään merkkejä nyt tässä mainitsematta.)

Vaikka oikein valitulla ilmalämpöpumpun merkillä saakin rahansa takaisin – seuraava kysymys kuitenkin on se, että siinä vaiheessa, kun ilmalämpöpumppu on maksanut itse itsensä – montako vuotta sitä sen jälkeen pystyy vielä käyttämään? Ilmalämpöpumpun elinikä ei nimittäin kovin paljon yli 10 vuoden taida olla? Ja jos siihen tulee ”isompi vika”, se kannattaa uusia. Tekniikkakin kehittyy vuosien saatossa ja koko ajan. Ilmalämpöpumpun takaisinmaksuaikoja sekä säästötavoitteita on pohdittu tarkemmin tässä linkissä:

http://www.taloussanomat.fi/asuminen/2013/06/22/ilmalampopumppu-tassa-ajassa-saat-rahasi-takaisin/20138528/310

Itse ehdin jo olla pienen tovin ihan varma, että meillekin tulee seuraavaksi ilmalämpöpumppu. Kunnes Kafka kävi kylässä, tulin epävarmaksi – ja ehkä muutankin vielä mieleni. Tai sitten en?

Nythän meillä on siis omaa metsää, josta saadaan polttopuita, ja mikäli haluan säästöä sähkälaskuihin, niin ilmalämpöpumpun avulla (joka on sähköä käyttävä laite), taitaa kuitenkin meidän tapauksessa käydä niin, että sähkölasku vaan kasvaisi entisestään, mutta polttopuita kyllä säästyisi? Eli joutuisinkin takaisin siihen alkutilanteeseen, mistä lähdettiin joulukuussa lämmitystä säätämään, kun talo silloin lämpeni sähköllä niin hyvin, ettei takkaa tarvinnut paljon käyttää. Muuten olisi tullut liian kuuma.

Jos en laitakaan ilmalämpöpumppua, niin seuraavaksi tulee itselläni mieleen aurinkoenergia. Siinä voi valita kahdesta tekniikasta jomman kumman tai molemmat. Aurinkolämpökeräimillä on hyvä hyötysuhde, jopa 95% keräimeen saapuvasta säteilystä saadaan talteen ja lämpö voidaan hyödyntää vaikkapa vesivaraajassa. Paketin hinta ei ole paljon ilmalämpöpumppua kalliimpi, eli 2,5 tonnilla saa jo 3,75 kWh tehoisen ”aloituspaketin”, johon sisältyy jo varaajakin (jota en tarvitse, meillä on jo 500 litrainen Jäspi, johon tämä voitaisiin kytkeä kiinni):

http://tuontiliike.fi/aurinkolampo/aurinkolampojarjestelmat.html

Mutta tämäkään vaihtoehto ei ole välttämättä ongelmaton? Mitä jos kovilla kesähelteillä ylikuumenee joko varaaja tai aurinkolämpökeräin itse? Siihenkin löytyy hienoja ratkaisuja, joissa peilit käännetään pois auringosta jne:

http://www.solixi.com/index.cfm?sivu=133

Näillä hienoilla ”peilin poiskääntäjäsysteemeillä” lienee myös jokin hinta, eli halvemmalla varmaan pääsee, jos peittää keskikesällä valkoisella lakanalla koko lämpökeräimen tai vaikka puolet siitä, jos tuntuu siltä, ettei ole mitään järkeä seisottaa kesähelteissä melkein 100-asteista vesivaraajaa, kun lämpöä on muutenkin liikaa…

Tai sitten pitää valita kokonaan erilainen aurinkosähkötekniikka. Voihan sitä auringonvaloa muuttaa myös suoraan sähköksikin. Tosin aika heikolla hyötysuhteella. Siinä missä auringonvalo muuttuu lämmöksi tyhjiökeräinputkissa yli 95%:n hyötysuhteella jo maaliskuussa alkaen, niin sähköä saadaan vain noin 15%:n hyötysuhteella. Eli suurin osa auringon energiasta menee hukkaan jo silloin, kun säteet saapuvat aurinkopaneelille. Tosin tähänkin on nyt ratkaisu keksitty niin, että se hukkalämpö eli 85% energiasta ei enää menekään hukkaan:

http://novafuture.fi/images/hybridi_netti.pdf

Ilman tuota hybridikennoakin (joka mielestäni on tehoonsa nähden tosi hintava?), niin on tässä aurinkosähkön vaihtoehdossakin jo talouden luvut alkaneet lähestyä järkevyyden rajoja? Nimittäin huipputeholtaan 2000W aurinkosähköjärjestelmän saa asennettuna jo noin 5000 eurolla, ja summa koostuu suunnilleen niin, että laitteiston hinta on noin 3500€ ja asennukset (joista saa kotitalousvähennystä) tekee noin 1500€. Ja tässä vaihtoehdossa ei ole huolta ”ylikuumenemisesta”, eli jos energiaa tuleekin yli oman tarpeen, sen voi ”tunkea” eli myydä valtakunnan sähköverkkoon, ja mm. Fortum maksaa siitä ihan rahaakin:

http://www.fortum.com/countries/fi/yksityisasiakkaat/energiansaasto/sahkon-pientuotanto/pages/default.aspx

Fortum myös myy ja asentaa aurinkosähkölaitteistoja, ja heidän kauttaan hintaa sille kokeilulle tulee tämän verran:

http://www.fortum.com/countries/fi/yksityisasiakkaat/energiansaasto/aurinkoenergiaratkaisut/aurinkopaneeli/hinta/pages/default.aspx

Fortum ei välttämättä ole kaikkein halvin laitteistojen toimittaja/asentaja, mutta huipputeholtaan 2250W paketin heidän kauttaan saa ostaa siis 6620 eurolla, sis. ALV 24%.

Yksi vahva etu aurinkosähköjärjestelmissä kuitenkin on. Niissä ei ole juurikaan kuluvia osia, joten niiden käyttöikä on pitkä – selvästi pidempi kuin ilmalämpöpumpuissa. Mutta jos on käyttöikä pitkä, niin tuntuu olevan takaisinmaksuaikakin aika pitkä – varsinkin aurinkosähkön järjestelmissä, jossa laitteisto maksaa itse itsensä takaisin 13-20 vuoden aikana (niin kuin maalämpökin):

http://www.tekniikkatalous.fi/blogit/energia/aurinkosahko+ndash+haihattelua+vai+energiaalan+revoluutio/a870829

Eli mikä oli tämän pohdinnan lopputulos? En minä tiedä. Se ilmalämpöpumppu olisi tietysti ollut hyvä vaihtoehto – ja monille varmasti onkin hyvä – mutta ei välttämättä meille, koska meillä on myös polttopuut omassa metsässä, eikä niitä tarvitse säästellä ilmalämpöpumpun avulla.

Täytyy siis jatkaa pohdintoja. Siihen asti talo lämpiää suoralla sähköllä öisin ja polttopuilla päivisin. Tai jos ei ihan joka päivä, niin 2-3 kertaa viikossa on ollut takassa tuli – poislukien maaliskuiset pakkasyöt, jolloin yösähköllä toimiva automatiikka lämmittää lattiat niin hyvin, ettei päivällä takkaa tarvita, tästä ilmiöstä jo kirjoitinkin:

http://talo-rautio.talovertailu.fi/2015/03/16/talo-lampenee-auringolla-ja-sahkolla/

En tiedä päästettiinkö Arttu Wiskarin laulussa mäyräkoira vielä lokakuussa metsään, mutta meidän mäyris tykkää kyllä mieluummin köllötellä takan lämmössä. Kas näin.

Asuntolainojen halpamyynti jatkuu

Julkaistu 21.3.2015 , kirjoittanut Mika

Tämän artikkelin otsikko on poimittu Veronmaksajan Taloustaito -lehden numerosta 3/2015, joka ilmestyi 18.3.2015. Jos haluatte itsekin vilkaista ko. lehteä, niin tällainen otsikkoteksti sieltä pitäisi löytyä:

Asuntolainoja käsittelevän artikkelin otsikko Taloustaito 3/2015 -lehdessä, sivulla 32.

Asuntolainojen korko ja hintataso on nyt ajankohtainen asia itsellenikin, koska olen (taas) kilpailuttanut tai kilpailuttamassa omaa asuntolainaa. Tai tarkemmin sanottuna rakennuslainaa.

Vanha viisaus, jonka olen useitakin kertoja kuullut toisilta ja vanhemmilta talonrakentajilta, on ollut sellainen, että ennen rakentamisen aloittamista ja välittömästi sen jälkeen pankit kannattaa aina kilpailuttaa.

Kokeilin nyt sitten itsekin, että miten tämän asian kanssa mahtaa sitten olla. Ja kyllä nyt näyttää vahvasti siltä, että tämä väite tai viisaus näyttäisi ihan paikkaansa pitävän.

