Radonmittaus alkamassa

Meillä on juuri näillä näppäimin alkamassa radonmittaus, joka kestää 2 kuukautta. Ei tosin vielä omassa talossa, vaan siinä asunnossa jossa nyt olemme asuneet rakentamisen ajan. Mittaus suoritetaan kahdella mittauspurkilla, ja ymmärtääkseni sama mittaus tehdään taloyhtiön jokaisessa asunnossa. Vaikuttaisi siis olevan aika järeä toimenpide. Tosin eipä yksi mittaus maksa kuin vajaat 50 euroa, mutta jos se tehdään 20 kertaa eli jokaiseen taloyhtiön huoneistoon, niin yhteishintaa tulee tonnin verran. No, sitten on ainakin tämä asia tässä taloyhtiössä perusteellisesti selvitetty. Syytä tähän en tiedä, onko taloyhtiön sijainti kallioisella rinteellä sitten sellainen seikka, joka saattaisi radonin vaaraa lisätä, vai onko taloyhtiön sisältä tullut isännöitsijälle viestiä, että radonmittaus pitäisi tehdä?

Radonin mittaus tehdään kahdella mittauspurkilla, jotka asennetaan noin metrin korkeudelle ja riittävän kauas ilmastointilaitteista.

Radonin mittaus tehdään kahdella mittauspurkilla, jotka asennetaan noin metrin korkeudelle ja riittävän kauas ilmastointilaitteista.

Itsekin isännöitsijän työtä tekevänä tiedän hyvin, että joskus joissakin taloyhtiöissä saattaa lähteä liikkeelle jokin kummallinen huhu, joka ei meinaa loppua millään. Ellei kyseistä asiaa sitten selvitetä erittäin perusteellisesti. Siis jos vaikka joku pilanpäiten tai muussa tarkoituksessa laittaa johonkin kellarikomeron ovelle lapun, että ”Varokaa hometta!”, niin talossa saattaa syntyä pakokauhu, ja hetken päästä kaikki pelkäävät, että onko talossa sisäilmaongelma ja että laskeeko asuntojen arvo? Silloin voi joutua tekemään suhteellisen kalliita sisäilma-analyyseja ja niin moneen kertaan, että asiassa saadaan varmuus, ja jos jotain löytyy niin laitetaan asiat kuntoon. Mutta välttämättä mitään ei mistään löydy, ja kaikki analyysien tulokset ovat puhtaita.

Samalla tavalla tällainen ”koohotus” voi joskus tarttua isoihinkin ihmismassoihin. Muistaako joku vielä lintuinflusenssan, joka laittoi koko maailman sekaisin, niin että pankeissa ei kätelty asiakkaita ja tavarataloissa lapsia ei saanut laittaa kengät jaloissa ostoskärryjen tavaratilaan? Sitten kun mitään ei tapahtunutkaan, niin pankkisaleista otettiin ”emme kättele asiakkaita” -tiedotteet pois vähin äänin, ja taas elämä jatkui kuten ennenkin.

Onkohan radonin suhteen alkamassa nyt samanlainen koohotus? Aiemmin radon ei ollut erityisemmin ongelma, ja asunnon huoneilman radonpitoisuus ei aiemmin saanut ylittää arvoa 400 becquereliä kuutiometrissä (Bq/m3). Nyt kuitenkin uudet asunnot tulee suunnitella ja rakentaa siten, että radonpitoisuus ei ylitä arvoa 200 Bq/m3. Tämä uusi raja-arvo on aika tiukka, ja jos radonkarttaa katsoo, niin tämän rajan yli on mahdollisuus päästä ja keskiarvojen mukaan on myös päästy aika monellakin paikkakunnalla, varsinkin Etelä-Suomessa Kotka-Tampere -linjalla:

http://www.stuk.fi/sateily-ymparistossa/radon/fi_FI/radon-postinumeroalueittain/

http://www.stuk.fi/sateily-ymparistossa/radon/kartat/fi_FI/radon-koko-suomi/

Meillä alkavan radonmittaus -paketin mukana tuli myös Säteilyturvakeskuksen (STUK) laatima opasvihkonen radonista ja sen vaaroista. Erityisesti yksi lause pisti silmään:

"Erityisesti porakaivojen radonpitoisuus voi olla niin suuri, että se nostaa sisäilman radonpitoisuutta", -lausahdus pisti silmään. Jos juomaveden radon "pilaa" sisäilman, niin voiko sellaista vettä sitten edes juoda? Yleensä sitä kuvittelee, että Suomessa hanasta tuleva vesi on myös juotavaksi ja ruuanlaittoon tarkoitettu?

”Erityisesti porakaivojen radonpitoisuus voi olla niin suuri, että se nostaa sisäilman radonpitoisuutta”, -lausahdus pisti silmään. Jos juomaveden radon ”pilaa” sisäilman, niin voiko sellaista vettä sitten edes juoda? Yleensä sitä kuvittelee, että Suomessa hanasta tuleva vesi on myös juotavaksi ja ruuanlaittoon tarkoitettu?

Siis jos alapohjan lisäksi myös juomavedestä voi tulla huoneilmaan sellaisia radonpitoisuuksia, että sillä asialla on jotain merkitystä, niin se olikin itselleni ihan uusi ja yllättävä tieto. Itse muistelen, että aina ennen – ainakin minun lapsuudessani – porakaivon vettä pidettiin aina erityisen hyvänä ja puhtaana vetenä. Ainakin verrattuna normaalin betonirengaskaivojen veteen. En tiedä onko kaivoveden suhteen asia nykyisin sitten toisinpäin? Ainakin pintaan kaivetuissa betonirengaskaivoissa ei varmaankaan ole radonia lainkaan, kun vesi ei tule kalliosta asti.

Radonin aiheuttamaan syöpään kuolee Suomessa vuosittain arviolta 200-300 henkilöä. Arvio vähän vaihtelee lähteestä riippuen. Jos radonista johtuva kuolinsyy olisi ainut mahdollinen maailmassa, niin suomalaiset eläisivät keskimäärin aika pitkään, koska tällä vauhdilla kestäisi ikuisuuden, ennen kuin kaikki suomalaiset olisivat kuolleet. Tietysti ihan hyvä, että uudisrakennusten osalta tässäkin on tullut tiukat rajat vastaan ja että tätäkin lukumäärää halutaan fiilata pienemmäksi. Uudisrakennuksessa tämä uusi raja-arvo ei lisää kustannuksia kuin muutaman salaojaputken verran, jos tuuletinta ei tarvitse asentaa radonputken päähän.

Meidän talo on rakennettu savikuoppaan paalujen päähän. Alla on koskematonta savikerrosta vähintään 9 metrin paksuudelta. Sen savikerroksen läpi tuskin tulee yhtään radonia alapohjaan, mutta tietysti alapohjaan tuodusta murskeesta voi kehittyä radonia. Mursketta tuotiin nauhakuljettimella kellarin alle ja ympärille yhteensä 317,57 tonnia, eli paljonko siitä sitten radonia irtautuu ja paljonko irtautuneesta radonista päätyy kellarin sisäilmaan? Se täytyy joskus varmaan sitten mitata. Jos ei muuten niin uteliaisuudesta. Ja eihän tuo mittaus nyt montaa kymppiä maksakaan.

