Kannattaako talo rakentaa itse?

Miksi rakentaa?

Samaa kysymystä on pohdittu myös muualla rakennusblogeissa, ja rakentamispäätöksen jo tehnyt Raisa ”Uusikolo” -blogista perustelee asiaa aika hyvin, eli esim. näistä näkökulmista voidaan tätä asiaa lähestyä:

http://uusiokolo.blogspot.fi/2015/02/miksi-rakentaa.html

Aina siis itselleen sopivan kokoista tai tyylistä taloa ei vaan mistään löydy. Tai ostaessa ei aina voi tietää mitä saa. Kaupan mukana voi tulla jotain piileviä vikoja, pahimmassa tapauksessa jopa home- tai sisäilmaongelmia. Mutta kun itse tekee, niin silloin tietää miten on tehty, ja kun kunnolla tekee, niin lopputuloksen pitäisi olla hyvä. Siis kun itse itselleen rakentaa.

Ostetuissa taloissa myöskin hinnoissa voi olla ilmaa eli myyntikatetta, ja usein onkin, jos ei ole pakkomyyntitilanne. Kukapa nyt tappiokseen myisi. Joskin nyt markkinatilanne on isoissa kohteissa vähän sellainen, että en ole itse ihan varma – kannattaako alkaa rakentamaan vain siksi, että lopputulos olisi aina halvempi kuin ostamalla?

Meillä 241m2 talo on nyt ”kellari kesken ja pihat tekemättä” -vaiheessa ja tähän mennessä rahaa on käytetty tontti mukaan luettuna noin 538 tonnia eli reippaasti yli 2 tonnia neliöltä. Mitä sitten maksaisi vastaavan kokoinen talo tässä lähistöllä ? Vanha talo on ilmeisesti aina halvempi kuin uusi, mutta yli 250m2 talon voisi saada Vantaalta alle 400 tonnilla, mm näistä kahdesta linkistä löytyy sekä puutaloa että tiilitaloa:

http://asunnot.oikotie.fi/myytavat-asunnot/8454241

http://asunnot.oikotie.fi/myytavat-asunnot/8244553

Ainakin ostaminen on helppo tapa hankkia talo. Paljon helpompi kuin itse rakentaen. Ei meilläkään rakentamisesta ilman asianajajaa selvitty, ja vaikka ei juristin apua tarvitsisi rakentamisen aikana, tai sen jälkeen, niin raksaaminen voi olla muuten vaan rankkaa. Melkein kaikesta on pakko tietää itsekin jotain. Ja melkein kaikessa olisi syytä olla itsekin mukana jotenkin. Ei siitä rakentamisesta muuten mitään tule – ja tämä taitaa olla hyvin monelle hyvin suuri yllätys. Tapani Värjölä tiivistää asiat omassa blogissaan aika hyvin:

http://tvarjola.blogspot.fi/2011/03/mita-kaikkea-rakennuttajan-pitaa-osata.html

Yksi mikä on rakentamisessa aina varmaa on se, että rakentaminen on aina opettava prosessi. Taas joudun lainaamaan Tapani Värjölän blogia, eli yllä olevassa linkissä hän kiteyttää asiat näin:

”Kun on onnistuneesti selättänyt yhden talonrakennusprojektin, voi varmasti sanoa olevansa rakennusalan pätevä asiantuntija. Ainakin kovasti näyttää siltä, että tällä hetkellä osaan talon suunnittelun ja monet rakentamiseen liittyvät toimet paremmin kuin meidän taloa tehneet kaverit………..Se on varma, että jos nyt lähtisin tekemään toista taloa tulisi siitä monella tapaa parempi kuin tästä….”.

Oppiminen oli myös itselläni yksi keskeinen syy, miksi itse halusin lähteä rakentamaan. Tarvitsenhan näitä samoja tietoja omassa työssänikin. Ja oppia tuli. Tuli myös kaunis ja hyvä lopputulos, johon ainakin itse olen tyytyväinen. Tai en ainakaan itse keksi mitä nykyisessä talossa olisi pitänyt tehdä toisin. Uutta taloa varten mahdollisesti tehtäviä parannuksia en edes mieti, koska olen jo päättänyt, että tämän jälkeen en enää rakenna.

Elämässä on kiva kokeilla erilaisia asioita, ja tämä riitti tällä kertaa. Seuraavaksi sitten taas jotain muuta. Ja eihän tämäkään nyt vielä ihan täysin valmis ole pitkään aikaan tämä nykyinenkään projektini. Ensi kesänä olisi hyvä, jos saisi pihat tehtyä, plus kellarin puolivalmiita tiloja vähän valmiimmaksi. Aineet olisi jo olemassa, mutta työtä tarvitsee vielä kovasti tehdä. Toisaalta, nyt kun ollaan jo päästy muuttamaan, niin tuntuu että mihinkään ei ole enää mikään kiire. Edetään siis rauhallisesti. Kyllä se lopputarkastus sitten joskus tulee pidettyä, ja sitten alkaakin jossain vaiheessa jo pikkuhiljaa ylläpitokorjaukset (ainakin puujulkisivun huoltomaalaus), eli käytännössä rakentaminen ei lopu koskaan.

Oppimisen ja itselleen sopivan talon tekemisen lisäksi voi olla paljon muitakin hyviä syitä lähteä rakentamaan. Joillekin oma talo on ihan pelkästään unelma. Talon rakentaminen on ehkä pyörinyt mielessä jo kauan. Ja onhan komeaa taloa kiva katsella. Miltä se unelmatalo sitten näyttäisi? Kun Googlasin ”unelmakoti” löytyi mm. tällainen:

Googletin "unelmakoti", ja löysin mm. tällaisen. Kuva bongattu Pauliina Sillanpään blogista, tästä linkistä: http://thetrendynurse.blogspot.fi/2010/09/hair-you-would-die-for-your-dream-place.html.

Googletin ”unelmakoti”, ja löysin mm. tällaisen. Kuva bongattu Pauliina Sillanpään blogista, tästä linkistä: http://thetrendynurse.blogspot.fi/2010/09/hair-you-would-die-for-your-dream-place.html.