Siis kun taloa lähdetään rakentamaan (varsinkin pitkästä tavarasta), niin rakentamiseen liittyy varmasti isojakin riskejä, jotka eri pankeissa arvioidaan eri tavalla. Mutta kun sitten jonain päivänä rakentaminen on ohi, ja asiakkaan riskitaso oleellisesti eri, niin sen jälkeen pankin potentiaalinen ja uusi asiakas saatetaan taas nähdä eri pankeissa hyvinkin erilaisessa valossa.

En tiedä mistä tämä ilmiö sitten johtuu, mutta samoilla lähtötiedoilla sain aika tavalla erilaisia vastauksia eri pankeista niin, että ”hintahaitari” velkarahalle, eli Euribor 12 kk sidotun lainan kokonaiskorko vaihteli eri lainatarjouksissa 0,57 %-yksikköä. Kun Euribor 12 kk ja kokonaiskorotkin hipovat tällä menolla kohta nollaa, niin noin suuri vaihtelu on aika suurta. Kolmesta eri pankista kysyin nyt, mutta rakentamaan lähtiessäni tein huomattavasti laajemman kierroksen pankeissa. Siitä lisää ja tarkemmin esim. tässä linkissä:

http://talo-rautio.talovertailu.fi/2012/07/18/lainapaperit-allekirjoitettu/

Ja vaikka ei parempaa tarjousta rakentamisen jälkeen mistään löytäisikään, niin samalla lainalla voi aina jatkaa, jolloin kilpailutuksesta ei silloin tarvitse eikä kannata omalle pankille välttämättä hiiskua mitään. Itse – saatuani jo paremman lainatarjouksen muualta – kävin kyllä omassakin pankissa keskustelemassa, että voisiko lainan korkoja tarkistaa, eli en nyt ihan kysymättä toiseen pankkiin lähde.

Käynti omaan pankkiin kannatti, eli erilaisia etupaketteja sain, ja päivittäisasioinnin kulut sen myötä putosivat, mutta varsinaiset korkomarginaalit eivät kuitenkaan muuttuneet. Eli näyttäisi nyt olevan pankin vaihto edessä rakentamisesta johtuen, ja se on sitten jo toinen kerta tämän rakennusprojektin aikana.

Ensimmäisen kerran pankki vaihtui rakentamisen alkaessa, koska parasta tarjousta ei omasta silloisesta pankista saatu, mutta kaksi muuta pankkia tarjosivat lainaa selvästi paremmilla ehdoilla kuin muut (siis silloin 2 vuotta sitten).

Nyt ympyrä taas sulkeutuu, eli se meidän vanha pankki haluaa meidät selvästikin takaisin. Tilit ja kortit siellä ovat olleet koko ajan olemassa ja toiminnassa ns. ”kakkostilinä”, joten onneksi ei tarvitse enää kolmansia pankkikortteja alkaa hommailemaan.

Taloustaito -lehti oli myös kysynyt lainatarjouksia. Heidän tarjoushaarukka oli huomattavasti kapeampi mitä itselläni, vaikka minä kysyin vaan 3 eri pankista lainarahan hintaa:

Taloustaito -lehden kysymät lainatarjoukset 100.000€ lainalle 18 vuodeksi. Korkotarjoukset vaihtelevat 1,46%:n ja 1,76%:n välillä, erotus halvimman ja kalleimman lainatarjouksen välillä on tässä vertailussa 0,3 %-yksikköä. Jos tämän vertailun halvin eli Handelsbanken jätettäisin pois, eroa muiden pankkien välillä olisi ollut vain 0,09 %-yksikköä.

Taloustaito -lehden mukaan ”pankkien marginaali on asiakaskohtainen, ja se riippuu mm. lainan suuruudesta ja vakuuksista, lainanottajan maksukyvystä ja ns. kokonaisasiakkuudesta”. Kun itse vertailin nyt kolmea eri pankkia omilla tiedoillani, niin Handelsbanken ei ollut halvin, eikä ”hintajärjestys” muutenkaan ollut sama mitä tuossa yllä olevassa kuvassa on ollut.

Omasta työstäni johtuen en voi alkaa tässä kohdin julkisesti laittamaan pankkeja itse tekemäni vertailun mukaiseen järjestykseen. Varsinkin kun varmuudella tiedän, että eri pankkien pankkivirkailijat, joiden kanssa olen asioinut – ja tulen työni puolesta asioimaan jatkossakin – niin hekin lukevat tätä blogia. Ja tuntuvat tietävän varsin hyvin mitä kuvia tai kirjoituksia täällä blogissani on ollut. Olisi omasta mielestäni pikkuisen epäkorrektia kehua julkisesti ja nimeltä mainiten jotakuta tai moittia jotain toista. Joten totean ihan tasapuolisesti, että kaikki pankin ovat ihan hyviä, ja kaikille pankeille riittää asiakkaita.

Mutta ehkä nyt sen verran voin paljastaa kuitenkin, että itse sain hivenen parempia tarjouksia kaikista pankeista, mitä Taloustaito -lehti oli tuon yllä olevan ja kuvassa näkyvän vertailun perusteella saanut. Mutta täytyy tietysti ymmärtää sekin, että Taloustaito -lehden lainakysely ei ehkä ole ollut ”aivan todellinen tilanne”, mutta kysyttäessä eri pankit ovat kuitenkin antaneet jonkin sen hetkisen ”hyllynreuna-hinnan” lainarahalle, mutta eivät ole välttämättä sen tarkemmin lähteneet lainatarjoustaan laskeskelemaan. Eivätkä ole tietysti voineetkaan laskea, koska ”Taloustaito” -nimistä asuntolainan hakijaa ei ole oikeasti olemassa (ei tuloja, varallisuutta eikä varmaan muutakaan asuntolainapäätöksen oikeasti vaatimaa dataa).

Mutta Taloustaito -lehden otsikoinnista olen ehdottomasti samaa mieltä, asuntolainojen halpamyynti jatkuu minunkin mielestäni. Käykääpä vaikka kyselemässä, minusta ilmapiiri pankeissa on parantunut selvästi siitä, mitä se oli vielä 2 vuotta sitten, jolloin itse aloitin rakentamaan. Toki tämä tunne voi johtua siitäkin, että silloin minulla oli vielä niskassani kaikki rakentamiseen liittyvät riskit. Mutta nyt kun talon valmiusaste on ”viittä-vaille-valmis”, eli 96,1% niin nyt nämä riskit ovat varmaan pankkienkin mielestä jo taaksejäänyttä aikaa.

Näissä lainavertailuissa tulee edelleenkin vastaan kaikenlaista muutakin mietittävää, kuin pelkkä marginaali ja viitekorko, joista varmasti olennaisin kulu kuitenkin muodostuu. Toimitusmaksut yms. kulut lainalle ovat eri pankeissa kutakuinkin samoja.

Oma mielenkiintoinen maailmansa on kuitenkin esim. riskeiltä suojautuminen. Sen voi tehdä esim. ottamalla osan lainasta kiinteäkorkoisena. Se on toki kalliimpaa kuin Euribor-sidonnainen laina, mutta kaikki maksetut korot ovat kuitenkin (tähän asti olleet) verovähennyskelpoisia, joten silloin verottajakin on joutunut osallistumaan riskeiltä suojautumiseen, kun velallinen tekee isompia korkovähennyksiä omassa verotuksessaan. Miten asuntolainan korot sitten jatkossa saa vähentää omassa verotuksessaan, niin tähän on nyt tiettävästi tulossa kohta puoliin portaittain pieniä heikennyksiä.

Jos on ottanut kiinteäkorkoista lainaa – ja haluaisi kesken laina-ajan siirtyä toiseen pankkiin, niin kesken kauden päätettävästä kiinteäkorkoisesta lainasta tulee sanktiona purkukulut. Esim. kun meillä laitettiin rakennuslaina euribor-sidonnaiseksi (siis isompi laina), ja tonttilaina suuruudeltaan noin 90 tonnia tällä hetkellä, niin siitä kun on vielä 2 vuotta kiinteän koron aikaa jäljellä, niin purkukulut ovat tällä hetkellä 1800 euroa. Tällaiset kulut luonnollisesti syövät pankin vaihdosta mahdollisesti saatavaa korkoeron tuomaa hyötyä. Tällä kertaa laskin kuitenkin takaisinmaksuajat niin, että tuo 1800 euroa kannattaa maksaa pois.

Toinen tapa suojautua korkojen nousun tuomaa riskiä vastaan on korkokattosopimus. Se ei ole lainkaan verovähennyskelpoinen. Mutta sen voi sopia aika vapaasti eri pituisille aikajaksoille (ihan niin kuin kiinteäkorkoisen lainankin), ja sen voi myös sopia eri tasoille. Esim. itse sain tarjouksen, jossa kokonaiskoron 2,05% tasolle voisin sopia korkokatosta 5 vuodeksi, jolloin alussa maksettava korkokattomaksu olisi aika tarkkaan 1% lainapääoman määrästä.