Paitsi sitten tilanne voi olla eri, jos vesilaitoksen veden asemesta aletaankin käyttämään oman porakaivon vettä. Sellainenkin vaihtoehto on nyt olemassa, eli pakkoliitosta vesilaitoksen verkkoon ei ole enää nyt sattuneiden kustannusten jälkeen pakko tehdä, vaan omaltakin tontilta löytyvää porakaivon vettä saa ryhtyä käyttämään – kunhan veden määrä on riittävä ja siinä oleva radonpitoisuus ei ylitä tiettyjä enimmäisrajoja. Mitkä ne rajat sitten juomavedelle on, sitä en ole vielä edes selvittänyt.

Porakaivo tontille joka tapauksessa tulee, koska maalämpöä olisi jossain vaiheessa tarkoitus ryhtyä hyödyntämään. Ja jos maalämpökaivossa olevaa vettä käyttää (joko kasteluun, peseytymiseen tai juomavetenä), niin silloin kaivoon virtaa uutta ja lämpimämpää vettä tilalle. Eli lämpökaivon tehokkuus paranee. Kolikon toisella puolen on sitten se, että mitä jos porakaivon pohjalle asennettu pumppu menee rikki? Sitä ei ylös sieltä lämpökaivon keruuletkujen alta saa, eli rikkinäinen pumppu jää sitten sinne. Tai sitten täytyy tehdä niin, että lämpökaivon rinnalla menee erikseen toinen reikä, jossa on juomavesipumppu. Samaa vettä niissä molemmissa koloissa on kuitenkin, ja jos toisesta kolosta pumppaa vedet pois, niin saapuvan veden mukana tulee aina myös uutta lämpöä.

”Laina on nyt käytetty”

Lama-aikana omakotitalon rakentamisessa rahoituksen järjestyminen taitaa olla paitsi se ensimmäinen niin myös se kovin kynnys? Siitä jos jotenkin selviää, niin loppumatka onkin jo helpompaa. Kohtuuhintaisia tekijöitä löytyy ja kaikista ostoista saa helposti alennuksia. Ostaja on selvästi kuningas. Ainakin tilanteessa, jossa rakentamisen volyymit ovat pudonneet jo kokonaista 2 vuotta yhtäjaksoisesti: http://www.findikaattori.fi/fi/59 ja jäljellä olevista euroista käydään ilmeisen kovaa kisaa, sikäli kun joku tässä 150 vuotisen historian pisimmässä laskukaudessa vielä uskaltaa velkaa ottaa ja investoida:

http://newsroom.nordea.com/fi/blogpost/historian-pisin-laskukausi/.

Itselläni on tässä tilanteessa ostoslistalla vielä olohuoneen takka (3200€), sisäraput ja yläkerran kaide yht. 7000€, ilmastointikone  Enervent Pelican eco EDW-CG noin 6000€. Lisäksi tarvitaan vähän sähkötarvikkeita, kipsilevyjä ja valaisimia. Vuorilaudat pitää vielä höylätä. Keittiö ja kylppäri ovat jo ostettu, muttei asennettu. Muuten talo on tekemistä vaille valmis, eikä maaliin ole enää pitkä matka.

Vaikka rahoitukseen liittyvät asiat on jo ratkaistu periaatteessa ajat sitten, niin ilmeisesti rahoitusmarkkinoiden kiristyminen alkaa näkyä vielä tässäkin rakennusprojektissa. Nimittäin perjantaina sain työsähköpostiini pankista ilmoituksen, että ”rakennuslaina on nyt käytetty”, eikä tätä seuraaviin laskuihin nostovaraa enää ole.

Ilmoitus kuulosti vähän töksähtävältä, ja todennäköisesti kyseessä on vain pankkivirkailijan vaihtumisesta johtuva tietokatkos. Viesti tuli niin myöhään iltapäivällä, että huomasin sen vasta nyt kun pankit ovat jo kiinni, niin en pääse ennen kuin maanantaina ottamaan selvää, että mistä tästä nyt oikein on kyse.

Epäilen, että taustalla olisi tietokatkos liittyen tämän rakennusprojektin alkuvaiheessa sattuneen vesilaitos-episodin yhteydessä, jolloin jo huomattiin, että ”oho – budjetit ei nyt menekään ihan ennalta arvioidulla tavalla…”, ja silloin jo sovittiin pankin kanssa lisälainasta, joka ainakin omasta mielestäni olikin ihan selvä asia. Tarkistin tässä vielä äsken vanhan sähköpostiliikenteen, kun aloin vähän itsekin epäillä omaa muistiani.

Mutta tiedossani kuitenkin on lukuisat vastaavat tarinat, joissa pankkien lainapolitiikkaa, tai kiristynyttä linjaa on vähän ihmetelty, esim. Kuninkaanmäestä tulleesta aivan tuoreissa blogipäivityksessä tätä asiaa sivuttiin näin:

http://tiilitalo.talovertailu.fi/100k-rikki-ja-sananen-rahoitusmarkkinoista/

On myös ollut tapauksia, jossa itse talon jo ollessa valmis olisi vielä tarvittu muutama tonni pihaa varten, jolloin lisälaina ei ollutkaan mikään läpihuutojuttu, vaan koko lainapaketti olisi pitänyt neuvotella uudestaan. Kyseinen rakentaja ei siihen kuitenkaan ryhtynyt. Tai että rakentamisen ajaksi sovittuja lyhennysvapaita kuukausia ei kaikissa pankeissa ole haluttu jatkaa, jos rakennusprojekti on jostain syystä myöhästynyt.

Entäs jos tilanne onkin kuitenkin omassa tapauksessani kuitenkin juuri se mitä saapuneessa viestissä lukee, eli ”laina on nyt käytetty”?

Se kyllä pistää miettimään, että ketkä ylipäätään lainaa voivat nykyisinä aikoina enää saada? Vai uskaltaako pankit lainata enää kellekään? Tai että miltä oma tilanteeni näyttää pankkitiskin toiselta puolelta katsottuna? Ainakin itse olen vielä jotenkin tottunut sellaisiin aikoihin, että vaikeuksia lainan saamisessa ei ole isommin ollut. Toki rakentamiseen ryhtyessä tuli myös kokonaan kielteisiä lainapäätöksiä, niistä lisää näissä linkissä:

http://talo-rautio.talovertailu.fi/2012/01/03/rahoitus-omakotitalon-rakentamiseen/

http://talo-rautio.talovertailu.fi/2012/06/27/pankkien-vertailu-kannattaa/

Jos nyt vähän raotan jotain lukuja, niin juuri kuun vaihteessa erääntyviä veromätkyjä maksellessani katsoin, että ollaan vaimoni kanssa nyt viimeisen kolmen vuoden ajan ansaittu vuosittain yhteensä yli 100 tonnia (sivutulotkin mukaan lukien, ei nämä kaikki tule yhdeltä työnantajalta – eli jos riittävän paljon tekee riittävän pitkää päivää, niin yleensä siitä jotain jää käteen, saa nyt sitten nähdä miten käy tämän taloprojektin kanssa). Bruttotuloista on mennyt veroihin kolmannes. Lopuilla on sitten tarvinnut pärjätä. Ja omasta mielestäni on pärjätty hyvin, vaikka ei nämä yllä olevat luvut mitään Suomen tai edes Vantaan huippulukuja ole. Mutta normaaliin elämiseen nämä riittävät.

