Keskuspölynimuri? Plussat? Miinukset? Kokemukset?

Aiemmasta blogipäivityksestä nostin nyt tähän ihan omaksi keskusteluksi kaksi kommenttia:

Sami29. lokakuuta 2012 6.55
En ottaisi keskuspölynimuria omaan talooni. Letkun roudaaminen ja kaappiin survominen on huomattavasti ärsyttävempää kuin pikku laitteen perässä raahaus, varsinkin kun on monta kerrosta. Lisäksi vanhempieni luona imutehossa keskuspölynimuri hävisi kirkkaasti mielen normi imurille, mutta niitäkin varmaan saa tehokkaampina. En näe juurikaan mitään hyötyjä keskuspölynimurissa saatika että maksaa 5x normi hyvän pölynimurin hinta.

Anonyymi29. lokakuuta 2012 9.06
Itse taas arvostan sen verran pölytöntä sisäilmaa että olen valmis maksamaan sen 5x enemmän kuin pölynimuri.

Letkuja voi myös ostaa jokaiseen kerrokseen omansa. Rasian sijoittaa kaappiin niin letkua ei tarvitse koskaan ottaa sieltä irti. Myös 110mm viemäriputki välipohjassa ja toinenpää kaappiin on helppo konsti säilöä letkua.

Jos halvimmalla yrittää päästä ja ostaa yhden imurasian ja 20metriä letkua niin varmaan on ärsyttävä sulloa kaappiin :) .

.

Itse olen edelleenkin kahden vaiheilla. Pitää kai kysellä lisää mielipiteitä puolesta ja vastaan? Tai tehdä galluppia, että kuinka monella on uudessa talossa keskuspölynimuri? Talopaketeteissa se ilmeisesti tulee aina paketin mukana?

Löysin myös aiheesta aika hyvän keskusteluketjun vuodelta 2007, ja poimin sieltä muutamia faktoja puolesta ja vastaan, tässä linkki:

www.vauva.fi -sivuoston keskustelu vuodelta 2007

Keskuspölynimurin hankintaa puoltaisivat seuraavat seikat:

– sopii paremmin allergia- ja astmaperheelle, kun mikropölyhiukkaset menevät ulos (tosin meillä ei ole pölyallergikkoja eikä astmaatikkoja)
– imurin ääni on hiljaisempi, kun imuri ei huuda korvan vieressä
– keittiön rikkaluukku on kätevä
– käynnistysnappi imurin kahvassa kätevä, ei tarvitse kävellä koneelle asti
– taloa myydessä (myynti ei tosin suunnitelmissa) oletusarvona voi olla, että uudessa talossa pitää olla keskuspölynimuri
– pölypussi isompi, tarvitsee vaihtaa harvemmin
– imuteho suurempi

Tavallisen pölynimurin hankintaa puoltaisivat seuraavat seikat:

– suutinvalikoima on paketeissa yleensä niukka, eli suuttimia voi joutua hankkimaan lisää (ellei ole vanhaa tav. imuria)
– tilantarve
– imurin säilytyskaappi likaantuu enemmän kuin tavalliset kaapit
– jos keskuspölynimurissa ei ole äänenvaimenninta, niin tiheään rakennetulla asuinalueella imurin ääni kantautuu naapuriin poistoima-aukosta
– hinta meidän talossa ekan tarjouksen perusteella noin 1300€ plus asennuskulut, eli tavallisia imureita saa sillä rahalla 7 kpl (käytännössä meillä on jo imuri, eikä uutta välttämättä tarvita (ja sama raha pitää investoida noin 10-20 vuoden välein, koska kaikki laitteet kuluvat
– keskuspölynimuri pitää integroida ilmanvaihtokoneisiin, jotta ne syöttävät 50 litraa enempi ilmaa sillä aikaa kun imuri käy. Muuten tulee takasta savut sisään, jos takassa tuli samaan aikaan. Uudet talot tehdään niin tiiviiksi.
– putkistot ei tukkeudu koskaan (putkitukokset saa toki auki, mutta aikaa kuluu jos imaisee sinne sukan sisään)
– tavallista imuria voi käyttää vaikka autokatoksessa, jos imuroi auton, mutta keskuspölynimurin letku ei ehkä yllä ulos talosta?
– imupistokkeiden paikka rajoittaa sisustamista (ei voi jättää esim. sohvan taakse)
– lisäletku voi maksaa 200€ eli tavallisen imurin hinnan, yksi pitkä letku taas ei ole kätevää monikerroksisessa talossa
– mitä tapahtuu jos jotain palavaa tai kuumaa menee vahingossa keskusimurin putkeen? Esim. kytevä hiili? Tavallisen imurin voi heittää ovesta pihalle, kuskuspölynimuria ei voi.