Itse olen kyllä periaatteessa kiinnostunut tuosta korkokattosopimuksestakin, mutta en ehkä oikeasti kuitenkaan millään 2%:n kohdalle sovittavalla korkokatolla oikein mitään tee. Oma talous kestäisi huomattavasti suuremmankin korkotason vielä ihan helposti. Jolloin jos otan korkokattosopimuksen, se pitäisi sopia jollekin paljon korkeammalle korkotasolle. Ja silloin tällainen ennakkovarautuminen olisi oikeasti vakuutustyyppistä turvaa, eli jos korkotaso ylittää oman henk.koht. kipurajan, silloin se ennalta sovittu korkokatto oikeastikin tulee ja pelastaa, kun oman lainan korko ei nouse sen tietyn tason yli, joka voisi oikeasti aiheuttaa harmaita hiuksia tai unettomia öitä.

Jos kuitenkin pankki tarjoaa korkokattoa jo 2%:n tasolle, ja jos tilanne on ”ota tai jätä”, niin silloin kyse on lähinnä viihteenomaisesta vedonlyönnistä, jossa voi sijoittaa pelipöydälle tietyn panoksen ”korkokattomaksun” nimellä, ja jäädä katsomaan miten käy.

Jos seuraavan 5 vuoden aikana esim. vaikkapa vain 1 vuoden ajaksi korkotaso nousikin esim. tasolle 3%, niin 2%:n korkokatto leikkaa siitä heti yhden prosentin pois, ja silloin tämän tyyppinen vedonlyönti olisi kannattavaa – eli korkokattosopimukseen sijoitetut eurot saa siinä tilanteessa kaikki takaisin. Ja jos korkotaso nousisi vielä enemmän, silloin vedonlyönti näkövinkkelistä tulisi vielä voittoakin ”korkokattona” peliin sijoitetulle summalle. Mutta minä taidan nyt kuitenkin 2%:n tasolla jättää tällaiset vedonlyönnit väliin.

Vai onko jollakulla nyt varmaan tietoa tai vahva näkemys sen puolesta, että kyllä ne korot käy 3%:ssa jo seuraavan 5 vuoden aikana? Koska silloin tämä pankin tarjous kannattaa ehdottomasti hyväksyä ihan tällaisenaan, edes kysymättä että mitä korkokaton hinnaksi tulee, jos se laitetaan vaikka 7-8%:n tasolle? Tai mitä eri tasoja nyt olisi olemassa? Silloin se on varmasti oleellisesti halvempi, kuin 2%:n tasolle asetettuna.

Itse näkisin asiat myös niin, että ihan jo korkokattomaksun kustannuksestakin voi aina päätellä jotain. Jos se on halpa (niin kuin nyt näyttäisi olevan) ja jos se tuottaa itsensä takaisin jo 3%:n kohdalla, niin ei se pankkikaan oikeasti mitään huonoja sopimuksia tee ja vielä oma-aloitteisesti. Eli pankki tietää tai ainakin vahvasti olettaa, ettei korkotaso todennäköisesti tule näin paljoa nousemaan, jolloin pankki saa pitää ne korkokattomaksut itsellään ja omana tuottonaan, eikä pankki häviä niitä lainasuhteen alkaessa saamiaan rahoja korkokaton tullessa vastaan takaisin asiakkaalle pienemmän koron muodossa. Koska se ei olisi kovinkaan järkevää liiketoimintaa pankin näkövinkkelistä?

Vai kompensoiko joku muu pankille silloin tulevat korkomenetykset, jos korkokattosopimus onkin epäedullinen pankin näkövinkkelistä? Jos itse olisin pankkiiri, niin ainakaan omasta mielestäni ei olisi järkevää tarjota omille asiakkaille sellaisia sopimuksia sellaisin hinnoin, joissa asiakas helposti voittaa sijoittamansa rahat takaisin, ja ehkä moninkertaisesti enemmänkin.

Toki korkokatto (ja myös kiinteäkorkoinen laina) varmasti joissakin tilanteissa palvelee myös pankin eli lainan antajankin etuja, ja turvaa myös heidän selustaa. Jos laina-asiakkaan maksukyky ei kestä paljon enempää kuin sen 2%:n korkotason, sitten korkokaton ”ostaminen” lainan noston yhteydessä lienee samalla lainan saamisen ehdoton edellytys. Eikä velallisella oikeasti ole muita vaihtoehtoja kuin hyväksyä pankin ehdotus sellaisenaan, tai muuten jäisi ilman lainaa.

Ja varsinkin kun velkasuhteen alussa pääoma on kaiken suurin, niin korkokatto ja/tai kiinteä lainan korko antaa lisää suojaa, mutta kun korkokatto tai kiinteäkorkoinen laina päättyy sovitusti esim. 5 vuoden päästä – silloin velan määrä on jo pikkuisen pienempi, eikä korkotason nousu kirpaise ihan niin paljon. Useimmat lainat ovat lisäksi annuiteettilainoja, jolloin kuukausierä pysyy kiinteänä, eikä pienillä korkotason muutoksilla ole mitään merkitystä velallisen päivittäiseen elämään. Kuukausimaksu on aina sama, mutta laina-aika pitenee, jos korko nousee. Tai lyhenee, jos korko laskee.

Tässä vielä loppuun muutama kuva Taloustaito -lehdestä mm. eri viitekorkojen suosiosta, kokonaiskoroista eri tilanteissa ja talletuskorkojen määristä:

Uusien asuntolainojen kokonaiskorkoja riippuen siitä, mihin viitekorkoon laina sidotaan.

10000€ määräaikaistalletusten korkoja eri pankeissa. Tammikuun inflaatio oli -0,2% (eli yleinen hintataso laski, jolloin rahan arvo nousi – toisin sanoen inflaatio ei syö tällä hetkellä rahan arvoa ollenkaan). Täten tarjotut korot ovat samalla reaalikorkoja eli todellisia korkoja. Inflaation tulevasta kehityksestä ei voi sanoa mitään, ja se voi vaihdella esim. 24 kk talletusjaksolla varmaan paljonkin.

Jos jollakulla rakentamisen alkaessa oma pankkitili ”pullistelee” suuria summia rahaa, niin voisin antaa hyvän vinkin, jonka kuulin viime viikolla. HYPO:ssa on myös sellainen tili (myös yksityishenkilöille), jolle maksetaan 1% korkoa, ja jossa ei ole määräajan eikä pääoman suhteen mitään rajoituksia. Mielestäni aika hyvä tarjous? Ja varsinkin AsOy -maailmassa joskus kun varaudutaan alkaviin remontteihin, niin etukäteen kerätyistä vastikkeista voi kertyä joksikin aikaa suuriakin summia.

Isot asunnot myydään erittäin edullisesti

Julkaistu 20.3.2015 , kirjoittanut Mika

Eilen ilmestyneen 7-päivää lehden luettuani jäin miettimään, että miten kauan nykyisen kaltainen tilanne asuntomarkkinoilla vielä jatkuu? Ja onko enää koskaan paluuta takaisin ns. ”normaaliin” markkinatilanteeseen? Nyt maaseudulla alle 100 km päässä Helsingistä olevalla uudehkolla talolla ei näytä olevan oikein mitään arvoa?

Yleensä näistä asioista ei paljon julkisuudessa puhuta, mutta Timo T.A. Mikkosen vaimo Nina Mikkonen on nyt kuitenkin päättänyt kertoa omasta tilanteestaan 7-lehden kautta. He muuttavat ensi kesäksi Helsinkiin, tai ainakin vuokra-asunto on jo haussa.

Nina Mikkola 7-päivää lehdessä 19.3.2015.

”tämän tyyppisellä kohteella ja nykyisessä markkinatilanteessa myyntiaika saattaa muodostua pitkäksi”. Tässä tapauksessa talo oli laitettu myyntiin 2013 ja kaupat tuli 2015, eli myyntiaika oli toista vuotta.

Talo valmistunut vuonna 2005, 240m2 kolmessa kerroksessa yli 2 hehtaarin tontilla. Etäisyys Helsinkiin Myrskylästä on noin 100 km. Viimeisin hintapyyntö talosta oli 295.000€ eli 1229€ neliöltä. Toteutunutta kauppahintaa 7-lehdessä ei kerrottu.