Rakentamisen alkaessa käyttötilin saldo oli pikkuisen päälle 80 tonnia. Oman pääoman määrä on rakentamisen aikana kasvanut muutamalla 10-tonnilla (onhan tässä jo 3 vuotta takanapäin), mutta nyt rakentamisen edetessä omien varojen rinnalla on myös velkaa tällä hetkellä taloprojektin kautta vajaat 300 tonnia (muita velkoja meillä ei sitten olekaan). Ja jos nyt haluttaisiin – tämä summa voitaisiin maksaa esim. 100 kuukauden eli suunnilleen 8 vuoden aikana kaikki pois. Ja jos oikein kireelle vedetään, niin voitaisiin sopia vaikka 5 vuoden takaisinmaksuaika. Oikeasti on toki sovittu huomattavasti pidemmät laina-ajat, kun halutaan elää ”ihan normaalisti” muutakin elämää, vaikka kyllä rakentamisen vaikutukset kukkarossa silti on hyvin huomattu. Varsinkin toisten rakentajien ylijäämävarastojen hankkiminen on pelkkää käteiskauppaa, ja muutenkin kaikki käytettävissä oleva käteinen raha näyttäisi välillä hupenevan rakentamisessa alta aika yksikön.

Uskoisin, että jos nyt on pankeilta itseltäänkin rahat lopussa – eli että rahaa ei yksinkertaisesti vain ole, vaikka sitä haluttaisiinkin lainata ulos, tai että jos ”ylhäältä päin” tulee tiukempia vaatimuksia ja ohjeita, niin varmaan nyt keväällä aloittamista harkitsevat joutuvat myös käyttämään paljon aikaa ja vaivaa rahoituksen järjestämiseen.

Laitan nyt seuraavaksi jotain neuvoja, miten alkuun voisi kuitenkin päästä. Siis laman pohjalla rakentaminen kuitenkin kannattaa, jos vaan oma työpaikka on varmalla pohjalla ja jos rahoitus järjestyy.

Tulotietojen selvittämisen jälkeen seuraava tarkastelun aihe pankkien lainatiskeillä on varmaankin vakuudet. Tontti ja rakennettava talo ovat aina osavakuutena johonkin asti. Jos tarvitaan täydennysvakuuksia, niin näköjään talonrakentajille on myös valtion takuita ARA:n kautta tarjolla (huomasin tämän vasta äsken itsekin),

http://www.ara.fi/fi-FI/Rahoitus/Valtiontakaus_yksityishenkiloille

Ilmaisia nuo valtion takuut eivät näytä olevan, mutta jos ei muuta ole, sitten on pakko vaan maksaa. Itse en tätä vaihtoehtoa ole koskaan käyttänyt, eli en tiedä tarkemmin miten nämä toimivat, mutta kai se on ihan hyvä, että tällaisiakin mahdollisuuksia on.

Viimeistään tässä vaiheessa lainaneuvottelut kääntyvät kustannusarvion analysointiin. Sitäkin fiilaamalla asioita voi edistää, ja tässä vinkkejä missä kohtaa voisi säästöjä saada:

http://www.suomirakentaa.fi/omakotirakentaja/ok-suunnittelu/kustannusarvion-tekeminen

Omasta mielestäni yllä oleva linkki antaa hyvin reaalistisia lukuja ja näkökulmia, mutta sinisen taulukon viides kohta on vähän hupaisa. Siinä todetaan että ”omasta metsästä kaadetulle puulle ei tarvitse laskea hintaa”. Kyllä se vaan sekin jotain maksaa, kun kaadettu puu haetaan pois metsästä tien varteen, siitä tukkirekka nappaa sen kyytiinsä, vie sahattavaksi, ja osa tavarasta myös höylätään. Tietysti oman puutavaran hyödyntäminen on järkevää, ja juuri näin toimin itsekin, mutta ilmaista tämäkään ei kuitenkaan ole.

Rakennuslehdessä näyttää olleen myös yli 10 vuotta sitten hyvä artikkeli, jonka markka-aikaiset luvut ovat kylläkin valitettavasti vanhentuneet, ja menettäneet merkityksensä. Mutta eri osa-alueiden prosenttiosuudet kokonaishinnasta varmaankin pätevät yhä edelleenkin, tässä linkkiä Rakennuslehteen:

http://www.rakennuslehti.fi/uutiset/lehtiarkisto/3206.html

Jos edellisen linkin jutussa oli yksi ns. ”hupaisa kohta”, niin yhtä lausetta myös vähän kritisoin tässä linkissä, jossa todetaan mm. että ”Suurin osa omakotirakentajista joutuu ostamaan talonsa materiaalit käypään hintaan. Siis lähes ainoa tapa saavuttaa tuntuvia säästöjä on jättää lakisääteiset palkkojen sivukulut maksamatta.” Siis kyllä materiaalista voi saada hyviäkin alennuksia (jopa käymättä Virossa), ja tuntuvia säästöjä voi saada myös verosuunnittelulla, joka ihan laillista puuhaa – toisin kuin artikkelissa kerrottu palkkojen sivukulujen maksamatta jättäminen. Tämän huomaa jokainen, joka ottaa timpurin töihin verrattuna siihen, että ottaa rakennusliikkeen töihin, jolloin ensimmäisessä vaihtoehdossa ei ole palkkakuluissa ALV:tä, mutta jälkimmäisessä on.

Ihan hyviä ja kansantajuisia yleisneuvoja aiheeseen on myös Kannustalojen sivustoilla, tässä linkissä:

http://www.kannustalo.fi/esittelyt/rahoita_ja_rakenna1.html

Ensi maanantaina sitten soitto pankkiin ja sitten selviää onko aikoinaan sovittu lisälaina vielä olemassa, vai eikö ole. Muussa tapauksessa mennään metsään. Ei mennä kuitenkaan pöpelikköön, vaan pitää mennä kaatamaan puita. Paitsi että sahatavaraa voi käyttää omassa rakentamisessa, niin sitä voi myös myydä. Eli oli miten oli ja kävi miten kävi, niin otan asiat ihan rauhallisesti.

Metsä on talon turva (vanha suomalainen sanonta). Omalla maalla on aina mukava kävellä, ja omasta mielestäni maan omistaminen tuntuu paremmalta kuin jos omistaisi saman summan rahaa.

Metsä on talon turva (vanha suomalainen sanonta). Omalla maalla on aina mukava kävellä, ja omasta mielestäni maan omistaminen tuntuu paremmalta kuin jos omistaisi saman summan rahaa.

Sisäportaiden kilpailutus ja suunnittelu

Sisäportaiden kilpailutus on nyt tehty. Tästä aiheesta virisi myöskin hyvä keskustelu Uudenmaan Raksakimpan Facebook -ryhmästä, ja niinpä tämä sinänsä pienehkö, muutaman tonnin juttu tuli kilpailutettua ihan kunnolla. Sain hyviä suosituksia muilta rakentajilta, jotka olivat omat portaansa jo tilanneet, ja uskalsivat näitä heille jo tuttuja tekijöitä suositella.

Pyysin siis 4 tarjousta, kaksi Suomesta ja kaksi Virosta. Hintajärjestykseen kun saadut tarjoukset laitoin, niin yllättävää kyllä tästä otoksesta 2 kalleinta tarjousta tuli Virosta ja kaksi halvinta Suomesta:

Joel Konsin, Laatupuu Oy, Fiskars = 7000€
Lappiporras Oy, Kemi = 7300€
Kuido Sipp, Audru = 6900€ + rahti + asennus = yht. 7500€
Tarmo Kala, Võru = 8000€.