Tuleeko vielä jollakin jotain muuta mieleen?


Puzerin keskuspölynimureita Myyrmäen omakotimessuilla.

Omakotimessuilla Myyrmäessä

Poikettiin tänään Omakotimessuilla Myyrmäessä, kun huominen päivä kuluu ääntenlaskennassa Tikkurilan Lummetiellä (en ole itse ehdokkaana).

Eniten saatiin tällä reissulla vinkkejä keittiön suunnittelussa ja keskuspölynimurimen toteuttamisessa. Olin ollut vähän kahden vaiheilla, että tuleeko meille lainkaan keskuspölynimuria, kun sen keskusyksikkö pitäisi laittaa kellarin kulman tekniseen tilaan, ja sieltä matka 3-kerroksisen talon ylimmän kerroksen makuuhuoneisiin tulisi olemaan aika pitkä. Mutta keskuspölynimuri voidaan toteuttaa jopa 35 metrin imuputkella. Se riittää hyvin, käytännössä pisinkin matka taitaa meillä jäädä alle 20 metrin. Ja jos osat saa alle 1000 eurolla (ei sisällä asennusta, mutta osataan laittaa paikoilleen itse), niin eiköhän se kannata sitten ottaa. Ensimmäinen ja tarkempi tarjous saadaan sitten, kun laitan kotimaiselle valmistajalle eli Puzerille ensin oman talon pohjapiirrokset.

Löydettiin kivoja rappusten mallistoja Hoviportailta, keittiöideoita ja messutarjouksia mm. Puustellista ja Elegasta, lasiterassimalleissa upeita esimerkkejä ja mallistoja oli Siesta Groupilla (tästä vantaalaisesta yrityksestä en ollut kuullut ennen mitään, Lumon yms. ovat kyllä tuttuja jo entuudestaan). Muutama mukava ulko-ovimallikin löytyi. Ja nähtiin pari tuttua maalämpöpumppujen myyjääkin, eli ihan mukavat messut. Aurinkokin paistoi.

Harkkoseinän valamista pimeässä ja pakkasessa

Päivät alkavat lyhentyä ja illat pimentyä, mutta halogeenivalaisimilla näkee kuitenkin iltahämärissä aika hyvin. Tässä kuvia eiliseltä:

Pimeyttä hankalampi on kuitenkin lämpötilan laskeminen pakkasen puolelle. Tänään aamulla lentokentän mittari näytti alhaisimmillaan -8C klo 09:00 aikoihin. Eli aamu alkoi betonimyllyn ja -kelkan lämmittämisellä kosaanikaasulla. Myös vesi jota käytetään valamiseen joudutaan lämmittämään. Mutta tällaista tämä talvityö on. Vielä pärjäillään kuitenkin.

Hallipuhallin hankittu

Tehdään ehkä sittenkin niin, ettei ihan heti laiteta kellaria talvea odottamaan, kun ollaan saatu ontelolaatat harkkojen päälle ja ulkoseinien täytöt tehtyä. Pystyy siellä sisälläkin tekemään alapohjan valutyöt ja kevyet (siis ei-kantavat) väliseinät harkoista. Kunhan lämpötila vaan pidetään suht lähellä nollaa, eli ei päästetä kovin paljon pakkasen puolelle. Sitten voidaan valutöitä tehdä talvellakin. Lämpötilaa pidetään riittävän ylhäällä hallipuhaltimella ja lisäksi saunan korsteenia voidaan muurata sen verran, että sinne saadaan tilapäinen kiuas paikoilleen. Sitten saadaan hyödynnettyä myös rakennuksella syntyneet puujätteet. Eli tässä viimeisin ostos, hallilämmitin (ostettu käytettynä):

Kellarin seinistä on nyt muurattu alimmat 8 riviä, eli RUH-380 harkot kokonaan. Tästä ylemmäs tulevat kerrokset ovat PEH-380 lämpöharkkoja. Niiden muuraus on juuri alkanut.

Betoni ja bitumi, hinnat Suomi, Viro ja Venäjä

Hintavertailuja tehty taas kolmessa maassa, ja jossain määrin yllättävää ehkä se, että suomalaista Icopalin bitumikermiä, samoin kuin venäläisvalmisteista bitumia kannattaa ostaa Virosta. Se on siellä kaiken edullisinta.