Euromääräisessä tarkastelussa rakentamisen kannattavuutta parantaa, jos taustalta löytyy jokin erityistekijä. Jotakuta on voinut suosia arpaonni esim. tontin hankinnassa. Joku taas voi olla ammatiltaan vaikkapa timpuri, sähkömies, putkimies, muurari tms. jolloin pystyy hyödyntämään rakentamisessa omaa ammattitaitoaan varmasti paljonkin. Silloin onnistuu säästämään ammattimiesten työpalkoissa, jos ja kun sattuu itse olemaan ammattimies. Työn verotus onkin Suomessa äärimmäisen rankkaa, ja ihme ettei kukaan poliitikko ole tähän asiaan vielä puuttunut.

Otetaan vaikka konkreettisenä esimerkkitapauksena itselleni tuttua yrittämistä, eli isännöitsijätoimisto. Jos meidän myymä palvelu ei kuulu kiinteään kuukausihintaan, me laskutamme tehdyt tunnit erillisveloituksena. Se maksaa 88,00€ per tehty tunti, sis. alv 24%. Joskus laskeskelin, että paljonko minun pitäisi itse tehdä töitä, että voisin ostaa omaa työtäni omasta firmastani yhden tunnin? Laskentakaava menee suunnilleen näin:

Ensin isännöitsijätoimisto tilittää jokaisesta laskutetusta tunnista noin neljänneksen eli 24% arvonlisäveroina valtiolle. Eihän meillä ole alv-laskelman vähennyspuolella juurikaan mitään. Mitä nyt joskus vähän kopiopaperia ja konttoritarvikkeita ostetaan, mutta yleisesti ottaen isännöintitoimisto on oikein hyvä alvin maksaja valtiolle, koska huoltoliikkeille tai siivousliikkeille tyypillisiä kalliita koneita meillä ei ole. Tietokone ja kopiokone toki löytyy. Kun ensimmäinen neljännes tuloista lähti pois alvin muodossa, heti seuraava neljännes kuluu työpalkkojen sivukuluihin ja koulutukseen. Tyel on vuonna 2015 noin 24,7% ja sotumaksut 2,08%. Lisäksi tulee lakisääteiset ryhmähenkivakuutusmaksut, koulutuskulut, työterveyshuolto yms. eli toinen neljännes asiakkaan maksamista rahoista on kadonnut. Sen jälkeen voidaan kait maksaa jo bruttopalkka työntekijälle, joka on yrityksen suurin kuluerä. Palkansaajana voidaan olettaa olevan minä itse. Jos itse maksan omista tuloistani veroa vaikkapa 25%, ja sen päälle vielä muut pikkumaksut (työntekijän osuus Tyel-maksusta, työttömyysvakuutusmaksut yms. vähennykset), niin kolmas neljännes rahoista lähti pois tässä kohtaa. Itselleni jää käteen suunnilleen se viimeinen neljännes eli noin parikymppiä tunnilta. Ja jos sen jälkeen ostan omasta firmastani yhden tunnin omaa työtäni, joudun ensin itse tekemään sitä samaa työtä 4,5 tuntia, jotta minulle olisi kertynyt se 88€ mikä yhdestä tunnista pitää maksaa omalle firmalle. (No käytännössä en tietenkään itse itseäni yleensä laskuta.)

Rakentamisessa tämä palkkakuvio toimii suunnilleen samoilla kaavoilla. Jos timpurille pitää maksaa noin 40€ tunnilta sis.arvonlisävero, niin mikäli pystyykin itse tekemään samat hommat, ”tienaa” nettona juurikin sen 40 euroa tunnilta, ja jos tekee kuukaudessa 160 tuntia omalla raksalla itse itselleen timpurin hommia, niin eikös tällä laskentakaavalla hyöty tai tienesti ole kuukaudessa silloin 40€ x 160h = 6400 euroa kuussa? Useimmat meistä eivät tienaa kuukaudessa nettomääräisesti noin paljon, eli ehkä tässä mielessä itse itselle rakentaminen kannattaa, jos vaan oikeasti osaa jotain tehdä, eli jos käden taitoja vaan löytyy? Toki tässä toimintamallissa pitää jollain elääkin, eli jos ei käy palkkatyössä, pitää olla aiempia säästöjä, tai elää pankkilainalla tai vaimon palkalla. Me kokeiltiin omassa rakentamisessa monta kertaa sitä vaimon palkalla elämistä, kun oma palkkani hupeni monta kertaa kokonaan rakentamiseen. Pärjättiin kuitenkin.

Sitten voi olla muitakin taustatekijöitä, joiden avulla rakentamisen saa kannattamaan euromääräisessä tarkastelussa paremmin. Meillä oli esim. käytettävissä oman metsän puutavaraa. Siitä tehtiin mm. kattopaneelit joka huoneeseen, vuorilaudat, rima-aidat ulos ja paljon tilapäisrakentamista. Kyllä siitä omasta puutavarasta oli mielestäni iso apu, vaikka kaikki kantavien seinien leimattu puutavara pitikin ostaa kaupasta. Meidän omissa puissa kun ei niitä vaadittavia leimoja ollut.

Lainatiskillä tuli myös aikoinaan puheeksi keskeneräiset talot. Silloin elettiin vuotta 2012. En osaa sanoa olisiko tilanne nyt muuttunut parissa vuodessa? Kun silloin kerroin tutulle pankinjohtajalle, että olen harkinnut rakentamista oman metsän puista siten, että alle tulee kellari harkoista ja siihen sitten tulisi pari kerrosta puutaloa päälle. Pankinjohtaja tykkäsi enemmän kivitaloista ja kysyi, että mikset laittaisi niitä harkkoja samantein ylös saakka ja tekisi kivitaloa? Tai vaikka jatkaisi jo jonkun toisen aloittamaa kivitaloa. Kyseisen pankin asiakkaina oli kuulemma noin 70 kpl rakentajia, joilla oli johonkin vaiheeseen kesken jäänyt kivitalo jossain tässä pääkaupunkiseudulla.

Pankinjohtaja arveli, että olisi varmaan nykyiselle rakentajalle iso helpotus, jos joku ostaisi jollakin hintaa sen kesken olevan projektin ja jatkaisi sen sitten valmiiksi saakka. Näitä samanlaisia tilanteita varmaan tulee jatkuvasti ja myös muitakin kuin kivitaloja, eli jos näkyy myynnissä kesken oleva omakotitalo, niin aika edullisesti niitä käsittääkseni myydään? Eihän edes valmis omakotitalo maksa nykypäivänä välttämättä kovinkaan paljon, koska tällä hetkellä on ostajan markkinat.