Kaikki hinnat olivat yllättävän lähellä toisiaan, joten hintataso on melkoisella varmuudella 7-8 tonnin haarukassa, ihan sama mistä nämä portaat lähtee tilaamaan. Tosin ehdottomasti halvin tapa rappusten hankinnassa noin yleensä ottaen on tilata Lappiporras Oy:n portaat netistä NetRaudan kautta. Tähän liittyen on tarkemmat ohjeet ja kokemukset kerrottu Villatykin blogissa, esim. tässä osoitteessa:

http://villatykki.blogspot.fi/2013/10/portaat-netista.html

Itselläni oli vaan sellainen ongelma, että portaat tulevat melko ahtaaseen koloon (tai siis onhan kololla leveyttä 1900mm ja pituuttakin kerroksesta riippuen ihan riittävästi), mutta siltikin niiden rappujen täytyy olla ihan täsmälleen siihen omalle paikalleen sopivat. Ja rappujen tekemisessä pitää vielä meidän kohdalla huomioida sekin, että kellarin ja keskikerroksen huonekorkeudet ovat erilaiset. Eli en omasta mielestäni oikein päässyt tuolla NetRaudan nettilinkillä asiassa eteenpäin, vaikka hintansa puolesta NetRaudan vaihtoehto olisi ollut aivan ylivoimainen.

Rautakauppoja kierrellessäni törmäsin myös Tarton Bauhoffissa mielestäni kauniin kierteisesti sorvattuihin (vai miten on jengallinen kuvio tehty, en tiedä?) käsikaidepuihin. En ole sellaisia vielä muualla nähnytkään, en edes jo valmistuneissa taloissa, mutta kun raput – jos ovat kauniisti tehty – ovat kuitenkin tietynlainen katseen vangitsija, niin minusta näistä kierteellisistä kaidepuista lähdetään nyt tällä kertaa liikkeelle. Silläkin uhalla, että lopputulos voi olla helposti liian ”kesämökkimäinen”. Tosin sitä vaikutelmaa voidaan ehkä erilaisilla petsisävyillä vähän keventää? Toki mäntypuu olisi kaunis ihan sellaisenaankin, eli ihan vaan lakattuna? Tässä alla olevassa kuvassa ne kierteelliset käsikaidepuut:

erteellisesti sorvatut käsikaidepuut Tarton Bauhoffissa. Korkeus 1000mm. Kpl-hinta 7,60€.

Kierteellisesti sorvatut käsikaidepuut Tarton Bauhoffissa. Korkeus 1000mm. Kpl-hinta 7,60€.

Nyt kun kaikki rappujen tekijät, joilta sain tarjouksen, ovat varmastikin huippukavereita noin ammatillisessa mielessä, niin vertailuun ei jäänyt muita liikkuvia osia kuin hinta. Keskustelua jatkoin siis Joel Kuisminin kanssa hänen puusepän verstaallaan Fiskarsissa, ja sovittiin niin, että käyn hakemassa Viron Bauhoffista nämä käsikaidepuut hänelle, ja hän puolestaan tekee lisätyönä yhden kaiteen ylimpään kerrokseen korkean olohuoneen ja ylähallin väliselle reunalle. Siellähän pitää jokin aitaus reunassa olla, ettei kukaan putoa vahingossa toisen kerroksen lattialta alas. Joten sovittiin että tämä kaide lisätyönä menee nyt päikseen sen kanssa, että hankin käsikaidepuut itse, eikä puusepän tarvitse niitä alkaa etsimään tai tekemään rappuja varten.

Muutenkin keskustelu Joelin kanssa oli sillä lailla mukavaa, ja muista poikkeavaa, että hän mm. kyseli että saako portaisiin tehdä koristeluja, vai pitääkö olla ihan pelkistettyä pintaa? Vastasin että tottakai saat taiteilijan vapaudet tehdä niin paljon koristeluja mitä vaan hyvältä näyttää ja mitä samalla hintaa voi saada. Muilla rappusten tekijöillä tuntui olevan hyvin herkässä kaikki lisähinnoittelu ihan siitä alkaen, että halutaanko rappuihin esim. petsaamalla tietty värisävy, vai saako lakata suoraan puupinnan päälle.

Kierteisen kaidepuun lisäksi olen pohtinut, että jospa sinne rappusten askelmien alapintaan laitettaisiin LED-valonauha, jollaisia olen myös nähnyt muutamia kertoja mm. asuntomessujen taloissa. Alla esimerkkinä kuva Hyvinkään asuntomessuilta:

Hyvinkään asuntomessut 2013. LED-valonauhaa umpirapuissa. (Kameralla kurkistettu "rappujen alle, normaalisti kävellessä lavonauha ei näy noin selvästi)

Hyvinkään asuntomessut 2013. LED-valonauhaa umpirapuissa. (Kameralla kurkistettu ”rappujen alle”, normaalisti kävellessä lavonauha ei näy noin selvästi)

Nämä LED-valothan eivät kuluta sähköä juuri ollenkaan. Eli rappustenkin valot voisivat olla tällä tavalla päällä ihan vaikka yötä päivää. Tämä toimisi sitten samalla yövalaistuksena kaikissa kerroksissa. Ja LED-valoilla raput – varsinkin jos kauniisti tehty, korostuvat vielä lisää. Tässä kohtaa tuli myös mieleen, että mitä jos LED valo menee rikki, niin miten se korjataan? Ilmeisesti ei voi korjata mitenkään? Kuitenkin tuo LED-nauha vanhenee melko hitaasti, ja silloinkin se vain himmenee käytössä. Nauhan käyttöikään vaikuttaa myös sen pitäminen viileänä. Eli jos se nauha asennetaan upotukseen ja jos se peitetään, niin silloin se ei pääse haihduttamaan lämpöä. Ja silloin LED-valojen käyttöikä lyhenee. Tosin portaisiin riittää ihan vaan 7,2-watin nauha, joka ei tuota lämpöä juuri ollenkaan…

Nyt pitäisi vielä miettiä värisävyt. Rappusten reunoilla olevat reisipuut (Viron kielellä poskipuut eli põsepuud) ajattelin valkoisen värisiksi. Siis ihan maalatun valkoisiksi, eikä esim. petsatun valkoisiksi niin että puun syyt näkyvät. Umpinaisessa kellarin aukossa nämä reisipuut eivät edes näy, mutta keskimmäisen kerroksen eli eteisen keskeltä kun noustaan ylimpään kerrokseen, niin siinä portaat ja portaiden kaiteet tulevat heti silmien eteen, kun pääovesta astuu sisälle taloon. Eli värisävyt voisi mennä vähän niin kuin tässä kuvassa:

Kokkolan asuntomessut 2011. Värisävyt portaissa aika kohdallaan.

Kokkolan asuntomessut 2011. Värisävyt portaissa aika kohdallaan.

Tässä tarjouskisassa aivan erityisen kunniamaininnan ansaitsee Pärnun kupeessa Audrun kunnassa toimiva Kuido Sipp. Vaikka hän ei hintakilpailussa tällä kertaa ihan pärjännytkään, ja itse en näe mitään mieltä siinä, että miksi lähtisin portaita Virosta asti tilaamaan, jos hinta Suomessa on sama tai asennettuna jopa halvempi, mutta Kuido Sipp oli kuitenkin omalla tavallaan ylitse muiden. Hän on valmistanut puiset vaakunat Viron ulkoministeriölle, ja entisöinyt useita arvokiinteistöjä ja kartanoita Suomessa, ja tietysti Virossa myös. Joten jos joku joskus tarvitsee jossakin aivan erityisen tarkkaa ja osaavaa miestä erilaisissa puutöissä, niin Kuidoon kannattaa olla yhteyksissä. Hän osaa myös suht sujuvaa Suomea, eli kielitaidosta asiat eivät jää kiinni.