Ja sementissä sama juttu. 25 kg:n säkki maksaa Suomessa vajaan kympin, Virosta saa 40 kg:n säkin vitosella. Sementin hinnoissa Venäjä sijoittuu näiden puoliväliin. Ja nämä siis puhtaan sementtijauhon hintoja, joihin lisätään veden lisäksi vielä myöskin hiekka.

Jos Venäjälle lähtee käymään, siellä kannattaa myös tankata. Diesel on noin puolet halvempaa mitä Suomessa ja Virossa.

Mistä näitä uunoja oikein tulee? Volyymi 2

”Mööpeli” -blogin kirjoittaja kuvassa omassa asiakaspalvelutyössään muutamia asiakastyyppejä, joista tunnistin heti itsekin muutamia. Ties vaikka olisi juurikin sama tai samat henkilöt asioineet kahdessa eri firmassa? Nämä Mööpeli-blogin analyysit löytyy täältä:

http://moopeli.blogspot.com/2012/10/mista-naita-uunoja-oikein-tulee.html#comment-form

Mietin uskallanko kertoa näistä samoista itsekin, ja päätin uskaltaa. Silloin ehkä muillekin vähän avautuu, että miten hyvin As Oy -muotoisessa asumisessa jokaisen elämää seurataan. Ainakin joskus. Korostan kuitenkin, että meillä asiakkaista on 99% erittäin mukavia ja asiallisia, mutta tuhansien joukkoon jää sitten se 1%, joka on hiukan haastavampi.

Tässä kohtaa suosittelisin myös lukemaan Kari Hotakaisen ”Juoksuhaudantie” -nimisen romaanin. Se on itselläni nyt menossa, ja olen päässyt suunnilleen puoliväliin. Erityisen hyvää Kari Hotakaisella on samojen asioiden kerronta eri ihmisten näkövinkkelistä, ja siitä miten he kuvittelevat vastapuolen näkevän samat asiat – ja usein nämä kuvitelmat ovat pelkästään henkilön omaa mielikuvitusta. Tapahtumat näyttävät keskittyvän kiinteistövälittäjän ympärille, mutta kyllä näitä juttuja tapahtuu ihan oikeassakin elämässä, ja kyseisen romaanin tapahtumahtumat olisi voitu sijoittaa myös isännöitsijän toimistoon. Eli näin asiakkaat meillä:

Mööpeli -blogin ”kyykyttäjä”
Kiusaa isännöitsijää, omaa naapuria tai taloyhtiön hallitusta. Useimmiten yksin asuva iäkäs nainen. Taloyhtiössä on aina jotain pielessä, ja se on joko isännöitsijän, oudon naapurin tai hallituksen syy. Uhriksi valikoituu useinkin joku kiireinen tai hiljainen ihminen, joka ei ehdi, jaksa tai viitsi ikinä sanoa vastaan. Usein valittaa itse keksimästään huonosta asiakaspalvelusta yrityksen johdolle (joka on ehkä itsekin kuullut sivukorvalla asiakaspalvelutilanteen, jossa ainut ei-asiallinen osapuoli oli asiakas itse, ja yrittää vierittää sen työntekijän niskoille, lisäksi uhkaa yleisönosastokirjoituksilla, jos ei toimitusjohtaja ota valitusta vakavasti). Lisäksi vaatii erityispalveluita, esim. että ei voi kertoa asiaansa naisvirkailijalle, vaan haluaa puhelimeen jonkun miehen. Jolloin tietysti vastataan, että meillä tietyt asiat hoitaa tietty henkilö, eikä näissä taloyhtiöiden asioissa ole esim. sukupuolella mitään merkitystä. Läheistä sukua Mööpeli -blogin ”marttyyrille” sekä seuraavalle asiakastyypille (kerrostalokyttääjä):

