Ei sittenkään niitä Isodrän kosteuseristeitä

Kun käyttää arkkitehtiä talon suunnittelussa, saa melkein sellaisen talon mitä itse haluaa 🙂 Näin ainakin itse kiteyttäisin asian tässä vaiheessa. Omasta mielestäni on hyvä, että suunnittelussa on ollut mukana kokeneita ammattilaisia, joilla on ollut myös omia ajatuksia ja kokemuksia, ja ne ovat olleet jälkeenpäin ajatellen erittäin hyviä. Eli jos olisikin ollut pelkkiä ”jees-miehiä” apuna suunnittelussa, talosta olisi tullut monessa suhteessa paljon huonompi.

Tämä oli nyt vain aasinsilta tähän aiheeseen.

Arkkitehtia en nyt näillä isodrän pohdinnoillani ollenkaan vaivannut, mutta kyllä minä sittenkin hurjan Isodrän alkuinnostuksen jälkeen kuitenkin kallistuisin uskomaan omaa rakennesuunnittelijaa, joka totesi Isodrän ideasta mm. näin: ”Bitumikermi on tässä varmin tapa saada vedeneristys kunnolla tehtyä. Ihan mahdollista että kyseinen tuote toimii yhtä hyvin mutta kalliimmalla hintaa ei mitään järkeä ottaa riskiä.”

JEP. Eli bitumikermin + styroksin valinnan perusteena on siis ihan jotain muita syitä kuin näiden materiaalien halpa hinta. Kalliimmallakin samat asiat saa tehtyä, mutta ei välttämättä yhtä hyvin, ja lisäksi ottaisi turhaa riskiä? No – tästä voidaan varmaan olla montaa mieltä, mutta kyllä minä tämän näkökulman ymmärrän.

Ja näin niitä kellarin seiniä on varmastikin aika paljon vuosien saatossa jo rakennettu, ja tässä kohtaa siis filosofia lähtee siitä, että kosteus on maassa, ja sen pääsy rakenteisiin täytyy jollain tapaa tehokkaasti estää. No tietysti – mikäs sen parempi kuin ”kumisaapas” talon ympärille, jolloin kosteus pakotetaan alas, ja jos siellä odottaa toimivat salaojat, ei se sieltä sitten enää ylös pääse murskeiden ja anturan päällä olevan vesieristeen läpi nousemaan. Tyypillisesti tilanne savikuopassa on varmaankin juuri tällainen. Ja tällaiseen tyypilliseen tilanteeseen kellarin ulkopinnassa slammaus + bitumikermi + styroksi voi olla aika tehokas rakennustapa. Ihan sama vaikka ulkopuolelle kipattaisiin tankkiautoilla vettä tai sokkelin reunoja kasteltaisiin paloletkulla, niin talo pysyy bitumikermin sisällä kuivana, jos vaan salaojat toimii ja salaojavesien pumpussa tehot riittää.

Jos sitten pohditaan erilaisia poikkeustilanteita, aina voidaan keksiä kaikkea vaikka meteoriittitörmäyksestä alkaen. Tai voidaan vaikka pohtia, että mitä jos kellari täyttyy vedellä? Silloin pohdinta lähteekin liikkeelle siitä, että rakenne on jo valmiiksi märkä, ja se pitäisi kuivattaa. Jos näin on päässyt käymään, silloin varmaan siihen tilanteeseen oikea ratkaisu on se, että kaivetaan sokkelit auki ja laitetaan Isodrän levyt ulkopuolelle. Silloin rakenne pääsee kuivumaan kahteen suuntaan, sekä ulos että mahdollisesti sisällekin päin.

Miksei sitten laiteta niitä Isodrän levyjä heti, miksi pitäisi odottaa rakenteiden kastumista? Mikäli salaoja menee tukkoon, pumppu hajoaa tai sattuu jotain muuta, niin pohjalla vesi nousee siihen asti, että pumppaamosta tulee hälyytys. Silloin lasketaan salaojakaivoista uppopumput alas, ja kuivataan pohja ja tutkitaan mikä on vialla. Ei siinä välttämättä rakenteet ehdi kastua ollenkaan. Ei se vesi nyt hetkessä esim. metrillä nouse, ja anturin alapinnasta kellarin lattian sisäpintaan on matkaa 80 cm.