Kaisa Liski sai kaupat. Myös aikoinaan vuonna 2012 meidän rivitalon myynnin edistämiseksi yritettiin myös saada Kaisan apuja, mutta hän ei itse ehtinyt, mutta Kaisan myyntitiimistä välittäjäksi saatiin kuitenkin Virpi Nisula – joka sitten saikin meidän silloisen asunnon kaupaksi. Kaisa Liskin myyntitiimin jäsenet löytää tässä linkistä (näyttää siellä vielä Virpi Nisulakin olevan mukana), http://www.vivalkv.fi/yritys/henkilosto/

Yleiskuva Mikkoloiden Pilvilinnasta 7-päivää lehden sivulta.

Jos pk-seudun ulkopuolelta olevan 10 vuotta vanhan talon saa (pyyntihinnan mukaan) ostaa jopa vähän reilulla tonnilla per neliö, niin millä hintaa suunnilleen vastaavanlaisen talon saisi sitten pk-seudulta? Vaikkapa Vantaalta? Eipä ne hinnat täälläkään isokokoisissa taloissa paljon päätä huimaa. Tässä eräs kohde www.oikotie.fi -sivuilta, neliöt 271m2 ja hintapyyntö 385000€:

Vantaalla ison uudehkon omakotitalon pyyntihinta on 385000 euroa eli 1420 euroa neliöltä. Ilmoitus löytyy www.oikotie.fi sivuilta, tästä linkistä: http://asunnot.oikotie.fi/myytavat-asunnot/8454241.

Tilastojen mukaan asuntojen hinnat ovat kuitenkin pk-seudulla (ainakin AsOy -maailmassa) pitäneet tasonsa muuta maata paremmin, näin ainakin www.findikaattori.fi -tilastojen mukaan:

Asuntojen hintakäppyrät www.findikaattori.fi -sivujen tilastojen mukaan. Punainen viiva = pääkaupunkiseutu, sinisellä kokomaa ja keltaisella muu Suomi. Muun Suomen hinnat AsOy -asunnoissa ovat laskeneet vuoden 2005 tasolle. Samalla tasolla hinnat olivat myös vuosina 1989-1900 eli 25 vuotta sitten. Eri väristen käppyröiden ”hajoaminen” oikeaan laitaan tultaessa tarkoittaa kuitenkin sitä, että jos maaseudun talon vaihtaa pk-seudun asuntoon, niin välirahaa tarvitaan entistä enempi.

Mutta – jos markkinahinnat putoavat jopa 25 vuoden takaiselle tasolleen – tai ”muualla Suomessa” jopa hiukan sen allekin, ja jos uudehkon talon pystyy ostamaan tänä päivänä talon sijainnista riippuen noin 1200-1400 eurolla per neliö, niin kannattaako enää rakentaa uusia taloja? Ostamalla kun voi päästä talon omistajaksi paljon pienemmällä vaivalla ja vieläpä varsin edulliseen hintaan?

No – ehkä ei rakentaminen näissä oloissa välttämättä kannata? Eikä sen puoleen omakotitaloja enää nykyään niin kovin paljon valmistukaan. Rakentamisen aloituksia on ollut enää noin 6000 – 8000 kpl vuosittain. Näin ainakin Suomi -rakentaa artikkelin mukaan tässä linkissä:

http://www.suomirakentaa.fi/omakotirakentaja/ok-vaihtoehto/asunnon-hankintavaihtoehdot

Saman artikkelin mukaan okt-talojen hinnat pk-seudulla ovat keskimäärin noin 3000€/m2 – ja 1450€/m2 muualla Suomessa. Olisiko muualla Suomessa sitten edullisinta ostaa, jos omakotitalon haluaa? Ilmeisesti kyllä, koska sama Suomi -rakentaa sivusto kertoo, että uuden okt-talon rakentamiskulut ovat noin 1950€/m2. Vanhoissa taloissa saattaa toki olla remonttitarpeita, mutta jos hankintahintakin on keskimäärin noin 500€/m2 edullisempi, niin ostohinnan erotuksella – esim. 170m2 kokoluokan talossa remonttirahaa jää 170m2 x 500€/m2 = 85000€, jos ostaa käytetyn talon, eikä ala rakentamaan uutta. Kyllä tuolla 85 tonnilla tekee jo aika paljon remonttia?

Ja minusta tuo 1950€/m2 on aika tiukka hinta uudellekin talolle? Ei sillä ainakaan kivitaloa rakenna.

Jos itse jätän omassa projektissani tontin ja tonttiliittymien hinnat pois laskuista, niin talon hinnaksi jää noin 400000€, ja se jaettuna 241 neliöllä tekee 1660€ per neliö. Ja talo ei ole vielä edes valmis, vaikka valmiusaste jo onkin meillä nyt 96,1% tällä hetkellä. Näihin lukuihin pääseminen kuitenkin edellytti hyvin paljon oman metsän puutavaran käyttöä ja toisaalta omia työtuntejakin tuli kahteen vuoteen yli 2200 kpl ennen kuin talo oli edes muuttovalmis. Omista tunneista lisää tässä linkissä:

http://talo-rautio.talovertailu.fi/2014/09/25/tuntilaskuri-pysahtyy/

Rakentamisessa pitää olla nyt siis aika huolellinen budjetissa pysymisen kanssa? Nimittäin jos budjetti ylittyy paljon, voi käydä ainakin nykyisessä markkinatilanteessa niin, ettei ehkä koskaan saa hankkeesta ”omiaan pois”, jos talo joskus myydään. Toisaalta nyt kun markkinatilanne on tällainen, niin jos budjetti pettäisi jollain rakentajalla niin pahasti, että oma maksukyky ei enää riitä, niin tässä nykyisessä markkinatilanteessa talo ei välttämättä mene helposti kaupaksi. Ei ainakaan iso talo, joka sijaitsee kaukana kasvukeskuksista. Toisaalta eipä nuo neliöhinnat paljon päätä huimaa Vantaallakaan tällä hetkellä.

Tässä kohtaa ympyrä tavallaan sulkeutuu, jos lopuksi pohditaan ihan samaa mitä pohdiskelin tämän artikkelin alussakin, eli miten kauan tämä nykyisen kaltainen tilanne asuntomarkkinoilla vielä jatkuu? Ja tuleeko enää koskaan paluuta takaisin ns. ”normaaliin” markkinatilanteeseen?

1000000 = miljoona

Julkaistu 19.3.2015 , kirjoittanut Mika

Miljoonan lukukerran rajapyykki saavutettiin 18.3 myöhään illalla tai sitten 19.3 aamun tunteina. Tässä kuvakaappaus 19.3.2015 klo 7:30.

En tiedä onko asialla yhtään mitään merkitystä (eipä varmaan?), ja onko blogin lukijoista kukaan asiaan kiinnittänyt mitään huomiota (ehkä joku? ainakin nyt?) – mutta joka tapauksessa tänään torstaina 19.03.2015 aamulla näköjään tuli täyteen tämän blogin lukijalaskuriin miljoonas lukukerta.

Kiitokset kaikille lukijoille!

Toivottavasti joskus tulee vielä toinenkin miljoona? Tai jos ei kukaan näitä juttujani haluaisi lukea tai joskus jopa kommentoida, niin eipä kai sitä silloin kovin pitkään jaksaisi kirjoittaakaan? Muutoin bloggailu on vähän niin kuin henkireikä. Luen mielelläni muiden raksa-, sisustus, remontointi- tai puutarhablogeja. Välillä sitten inspiroidun kirjoittamaan taas itsekin jotain. Tekstiä tulee aika luontaisesti, sen enempää miettimättä.

Tämä oma blogini siis ilmestyi nettiin 20.12.2011. Meidän taloprojekti oli silloin jo siinä vaiheessa, että arkkitehdin kolmannet luonnoskuvat olivat valmistuneet. Niiden pohjalta lähdetiin hakemaan rakennuslupaa ja tehtiin talo. Tontti oli ostettu jo lähes vuosi aiemmin. Tiedon ostotarjouksen hyväksymisestä saimme uuden vuoden aattona 31.12.2010. Sille on nyt aina uudenvuoden aattoina hyvä skoolata!

Nyt on siis vähän yli 3 vuotta rakennusblogia takanapäin. Tarkalleen ottaen tänään on menossa blogipäivä nro 1185. Tarkistin, että vuosi 2012 oli karkausvuosi, ja se päivä on myös huomioitu tässä laskelmassa. Lukukertoja per päivä on täten ollut keskimäärin noin 844 per päivä. Lukijoita käy blogissani päivittäin yleensä noin 300-400 kpl. Jokainen kävijä lukee keskimäärin 2-3 artikkelia, jolloin blogipäivitysten avauskertojen lukumääräksi tuli tänään tasan miljoona. Tässä kävijätilastoa Google Analyticsin mukaan:

Google Analytics muistaa kävijämäärät aina kahden vuoden taakse. Tosin – jos oikein muistan, Googlen Analytics ei ole sen kauemmin sivun kävijämääriä seurannutkaan. Alussa blogi oli Blogspot -pohjalla, ja siellä oli oma kävijämäärälaskuri ja -seurantatyökalu. Kävijätilastojen suurin piikki sattui 18. elokuuta 2014, jolloin yhden vuorokauden aikana kävijöitä oli 706 kpl. Syytä tilastopiikille en tiedä, mutta yleensä kävijätilastojen hetkelliset ruuhkahuiput selittyvät sillä, että joku blogin lukijoista on lisännyt linkin jonnekin muualle internettiin. Mikä tietysti omasta mielestäni ihan positiivista, jos joku suosittelee blogia tai jotain blogin artikkelia muillekin.