Entä jos ei ole puoli-ilmaista tonttia perintönä tai tonttiarpajaisista saatuna, eikä myöskään itsellä rakennusalan ammattitaitoa, eikä omista omaa metsää eikä ole mitään muutakaan, paitsi korkeintaan oma unelma omasta talosta, niin kannattaako silti ryhtyä rakentamaan?

Jaa-a. Enpä osaa sanoa…

Mutta tottakai asiassa vaikuttaa aika monet muutkin asiat, kuin pelkästään euroissa mitattavat asiat. Omassa itse tehdyssä talossa on varmuudella paljon enempi tunnearvoa kuin ostetussa talossa. Samalla alkaa arvostamaan ihan toisella tavalla muitakin taloja, varsinkin jos ne ovat vanhoja taloja, ja aikoinaan hyvin rakennettu. Silloin kun ei ollut oikein mitään koneitakaan vielä apuna.

Entä miten kävi itselleni? Kannattiko? No kyllä omasta mielestäni. Ainakin olen täysin tyytyväinen lopputulokseen, joka oli jopa parempi mitä osasin odottaa. Erityisesti arkkitehti ja valaistussuunnittelija onnistuivat meillä erityisen hyvin. Tässä kohtaa oli ehkä hiukan hyvää tuuriakin, mutta ehkä oli myös jotain pientä hyötyä omasta ammatistanikin. Eli moni rakennusalan ammattilainen oli minulle tuttu jo entuudestaan, ja numerot löytyivät valmiiksi kännykästä. Siltä pohjalta oli aika helppo valita sellainen tavarantoimittaja tai urakoitsija, jonka kanssa hommat olivat sujuneet hyvin jo aikaisemminkin omassa työssäni. Siksi itselläni koko projektin aikana ei tullutkaan mitään riitaa urakoitsijoiden tai tavarantoimittajien kanssa, mikä taas näyttäisi olevan hyvinkin yleinen riesa monessa muussa taloprojektissa, kun pientä tai vähän isompaakin reklamoitavaa vaan riittää käsittämättömät määrät… Ja siinä menee ehkä lopulta rakennuttajaltakin hermot, ja voi tulla joskus oppirahatkin maksettavaksi.

Mutta vaikka tällä kertaa meni loppujen lopuksi itselläni kaikki ihan hyvin, niin en minä silti tämän jälkeen enää mitään rakenna. Siitä olen aivan varma.

Entä suosittelisinko rakentamista muille? No tietyillä edellytyksillä kyllä suosittelisin. Ja ehdottomasti kannattaa myös lukea muiden rakentajien rakennusblogeja. Oman rakennusblogin pitämistä suosittelisin myös, siitä jo kirjoitinkin joskus aiemmin tässä linkissä:

http://talo-rautio.talovertailu.fi/2015/01/17/miksi-tulisi-pitaa-rakennusblogia/

PS:
Tätä artikkelia ei jostain kumman syystä pysty kommentoimaan lainkaan (kommenttilaatikko on hukassa). Enkä saa sitä mistään taiottua esiin. Jätä tätä juttua koskeva kommenttisi johonkin toiseen tämän blogin artikkeliin (tai lähetä minulle sähköpostia niin lisään sen tähän kohtaan itse). Kun klikkaa tämän artikkelin/postauksen otsikkotekstiä, niin sitä kautta saa näkyville ne kommentit, mitä olen itse lisännyt tähän artikkeliin ylläpitovalikon kautta.

Jotenkin tuntuu tämä WordPress -ympäristö yhä vaan vieläkin olevan itselleni vähän vieras, eli ei oikein homma hallussa vieläkään… Jos joku pyytää minulta suosituksia bloggaukseen, suosittelen ehdottomasti Blogspot -ympäristön käyttämistä. Se tuntui (silloin joskus alussa) ainakin itsestäni tosi paljon helpommalta.

Tämän jälkeen suosittelen siirtymistä Karoliinan -koti blogiin. Teknisestä ongelmasta johtuen Karoliinakaan ei pystynyt tätä artikkelia kommentoimaan, mutta hän kirjoitti eri tulokulmista aivan upean täydennyksen tähän aihe alueeseen omassa blogissaan, tässä linkkiä sinne:

Karoliina wrote: Tästä pääset lukemaan minun ajatuksiani.
http://koti7.blogspot.fi/2015/03/kannaatteeko-rakentaa-itse-rakennuttaa.html

24.02.2015 Viro 97v

Viro täyttää 97v 24.02.2015. Samana päivänä on myös meidän pojalla eli Matilla nimipäivä.

Viron tasavalta eli Eesti vabariik täyttää 97 vuotta tänään 24.02.2015 . Samana päivänä on myös meidän pojalla eli Matilla nimipäivä.

Tänään liehuu Virossa liput ja on kansallinen vapaapäivä. Meillä on tänään ”sinimustvalge” korkean olohuoneen yläosassa ja blogin kautta varmaankin menee terveiset kaikille virolaisille lukijoille. Onnea 97 vuotiaalle!

 

Tyhjä talo vei enempi sähköä

Hiihtoloma loppui ja kotiin on taas palattu. Tällä välin talo oli tyhjillään viikon verran eli lauantaista lauantaihin.

Jotenkin sitä lähtökohtaisesti tahtoo ajatella aina niin, että silloin kun talossa asutaan, sähköäkin kuluu silloin enempi. Mutta tietysti tässä kohtaa voi ainakin talvikuukausina tulla ajatusvirhe, koska täsmällisemmin ilmaistuna asia meneekin niin, että silloin kun talossa asutaan, energiankulutus on suurempi verrattuna siihen että talo olisi tyhjä.

Joka tapauksessa meillä meni viime viikon jokaisena päivänä sähköä selvästi enemmän, mitä on vuorokausikulutuksen tavanomainen taso. Tämä näkyy aika selvästi näistä tämän kuun alkupään kulutuskäppyröistäkin (klikkaamalla kuvaa se suurenee):

Hiihtoloman aikana talon ollessa tyhjillään lämpötila vaihteli 14.2 - 19.2 välisenä aikana -6,5C ja +2,3C välillä (tarkastelu jakso päättyy torstaille 19.2, koska Vantaan Energian seurantapalvelussa ei ole vielä sen tuoreempia lukuja nähtävillä). Samana aikana vuorokauden sähkönkulutus on vaihdellut 61,5 kWh ja 110,9 kWh välillä. Yösähkön osuus kaikesta sähköstä on helmikuun aikana ollut 72% tähän mennessä (tarkastelujakso 1.2 - 19.2.2015).