Surffailin jälleen kerran netissä, ja etsiskelin nyt niin päin tietoa, että mitä on kirjoitettu bitumikermeistä kellarin vesieristeenä. Löytyi ainakin pari linkkejä, joista toinen oli Sisäilmayhdistys Ry:n sivusto. Jos siellä on neuvottelu eristämään kellari bitumikermillä + lämmöneristeellä, niin ei ihan huonoa rakennustapaa silloin voi olla se sekään. Jos olisi, ei noin käskettäisi Sisäilmayhdistyksen sivuilla tekemään. Nyt siellä eli tässä linkissä…

http://www.sisailmayhdistys.fi/portal/terveelliset_tilat/kunnossapito_ja_korjaaminen/maanvastaiset_rakenteet/kellarin_seinat/#_Yleinen_tieto

…neuvotaan mm. näin:

”Kellarin seinään asennetaan ulkopuolinen vedeneristys bitumikermeillä tai vastaavilla verenpaine-eristeen muodostavilla erikoistuotteilla.”

Täällä on muuten ihan sama havainto, mitä pohdittiin meilläkin, eli että

”Märkätilojen vedeneristettyjen seinien sijoittamista kellarin maanvastaiselle seinälle tulee välttää, koska rakenteeseen tulee kaksi vedeneristyskerrosta.”

Ja tämä siis ”ohitettiin” meidän talossa niin, että kylppärin vastaisella seinällä on ulkopuolella kylmävarasto, eli kaksinkertaista vedeneristyskerrosta seinän eri puolille ei tullut.

Myös harkkokivitalon kotisivuilla kerrotaan miten kellari pitäisi tehdä, ja bitumikermejä käsketään sielläkin käyttää vaikeissa olosuhteissa (kts. viimeinen lause sivun alareunassa). Linkki on tässä:

http://www.harkkokivitalo.fi/kevytsoraharkot/kevytsoraharkko-rakenne-esimerkkeja/kellari

Kosteuden hallinta kellarin ulkoseinissä?

”Likavesi- ja sadevesiviemärit vedetty tontille” -päivityksen kommenttiosuudessa käytiin keskustelua kellarin seinien kosteuden hallintaan liittyen. En nyt taas muistanutkaan näitä uusia tuotteita, Isodränistä muistaisin joskus kuulleeni, Fuktisol tuli tutuksi vasta äsken, kun netissä surffailin. Mitä eroa näillä kahdella sitten on? Hinta? Valmistaja? Ja jos nuo ovat ainakin mainosvideoiden perusteella noin ”ylivoimaisen hyviä ja monipuolisia”, kannattaako kellarin seiniä sitten enää millään muulla tavalla tehdäkään?

Nyt oli kuitenkin tällä kertaa suunnitelmissa edetä näin (joskin ehtiihän näitä suunnitelmia tarvittaessa vielä muuttamaan), ja kellarin seiniä varten ei ole vielä tilattu muuta kuin harkot. Nekään eivät ole vielä tontilla, kun nyt piha on täynnä maantieltä kaivettua soraa, kun vesiliittymän kaivuuhommat on vielä kesken. Mutta tässä siis detaljikuvaa siitä, millainen ”Talo Raution” kellarin seinä- ja lattiarakenteista olisi tarkoitus tulla, en tiedä saako tästä kuvasta tässä blogi-ympäristössä selvää, mutta kokeillaan:


Talo Rautio. Kellarin seinä- ja lattiarakenteet. (Klikkaamalla kuva suuremmaksi).

Eli seinä tehdään (nykyisen suunnitelman mukaan) sisältä ulkoapäin seuraavasti:

-sisäseinän tasoitteet ja pintakäsittely
-kevytsoraharkot (ylhäällä lämpöharkkoa, alhaalla umpinaiset, koska lämpöharkko ei kestä maan painetta)
-slammaus
-kylmäbitumisively
-kumibitumikermi
-EPS 120 Routa 100mm eriste pystyyn
-sepeli 6-16 vähintään 400 mm paksuinen kerros (pitää seinustan kuivana, vesi putoaa salaojaan)
-suodatinkangas
-routimaton soratäyttö