Mitä kautta blogini on sitten löydetty? Vakituisten lukijoiden määrä vaikuttaisi olevan aika pieni, uusia tulijoita on jatkuvasti suurin osa, ja blogiin tullaan hyvin monelta suunnalta, tässä Google-analyticsin listaa saapuvista sivustoista:

Eniten kävijöitä tulee vanhan blogspot osoitteeni kautta, ja seuraavaksi eniten talovertailu.fi -pääsivun kautta. Sen jälkeen eniten kävijöitä sivuilleni ”heittävät” Hirvimäentie, Projekteista isoin ja Villa vertikaali -blogit.

Tammikuussa 2015 avasin blogin kävijätilastoja myös lukijoille, ja nyt aivan tämän sivun oikeasta alareunasta löytyy kaksikin laskuria. Joten 29.1.2015 alkaen jokainen lukijakin voi halutessaan näitä laskureita klikkaamalla katsoa, että keitä muita täällä liikkuu.

24Counter.com -laskurista löytyy mm. viimeisimpien kävijöiden kartta, kas näin:

Tammikuussa 2015 lisätystä laskurista näkee mm. ”visitor map” työkalua käyttäen viimeisimpien lukijoiden sijainnit paikkakunnan tarkkuudella. Yksittäisiä kävijöitä ei kuitenkaan pysty näkemään tai yksilöimään sen tarkemmin – eikä ole toki tarkoituskaan.

Flag Counter -laskuri puolestaan seurailee mistä eri maista kävijöitä saapuu. Eniten lukijoita on tietysti Suomesta, kakkosena USA, sitten Ruotsi, Venäjä ja Viro. Thaimaasta ja Saudi-Arabiastakin tulee yllättävän paljon käyntejä, vaikka itselläni ei tietääkseni ole tuttuja kummassakaan maassa.

Eniten kävijöitä – noin 95% tulee Suomesta. Seuraavaksi eniten kävijöitä on USA:sta (mikä oli itselleni yllätys, en olisi arvannut). Kärkimaiden joukkoon on noussut yllättäen myös Saudi Arabia, josta blogissa vieraillaan säännöllisen välein ja aina samoilta paikkakunnilta – terveiset aktiivisille blogin lukijoille sinnekin, sikäli mikäli suomen kieli sujuu siellä päin maailmaa. Kyllä kait suomen kieltä osaavia asuu tai oleskelee käytännöllisesti katsoen jokaisessa maailman maassa. Joku on joskus laskenut, että maailmassa on 6 miljoonaa suomalaista. Näistä 5 miljoonaa asuu Suomessa, ja 1 miljoona Suomen ulkopuolella.

Suomessa rakennetaan tällä hetkellä noin 6.000 omakotitaloa vuosittain. Yhteensä omakotitaloja on suomessa 970.000. Mutta ehkäpä kaikki omakotitaloasujat eivät kuitenkaan rakennusblogeja juurikaan lue (?), ellei remontointi tai rakentaminen satu olemaan juuri ajankohtaista. Kaikissa raksablogeissa ei ole kävijälaskureita näkyvillä, mutta muutamat talonrakentamisesta – sattumoisin myöskin vuonna 2011 – aloittaneet blogit ovat jo aikaisemmin ylittäneet miljoonan lukukerran rajan, Talo Pihlala hipoo kohta jo kahta miljoonaa:

http://talopihkala.blogspot.fi/

Melkein 1,5 miljoonaa lukukertaa on kerännyt myöskin Moderni puutalo tässä linkissä:

http://modernipuutalo.blogspot.fi/

Entä mikä sitten olisi Suomen vanhin – ja yhä päivittyvä rakennusblogi? Yksi hyvä kandidaatti voisi olla Louhikoto -blogi tässä linkissä:

http://louhikoto.talovertailu.fi/

Tarina on alkanut 21.7.2010 – ja viimeisin (toistaiseksi)päivitys löytyy tammikuusta 2015. Toivottavasti tarina vielä jatkuu…? Tai ainakin itsestäni on mukava kuulla aina kuulumisia välillä.

Toinen pitkään jatkunut ja rakentamisesta kertova blogi on Parolan aseman remontoinnista kertova blogi, jossa tarina alkoi 26.1.2009 – ja jatkuu yhä, viimeisin päivitys 2.12.2015:

http://parolanasema.blogspot.fi/

Olisiko vielä joku vielä pitkäikäisempi tai vielä ahkerammin luettu rakennus- tai remonttiblogi jossakin? Laittakaapa vinkkiä, nuo äskeiset nyt oli ne, mitkä tulivat itselläni nopeasti mieleen. Ja tietysti esim. puutarhanhoito ja sisustuskin liippaavat läheltä rakentamista ja remontointia, jokaisella blogilla vähän erilainen painotus, joka voi aikojen saatossa vähän vaihdella – ja vaihtuu ehkä pakostakin, koska eipä kait mikään rakentaminen tai rakentamista seuraava rakennusblogi ikuisuuksia voi kestää…

Talo lämpenee nyt auringolla ja sähköllä

Julkaistu 16.3.2015 , kirjoittanut Mika

Silloin joskus 30-35 vuotta ajassa taaksepäin, kun itse olin lapsi tai nuori, niin muistan kun tähän aikaan keväästä oli yleensä hyvä hankikanto. Pitkin peltoja saattoi kulkea jalan ja oikaista, kun jalka ei uponnut hankeen yhtään. Suksilla luisto oli valtavan hyvä, jos hiihteli peltoja tai vaikka järven tai joen jäällä.

Nyt ei ole enää Etelä-Suomessa lunta, koska maaliskuun keskilämpötila oli +2,4C maaliskuun ekalla puoliskolla. Mutta tähän aikaan vuodesta vuorokautinen lämpötilan vaihtelu on silti suurta – ja oli silloin aikaisemminkin – jopa 15 astetta vuorokauden yön pakkasista päivän huippulukemiin. Silloin joskus ennen tämä ilmiö aiheutti vahvan hankikannon. Öisin oli kunnolla pakkasta, mutta päivisin lämpötila nousi selvästi plussalle. Ehkä tämä ilmiö jatkuu vielä jossain pohjoisemmassa Suomessa? En tosin varmaksi tiedä, kun en ole käynyt katsomassa – kaverilta kylläkin kuulin, että ei esim. Kolilla kovin hyvät hiihtokelit enää viime viikolla ollut.

Mutta tällaiselta näyttää siis lämpötilakäyrät Vantaalla juuri nyt:

Tässä Vantaan graafissa näkyy myös selvästi kohta uhkaava ”takatalvi”, eli muutamaksi päiväksi myös päivälämpötilat uhkaa jäädä nollan alapuolelle. Tällä hetkellä kuitenkin vielä päivälämpötilat hipoo +10C ja yöllä on vähän pakkasta. Tämä ilmiö alkoi vajaa viikko sitten ja se näkyi talon sähkönkulutus käppyröissä tällä tavalla:

Sähkönkulutus melkein siis tuplaantui alkukuun päiviin verrattuna, vaikka vuorokauden keskilämpötila ei ole oleellisella tavalla sukeltanut. Parina viime päivänä vuorokauden keskilämpötila on ollut jopa korkeampi kuin mitä se maaliskuun alkupäivinä oli.

Mikä sitten aiheutti sähkönkulutuksen näin voimakkaan kasvun?

Nythän meillä on siis lattian vesikiertoista sähkölämmitystä ohjaamassa vain ulkolämpötila-anturi. Sisälämpötila-anturia meille ei laitettu, kun ei tiedetty mihin kohtaan se pitäisi laittaa. Tietysti nyt kun tiedetään, että talo onkin varsin tasalämpöinen, niin jos lämmitystä haluttaisiin ohjata vielä sisäanturillakin, niin sen voisi kai laittaa ihan minne päin taloa tahansa.

Ja nyt kun sähkölämmitys on päällä vain yösähkön aikaan eli päivittäin 21-07:00 välisen ajan, niin nyt kun alkoi selkeät tähtitaivaat ja pakkasyöt, niin lattialämmitys on vienyt viimeisinä öinä reippaasti sähköä – puolitoistakertaisesti sen mitä maaliskuun alkupuolella kului. Saisi sen lattialämmityksen tietysti manuaalisesti vaikka kokonaan pois, mutta en ole viitsinyt laittaa. Mutta jos yöllä menee 20-30 kWh eli parilla-kolmella eurolla enempi sähköä mitä alkukuusta yöaikainen lattialämmitys vei – niin antaa mennä vaan. Päivisin taas porottaa aurinko niin, että sen huomaa jo ihan selvästi – joten takkaa ei ole voinut käyttää ollenkaan.