Hiihtoloman aikana talon ollessa tyhjillään lämpötila vaihteli 14.2 – 19.2 välisenä aikana -6,5C ja +2,3C välillä (tarkastelu jakso päättyy torstaille 19.2, koska Vantaan Energian seurantapalvelussa ei ole vielä sen tuoreempia lukuja nähtävillä). Samana aikana vuorokauden sähkönkulutus on vaihdellut 61,5 kWh ja 110,9 kWh välillä. Yösähkön osuus kaikesta sähköstä on helmikuun aikana ollut 72% tähän mennessä (tarkastelujakso 1.2 – 19.2.2015).

Tähänastisen helmikuun keskilämpötila on ollut -0,5C (keskilämpötila näkyy kuvassa punaisena katkoviivalla), ja sattumoisin asumisen aikainen sähkönkulutus jää pääsääntöisesti katkoviivan alle, kun taas poissaollessa kulutuksen taso on ollut selvästi katkoviivan yläpuolella. Toki viime viikon alkupäivillä sattui myös pariksi päiväksi pikkupakkaset, jolloin sähköä meni molempina päivinä yli 100 kWh vuorokaudessa. Mutta viikkoa aiemmin 8-9.2.2015 oli myös melkein yhtä paljon pakkasta, mutta silloin sähköä kului vuorokaudessa vain vähän yli 60 kWh, eli kolmanneksen vähemmän.

Tämä ilmiö selittyy tietystikin takan eli polttopuiden käytöllä. Vaikka asumisen aikana käyttövettä kuluu 4 ihmiseltä yhteensä noin 400 litraa vuorokaudessa, ja siitä kuuman veden osuus on noin 40% eli 160 litraa (0,16m3), niin polttopuiden käyttö kompensoi tämän – ja näköjään se kompensoi vielä paljon enemmänkin. Käyttövesi meillä lämpenee siis suoralla sähköllä ympärivuorokautisesti, ja siihen kuluva sähkön määrä on kokonaissähkönkulutuksesta suhteellisen vähän (noin 350 kWh/kk eli talvikuukausien kokonaissähkönkulutuksesta noin 20%).

Jos yhden vesikuution lämmittämiseen yhdellä asteella tarvitaan fysiikan lakien mukaan sähköä 1,17 kWh, niin meillä sähkönkulutus on tässä kohdin 0,16m3 x 60C x 1,17 kWh = 11,2 kWh per vuorokausi, olettaen että vesilaitokselta tuleva vesi on +4C ja että se lämmitetään +64C lämpötilaan. Jos polttopuita ei käytettäisi ollenkaan, tämä vähän reilut 10 kWh pitäisi lisätä nyt saatuihin kulutuskäppyröihin. Se hieman tasaisi eroa talon asumisaikana ja talon tyhjillään ollessa, mutta ei kovin paljon.

Näistä laskelmista voitaneen päätellä, että polttopuista olisi saatu keskimäärin noin 50 kWh lämmitysenergiaa per vuorokausi, eli kuukausitasolla 1500 kWh. Tämä täsmää aika hyvin sen kanssa, että kuusipuun energiasisältö on 1320 kWh per kuutio, ja jos noin 1,5 kuutiota rakennusaikaista laudan pätkää on kuukausittain käytetty, niin niistä pitäisi tulla energiaa noin 1980 kWh ja takkojen hyötysuhde huomioiden talteen on saatu ehkäpä noin 1500 kWh kuukausittain. Tämä laskelma täsmää aika hyvin siihen aikaisempaan arviooni, että tähän mennessä olisi noin 5-6 kuutiota polttopuita käytetty koko tähänastisen asumisen aikana eli lokakuun alusta lukien.

Pientä fiilausta nämä ylläolevat laskelmat ehkä vielä vaatisi, mutta kun jatkolaskelmat menisi enempi oletuksen puolelle, niin jätän tällä kertaa fiilaukset tekemättä. Nimittäin kotiin tullessa lämpötila oli +16C – eli noin 5C – 6C tavanomaista alhaisempi. Jos yhden asteen pudotus säästää energiaa noin 5%, niin viiden asteen pudotus pitäisi säästää samalla kaavalla 25%? Ja 10 asteen pudotus (esim. +23C -> +13C säästäisi 50%?

Silloinhan nuo yllä olevat sähkönkäyttölaskelmat muuttuisivat aika lailla, mutta en tiedä toimiiko matematiikka ihan näin, kun lämpötilan pudotus on näin suuri? Tai toimiiko tämä matematiikka samoilla prosenteilla uusissa ja vanhoissa taloissa? Joka tapauksessa tästä aiheutuisi sellainen paradoksi, että 20 asteen pudotuksella energian säästö olisi jo 20 x 5 = 100% ja kovilla paukkupakkasilla se ei ainakaan voi mitenkään pitää paikkaansa (jos sisälämpötila jää yli nollan, kun ulkona on pakkasta vaikkapa -20C, niin energian kulutus ei voi olla sillä kohtaa nolla). Asteen tai parin pudotuksessa tämä 5% per aste nyrkkisääntö varmaankin pätee? Tai näin ainakin AsOy -maailmassa taloyhtiöitä aina neuvotaan säästämään.

Joskus kuulee myös puhuttavan, että ilmastointiakin voisi säätää pienemmälle, jos on pidempään poissa kotoa. Tätä en kuitenkaan nyt tehnyt, enkä taida tehdä jatkossakaan. Ilmastointikoneen lämmöntalteenotto on aika hyvä, se vaihtelee meillä tavallisesti 85-90%:n välillä, eli ei se kovin paljon lämpöä hukkaa, kävi se kone sitten millä nopeudella tahansa. Rakenteet kuitenkin pysyvät kuivina, jos IV-kone on päällä normaalisti, ja silloin sen kulutus on 160 Wattia, eli vuorokaudessa 3,84 kWh. Eli tässä kohtaa säästöä ei kovin paljon voisi saada, vaikka koneen sammuttaisi kokonaan (mutta sillä tavalla voisi saada talon rakenteet homehtumaan vuosikymmenten saatossa?).

