Eilen oli 14v hääpäivä ja tänään on 2v siitä kun kaivuri tuli ekan kerran tontille kellarin kuoppaa tekemään. Tänäänkin oli vuosipäivänä sattumoisin kaivuri tontilla, nyt laitettiin viimeinen pätkä salaojaa autokatoksen ympärille ja kaivettiin urat pihavalojen sähkökaapelille.

Miten on 14 vuotta mennyt? No kiitos, ihan mukavasti!

Entä viimeiset 2 vuotta? Tässä kohtaa monella varmaan tulee mieleen, että rakentamisen sanotaan olevan monen avioeron syy, mutta ei meillä ole ollut mitään sellaisia vaikutuksia. En ole ainakaan huomannut.

Mutta kyllä rakentaminen on ollut äärimmäisen kova ponnistus. Nyt kun 2 vuotta rakentamista on takanapäin (oikeasti tontilla on hääritty puolitoista vuotta, puoli vuotta oltiin metsätöissä keväällä 2013), niin itselleni on kertynyt rakentamisesta työtunteja tähän mennessä oman tuntikirjanpitoni mukaan yhteensä 2095 tuntia. Yli 10 tuntisia päiviä on ollut 54 kappaletta. Isälläni on tunteja varmaan aika tarkkaan saman verran, kun hänkin on ollut hommassa mukana koko ajan. Isäni ajoi tukkipuut metsästä, sahautti ja höyläytti ne, ja auttaa nyt tällä hetkellä myös sahatavaran ajamisessa tontille. Lähipiirin tuki on ollut äärimmäisen tärkeää, ja sitä on onneksi saatukin ihan joka suunnalta.

Timpureilla (neljällä miehellä yhteensä) on tähän mennessä tunteja kertynyt yhteensä 7700, eli kaiken kaikkiaan taloprojektissa on tehty työtunteja ja talkootunteja jo noin 11 tuhatta tuntia.

Vanhan sanonnan mukaan rakentaminen on niin kauan ihan kivaa, kun on riittävästi aikaa ja rahaa. Juuri näin se asia varmastikin on, sillä stressipisteitä alkaa varmasti kertyä, jos aika ja/tai rahat loppuvat kesken. Meidän projektissa euromääräinen budjetti on tähän mennessä ylittynyt noin 10%, mutta tuntimittareissa ylitys on ollut varmaankin jo kaksinkertainen eli 100%. Melkein olisin alkuvaiheessa vielä uskaltanut kuvitella, että joku 5-6 tuhatta tuntia riittäisi tämän kokoisen talon tekemiseen. Mutta ei näköjään riittänyt. Tietysti nopeamminkin pystyy tekemään, mutta silloin työn laatu kärsisi.

Sähköjohdon linjan veto pihavaloille.

Salaojakaivon paikka autokatoksen kulmalla. Autokatoksen kulmalta jatkuu suoraan eteenpäin vanhan talon sokkeli noin 20 cm päässä anturasta. Miten se sattuikin juuri samalle kohdalle, eli jouduttiin piikkaamaan pois melkein koko matkalta.

Salaojakaivon asettelua paikoilleen uuden ja vanhan talon väliin.

Ensimmäinen salaoja paikoillaan ja yhdistettynä kellarin salaojakaivoon. Kuvan ylälaidassa näkyvä autokatoksen antura näyttää pärjänneen pari vuotta ihan hyvin ilmankin salaojia. Ja jos tämän salaojan päälle kaataisi ämpärillisen vettä, niin veikkaisin että putken sisään ei mene juuri mitään, tai ainakaan putkessa ei virtaa mitään. Vesi painuu tässä kohdaa 32mm sepelin läpi niin syvälle kuin se pääsee, eli kellarin salaojiin. Määräysten mukaan tässä pitää kuitenkin salaojaputki olla, ja Vantaan rakennusvalvonta ilmoitti, että he ehdottomasti vaativat sellaisen. Ja se on nyt sitten perästä päin laitettu vajaan metrin syvyyteen. Turhaputki (ei sentään turhapuro) tästä taisi kuitenkin tulla, ja putki pysyy todennäköisesti aina yhtä kuivana mitä se on nytkin.

Samaan aikaan talon sisällä on keittiö pikkuhiljaa valmis. Tältä näyttää tällä hetkellä:

Keittiö olohuoneesta katsottuna.

Keittiön ”oikea siipi” olohuoneesta katsottuna. Tyhjään koloon tulee jääkaappi ja pakastin rinnakkain, niiden päällä on pienet yläkaapit, ja niiden vieressä täyskorkea kaappi.

Keittiön vasen siipi.

Keittiön vesihana.