Takka on ollut päällä viimeksi viime viikon torstaina, eli 12.3. Sitä ei yksinkertaisesti ole voinut käyttää yhtään – muuten olisi tullut jo liian kuuma. Neljän päivän aikana noin 3500 kilon massa on jäähtynyt suunnilleen samaan lämpötilaan mitä huoneilmakin, takan yläosat ovat vielä asteen-pari huoneilmaa lämpöisemmät, mutta takan alaosassa lämpötila näyttää ihan samoja lukemia kuin huoneen muutkin lämpömittarit, eli noin +22C.

Kohta alkavan takatalven aikana ehkä pystyy sitten taas polttelemaan vähän takkaakin, jos ja kun päivisinkin lämpötilat jäävät nollan kieppeille. Mutta siihen asti talo lämpiää pelkällä yösähköllä ja päivisin auringon valolla.

Terassin alle kunnollinen varasto

Julkaistu 15.3.2015 , kirjoittanut Mika

Viime hetkellä ennen rakentamisen aloittamista ja joskus vielä rakentamisen aikanakin suunnitelmiin voi tulla muutoksia. Meillä yksi viime hetken muutoksista oli varastotilan rakentaminen katetun terassin alle. Keskikerroksessa olevan katetun terassin päällä on ylimmän kerroksen avoterassi, ja alun perin terassin alle olisi pitänyt tulla ihan vaan sellainen matala ryömintätila, jolle ei olisi ollut juurikaan hyötykäyttöä. Alun perin suunnitelmat näyttivät tältä:

Arkkitehdin luonnoskuva maantason kerroksesta. Siis se sama, josta kuvan alareunaa itse täydentämällä tein pihasuunnitelman pohjat. Oikeasti maanpinnan taso ja sen mukana katettu kuisti ovat 4 harkon verran maasta irti, eli alapinnasta mitattuna 80cm korkeudessa. Katetun kuistin alle olisi lähtökohtaisesti muodostunut matala ryömintätila, jossa olisi mahtunut konttaamaan, ja jossa olisi ehkä jotain pientä tavaraakin voinut säilyttää, esim. kottikärryt, haravat yms. pihanhoitovälineet sinne olisi voinut lykätä alle pois silmistä ja sateelta suojaan.

Arkkitehdin luonnoskuva maantason kerroksesta. Siis se sama, josta kuvan alareunaa itse täydentämällä tein pihasuunnitelman pohjat, niin kuin pihasuunnitelmaa koskevissa postauksissa voi havaita. Maanpinnan taso ja sen mukana katettu kuisti ovat oikeasti 4 harkon verran maasta irti, eli alapinnasta mitattuna 80 cm korkeudessa. Katetun kuistin alle olisi tästä johtuen muodostunut matala ryömintätila, jossa olisi mahtunut konttaamaan, ja jossa olisi ehkä jotain pientä tavaraakin voinut säilyttää, esim. kottikärryt, haravat yms. pihanhoitovälineet olisi voinut työntää jostain luukusta terassi alle pois silmistä ja sateelta suojaan.

Kerrosta alempana eli maan alla oleva kellarikerros olisi alun perin näyttänyt tältä. Maantason terasssin alle olisi tullut vain paalutus terassia kannattamaan, ja paalujen yläpäistä olisi terassin alla jäänyt ryömintätilassa noin 80 cm näkyville. Tässä kuvassa on toinenkin ongelma - nimittäin kellarin kylpyhuone on kellarin ulkoseinässä kiinni. Ja seinän sisäpuolelle tehdään kylpyhuoneeseen kuuluva vesieristys. Kellarin seinän ulkorakenteeseen tulee myös vesieristys, joka koostuu bitumista. Seinässä ei periaatteessa saisi olla kaksinkertaista vedeneristystä, koska silloin seinä ei pysty hengittämään kumpaakaan suuntaan. Tämäkin ongelma poistui, kun tehtiin kylppärin kohdalle kellarin rungon ulkopuolelle täyden huoneen korkuinen säilytystila, jolloin kellarin bitumilla vuorattu ulkoseinä kiersi kylpyhuoneen seinän kauempaa, eikä tuplaeristettyä seinärakennetta syntynyt.

Kerrosta alempana eli maan alla oleva kellarikerros olisi alun perin näyttänyt tältä. Tässä kuvassa ei vielä terassin alle tulevaa varastoa näy, vaan terassin alle olisi tullut pelkkä paalutus terassia kannattamaan, ja paalujen yläpäistä olisi terassin alla jäänyt ryömintätilassa noin 80 cm näkyville. Tässä kuvassa näkyy lisäksi toinenkin ongelma. Nimittäin kellarissa sijaitseva kylpyhuone on kellarin ulkoseinässä kiinni. Kylpyhuoneessa seinän sisäpuolelle tulee ko. tilaan pakollisena kuuluva vesieristys. Kellarin seinän ulkorakenteeseen tulee myös vesieristys, joka koostuu bitumista. Muutenhan kellari kastuisi maaperän kosteudesta johtuen. Missään seinässä ei periaatteessa saisi olla kaksinkertaista vedeneristystä, koska silloin seinä ei pysty hengittämään kumpaakaan suuntaan – ei ulos, eikä sisään päin. Tämäkin ongelma poistui, kun tehtiin kylppärin kohdalle kellarin rungon ulkopuolelle täyden huoneen korkuinen säilytystila, jolloin kellarin bitumilla vuorattu ulkoseinä saatiin kiertämään kylpyhuoneen seinä kauempaa, eikä tuplaeristettyä seinärakennetta syntynyt, kun kylpyhuoneesta tulikin tavallaan kellarikerroksen sisähuone.

Tässä kuvassa sitten rakennepiirroksesta suurennos, jossa näkyy mitä lopulta tehtiin:

Tässä terassin alle tehty alun perin "kylmävarasto", joka on edelleenkin kylmä (ei kiinteää lämmityslaitetta), mutta lämpöeristeet laitettiin ihan normaaliin tapaan, eli jos vaikka kannettavan sähkölämmittimen sinne veisi nyt, niin talvellakin tilan saa lämpöiseksi, jos siellä jotain sellaista säilyttää, mikä ei saa jäätyä.

Tässä terassin alle tehty alun perin ”kylmävarasto”, joka on edelleenkin kylmä (ei kiinteää lämmityslaitetta), mutta lämpöeristeet laitettiin seiniin, lattiaan ja kattoon ihan normaaliin tapaan (niitä eristeitä ei nimittäin jälkikäteen saisi enää lisättyä). Joten jos esim. kannettavan sähkölämmittimen sinne veisi, niin talvellakin tilan saa lämpöiseksi, jos siellä jotain sellaista säilyttäisi, mikä ei kestä kylmää/viileää. Toistaiseksi lämmittämisen tarvetta ei ole kuitenkaan ollut, ja todellisuudessa talon kyljessä oleva maanalainen huone saa varsinaisen kellarin ulkoseinän läpi huokuvaa hukkalämpöä jonkin verran – seinän toisella puolella on nimittäin löylyhuone, jossa on välillä korkeitakin lämpötiloja.

Tämä terassin alle tehty varastotila oli aivan ensimmäinen tila, mikä saatiin rakentamisen aikana käyttöön. Sitä ennen ainut säilytystila oli merikontti ja pressuteltta, ja uusi vastavalmistunut säilytystila tuli valmistuttuaan kovaan käyttöön. Kovassa käytössä ja todella hyödyllinen se on ollut vielä asumisen aikanakin, koska aina on jotain viileän tilan tarvetta. Tilassa on siis luontaisesti lämpötila aina pikkuisen plussalla, eihän maahan kaivettu perunakellarikaan koskaan jäädy. Tai ei pitäisi jäätyä. Suunnilleen samanlaiset olosuhteet ovat myös tuolla terassin alla olevassa tilassa.

Tänään aamulla kylmävaraston lämpötila oli +2,6C ja ulkolämpötila kylmän pakkasyön jälkeen samalla hetkellä +1,3C. Pakkasen puolelle sisälämpötila ei mennyt tänä talvena koskaan – tosin tämän talven kovat pakkasjaksot olivat lyhyitä, enimmillään vai muutaman päivän kestoisia. Pisin pakkasjakso ja kovimmat pakkaset olivat joulun pyhinä, jolloin useampana päivänä peräkanaa oli melkein -20C.