”Kerrostalokyttääjä”
Näitä siis ihan oikeastikin on. Legendaarinen ”www.kyttaajat.net” -sivusto on ilmeisesti lopetettu (en löytänyt sitä enää linkittämistä varten), mutta noillakin sivuilla tarjolla olleita tilastoja naapurin vedenkulutuksesta, grillaamisesta (naapuriyhtiön parveke), metelöinneistä, vieraista ja yö-vieraista, kaupassa käynneistä, naapuriyhtiön remonteista yms. tulee säännöllisen epäsäännölisesti. Yleensä ne ovat ruutupaperille käsin kirjoitettu. Joskus sivumäärä saattaa olla lähes 10 kpl, jos tulee koko kuukauden raportti kerralla. Viikkoraportissa on yleensä ollut vain muutama sivu. Kun näiden todenperäisyyttä on sitten joskus jatkuvista pyynnöistä johtuen oikeastikin tutkittu, ja asuntoon on menty ihan itse kuuntelemaan, niin juuri silloin mitään ääniä ei kuulu. Se taas johtuu siitä, että se ilkeä naapuri on niin ovela, ettei se metelöi ikinä silloin, kun heidän naapureillaan sattuu olemaan joku kylässä. Jatkuvasti paikalla oleva vieras olisi varmaan ollut yksinasuvalle hyvinkin mieleen, mutta isännöitsijätoimisto ei voi sellaista palvelua järjestää. Ajankäytön kannalta parasta olisi, jos näille kyttäysraporttien toimittajalle uskaltaisi sanoa, että emme enää halua näitä tällaisia jatkossa, mutta kun joskus heillä voi olla ihan oikeitakin havaintoja, jolloin mahdollinen oikea vahinko saadaan jo ennalta ehkäistyä, tai ainakin siitä saadaan tieto niin varhaisessa vaiheessa, että isommilta vahingoilta vältytään. Eli näistä tarkka-silmäisistä ja -korvaisista on välillä oikeasti hyötyäkin. Ongelma on kuitekin siinä, että jatkuvasti huutaa ”varokaa susi tulee”, niin kukaan ei enää usko, jos joskus susi tulee oikeasti, jolloin vakiosoittajan kohdalla isompia apuvoimia ei uskalla hälyyttää ihan heti, vaan ensin huoltomies käy varmistamassa, että mikä tilanne on, ja jos on oikeasti hätä, hoidetaan se sitten.

”päivi-rasanen” (huomaa pienellä kirjoitettuna):
Ihminen, joka haluaisi kieltää kaiken. Oli se sitten juridisesti mahdollista taikka ei. Mutta esimerkiksi koiraa ei saisi pitää, tai ainakin sen pitäisi olla mykkä. Myös lasten itku, yöllä WC:ssä tai parvekkeella käynti, parvekegrillaus ja tupakointi missä tahansa taloyhtiön tontilla pitäisi kieltää yhtiön järjestyssäännöissä, ja/tai yhtiöjärjestyksessä myöskin. Isännöitsijän aika kuluu selvitystyössä, että miksi näin ei ole mahdollista tehdä.

”Besser-Wisser”:
Osaa ja tietää kaikki asiat aina paremmin kuin kukaan muu. Haukkuu isännöitsijän kättelyssä, ettei se saa kaadatettua esim. yhtä puuta, joka vaatisi vain yhden soiton kaupungille tai sähkölaitokselle, niin kaupungin tai sähkölaitoksen miehet tulisi heti paikalle ja kaataisi sen. Eli melkoisen saamatonta touhua. Joskus saattaa saada puolelleen ison joukon asukkaista. Todellisuudessa esim. puunkaato vaatisi lupahakemuksen kirjallisesti, ja takana pitää olla vielä hallituksen päätös asiasta, ei isännöitsijä nyt oma-aloitteisesti ala talojen pihoista puita kaadattamaan. Ja silloinkaan mitkään ”kaupunginmiehet” ei niitä kaada, vaan pitää tilata puunkaataja, joka tietysti maksaakin aina jotain. Myös yhtiön talousasiat on ”Besser-wisserillä” paljon paremmin hoidossa, mitä isännöitsijätoimistolla. Pisimmälle viety esimerkkitapaus syntyi kirjanpitäjän tehdessä ”virheen” (jota oikeasti ei ollut), jolloin kirjanpitäjän selostusta ei uskottu, isännöitsijä joutui selostamaan samat asiat, ja sen jälkeen kysyttiin vielä lakimieheltä lausuntoa, joka sähköpostilla ihan ilmaiseksi saatiin. Tämän jälkeen syntyi salaliittoteoria, jossa kirjanpitäjä oli tehnyt virheen, isännöitsijätoimisto yritti sitä suojella ja peitellä, ja vielä joku tuttu lakimieskin oli puhuttu samaan juoneen. Huhumyllyn ja bessser-wisserin pysäyttämiseksi tarvittiin Kiinteistöliitosta noin 10-sivuinen lausunto, jonka allekirjoitti 2 lakimiestä, ja joka maksoi taloyhtiölle noin 600 euroa. Sen jälkeen salaliittoteoria ei tosin enää jatkanut elämäänsä, mutta kopiokuluineen yms. kuluineen melko pienelle taloyhtiölle tuli asiassa yli 1000 euron kulut. Besser-Wisser on yleensä eläkkeelle jäänyt jonkun alan arvostettu asiantuntija, joka puhuu yhtiökokouksissa erittäin vakuuttavasti, mutta ei koskaan halua mukaan hallitustyöskentelyyn korkeaan ikään tai terveydentilaan vedoten.