Jos laitettaisiinkin styroksin paikalle Isodrän / Fuktisol ”ihmelevyjä”, sitten jäisi ilmeisesti nuo styroksit ja mitumikermit ja sivelyt kokonaan pois. Saattaisi olla helpompi ja nopeampi tehdäkin näillä? Hintaa tietysti tulee materiaalikuluissa enempi, jos esim. Isodrän on noin 25,00 euroa neliöltä, ja EPS 120 maksaa 3,66 euroa neliöltä, mutta niin taikka noin – talon kokonaishinta ei näistä valinnoista kylläkään mihinkään muutu? Tätä asiaa pitää nyt hetken verran pohtia. Tässä vielä kuva tältä iltapäivältä, tällä korkeudella veden pinta tulee aina olemaan kuopassa, eli tästä kohtaa menee putki salaojan pumppaamolle. Veden pinta ei aivan yllä anturan alareunalle. Antura on 400 mm korkea. Anturan päällä kellarin lattian sisäpinta on toisen harkon tasolla, eli noin 800 mm anturan alalaidasta ylöspäin. Anturoiden sisäpuolella on ensin noin 30-40 cm karkeaa 16-32:n sepeliä, ja sen päällä 300 mm hienompaa sepeliä, sitten tulee 200 mm styroksia. Luulisi sen riittävän, niin että vesi ei nouse alapohjan betonivaluun saakka. Lisäksi Anturan yläpinnalle tulee veden eristekerros, eli sen läpi kosteus ei kiipeä. Eli alapohjan läpi nousevaa kosteutta en jaksa itse pelätä, mutta jos kellarin rakentamisessa noin yleensä jokin menee/menisi pieleen, vika piilee todennäköisesti kellarin seinässä?

Uppopumppu varsinaisen salaojapumppaamon edessä. Lopullinen veden pinta on suunnilleen tässä korkeudessa. (Harmaa pystyputki suojaa, ettei pumppaamon sisään mene kuraa tässä vaiheessa, se otetaan hetken päästä pois.)

Uusi kaapelin peilaus huomenna klo 8:15

Taas pitää jakaa kehuja, tällä kertaa kaupungin mittausosastolle, eli kaapelien peilaajille/mittaajille. Työmaalla vanha kaivanto saadaan kohta peittoon, ja nyt pitää alkaa suunnittelemaan uutta, jotta saadaan myös se puhtaan veden kytkentä tehtyä. Y-haaran oikean puoleista linjaa tehdessä tulee risteykseen saapuvien kaistalla myös auton tunnistavat magneetit, jotka vaihtavat liikennevalojen värin. Ne pitää kiertää ja samalla väistellä kadun alla muutenkin risteilevät putket ja kaapelit. Eli peilausmiestä tarvitaan paikalle, jotta vahinkoja sattuisi vähemmän. Ja kuinka ollakaan, asia saatiin sovittua jo huomisaamulle klo 8:15. Tässäkin olisi saattanut kulua esim. viikko, mutta onneksi päästään nyt suoraan asiassa eteenpäin, ja kaapelimerkintöjen perusteella osataan taas suunnitella uuden kaivauksen linjaus sellaiseen kohtaan, jossa parhaiten mahtuu välistä menemään.

Melkein meinasi masennus iskeä

Eilen kaivettiin vesiliittymää 17 tuntia, ja tänään vielä 7 tuntia lisää. Joukkue toimi hienosti ja ihan viimeiseen saakka tsempattiin, jotta kaikki olisi HSY:n kanssa sovittuun kytkentä hetkeen mennessä valmiina. Tästä kaikesta isot kiitokset Juhalle, Petterille, Simolle, Markukselle, Jaanukselle, loka-auton kuljettajalle ja kaikille kuorma-autokuskeille, joiden nimiä en enää muista.

Lopputulos oli kaikesta yrittämisestä huolimatta tällä kertaa se, että vettä ei saatu.

Eilen siis kaivettiin yömyöhään kaivurilla ja lapioilla ja suurtehopumpulla sen verran mitä niillä pystyttiin. Suur-tehopumppu pumppaa vettä ylös kuopasta käsivarren paksuista letkua pitkin (letkun paksuus samaa luokkaa kuin palokunnalla). Pumppaamisen syy oli vesilaitoksen vuotava sulku, josta tuli uutta vettä kuopan pohjalle ämpärillinen sekunnissa. Se taas aiheutti maan lossaamista ja puuroutumista, eikä mitään oikein nähnyt sieltä sotkun keskeltä.

Tänä aamuna apuun tuli vielä Helsingin lokapalvelun loka-auto, joka jalan paksuisella imuletkulla imi pois kaikki nyrkkiä pienemmät kivet, hiekat ja vedet pois kuopasta niin, että vesiputki oli hetkessä näkyvillä ja ympärykset putsattuna. Imuauto teki tänään töitä yhteensä 7 tuntia, jälkikäteen katsottuna kaikki turhaa hommaa se sekin.