Tässä "uusia polttopuita", eli samaa rakentamisen aikaista ylijäämäpuuta, joka nyt on ollut ulkosäilytyksessä pressun alla, kun ei ole muuallekaan mahtunut. Siirrän ne kuitenkin ennen syksyä sateelta suojaan, niin ovat varmuudella sitten kuivia. Tästä kun alkaa peräseinältä päin tilaa täyttämään, niin puuta mahtuu suojaan valtavat määrät. Tilan leveys on 270cm ja korkeus normaali huonekorkeus eli vähän yli 2 metriä. Alun perin polttopuu varasto piti olla kellarin lämpymällä puolella, mutta tästä terassin alla olevasta kylmästä tilasta on nyt polttopuuvarasto käytännössä muotoutunut, ja se on siihen tarkoitukseen oikein hyvä.

Eilen aloin siivota pihaa, ja tässä ”uusia polttopuita”, eli ihan sitä samaa rakentamisen aikaista ylijäämäpuuta, mitä terassin alla olevassa tilassa on tähänkin asti säilytetty. Nämä tässä kuvassa nyt näkyvät puut ovat olleet tähän asti ulkosäilytyksessä pressun alla, kun ei ole muuallekaan mahtunut. Siirrän ne kuitenkin ennen syksyä sateelta suojaan, niin ovat varmuudella sitten kuivia. Samalla saan pihaakin siistimmäksi. Tästä kun nyt alkaa peräseinältä päin tilaa täyttämään, niin puuta mahtuu suojaan aivan valtavat määrät. Tilan leveys on 270cm ja korkeus normaali huonekorkeus eli vähän yli 2 metriä. Alun perin polttopuuvarasto piti olla ja sen nininen tila oli suunniteltu kellarin lämpimälle puolelle. Mutta tästä terassin alla olevasta kylmästä tilasta on nyt polttopuuvarasto käytännössä muotoutunut, ja se on siihen tarkoitukseen se on ollut oikein hyvä. Polttopuun käyttöön liittyvät puunroskat pysyvät myös varsinaisen talon ulkopuolella pikkuisen paremmin, ne voi sitten katuharjalla lakaista lavojen alta aina joskus pois.

Säilytystiloja ei varmaan koskaan ole liian paljon, ja maanalaiset tilat eivät ”syö rakennuslupaa”. Jos joku rakentaja on nyt talonsa suunnitteluvaiheessa, ja jos taloon on jo joka tapauksessa kellari tulossa, niin tässä ehkä yksi idea siihen liittyen, että miten kellarin kylkeen voi aika helposti toteuttaa yhden ylimääräisen varastokopin. Meidän varastokopin seinät on normaaliin tapaan kevytsoraharkoista (niin kuin muukin kellari), ja kattorakenteena on ”käännetty katto” (meillä onteloiden päällä on ensin kallistusvalut, sitten vesieriste, sitten lämmöneriste, sitten pintavalu, jonka päällä on katetun terassin puut).

Sinänsä on ihan sama mitä kopin päälle olisi tehnyt – jos se asettuu sopivasti maanpinnan tasoon, siihen päälle olisi voinut istuttaa vaikka nurmikon, tai tehdä vaikka autokatoksen, niin kuin tässä linkissä olevissa kuvissa näkyy käännetyn kattorakenteen osalta:

http://www.finnfoam.fi/kayttokohteet/ylapohja/kaannetty-katto/

Pihaprojektin alku

Julkaistu 14.3.2015 , kirjoittanut Mika

Yksi omakotiasumisen hyvistä puolista on oma piha, jolle voi tehdä ihan mitä haluaa. AsOy -muotoisessa asumisessa rivitalon takapiha voi olla omassa käytössä, mutta muuten taloyhtiö määrää mitä pihalle tehdään. Jos asukkailla on vahva tahto ja erilaiset mielipiteet, niin yleensä ei tehdä yhtään mitään. Tai sitten palkataan pihasuunnittelija, joka tekee oikein perusteelliset ja hyvät suunnitelmat, ja toivottavasti saa enemmistön osakkaistakin taakseen, jolloin hanke nytkähtää eteenpäin.

Ajattelin ensin laittaa otsikoksi ”pihasuunnittelun alku”. Se olisi kuitenkin ollut huono otsikko siksi, että pihaa on suunniteltu jo alusta alkaen eli yhtä kauan kuin taloakin. Hyvänä lähtökohtana oli arkkitehdin luonnoskuvat, joissa jo oli joitakin linjanvetoja pihankin osalta, ja olen siitä sitten itse täydentänyt eteenpäin kuulakärkikynällä ja värikynillä, jolloin lopputulos paperilla näyttää nyt tältä:

Arkkitehdin luonnoskuva, jossa pihaa oli jo alustavasti hahmoteltu. Toteutus pienin muutoksin?

Talo itse on siis oman tonttinsa pohjois-länsi kulmassa, jolloin loppupeleissä 595m2 tontille muodostui hyvä ja aika yhtenäinen piha-alue ”kaakon kulmalle”. Itäpuolesta tulee autopiha, johon tulee pihakivetys – etelän puoleisesta osasta tulee viherpiha, jonne tehdään nurmikot, istutukset ja pihapolut. Nämä 2 erotetaan toisistaan matalalla aidalla, niin että koira voi olla vapaana viherpihalla, eikä se pääse mistään suunnasta karkuun. Jossain vaiheessa (kunhan ehditään) myös lännessä ja pohjoisen puolella kulkevia isoja katuja vasten rakennetaan puinen rima-aita, ja sen jälkeen viherpiha kokonaan ja suurin osa talon tonttia on ympäri aidattu. Autopihalta jätetään kuitenkin vapaa kulku kadulle, niin ei tarvitse itse – eikä tarvitse jätekuskin alkaa ajoporttien kanssa pelaamaan.

Nyt siellä kadun varressa jo onkin tontin edellisten asukkaiden toimesta orapihlaja-aita, mutta sen taakse tulee vielä puurimasta toinen aita rinnalle eli orapihjala-aidan taakse. Samalla tontilla on asuttu siis jos joskus aikaisemminkin, kylän vanhat asukkaat muistavat tämän paikan ”palaneen talon tonttina”. En tiedä milloin se aikaisempi talo sitten paloi, vuoden 1976 ilmakuvissa se vielä näkyy, mutta 1983 otetuissa kuvissa ei enää näy.

Tällä hetkellä meidän tontin pinta-ala on vielä 740m2 koostuen kahdesta rinnakkaisesta kiinteistöstä, mutta katualueen vieressä kulkevasta erillisestä soirosta (sen pinta-ala 145m2) joutuu varmaan jossakin vaiheessa luopumaan, jos ja kun katua levennetään ja parannetaan. Toistaiseksi Vantaan kaupungin kaikki rahat taitaa kuitenkin mennä Kehäradan rakentamiseen, eli ihan välitöntä pelkoa kadun parantamisesta ei ole. Punakynät ehtii viuhua sen hankkeen osalta varmaankin vielä moneen kertaan…

Vaikka pihasuunnitelmat ovat jo pitkällä, vielä muutama kysymysmerkki on (ehkä) jäljellä. Yksi niistä on ilmaston mahdollinen muuttuminen. Yllättävää kyllä – sitä asiaa ei ole juurikaan tapana huomioida edes talojen suunnittelussa, joten en tiedä tarvitseeko sitä sitten pihan suunnittelussakaan kovin paljon miettiä? Talojen suunnittelussa lähdetään siis yhä paksummilla eriste- ja seinäpaksuudella kohti lämpeneviä vuosia, enkä itse ymmärrä onko siinä mitään järkeä? Rakennusmääräykset kuitenkin tiukkenevat lähivuosina vielä lisää, joten rakentajalle ei tässä paljon vaihtoehtoja jää.

Edellisen postauksen perusteella nyt jo maaliskuinen aurinko riittää nostamaan iltapäivän huonelämpötilat pitkälti päälle 20-asteen, niin kuin edellisen artikkelin lämpömittareista otetut kuvat osoittavat. Nyt ei olisi kuitenkaan maaliskuussa mitään ongelmaa sen suhteen. Jos tällä hetkellä sisällä tuntuu liian kuumalta, ovet ja ikkunat voi avata, sillä ulkolämpötila on nyt vasta alle +10C. Keskikesällä joutuisi vastaavassa tilanteessa käyttämään koneellista jäähdytystä tai jos on maalämpö, niin sieltä saatava maaviileä auttaa ainakin jonkin verran.

Pihan suunnittelussa meillä olisi nyt mahdollisuus asetella viherpihan oleskelualueet auringonpaisteeseen, tai sitten vaihtoehtoisesti hyödyntää eleläisen naapuritalon suurta tiiliseinää, jolloin pihan oleskelualueet olisivat varjossa. Kumpi on tulevaisuutta ajatellen parempi? Aika varmaan näyttää. Ja onhan meillä talossa isot yläterassit, eli jos auringossa haluaa olla, niin sieltä käsin kyllä onnistuu.