”Sentin-venyttäjä”:
Vastustaa aina ja kaikkea joka maksaa, ja vaatii saada esim. isännöitsijäntodistukset ilmaiseksi, koska on hallituksen jäsenenä tehnyt niin paljon ilmaista työtä taloyhtiön eteen. Hei haloo! Isännöitsijäntodistus maksaa siksi, että se on meille ylimääräinen työ, ja meidän pitää saada siitä jokin korvaus. Jos hallituksen jäsen olisi tehnyt ilmaista työtä isännöitsijätoimistolle eli meille, sitten kai maksun määrästä voitaisiinkin keskustella, mutta jos tekee ilmaista työtä omalle taloyhtiölleen tai jollekin muulle ulkopuoliselle taholle, niin miksi meidän pitäisi sitten osallistua siihen tekemällä ilmaiseksi hänelle jotain? Samoin yhtiökokouksissa vastustaa kaikkia remontteja, eräässä esimerkissä onnistuikin niin hyvin, että puisen rivitalon julkisivun puuosat jätettiin maalaamatta. Siinä kohtaa ”säästyi” 30 tuhatta. Kun asiaan oli sitten pakko palata noin 5 vuoden päästä uudestaan, silloin maalaamatta jääneet puuosat olivat jo lahonneet niin pahasti, ettei pelkällä maalaamisella enää selvitty. Puuosat piti uusia kokonaan, ja kun talo oli käytännössä kokonaan puuta, loppulaskuksi tuli yli 500.000 euroa.

Ehkä tässä nämä ”tärkeimmät” meilläkin, ja mietimme välillä hyvinkin pitkään, miten me voitaisiin kaikkia palvella mahdollisimman hyvin. Ilmeisesti kaikkien tyytyväiseksi saaminen on joko mahdotonta, tai maksaisi niin paljon, ettei se kannata. Lisäksi on vaikea löytää töihin sellaisia ”upseeri-astronautti-MacGaiver” -yhdistelmiä (riittäisikö edes tämäkään kokemus ja osaaminen?), jotka pystyisivät vaativaisimmankin asiakkaan tarpeisiin vastaamaan. Taloyhtiön tekniset ja taloudelliset asiat osaamme kyllä, mutta miten pärjäämme kaikkien ihmisten kanssa? Kerran eräs vanha isännöitsijä totesi osuvasti, että ”isännöitsijänä pärjää parhaiten pappi, jolla on jokin teknis-kaupallinen jatkokoulutus”. Mielestäni erittäin hyvin sanottu.

Ehkä tässä on sitten osasyy sille, että meidän alalla on jatkuva työvoimapula, ja uusia ja nuoria ei isännöintialalle hakeudu? Nyt isännöitsijöiden keski-ikä on jo 52v ja tästä joukosta joka toinen jää eläkkeelle 10 vuoden sisällä. Tai sitten alalle tulijat pelottaa pois joskus oikeastikin vaikeat kiistat ja pieleen menneet remontit, joissa voi äänen voimakkuus ja sävy olla hyvinkin kova, kun urakoitsija haluaa rahansa, ja taloyhtiö kieltää, että laskua ei missään tapauksessa saa maksaa. Näitä sattuu aina joskus ja ainakin yhden kerran urakoitsijan kiukku kohdistui juurikin isännöitsijään (joka on siis vain lenkki ketjussa, ja toimii pelkästään taloyhtiön hallituksen ja hallituksen palkkaamaan juristin määräämällä tavalla), eli turkulainen urakoitsija olisi halunnut, että ”se kävis jotenkin sillai, että joku ajais niiku autolla päälle”, eli isännöitsijä jäisi auton alle ja joutuisi ainakin sairaalaan:

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011033013456197_uu.shtml

Vielä Bitumikermin hinnoista (Starkissa)

Ensimmäiset rullat bitumia tulivat tosiaan aika hintaviksi, kun ne 3.10. kävin hakemassa Starkista. Laitoin tästä nyt heille sähköpostia, ja asia on nyt korjattu. Olivat pahoillaan, että kaikki tuoteryhmät eivät olleet jostain syystä tulleet mukaan niihin alennusprosentteihin, joista oli alunperin sovittu. Jatkossa hintaongelmaa Starkin bitumikermissä ei enää ole, ja se pärjää hinnassa jo oikein hyvin esim. Byggmaxin hinnoille. Tosin on se bitumi yhä noin puolta halvempaa Viron puolella, eli varmaan tulee vielä tarvittavat bitumirullat ostettua paikalliselta K-Raudan kauppiaalta sieltä.