Tässä kohtaa loma-ajan säädöt menivät siis ihan oikein? Eli pidemmän poissaolon ajalle lämpötilaa laskettiin useammalla asteella tavoitteena säästää sähkössä. Mutta kotiin tulon lähestyessä enemmänkin lämpöä olisi tietysti saanut olla kuin tuo +16C. Onhan se kuitenkin vähän vilpoista, kun taas esim. +18C olisi ollut jo jotenkin normaalin rajoissa. En tiedä saisiko Oumanin säätölaitteelle jonkinlaista etäyhteyttä, jolloin siihen voisi säätää lisää tehoja jo vähän ennen kuin kotiin saavutaan? Pitänee tutkia tätä, tai kehitellä joku muu hyvä idea tähän kohtaan.

Nyt kun meillä on Bilteman imukupilla ikkunaan tulevat mittarit melkein joka huoneessa (ja ne on rinnakkain asettelulla tarkistettu, että ne näyttävät kaikki samaa lukemaa), niin nämä mittarit muistavat 1 vrk alimman ja ylimmän lämpötilan. Kotiin tullessa lämpötilahaarukka oli vaihdellut +15,5C ja +16,0C välillä. Eli tässä tuli nyt myös testattua se, että kun takkoja ei käytetä, niin millainen lämpötilavaihtelu aiheutuu siitä, että meidän lattialämmitys on säädetty toimimaan pelkästään yösähkön tunneille klo 21-07:00 välisenä aikana.

Itse olen ”mutu-tuntumalla” havainnut jo aiemmin, ettei lattiarakenteet oleellisesti 14 tunnin aikana ehdi jäähtymään (sillä ajalla kiertovesipumppu ei kello-ohjauksesta johtuen käy lainkaan). Ja nyt tälle asialle tuli myös tieteellinen vahvistus, eli mittareiden mukaan vuorokauden lämpötilavaihtelu on puoli astetta. Eli käytännössä ei mitään. Ja kun normaalisti takkojakin käytetään silloin tällöin, niin tuo puolen asteen vaihtelu häviää sinne taustalle, eikä sitä varmaan muulla tavalla saakaan esille kuin se, että ollaan pidempään poissa kotoa, jolloin takkoja ei käytetä, ja talo on pelkästään lattialämmityksen varassa.

Tässä vielä lopuksi muutamia lämpömittarien kuvia tältä aamulta. Lämpötila on nyt noussut eilisen +16C tasolta +19,5C tasolle. Näin siis ikkunapintojen lähettyvillä. Virallisesti lämpötiloja ei tietenkään kuulu mitata ikkunan lasista tai ikkunoiden rakojen edestä. Mutta kun samat mittarit ovat lähes joka huoneessa, voidaan kuitenkin verrata huoneiden keskinäisiä lämpötiloja, joihin oikeasti pitäisi lisätä aste tai pari, niin sitten ollaan ”virallisemmissa” lukemissa:

Tiilerin Terhi takka-leivinuuni, lämpötilat aamulla "yläkulmassa" +28,9C ja johdon mitan päässä "alakulmassa" 22,7C. Eilen illalla kotiin saapuessa takan lämpötila oli noin 18C molemmissa kulmissa, eli viikossa takka oli jäähtynyt lähes siihen mitä huoneilmakin (huoneilman lämpötila oli vaihdellut +15,5 - 16,0C välillä) viimeisen vuorokauden aikana.

Tiilerin Terhi takka-leivinuuni, lämpötilat aamulla ”yläkulmassa” +28,9C ja johdon mitan päässä ”alakulmassa” 22,7C. Eilen illalla kotiin saapuessa takan lämpötila oli noin 18C molemmissa kulmissa, eli viikossa takka oli jäähtynyt lähes siihen mitä huoneilmakin (huoneilman lämpötila oli vaihdellut +15,5 – 16,0C välillä) viimeisen vuorokauden aikana.

 

Yläaulan ikkunalämpötila aamulla +19,5C, vuorokauden alin lämpötila +15,5C näkyy vielä muistissa.

Yläaulan ikkunalämpötila aamulla +19,5C, vuorokauden alin lämpötila +15,5C näkyy vielä muistissa.

Pojan huoneessa ikkunalämpötila aamulla +18,5C, vuorokauden alin lämpötila +15,5C näkyy vielä muistissa. Lasten huoneisiin takan lämpö ei oikein oviaukon kautta pääse niin hyvin, koska makuuhuoneissa on pelkät tuloilmaventtiilit, ja ylimmän kerroksen ilmastoinnin imuaukot ovat yläaulassa. En osaa sanoa, olisiko tämä asia pitänyt suunnitella jotenkin toisin? Nyt seurauksena on tasan yhden asteen lämpötilaero muun talon kanssa. Ero on niin pieni, ettei sitä ilman mittaria voi huomata.

Pojan huoneessa ikkunalämpötila aamulla +18,5C, vuorokauden alin lämpötila +15,5C näkyy vielä muistissa. Lasten huoneisiin takan lämpö ei oviaukon kautta oikein pääse ”vastavirtaan” tai ylipainetta kohden niin hyvin, koska makuuhuoneissa on pelkät tuloilmaventtiilit, sillä ylimmän kerroksen ilmastoinnin imuaukot ovat kaikki yläaulassa. En osaa sanoa, olisiko tämä asia pitänyt suunnitella jotenkin toisin? Nyt seurauksena on tasan yhden asteen lämpötilaero muun talon kanssa. Ero on kylläkin niin pieni, ettei sitä ilman mittaria voi huomata.

Ison makuuhuoneen ikkunalämpötila aamulla +19,5C, vuorokauden alin lämpötila +15,5C näkyy vielä muistissa. Tässäkin makuuhuoneessa on pelkät IV-tuloventtiilit, mutta makuuhuoneen kulmasta kulkee läpi tiilihormi, joka antaa lisälämpöä, jolloin ikkunan edustan lämpötila on ihan se sama mitä muuallakin talossa tällä hetkellä, eli +19,5C.