Vesilaitoksen miehet tulivat siis aamu-kasilta, ja totesivat että jäteveden ja sadeveden kytkennät voidaan tehdä. Ja ne tehtiin. Mutta puhtaan veden kanssa (se jonka vuotavan sulun kanssa taisteltiin turhaan puolilta öille) on niin hankalassa kohtaa, että siihen kohtaan liitosta ei voi tehdä. He arvelivat, että homma voisi onnistua, jos kaivetaan vielä metri-pari Korsoon päin, niin sitten varmaankin tulee näkyviin se 200 millinen valurautaputki, joka heidän kuvissakin näkyy. Kuopan pohjalla oleva putki oli ihan jotain muuta.

Näin sitten tehtiin. Purettiin tänään kaikki tukirakennelmat kuopasta pois, ja siirrettiin ne 2 metriä Korsoon päin. Sen jälkeen vesilaitoksen mies tuli uudestaan ja sanoi, että kuopan voi laittaa kiinni. Putki oli edelleenkin ihan jotain muuta, mitä heidän kuvissa näkyy, eikä siihen voi liitosta tehdä.

Siinä kohtaa meinasi melkein masennus iskeä.

Eli ensi viikolla uusi yritys. Silloin kaivetaan 10 metriä LVI-Trion suuntaan uusi ura, ja kokeillaan josko puhdasta vettä saisi sieltä. Jos ei onnistu sekään, sitten ehkä tulee kolmas yritys, ja ehkä vielä neljäs ja viideskin yritys? Se tässä vähän jännittää, että milloin ja mistä sitä vettä saa, jos kerran putket ovat ihan jotain muuta mitä kuvissa on piirretty, ja jos ne on niin heikkokuntoisia, ettei niihin saa koskea, eikä niiden päälle saa pudota mitään kiviä.

Ja joo, kallista puuhaa tämä myöskin. Yksi yritys voi maksaa jopa 30 tonnia. Nyt on ensimmäinen yritys takana, ja vielä ei ole vettä saatu. Syystä että vesilaitoksen kuvat eivät pitäneet paikkaansa, ja vuonna 1969 asennetut putket olivat sellaisia, joita vesilaitoksen miehetkään eivät olleet koskaan nähneet.

Me nyt sitten tsempattiin 2 päivää ihan täysillä, mutta se ei vaan valitettavasti riittänyt tällä kertaa.

No, elämä on välillä tämmöistä. Omakotitalon rakentaminen vaatii kovia hermoja, ihan niin kuin isänöintikin. Ja näistä kumpikaan ei välttämättä sovi kaikille. Ei mikään ihme, jos yleisesti sanotaan, että talonrakentaminen on samalla parisuhdetesti. Jos parisuhde kestää rakentamisen, se kestää sitten kuulemma ihan mitä vaan. (No, meillä kaikki ottivat asiat onneksi ihan rauhallisesti, eli no-problem tässä vaiheessa).

EDIT 22.9.2012 – kuvia eiliseltä:


Aamulla ennen klo 7. Koneet eilisen kaivamisen jäljiltä kuopan reunalla.


Pumppu jätettiin yöksi päälle, ettei vesi nouse tämän enempää.


Loka-auto saapui auttamaan klo 7. Nyt saatiin kuoppa kunnolla kuivaksi. Siis aina siksi aikaa kun imu pidettiin päällä.


Pumppu ja imuauto yhteistyössä.


HSY:n miehet saapuneet paikalle. Jäteveden ja sadeveden kytkentä alkaa.


Sadevesiviemärin poraus käynnissä.


Ensimmäinen paikka ei käynyt liitokselle. Kuoppaa käskettiin siirtää 2 metrillä Korsoon päin.


Imuauto imee, kaivuri kaivaa ja pumput käy.


Uutta vettä kuopan pohjalla noin kuution verran.


Sadevesi- ja sen alla likavesiliittymät tehtynä. Näistä sitten vedetään putket tontille.


Uudessa kohtaa vesiputki näytti tältä. Ei onnistunut liittymän tekeminen tähänkään, eikä tämä ole piirustuksissa näkyvä 200mm valurautaputki, vaan ihan jotain muuta. Putken paksuus näytti vaan levenevän Korsoa kohden.


Paineellisen putken viereen tuli vinosti joku betoniputki. Ei mitään tietoa mikä, ei näy kuvissa ollenkaan. Ja oli matkan varrella paljon muitakin kuvissa näkymättömiä ”yllätyksiä”, joista kuitenkin selvittiin.


Tässä päivän masentavin hetki. Kovalla vaivalla tehty kuoppa laitettiin kiinni, mutta vettä ei tämän kohdan putkista saatu, vaikka kahdesta kohtaa yritettiin 2 metrin välein, mutta kumpikaan kohta ei valitettavasti kytkennän tekemiseen käynyt. Ensi viikolla kokeillaan tehdä uusi kuoppa 10 metrin päähän.