Tämä nyt siis vähän niin kuin jatkokertomuksena 3.10.2012 blogipäivitykselle ”Bitumikermiä ja kevytsoraharkkoja”. Virheitä varmaan voi sattua joskus kaikille kauppiaille (kai siellä on joku rasti-ruutuun-systeemi, että mistä tuoteryhmistä omakotirakentaja saa alennusta, ja jokin ruksi erehdykssä puuttui?) Mutta tämä asia on nyt korjattu, kun otin asian puheeksi. Lisäksi pyysivät Starkissa, että jatkossa otan heti yhteyttä omaan myyjään/yhteyshenkilöön, jos jokin asia tai hinta tuntuu kummalliselta.

Eli ei tässä nyt sitten enää mitään ongelmia. Ei ainakaan omasta mielestäni.

Harkkojen valu etenee nyt kuudetta riviä. Yhteensä harkkoja tulee 14 kerrosta. Tässä kuva tältä illalta, noin seitsemän maissa on jo ”täyspimeys”:

Vantaan vartti-maratonilla, sen jälkeen harkkoja kantamassa

Tänään oli erittäin aurinkoinen ja hieno syyspäivä. Juuri sopiva ulkoiluun. Jottei vapaa-aika menisi ihan pelkäksi rakentamiseksi, niin käytiin tänään oman firman joukkueella juoksemassa Vantaan Vartti-maraton eli Fun Run. Aurinkoisessa syyskelissä on mukavaa välillä ulkoilla juosten, mutta sen verran tämä rakentaminen on kuitenkin omaa aikaa vienyt, etten ole tänä kesänä juoksulenkillä käynyt kuin ehkä pari kertaa. Joten nyt oli hyvä hetki juosta tähän väliin 10,55 km lenkki.

On ne huikeita ohituksia ja kovia vauhteja, mitä nuo 42 kilometrin huippujuoksijat pitävät koko ajan yllä, eli ne menevät siksakkia meistä hitaammista ohi, ja minuutin parin päästä ovat jo kadonneet kokonaan näkyvistä. Tuntuu, että vaikka antaisi sellaiselle kevytsoraharkon käteen tai vaikka yhden molempiin kainaloihin, niin siltikään ei pysyisi tällainen tavallinen sunnuntaijuoksija näiden huippu-urheilijoiden perässä…

Vantaan Maratonin päätteeksi vielä 1420kg harkkojen kantamista illalla, kunnes ilta pimeni.

Tässä vähän kuvia tältä päivältä, ei nyt liity rakentamiseen tällä kertaa, ellei sitten aasinsiltana se, että työpaikkakin tarvitaan, jotta rakentaminen olisi ylipäätään mahdollista. Joku viisas on sanonut niinkin, että niin kauan kuin riittää töitä ja terveyttä, selviää aika monesta asiasta. Ja työporukassa on välillä kiva tehdä jotain muutakin kuin töitä.

Tai myöskin voidaan ajatella niin, että on se rakentaminenkin vaan melkoista hyötyliikuntaa, ja vaatii pitkäjänteistä jaksamista, ihan niin kuin pitkän matkan juoksutkin. Sitä alkaa jo ihan itsekin arvostamaan isoja vanhoja taloja, jotka on rakennettu ennen kuin betonipumppuja, eli tiilien muuraamista varten lykättiin betonit ylös kottikärryillä, niin ylös mitä talo oli korkea. On siinä tarvittu kovakuntoisia rakennusmiehiä.


Minä olen eturivissä keskellä, muissa kuvissa kameran takana.


Kuva matkan varrelta.


Maalissa juoksun jälkeen.

Koko joukkue pääsi maaliin asti, eli siinä mielessä onnistumisprosentti oli 100%. Moni alitti oman tavoiteaikansakin. Ja videokin tämän päivän juoksutapahtumasta löytyy Youtubesta, tästä linkistä:

Realco Vantaan Vartti-Maratonilla