Jos viherpihan oleskelutilat eli pihapolut ja mahdollisesti pienet laatoitetut alueet laittaisi naapuritalon varjoon, niin siitä seuraa yksi hyvä juttu – silloin nurmikot ja istutettavat kasvit pääsisivät paremmin aurinkoon oman talon kupeessa. Ja siitä varmaan kasvit tykkää tulevaisuudessakin?

Tästäkin seuraa kuitenkin yksi kysymysmerkki. Omassa työssäni olen aina sanonut kaikille kysyjille, että seinän viereen ei saa istuttaa mitään. Siihen kuuluu jättää esim. sepeliä pintaan, ja sepelikaistan leveys saa olla jopa puolisen metriä, niin että sillä kaistaleella ei kasva mitään. Silloin talon rakenteet pysyvät aina kuivina ja hyvässä kunnossa – niin maan alla, kuin maan päälläkin. Tietysti vaikka nyt suunnittelisin viheralueet taloon kiinni, niin kyllä sinne aina varmaan sille sepelikaistalle tilaa jää. Mutta jos talon kupeeseen olisikin tullut laatoitettua oleskelualuetta (suoraan auringonpaisteeseen), silloin sepelikaistaa ei olisi tarvittu.

Vielä viimeisenä kysymysmerkkinä meidän talossa on maalämpö. Koska se on jossain vaiheessa kuitenkin (ehkä) tarkoitus asentaa, niin viherpiha kannattaa nyt kaivon ja talon välistä heti tehdä niin, että aikanaan on sitten helppo ne maalämmön asennukset tehdä. Mielellään laatoitettua pihaa en lähtisi purkamaan, eli esim. nurmikkoalue on helpompi ennallistaa alkuperäiseen tilaansa. Tämäkin syy ajaisi asioita niin päin, että viherpihan oleskelualueet menee naapurin talon varjoon, ja nurmikkoalueet oman talon kylkeen kiinni. Ja näinhän se tuolla alkuperäisessäkin suunnitelmassa on jo ollut, mutta tästä on nyt koko ajan käyty ”jaakobinpainia”, että miten päin viherpihan nurmikot ja oleskelualueet pitäisi sijoittaa?

Nyt kun talvea ei tänä vuonna juurikaan ollut, ja kun lumet ovat jo kaikki kadonneet ajat sitten ja routa on sulanut, niin nyt ei muuta kuin hihoja heilumaan ja piha kuntoon!

Varmaan taidan jo tänään aloitella jostakin kohtaa. Jossain vaiheessa olen jo aiemminkin todennut, että meillä rakentaminen menee nyt siinä vaiheessa, että ”pihat on tekemättä ja kellari kesken”. Ja piha todellakin näyttää hurjalta. En tiedä pitäisikö sitä täällä näyttää, mutta näytetään nyt – kun ei se kauaa enää tältä näytä. Ja talvella tilannetta oli kuitenkin hiukan helpompi katsella, kun maassa oli sentään suurimman osan ajasta ainakin muutama sentti lunta. Mutta tästä ne hommat nyt sitten jatkuu:

Sisäpihaa. Tästä kohtaa olisi tarkoitus pihatyöt nyt aloittaa.

Sisäpihaa. Tästä kohtaa voisi pihatyöt nyt aloittaa, ja tähän nyt sitten terassilta tulevien rappujen alapäähän ilmeisestikin nurmikkoa ja istutuksia. Portaille laitetaan menemään pihapolku.

Sama toisesta kuvakulmasta. Katse saattaa kiinnittyä vanhoihin maalipurkkeihin, että mitä ne tuossa kuvassa vielä tekevät? No, meillä on myös kellarin lattiat vielä laatoittamatta pääosin, joten laastia joudutaan vielä tekemään. Ehkä nämä tyhjät maalipurkit tarvitaan vielä silloin, joten en ole poiskaan niitä vielä heittänyt. Salaojakaivojen päät tasataan sitten kun pihan lopullinen pinta alkaa hahmottua. Oikeassa alakulmassa näkyy iso kivi, joka löytyi alun perin autokatoksen anturan kaivauksissa, ja se nostettiin ylös. Täytyyhän pihalla nyt pihakivi olla. Katsotaan mikä on sitten sen lopullinen paikka.

Nurmikkotöissä tarvittavat maa-ainekset odottavat levittämistä naapurin talon seinustalla. Etualalla savista multaa, takimmainen kasa vähän parempaa multaa. Aivan pintaan voi tarvita hakea vielä kaupastakin multaa. Lopuksi naapurin talon seinustalle on tarkoitus istuttaa riviin muutama tuija, ja valaista ne tuijat ja naapurin talo maahan asennettavilla spot-valoilla. Naapurilta jo kysyin luvan, että heidän talon seinään saa heijastaa valot. Tontin raja kulkee suunnilleen siinä missä seinäkin.

Tässä linkissä vielä ajatuksia noin 2,5 vuoden takaa, kun eka pihasuunnitelma valmistui syyskuussa 2012 (sen verran täytyy tuossa linkissä olevia tekstejä ehkä oikaista, että merikontti saa olla rakentamisen ajan – mutta jos se jää asumisajaksi, se saattaa vaatia rakennusluvan):

http://talo-rautio.talovertailu.fi/2012/09/15/eka-pihasuunnitelma-tehty/

Aikamoiset lämpötilaerot

Julkaistu 13.3.2015 , kirjoittanut Mika

Tänään olisi sitten perjantai ja 13. päivä. Toivottavasti kaikilla on kuitenkin kaikki hyvin? Tänään tulee myös kuluneeksi 75 vuotta talvisodan päättymisestä:

Keskiviikko 13.3.1940 Stockmannin kulmalla Helsingissä. Helsingissä on täysi talvi. Talvisodan päättymisestä tänään kulunut tasan 75 vuotta. Kaisaniemen mittausaseman mukaan maaliskuun keskilämpötila vuonna 1940 oli Helsingissä -7,4C. Tänä vuonna eli 2015 tähänastisen maaliskuun keskilämpötila on ollut +2,8C Vantaalla.

Keskiviikko 13.3.1940 Stockmannin kulmalla Helsingissä. Helsingissä on täysi talvi. Talvisodan päättymisestä tuli tänään kuluneeksi tasan 75 vuotta. Kaisaniemen mittausaseman mukaan maaliskuun keskilämpötila vuonna 1940 oli Helsingissä -7,4C. Tänä vuonna eli 2015 tähänastisen maaliskuun keskilämpötila on ollut +2,8C Vantaalla. Tämä kuva bongattu Länsiväylä -lehden sivuilta.

Aikamoiset lämpötilaerot – jos vertaa vuoden 1940 maaliskuun keskilämpötilaa Helsingissä tämän vuoden maaliskuun alkupuolen keskilämpötilaan. Eroa on noin 10 astetta.

Melkoista on ollut myös vuorokautinen lämpötilojen vaihtelu tässä aivan viime päivinä:

9.3.2015 iltapäivän huippulämpötila Ilmatieteenlaitoksen mukaan lähes +10C.

9.3.2015 iltapäivän huippulämpötila Vantaalla Ilmatieteenlaitoksen mukaan lähes +10C.

Samalla hetkellä Vantaan Energian tuntiseurannan mukaan lämpötila kävi 9.3.2014 klo 16:00 +9,5C asteessa. Jos Vantaan Energialla on eri lämpömittari kuin Ilmatieteenlaitoksella, niin ilmeisesti mittaustulokset vahvistavat toinen toisensa.

Tänään aamulla lämpötila hipoi -5C pakkasen rajaa. Meillä oman talon lämpömittari näytti -7C.

Lyhyellä ajalla ulkolämpötilojen vaihtelu Vantaalla on siis noin 15 astetta, päivästä ja vuorokauden ajasta riippuen. Aurinko on myös alkanut selvästi lämmittää ja sen vaikutus sisälämpötiloissa ja niiden vuorokausivaihteluissa on myös selvästi havaittavissa:

Korkean olohuoneen alaosaa. Toisen ikkunan kaihtimet kiinni koko päivän. Kaihtimien takana lämpötila +24C.

Saman tilan yläosaa eli yläaula. Etelän puoleinen mittari on käynyt auringonpaisteessa jo +33C lämpötilassa (pikkulukema alavasemmalla).

Pojan huone. Etelän puoleinen seinä. Kaihtimet kiinni aina (muuten ei näe tietokoneen ruudulta). Lämpötila iltapäivällä +25,5C.

Master-bedroom, ikkunat länteen - lämpötila noussut +24,5C asti.

Master-bedroom ja ikkunat länteen – lämpötila noussut +24,5C asti.

Talo Rautio

Arkistot kuukauden mukaan: maaliskuu 2015