Monelta rakentajalta olen omasta mielestäni yllättävänkin usein kuullut miten Virossa on kaikki rakentamiseen liittyvä puolta halvempaa. Itse en ole näin hyviä kauppoja välttämättä kuitenkaan ihan aina onnistunut tekemään, vaikkakin jos matkarahat ”tienaa takaisin” tuomalla isot määrät viinaa ja tupakkaa omaan käyttöön, niin totta kai samalla reissulla kannattaa ostaa muutakin, eli silloin rakennustarvikkeet tulevat siinä samalla. Mutta jos pelkkien rakennustarvikkeiden perässä lähtee Viroon, tai joutuu vuokraamaan kuljetuksia varten kuorma-auton, niin rahdin hinta plus hankintahinta Virossa voi hyvin usein olla suurempi mitä sama maksaa Suomessa. Mikäli kaikki tavara oikeasti olisi niin halpaa mitä urbaanit legendat väittämät, niin sittenhän jokainen hakisi kaiken Virosta ja myisi vielä eteenpäin toisillekin rakentajille, jolloin viimeistään sinä päivänä kaikki Suomessa olevat rautakaupat laitettaisiin kiinni.

Mutta saahan sitä aina yrittää, eikä kysyminen maksa vielä mitään. Joillekin voi kuitenkin kielikysymykset olla jonkinlainen kompastuskivi (?), mutta voisinkin nyt ottaa tästä eteenpäin tavaksi laittaa avainsanalistat blogipäivityksen loppuun myös Viroksi. Rakennusalan sanastoa ei välttämättä ainakaan ihan perussanakirjoista löydy, mutta tästä voi sitten halutessaan muutkin poimia muutamia sanoja evästykseksi, ja kysellä Virosta päin tarjouksia. Eli rappusten osalta, kas näin:

tarjous = (hinna)pakkumine
reisipuut = põsepuud
rappusten aukko = treppiauk
mitat = mõõtmed
askelmat = astmed
suljetut/avoimet askelmavälit = suletud/lahtised astmevahed
lasi = klaas
kaide = piirde
kaiteilla = piiretega (monikko)
kirkas/värjätty lasi = kirgas/värvitud klaas

Kylmyystesti, hyvin pärjätään. Vantaalla -20,7C

Tänään 24.1.2014 on Vantaan lentoaseman mittarissa aamun ”virallinen” pakkaslukema -20,7C. Tämä oli varmaankin kylmin yö tällä erää, seuraaville vuorokausille on luvassa jo paljon lauhempaa.

Ikkunat ja ovet saapuivat tällä viikolla, ja ensi viikolla niitä aletaan asentamaan paikoilleen. Nyt ovi- ja ikkuna-aukot on peitelty pelkällä muovilla. Hyvin pysyy lämpö sisällä silti, eli kahdella saunankiukaalla kun lämmitetään, niin sisällä lämpötila nousee +8C asti ja kellarissa on melkein +20C, vaikka ulkona on samaan aikaan -20C pakkasta. Ilmeisesti vielä paremmin lämpö alkaa pysyä sisällä sitten, kun ovet ja ikkunat saadaan paikoilleen. Tässä kuvia tältä aamulta:

Tiilipiipusta näin savu kohoaa... 5700 kiloinen tiilihormi varaa lämpöä aika hyvin, vastannee yhtä takkaa.

Tiilipiipusta näin savu kohoaa… 5700 kiloinen tiilihormi varaa lämpöä aika hyvin, vastannee yhtä takkaa.

Tässä taas Schiedel Rondo -valmispiipun savunäytteet. Hyvin toimii tämäkin.

Tässä taas Schiedel Rondo -valmispiipun savunäytteet. Hyvin toimii tämäkin.

 

Tarttis varmaan tehrä jottai?

Otsikon lausahdus on muistaakseni predentti Mauno Koiviston suusta. Hänellä oli usein tapana fundeerata asioita.Vähän samanlaisen tilanteen eteen ollaan tultu Rekolan Laurintiellä, jossa vesilaitoksen toiminnasta (tai toimimattomuudesta) ovat joutuneet kärsimään jo useat muutkin saman kadun varrella asuvat, ei yksin minä.

Eilisessä Vantaan Sanomissa yleisön osaston kirjoituksessa ihmetteltiin mm. että onko sellainen enää normaalia, että saman kadun varrella vesijohto on poikki tämän tästä ja sitä sitten korjaillaan hätätöinä, omien havaintojeni mukaan useimmiten vielä yötä myöden. Järkevää tämä ei missään tapauksessa ole. Mutta kun tilanne nyt kuitenkin on tämä, niin kai taustalla sitten on jotain syitä, miksi näin on?

Yksi syy voisi olla rahapula. Jos Vantaan alueella risteilee varmastikin satoja kilometrejä vesijohtoja, niin yksi noin kilometrin mittainen vesijohto siinä joukossa lienee liikaa, koska kunnossapitorahoja sille ei näytä löytyvän. Vesijohdon kunto oli vesilaitoksen mukaan ihan hyvä vielä syyskuussa 2012. Teimme silloin itse vesiliittymätöitä, ja ihmettelimme kovasti miten montun pohjalle tuli jostain koko ajan vettä noin ämpärillinen sekunnissa, ja joskus ehkä enemmänkin. Jos sulakkeiden palamisen takia suurtehopumput olivat seisahduksissa edes minuutin tai pari, niin heti oli kuution verran vettä montun pohjalla.

Epäiltiin kovasti, että mahtaako vesilaitoksen omat putket vuotaa? Mutta vesilaitos kiisti asian. Paikalla kävi ihan vesilaitoksen oma kuuntelumieskin kuuntelemassa ja tutkimassa putken kunnon sitten kun se oli vihdoin viimein löydetty. Näiden tutkimusten lopputulos oli se, että ei siinä putkessa mitään vikaa ollut, se oli kuulemma ihan ehjä. Näin siitä huolimatta, että runsas vedentulo oli jatkunut jo useita päiviä, ja vaikka kytkentätöiden aikana jouduttiin koko ajan pitämään käynnissä useita pumppuja ja lisäksi paikalla oli suurin imuauto, mitä paikkakunnalta löydettiin. Imuautossa oli kantavia akseleitakin 4 kpl ja imuletkun paksuus suurempi mitä miehen jalka.

Puhtaan veden kytkentä kuitenkin saatiin onnistumaan näillä järjestelyillä, mutta jos olisi siihen tilanteeseen eli juuri kytkentätöiden aikaan sattunut sulakkeet palamaan, niin muutaman sekunnin päästä montun pohjalla oleva vesilaitoksen mies olisi joutunut vetämään kalastajien käyttämät kahluusaappaat jalkaansa. Niin runsasta se kuoppaan valuvien pintavesien määrä saattaa joskus olla 😉 Vieläpä 2 viikon ajan päivästä toiseen? Taisi näillä meidän tekemillä pumppaus ja kuivatustoimenpiteillä kuivua kokonaisen hehtaarin pintavedet. Siis jos todellakin oli niin, että vesilaitoksen omissa putkistoissa ei mitään vuotokohtia ollut.