Ison makuuhuoneen ikkunalämpötila aamulla +19,5C, vuorokauden alin lämpötila +15,5C näkyy vielä muistissa. Tässäkin makuuhuoneessa on pelkät IV-tuloventtiilit, mutta makuuhuoneen kulmasta kulkee läpi tiilihormi, joka antaa lisälämpöä, jolloin ikkunan edustan lämpötila on ihan se sama mitä muuallakin talossa tällä hetkellä, eli +19,5C.

Viikon postit. Itse asiassa pino on yllättävän pieni, joskus postia kertyy viikossa enemmänkin.

Viikon postit. Itse asiassa pino on yllättävän pieni, joskus postia kertyy viikossa enemmänkin.

 

Talvi 2014-2015 ennätyslauha?

Talvi ei ole vielä ohi, mutta jos lopputalven sääennusteita on uskominen, niin tänä talvena ei kovia pakkasia enää taida tulla?

Lopputalven ennuste näyttää ihan samalta mitä talvi on ollut tähänkin saakka. Kunnon pakkasia oli tänä talvena vain yksittäisinä päivinä ensin joulun pyhinä, sitten pari kertaa tammikuussa (kesto yhteensä 4 päivää) ja parina päivänä helmikuussa. Muuten on lämpötila ollut nollan kieppeillä plus miinus muutama aste.

Lopputalven ennuste näyttää ihan samalta mitä talvi on ollut tähänkin saakka. Kunnon pakkasia oli tänä talvena vain yksittäisinä päivinä ensin joulun pyhinä, sitten pari kertaa tammikuussa (kesto yhteensä 4 päivää) ja parina päivänä helmikuussa. Muuten on lämpötila pyörinyt nollan kieppeillä plus miinus muutama aste.

Vantaan Energian Energiapeili -palvelusta saa lämpötilat ja kulutetun energian tunti tunnilta excel-pohjalle, ja siltä pohjalta pystyy tekemään monenlaista analyysia, mm. että tänä talvena ei Vantaalla nähty 20-asteen pakkasia kertaakaan, vaikka aika lähellä tosin käytiin joulukuun lopulla:

Alle -15C lämpötiloja oli tänä talvena (joulukuu 2014 + tammikuu 2015 + helmikuu 2015) yhteensä 39 tuntia. Tämän talven pakkasennätys Vantaalla saavutettiin 29.12.2014 klo 19-20:00 välillä, jolloin lämpötila laski -19,9C asteeseen.

Alle -15C lämpötiloja oli tänä talvena (joulukuu 2014 + tammikuu 2015 + helmikuu 2015) yhteensä 39 tuntia. Tämän talven pakkasennätys Vantaalla saavutettiin 29.12.2014 klo 19-20:00 välillä, jolloin lämpötila laski -19,9C asteeseen.

Lämpötilojen toinen ääripää oli +7,3C – mikä ainakin minun ”miesmuistissani” on helmikuun lämpötilaksi varsin korkea, eli en muista vastaavaa nyt ainakaan heti mistään aikaisemmilta vuosilta. Kyseisen helmikuun päivän tältä vuodelta muistan yhä vieläkin, ja hyvin keväiseltä se Tikkurilan katukuvassa vaikutti. Ihan niin kuin olisi maaliskuu alkanut jo helmikuun puolella.

Talven lämpötilaennätys saavutettiin 10.2.2015 kello 14-15:00 välillä, jolloin lämpötila kipusi +7,3C asteeseen. Yli +5,0C lämpötiloja tänä talvena oli yhteensä 11 tuntia.

Talven lämpötilaennätys saavutettiin 10.2.2015 kello 14-15:00 välillä, jolloin lämpötila kipusi +7,3C asteeseen. Yli +5,0C lämpötiloja tänä talvena oli yhteensä 11 tuntia.

Miten sitten ilmasto muuttuu tästä eteenpäin, niin aika sen sitten näyttää, mutta tämän hetken pitkän aikavälin ennusteet lähtevät kaikki siitä, että lämpötilat tulisivat vielä nousemaan tästä lisää? Kohta varmaan Tukholmassa pari päivää sitten (18.2.2015) mitatut lämpötilat ovat ihan arkipäivää meilläkin? Tässä olevassa blogissa kerrotaan, että Tukholmassa oli hiihtolomalla mitattu jo +10C:

http://www.familjenbbygger.se/2015/02/entre.html

Miten tämä kaikki¨säätilastointi sitten talonrakentamiseen liittyy?

No ainakin siten, että lämmitysjärjestelmien suunnittelussa ja mitoituksessa pitää aiempaa tarkemmin pohtia millainen takaisinmaksuaika tulee millekin vaihtoehdolle. Jos lämmitystä ei näissä keleissä kovin paljon enää tarvita, niin parisataa metriä syvällä kallioreiällä varustetun maalämpöpumpun takaisinmaksuaika voi kestää näissä olosuhteissa ikuisuuden. Sen sijaan parin tonnin ilmalämpöpumppu voi olla hyväkin sijoitus, jos tästä eteenpäin jopa helmikuussakin mitataan hetkittäin +7C, tai jatkossa mahdollisesti jopa +10C lämpötilatkin saattavat olla ihan tuiki tavallisia keskellä talvea? Ilmalämpöpumpusta ei ole kovilla pakkasilla hyötyä, mutta jos kylmienkin kuukausien keskilämpötilat hipovat tätä nykyä nollaa, niin aika paljon lämpöä saa talvellakin tehtyä jo ihan pelkällä ilmalämpöpumpullakin? Plus että kesäajan jäähdytyksen saa sen avulla myös. Tosin se sitten vähän maksaa, mutta ilmeisesti ”muutamasta kympistä” sähköä kuitenkin puhutaan, ei sen suuremmista summista.

No, ehkä vähän liioittelin, tai mistäs sen tietää? Ainakin itse joudun nyt miettimään maalämpöpumpun kannattavuutta paljon tarkemmin. Vielä taloa suunniteltaessa maalämpöpumppu oli ihan itsestään selvyys, eikä sen kannattavuutta ainakaan meidän talon kohdalla osattu kyseenalaistaa millään tavalla.

Nyt kuitenkin yllä olevan tilastoinnin pohjalta näyttää siltä, että kovien pakkasten keston voi laskea tunteina, enää ei tarvitse laskea päiviä?

