Monesti kuulee sanottavan, että sen jälkeen kun pakkeli on hiottu, ja kun laittaa maalipinnan, niin sen jälkeen ei voisi enää palata takaisin pakkelitöihin. Mietin, että miksei voisi? Jos kerran maali pysyy pakkelin päällä, miksei sitten pakkeli pysyisi maalin päällä?

Eka maalaus ei ihan peittänyt kaikkia epätasaisuuksia, joten laitoin ne sitten pakkelilla kiinni. Sitten hioin hiekkapaperilla reunat maalin tasoon. Ja kyllä tämä homma onnistui. Mutta en tiedä kannattiko. Aika kova työ siitä tuli, ennen kuin kaikki oli taas valkoista. Helpompaa olisi ehkä ollut, jos pakkeli ja maali olisivat olleet täsmälleen aivan saman väriset. Mutta ei kait sellaista tuuria käy koskaan?

Mutta hienolta näyttää nyt, vaikka katsoisi kirkkaalla halogenilampulla vinottain ihan mistä suunnasta tahansa. Toinen vaihtoehto on tietysti se, että ei käytä halogenilamppua vinottain, koska päivänvalossa moni pienempi epätasaisuus ei näy ollenkaan. Tai ei ainakaan näy häiritsevästi.

Tässä vaiheittaiset kuvat, pakkeloinnin jälkeen ensin maalattu koko seinä, sitten täpläpaikat, sitten koko seinä ja lopuksi vielä täpläpaikat (niin tuli niihinkin sitten sama ”telankarheus” mitä on muuallakin seinässä.)

Pakkelointi pohjamaalin päälle.

Ekan maalauksen jälkeen.

Toka maalaus vain pakkelipaikkoihin.

Kolmas maalaus kauttaaltaan.

Ja vielä neljäs maalaus pakkelipaikkohin. Nyt on tasaisen valkoista. Raksakamerassa on vissiin pölyä tai jokin roska, koska siitä aiheutuu pari tummaa aluetta oven suuhun ja katon rajaan.