No, katsellaan mitä tästä hommasta nyt aikanaan sitten tulee, alla oleva lehtikirjoitus on myös omien tietojeni mukaan lähetetty HSY:n kirjaamolle. Saa muuten nähdä saako kirjelmän lähettäjä siihen ikinä mitään vastausta? Itse jouduin odottamaan omaan reklamaatiokirjeeseeni vastausta yli 6kk, eikä sitä ei edes kuitattu vastaanotetuksi. Kahden kuukauden odottelun jälkeen soittelin perään, että tuliko kirje edes perille, jolloin puhelimessa sitten sain vastauksen, että kirje on perille tullut, ja vastauskin luvattiin siihen ihan jo muutaman viikon sisään (siis tammikuussa 2013). Uskoisin, että täysin aiheettomiin reklamaatioihin vastattaisiin varmaan hyvinkin nopealla aikataululla, ja kerrottaisiin ne syyt mihin perustuen vesilaitos ei ole vahingosta vastuussa. Tässä linkissä kuitenkin vielä omia tunnelmia viime kevään odotteluun liittyen:

http://talo-rautio.talovertailu.fi/2013/03/21/4-kuukauden-hiljaisuus/

Itselläni se ensimmäisen kirjallisen vastauksen ydinsisältö – sitten kun se aikoinaan tuli, oli ns. ”ihmemies” -teoria, jossa väitettiin, että virheellisistä putkistokuvista huolimatta vesilaitoksen putkimestari olisi heti paikalle saapuessaan näyttänyt mistä kohtaa pitäisi kaivaa. Mutta siitä huolimatta rakennuttaja kuitenkin kaivoi 2 viikkoa ihan jostain muualta ja väärästä kohtaa, ennen kuin lopulta löysi vesijohdon siitä kohtaa, mistä vesilaitoksen putkimestari oli sen näyttänyt, niin rakennuttajan pitää maksaa kaikki kustannukset itse. Kyselin myös miksi kakkoskuopassa vesilaitoksen pyynnöstä esille kaivettuun toiseen putkeen ei tehty liitosta? Tähän kysymykseen en ole tähän mennessäkään vielä mitään vastausta saanut.

Kun syksyllä Vantaan sanomien toimittaja otti myös vesilaitokselle yhteyttä, ja kyseli samoista asioista (että miten nämä Talo-Raution vesiliitostyöt oikein meni), niin silloin ihmemiesteoriaa ei enää toistettu. Sen sijaan sillä kertaa vesilaitokselta kerrottiin, että rakennuttajan olisi pitänyt ottaa vesilaitokseen yhteyttä jo paljon aikaisemmin, niin silloin näiltä kaikilta ongelmilta olisi vältytty. Toki rakennuttaja olikin ollut vesilaitokseen hyvissä ajoin yhteydessä, ja vesilaitoksen sekä KVV-suunnittelijan yhteistyönä liittymä työ oli suunniteltu juuri niin kuin se oli käytettävissä olevien kuvien perusteella parasta tehdä. Valituksi tullut ratkaisu oli ilmeisestikin ja ihan vielä jälkikäteenkin katsottuna ainut mahdollisuus miten vesiliittymät voitiin suunnitella ja toteuttaa.

Elämä vähän vaikeutuu, jos aamukahvit jää keittämättä ja pökäleet jää pönttöön syystä, että vettä ei tule. Usein toistuessaan tilanne alkaa pikkuhiljaa harmittamaan, niin kuin nyt on käynyt.

Elämä vähän vaikeutuu, jos aamukahvit jää keittämättä ja pökäleet jää pönttöön syystä, että vettä ei tule. Usein toistuessaan tilanne alkaa pikkuhiljaa harmittamaan, niin kuin nyt on käynyt.

Artikkelin perusteella voinee todeta, että ”tarttis varmaan tehrä jottai?” Artikkelin saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä kuvaa.

 

Eristevillojen ihmeellinen maailma

Jutun otsikkona olisi voinut olla yhtä hyvin vaikkapa ”vertailussa eri villoja”, ihan niin kuin edeltävässä kirjoituksessani vertailin LED-työvaloa ja Halogen-työvaloa, ja ainakin se itse hankkimani LED-työvalo oli huono. Villoja on nyt omaan taloon tullut kolmelta eri valmistajalta, ja ne ovat olleet kaikki ihan hyviä. Kummassakin villassa eli lasivillassa- ja kivivillassa näyttäisi olevan omat hyvät puolensa.

Jos nyt oikein olen oppinut kaikki termit, niin mineraalivillaa on kahdenlaista, on kivivillaa ja lasivillaa. Ja näiden lisäksi on vielä ainakin ekovillaa. Onko sitten muitakin villoja vielä, niin en tiedä? En ole kuullut, enkä ole rautakaupoissa nähnyt. Mutta tältä nämä nyt näyttävät vierekkäin aseteltuna:

5 sentin eristevilloja. Vasemmalta alkaen Isoverin lasivillaa, keskellä Parocin kivivillaa ja oikealla Rockwoolin kivivillaa. Ekovillaa en ole omaan talooni hankkinut edes kokeeksi.

5 sentin eristevilloja. Vasemmalta alkaen Isoverin lasivillaa, keskellä Parocin kivivillaa ja oikealla Rockwoolin kivivillaa. Ekovillaa en ole omaan talooni hankkinut edes kokeeksi.

Isoverin kellertävän lasivillan erottaa muista jo kaukaa, mutta Rockwoolin ja Parocin kivivillat ovat ensisilmäyksellä ihan samanlaiset. Suurennuslasilla saa katsoa jos eroja meinaa löytää. Ehkä Rockwool on hiukan pehmeämpää ja Parocin pinta tuntuu käteen karheammalta. Muuta eroa ei sitten taida ollakaan? Hinta molemmissa suunnilleen sama, samoin lämmöneristyskyky. Tässä vielä kivivillat terassilla läjässä odottamassa sisälle kantamista:

Kasa kivivilloja sekä tanskalaiselta Woolrockilta että kotimaiselta Parocilta.

Kasa kivivilloja sekä tanskalaiselta Woolrockilta että kotimaiselta Parocilta.

Tuo ylläolevassa kuvassa oleva kasa on sen verran, mitä kerralla mahtuu kyytiin. Samanlaisen kasan 50mm villoja toin jo kerran aikaisemminkin. On muuten yllättävää, miten paljon talo jo pitää lämpöä, vaikka ikkunat ja ovet vielä puuttuvat (tulevat vasta ensi viikolla – piti tulla alun perin jo ennen joulua, mutta ei sitten tullutkaan). Sisälämpötila seuraa ulkolämpötilaa, mutta sisä- ja ulkolämpötilan välinen ero on nyt tällä hetkellä noin 8-10 astetta:

Lämpötila ylimmässä kerroksessa aamulla 18.1.2014 oli -8C. Samaan aikaan ulkona oli -16C.

Lämpötila ylimmässä kerroksessa aamulla 18.1.2014 oli -8C. Samaan aikaan ulkona oli -16C.

Päivän aikana ulkolämpötila nousi -16C:stä -13C:een. Vastaavasti yläkerran lämpötila nousi -3C:n paikkeille. Ja ikkunoissa on vasta pelkät muovit. Kaksi kerrosta alempana saunan kiukaassa on pidetty tulta, ja kellarin lämpötila on +20C. Kellarista sisärappujen aukko on tukittu styroksilla. Samoin kellarin ikkunat. Kellarista lämpö "karkaa" vain oviaukon kautta, jossa on nyt tällä hetkellä vanha matto. No - ikkunat ja ovet pitäisi tulla ensi viikolla, eli kohta varmaankin kaikkien tilojen lämmöt nousevat plussalle.