Polttopuuhommissa & metsän harvennusta

Tänään ja eilen ollaan oltu metsätöissä eli polttopuuhommissa – ne jotka ovat olleet terveinä. Täällä Virossa jyllää nyt joku vatsatauti, mutta muutamat meillä ovat vielä säästyneet. En ole itse vielä sairastunut. Eilen oli metsässä vielä pojat eli Matti ja Matin serkku Toni apulaisina, mutta tänään jäivät hekin kuumeisinä petiin ja lähdin kahdestaan meidän talotimpurin eli Marguksen kanssa metsää harventamaan. Metsässä on hyvä olla vatsatautia paossa. Ilmakin on siellä raikasta ja puita kaataessa ilmaan leviää metsän tuoksu.

Hyvin saatiinkin tänään koivuja nurin ja metsätöissä käden jälki näkyy… On se työ kyllä raskastakin, paljon rankempaa kuin murtomaahiihto. Ei sellaista kyllä työkseen jaksaisi montaa vuotta tehdä. Vaikka moottorisahat ovatkin nykyään tehokkaita ja kevyitä. En tiedä sitten miten ne miehet oikein ennen vanhaan jaksoivat, kun apuna oli pokasaha ja hevonen. Tässä joitakin kuvia tältä päivää:

Kolmen metrin koivupölkkejä sikin sokin. Tämän jälkeen saa alle jääneet ja koivujen katveessa kasvaneet kuuset kunnolla valoa.

Kolmen metrin koivupölkkejä sikin sokin. Tämän jälkeen saa alle jääneet ja koivujen katveessa kasvaneet kuuset kunnolla valoa.

Koivurangat odottavat pätkimistä ja oksimista.

Koivurangat odottavat pätkimistä ja oksimista.

Tarkkuuskaatoa. Iso koivu tarkasti tien suuntaisesti. Ei rikottu taimikkoa, eikä katkaistu ohi ajavaa liikennettä (muuta kuin apumies seisoi tiellä sen ajan kun kaato oli käynnissä, ettei joku auto satu kohdalle just silloin).

Tarkkuuskaatoa. Iso koivu maassa ja tarkasti tien suuntaisesti. Ei rikottu taimikkoa, eikä katkaistu ohi ajavaa liikennettä (muuta kuin apumies seisoi tiellä sen ajan kun kaato oli käynnissä, ettei joku auto satu kohdalle just silloin).

Jonkin verran ämpäriä paksumpi puu. Auton avain antaa mittakaavaa (ehkä).

Jonkin verran ämpäriä paksumpi puu. Auton avain antaa mittakaavaa (ehkä).

 

 

Katunumerot raudasta 2€/kpl

Loma jatkuu ja tänään olen kierrellyt mm kaupoissa Võrun kaupungissa. Magaziini -kaupassa satuin huomaamaan, että raudasta tehtyjä katunumeroita löytyy ihan kaupan hyllystäkin, eikä hinta paljon päätä huimaa. Hinta oli nimittäin 2 euroa per kappale. Ja kiinnitys kahdella ruuvilla, ruuvit oli pakattu numerolle mukaan minigripp-pussissa.

Aikaisemmin kerroin, että meidän taloon tuli isot kirjaimet ja numerot kokoluokkaa 200 milliä, ja ne teki paikallinen seppä käsityönä. Käsityönä tehdyille numeroille tuli hintaa noin 9 euroa per kappale. Sepän töitä on myös nähtävillä eli myytävänä Jüri kadulla nro 17:ssa olevassa käsityöliikkeessä, mutta kun kävin siellä vilkaisemassa, niin tällä hetkellä siellä ei yhtään katunumeroita näkynyt. Eikä ollut oikein muutakaan sellaista mielenkiintoista, josta olisin napannut kuvia. Muutenkin homma toimii täällä Virossa vähän sillä tavalla, että jos jotain sepän töitä tarvitsee, niistä voi käydä juttelemassa sepän pajalla, ja hän sitten kertoo eri vaihtoehdoista ja niiden hinnoista. Jos kaupat syntyy niin kuin syntyi meidän taloon tulevista kirjaimista ja numeroista, niin sitten työ tilataan ja maksetaan noudettaessa.

Sepäntyöstä kerroin jo aiemmin ja artikkeli löytyy tästä linkistä:

http://talo-rautio.talovertailu.fi/2014/07/05/katunumerot-kasityona/

Seuraavissa kuvissa kaupan hyllyltä löytyneitä numeroita. Katunumeron pitää olla nykyään myös valaistu, eli jos laittaa pelkät numerot, näille pitää hankkia myös lamppu. Mutta ei tämä kovin kalliiksi silti tule?

Talonumeroita. Olisiko numeroiden korkeus suurin piirtein jotain 15 cm, en ottanut mittanauhaa mukaan.

Talonumeroita. Olisiko numeroiden korkeus suurin piirtein jotain 15 cm, en ottanut mittanauhaa mukaan.

Talonumerot raudasta 2,00 euroa kpl. Lisäksi muitakin takorautatuotteita Võrun Magaziini -kaupassa, osoite Räpinamaantee 15 (paloasemaa vastapäätä).

Talonumerot raudasta 2,00 euroa kpl. Lisäksi muitakin takorautatuotteita Võrun Magaziini -kaupassa, osoite Räpinamaantee 15 (paloasemaa vastapäätä).

Loma jatkuu…

Tänään käytiin Otepään Pyhärven SPA:ssa keilaamassa. Keilaaminen on täällä päin edullista, 1 rata 1 tunti ja 4 pelikengät maksoivat yhteensä 13,60 euroa – vähän vastaava paketti Tikkurilan keilahallissa maksaa 50€ ja hohtokeilaus 70€ (tosin Tikkurilassa näissä 4 hengen perhepaketeissa on 2 rataa käytettävissä – nyt me otettiin vain 1 rata).

Otepaan Pühajärve SPA:sta tarkemmat tiedot tässä linkissä (suomen kielellä), ja on muuten ihan upea paikka! Ja suomea siellä useimmat hotellivieraat myös puhuvat (sikäli kun samassa paikassa myös yöpyvät, tai sitten olivat ihan vaan käymässä niin kuin mekin).

http://www.pyhajarve.com/fi/

Tässä muutamia kuvia tältä päivää:

Meitsi keskittyy.

Meitsi keskittyy.

Eka erän voittajan tyylinäyte.