Päivän aikana ulkolämpötila nousi -16C:stä -13C:een. Vastaavasti yläkerran lämpötila nousi -3C:n paikkeille. Ja ikkunoissa on vasta pelkät muovit. Kaksi kerrosta alempana saunan kiukaassa on pidetty tulta, ja kellarin lämpötila on +20C. Kellarista sisärappujen aukko on tukittu styroksilla. Samoin kellarin ikkunat. Kellarista lämpö ”karkaa” vain oviaukon kautta, jossa on nyt tällä hetkellä vanha matto. No – ikkunat ja ovet pitäisi tulla ensi viikolla, eli kohta varmaankin kaikkien tilojen lämmöt nousevat plussalle.

Millä villalla sitten kannattaa seinän eristykset tehdä? Tätä rupesin vielä melkeinpä näin jälkikäteen miettimään, kun paksummat villat on jo kaikki paikoillaan, ja höyrynsulkumuovista ja ohuemmista villoistakin on asennettu jo puolet.

Villan päätehtävä kait on pitää talo talvisin lämpimänä? Jos asuttaisiin etelän maissa, niin villoja ei tarvittaisi, eikä ne siellä niitä laitakaan (siis esim. Välimeren maissa). Mutta Suomessa on pakko laittaa, ja uusien talojen energiamääräykset sen kun vaan tiukkenevat vuosi vuodelta.

Mutta on villoilla muitakin eroja ja ominaisuuksia kuin pelkkä lämmöneristys. Taloa voi elinikänsä aikana kohdata myös poikkeustilanteita, esim. tulipalo tai erilaiset vesivahingot. Vesivahinko voi olla kosteuden kerääntymistä rakenteisiin, tai äkillinen vesivahinko, johon voi liittyä suuriakin määriä liikkuvaa ja näkyvää vettä. Miten talo tai erilaiset villat sitten toipuvat näistä erilaisista tilanteista?

Lasi- ja vuorivillat eivät pala. Villojen väliin jäävät koolauspuut eli kantavat rakenteet ovat tulipalon sattuessa siis ainakin hetken aikaa suojassa. Myös kipsilevy pidättelee tulta jonkin aikaa, ja kaksinkertainen palokatkokipsilevy kestää tulipalossa noin puolisen tuntia. Sinä aikana pitää sitten jotain tehdä, jos aikoo talon pelastaa.

Entä jos villat jostain syystä kastuvat? Läpimärät villat pitää todennäköisesti vaihtaa. Ei kai ne koskaan seinän sisällä kuivu, jos villoihin kaataisi ämpärillä vettä päälle? Lasi- ja vuorivilla eivät kuitenkaan ime kosteutta, eli kumpikaan villoista ei ole hygroskooppinen aine, niin kuin Parocin kotisivuilla asia todetaan. Lisäksi lasivilla ei homehdu. Kivivilla kuulemma voi kerätä pinnoilleen hometta.

Mitä tulee sitten asennettavuuteen? Lasivilla on pakattu puristamalla se puoleen tilavuudestaan, eli sitä mahtuu paljon kerralla kyytiin. Lasivillaa voi myös kädellään vetää ihan huoletta. Vedettäessä lasivilla ei kovin helposti repeä, toisin kuin kivivilla, jonka kanssa pitää ollavarovainen, jos sitä yrittää ujuttaa jostain kapeasta kolosta vetämällä toisesta päästä.

Mutta noin muuten kivivillan asennus taitaa tosin käydä nopeammin mitä lasivillan? Ainakin Parocin kivivilla oli vähän jäykempää, eli sen saa asennettua aika ylöskin ilman että tarvitsee heti jakkaraa hakea. Sama ei onnistuisi lasivillalla. Se on sellaista lerppua tavaraa, ettei sitä voi lykätä vaakatasossa olevaa koolauspuuta vasten. Eli vaakatasoon tulevat ristivillat kannattaa omasta mielestäni tehdä kivivillasta. Ainakin se käy nopeammin. Lisäksi Parocin ja Rockwoolin villojen pituus on 117cm, kun Isoverin lasivilla on 87cm pitkää (ainakin ne mitä itse olen ostanut tähän mennessä, ehkä muitakin kokoja voi kysymällä saada?). Eli kivivillojen isommalla palasella villoitustyö etenee nopeammin horisontaalisesti.

Molemmissa villoissa ja etenkin lasivillassa oli vielä pakkaamisesta johtuen sellainenkin ominaisuus, että eivät ne ihan heti palautuneet normaaliin kokoonsa. 100mm lasivilla saattoi esim. pysyvästi jäädä 80mm tasolle. Tai 50mm levy olikin käytännössä vain 45mm. Hiukan sama ilmiö oli kivivilloissakin, mutta ei niin paljon mitä Isoverin lasivillassa.

Kaikkein eniten jäin kaupoissa ja varsinkin internetissä ihmettelemään Ekovillaa, enkä uskaltanut sitä edes kokeeksi ostaa. Olisi sitä tietysti siinä mielessä voinut ostaa, että jos ei olisi ollut mitään muuta mitä pistää kiukaan pesään, niin Ekovilla kuulemma palaa hyvin? Paitsi tätä ei ehkä kannata mennä ääneen sanomaan Ekovillan myyjälle, koska se taitaa olla arka paikka, ja vastaukseksi tulee nopeasti, että Ekovillaan on lisätty Booria jottei se pala. Mutta sosiaalisessa mediassa olevat kommentit todistavat toista, eli palaa se kumminkin, eikä paperisilppua kuulemma millään voi käsitellä niin, ettei se palaisi.

Ekovillaa kuitenkin myydään ja myyntikäyrät ovat nousussa. Ekovilla Oy on 30-vuotias yritys Kouvolassa. Se on viimeisen 4 vuoden aikana tuplannut liikevaihtonsa 2008 = 4,3 miljoonasta vuoden 2012 yhteensä 8,6 miljoonaan. Yrityksen kannattavuuskin on ihan hyvä. Vaatimattomia nämä Ekovillan liikevaihdon luvut kuitenkin ovat, jos niitä vertaa Parocin 120 miljoonaan tai Isoverin 110 miljoonaan.

Yllättävää näissä Parocin ja Isoverin tunnusluvuissa on kuitenkin se, että Paroc on nyt ja on ollut jo pitkään raskaasti tappiollinen. Isoverin kannattavuus on vähän parempi, mutta Isoverin liikevaihto on lähtenyt laskuun. Kaikki K-raudat eivät enää myy Isoverin lasivillaa lainkaan, esim. K-75 Vantaalla lopetti Isoverin villojen myynnin juuri äskettäin. Syyksi kerrottiin, ettei kukaan enää osta niitä, eli että asiakkaiden kysyntä on niin pientä. Ekovilla Oy:llä on muuten aika jännät kotisivut, vilkaiskaapa tästä linkistä:

www.ekovilla.com

Paloturvallisuusasioista ei noilla sivuilla luonnollisestikaan ole hirveästi mainostettu, vaikkakin jokin paloturvallisuustesti oli tehty, ja hyvin se oli kuulemma mennyt. Mutta ilmeisesti juuri tämä ominaisuus ei kuitenkaan taida olla tämän kyseisen villatyypin suurin vahvuus?

Mutta paljon muita hyviä ominaisuuksia ekovillalla sitten onkin varsin runsaasti, ja niitä kaikkia kehutaan heidän nettisivuillaan niin vuolaasti, että helposti tulee mieleen joku LED-valojen kauppias, jonka puheita vähän aikaa kun kuuntelee, niin tulee mieleen ajatus, että aliarvioiko myyjä asiakkaittensa älykkyyden? Tai sitten itse vaan olen ihan liian skeptinen.

Esimerkiksi tämän linkin www.ekovilla.com/miksi-ekovilla/lammin/ alareunassa lukee seuraavasti:

”Ekovilla-eristeellä on suuri kosteuskapasiteetti, eli se voi sitoa itseensä huoneilman kosteutta menettämättä eristysominaisuuttaan. Eriste ottaa ja luovuttaa ilman kosteutta ympäristön tilanteen mukaan. Tähän ominaisuuteen perustuu myös hengittävän rakenteen miellyttävä viilentävä vaikutus kesähelteellä. Kun aurinko lämmittää rakennetta, siihen sitoutunut kosteus höyrystyy ja haihtuu ilmaan jäähdyttäen rakennetta(faasimuutos).”

Mitä jos käykin kesähelteillä sillä tavalla, että ennen kuin se villoihin päässyt kosteus ehtii haihtua ja villat kuivua, niin mitä jos ne villat menee homeeseen? Vai eikö Ekovilla homehdu? En tiedä, ei lue tai en löytänyt mitään asiasta heidän kotisivuillaan.

Tai toinen kohta ”ekologinen” -alasivulta, että

”Tiesitkö, että mitä enemmän rakentamisessa käytämme hiiltä sitovia puupohjaisia rakennusmateriaaleja, sitä pienemmät ovat ilmakehään joutuvat CO2-nettopäästöt. Keskiverto suomalainen puukuitueristeellä eristetty puutalo sitoo puurakenteissaan n. 35 tonnia hiilidioksidia.”

Entä miten käy ekologisuuden ja CO2-nettopäästöjen jos nimenomaan villavalinnan vuoksi talo palaa? Eli ei olekaan sellaista tulipaloa hidastavaa vaikutusta kuin esim. lasi- ja vuorivillalla olisi ollut?

No, voihan se olla, että jonain päivänä Ekovilla on sitten se paras ja suosituin, mutta nyt tällä hetkellä tosiasia taitaa kuitenkin olla sellainen, että Parocin kivivillaa myydään vuosittain 120 miljoonalla, ja Isoverin lasivillaa 110 miljoonalla. Ekovillan kauppa käy vain 8 miljoonan edestä.

Tietysti jos sama nykyinen kehitys vielä vaan jatkuu, ja Ekovillan myyntiluvut jatkossakin 2-kertaistuvat aina 4-vuoden välein, niin sitten jollain aikajänteellä nämä myyntiluvut hieman tasoittuvat. Mutta nyt toistaiseksi vielä kahden muun valmistajan etumatka on varsin huima. Johtuuko se sitten siitä, että heidän tuotteensa ovat parempia? Vai siitä että tällä hetkellä asiakkaat eivät vielä ymmärrä Ekovillan etuja? Niin kuin esimerkiksi minä, eli yhtään ei näitä ekovilloja meidän talosta löydy… (ehkä olen sitten pelkuri kun en uskaltanut ostaa?) Mutta tässä alla valmista seinää 2-kerroksesta. Seuraavaksi tähän tulee sähköasennukset ja kipsilevyt.

Valmista seinää. Seinän väri muuttuu tässä vaiheessa Isoverin keltaisesta Parocin ja Woolrockin vihertäväksi.

Valmista seinää. Seinän väri muuttuu tässä vaiheessa Isoverin keltaisesta Parocin ja Woolrockin vihertäväksi.

 

Vertailussa 400W halogeeni ja vastaava LED-työvalaisin

Näin Tartossa Bauhoffin myymälässä erilaisten työvalaisinten joukossa LED-valoilla toteutetun työvalon, ja päätin ostaa sellaisen ihan vaan kokeeksi. LED-valaisimen hintakaan ei päätä huimannut. Kukkaro keveni 23,19€.

Tähän mennessä ollaan tehty raksalla töitä erilaisilla  halogeenivaloilla, joiden tehot ovat olleet 100W ja 400W väliltä. Kaikkein paras valaisin raksalle on mielestäni keltainen kolmijalka, jonka päässä on 2 kpl käännettäviä 400W halogeenivalaisimia. Yhdellä sellaisella valaisee sen mitä tarvitseekin. Valotehoa riittää vaikka koko tontille.

Seuraavassa kuvassa 400W halogeeni ja LED-työvalot lattialla rinnakkain, ja sitä seuraavien kuvatekstien perusteella tämän kertainen ostos eli LED-työvalo lähtee vaikka taukotuvalle, jossa LED-valo saa palaa jatkuvasti yötä päivää… Työnteko jatkuu halogenivalaistuksella, joka on myös miellyttävämpi silmälle.

Vasemmalla 400W Halogen työvalo. Oikealla sama versio LED-valona, ja siinä 48 pientä LED-valoa, joiden kunkin teho on 0,06W, eli kokonaiskulutus on vain 2,88W. Lamppuja tuijottaessa ero ei ole kovin suuri. Toki sen nyt näkee sekä ihmissilmä että kamerakin, että eroa on.

Vasemmalla 400W Halogen työvalo. Oikealla sama versio LED-valona, ja siinä 48 pientä LED-valoa, joiden kunkin teho on 0,06W, eli kokonaiskulutus on vain 2,88W. Lamppuja tuijottaessa ero ei ole kovin suuri. Toki sen nyt näkee sekä ihmissilmä että kamerakin, että eroa on.

LED-valo sammutettu ja pelkkä 400W halogen päällä. Valoteho on lämmin ja miellyttää silmää ja tässä valossa näkee tehdä ihan kuinka tarkkaa työtä tahansa. Perustyypin raksavalaisimessa näitä noin 400W valaisimia on 2 rinnakkain noin metrin korkean kolmijalan päässä.

LED-valo sammutettu ja pelkkä 400W halogen päällä. Valoteho on lämmin ja miellyttää silmää ja tässä valossa näkee tehdä ihan kuinka tarkkaa työtä tahansa. Perustyypin raksavalaisimessa näitä noin 400W valaisimia on 2 rinnakkain noin metrin korkean kolmijalan päässä.

Nyt LED-työvalaisin palaa ja halogen on sammutettuna. Tässä valaistuksessa ei huvita tehdä mitään. Valon väri on kummallinen ja tuo mieleen lähinnä avaruusaiheiset tieteisfilmit. Mikäli jossain on jatkuvan valaistuksen tarve tai tarvitaan pitkiksi ajoiksi kirkasta kohdevaloa, niin silloin tämä 2,88W -tehoinen valaisin on varmasti paikallaan, eli voi epäsuoralla valolla valaista vaikka puutarhassa jotain, tai pimeällä käytävällä ei tarvitse kompuroida, jos tällainen valaisin palaa jossain yötä-päivää. Mutta ei tässä valossa mitään töitä pysty tekemään.

Nyt LED-työvalaisin palaa ja halogen on sammutettuna. Tässä valaistuksessa ei huvita tehdä mitään. Valon väri on kummallinen ja tuo mieleen lähinnä avaruusaiheiset tieteisfilmit. Mikäli jossain on jatkuvan valaistuksen tarve tai tarvitaan pitkiksi ajoiksi kirkasta kohdevaloa, niin silloin tämä 2,88W -tehoinen valaisin on varmasti paikallaan, eli voi epäsuoralla valolla valaista vaikka puutarhassa jotain, tai pimeällä käytävällä ei tarvitse kompuroida, jos tällainen valaisin palaa jossain yötä-päivää. Mutta ei tässä valossa mitään töitä pysty tekemään.