Eka erän voittajan tyylinäyte.

Eka erässä kävi niin, että lapset voitti. No, meille sunnuntaikeilaajille pistemäärät on ihan se ja sama, täyskaato on aina tuuletuksen aihe, ja pääasia tietysti se, että kivaa on kaikilla...

Eka erässä kävi niin, että lapset voitti. No, meille sunnuntaikeilaajille pistemäärät on ihan se ja sama, täyskaato on aina tuuletuksen aihe, ja pääasia tietysti se, että kivaa on kaikilla…

 

Hyvää hiihtolomaa!

Talviloman kunniaksi välillä vähän muutakin kuin pelkkää rakentamista. Täytyyhän sitä välillä lomaillakin. Meillä lomareissut suuntautuvat aika usein Etelä-Viroon, mistä vaimoni on kotoisin. Etelä-Virossa ilmasto on mannermainen – talvella on kunnolla lunta ja pakkasta. Kesäisin on kunnon helteet ja lämpötila kipuaa usein yli +30C. Etelä-Viron kevät alkaa pari viikkoa aikaisemmin mitä Vantaalla, ja koivuissa on täysi lehti jo silloin, kun Vantaalla on koivuissa vasta hiirenkorvat, jos aina sitäkään.

Tässä muutamia kuvia tältä päivältä:

Haanjan hiihtostadion Etelä-Virossa. Haanja on tunnettu mm. "Munamäki" -nimisestä kukkulasta, joka on Viron korkein kohta. Tämän kuvan ottopaikalta matkaa Munamäelle ehkä noin puolisen kilometriä. Muitakin kukkuloita ja nyppylöitä riittää, joten murtomaahiihtäjälle tämä on aivan upeaa maastoa!

Haanjan hiihtostadion Etelä-Virossa. Haanja on tunnettu mm. ”Munamäki” -nimisestä kukkulasta, joka on Viron korkein kohta. Tämän kuvan ottopaikalta matkaa Munamäelle ehkä noin puolisen kilometriä. Muitakin kukkuloita ja nyppylöitä riittää, joten murtomaahiihtäjälle tämä on aivan upeaa maastoa!

15.2.2015 lumihangen paksuus Viron Haanjalla on silmämääräisesti noin puolisen metriä. Tämä on Otepään lisäksi yksi lumisimpia paikkoja Virossa. Tänään samaan aikaan Otepään maastossa hiihdettiin Tartto-maraton noin 6000 hiihtäjän voimin, mikä tarkoitti myös useiden tuntien ruuhkia liikenteessä (näin ainakin paikallisradio kertoi, en viitsinyt mennä paikan päälle katsomaan). Samaan aikaan täällä toisessa hiihtokeskuksessa oli paljon rauhallisempaa, eikä ruuhkaa tien päällä.

15.2.2015 lumihangen paksuus Viron Haanjalla on silmämääräisesti noin puolisen metriä. Tämä on Otepään lisäksi yksi lumisimpia paikkoja Virossa. Tänään samaan aikaan Otepään maastossa hiihdettiin Tartto-maraton 43:tta kertaa noin 6000 hiihtäjän voimin, mikä tarkoitti myös useiden tuntien ruuhkia liikenteessä (näin ainakin paikallisradio kertoi, en viitsinyt mennä paikan päälle katsomaan). Samaan aikaan täällä toisessa hiihtokeskuksessa oli paljon rauhallisempaa, eikä ruuhkaa tien päällä.

Rõugen kirkko. Rõuge on pieni kylä tai kunta Võru-Valga -maantien varressa. Aivan kylän keskustassa on kauniita järviä, laaksoja ja jyrkänteitä. Viimeinen jääkausi synnytti Võrumaan eteläosaan runsaasti järviä, laaksoja ja kukkuloita. 10 km pitkässä ja 52 metriä syvässä Rõugen muinaislaaksossa on 7 järveä: Kahrilajärv, Tõugjärv, Ratasjärv, Kaussjärv, Rõuge Suurjärv (joka muuten on Viron syvin järvi - syvyyttä 38 metriä), Liinjärv, Valgjärv. Järviä yhdistää Tindiorgista alkava Rõugen eli Ajon joki. Rõugen muinaislaakson sivulaaksot ovat Tindiorg, Külmorg, Mõhkorg, Ööbikuorg, Tinopeetrin laakso, Hinnin laakso, Sikasoon laakso ja Järveotsan laakso. Näistä kuuluisin ja muinaisen linnanmäen reunamilla sijaitseva 300 metrin pituinen ja 12-15 m syvyinen Ööbikuorg eli Satakielenlaakso.

Rõugen kirkko. Rõuge on pieni kylä tai kunta Võru-Valga -maantien varressa. Aivan kylän keskustassa on kauniita järviä, laaksoja ja jyrkänteitä. Viimeinen jääkausi synnytti Võrumaan eteläosaan runsaasti järviä, laaksoja ja kukkuloita. 10 km pitkässä ja 52 metriä syvässä Rõugen muinaislaaksossa on 7 järveä, niistä yksi on Rõuge Suurjärv, joka on Viron syvin järvi – syvyyttä 38 metriä. Järviä yhdistää Tindiorgista alkava Rõugen eli Ajon joki. Rõugen muinaislaakson sivulaaksot ovat Tindiorg, Külmorg, Mõhkorg, Ööbikuorg, Tinopeetrin laakso. Näistä kuuluisin on muinaisen linnanmäen reunamilla sijaitseva 300 metrin pituinen ja 12-15 m syvyinen Ööbikuorg eli suomeksi Satakielenlaakso. Paikalle on kirkon mäestä lähtien hyvät tienviitat, eli vieraskin löytää perille, vaikka ei olisi koskaan ennen käynyt.

Rõugen kylän keskustaa.

Rõugen kylän keskustaa.

Joen uomaa lähempää.

Joen uomaa lähempää.

Sorsat joessa. Joki oli sula - kaikki järvet näytti olevan jäässä.

Sorsat joessa. Joki oli sula – kaikki järvet puolestaan näytti olevan jäässä.

Tamula -järven jäällä kävelemässä Võrun kaupungin kupeessa.

Tamula -järven jäällä kävelemässä Võrun kaupungin kupeessa.

Võrun kaupunkia järveltä katsottuna.

Võrun kaupunkia järveltä katsottuna.