Lämmitysjärjestelmän valinta, tulipas tenkkapåå!

Asiat tai ajatukset etenevät hektisesti, vaikkei ole vielä edes rakennuslupahakemustakaan jätetty.

Luulin jo päässeeni maaliin asti pohdinnassani, jossa talon pääasiallinen lämmityksen lähde olisi ollut käänteispalotekniikalla ja hyvällä hyötysuhteella toimiva puukattila, jossa olisi poltettu oman metsän puita. Puukattilaa varten olisi hankittu 3000 litran varaaja, ja sen jatkeeksi olisi tullut Nilanin lämpöä talteenottava ja viileän ilman tekemisessä syntyvän hukkalämmön talteenotto.

Näiden rinnalle olisi hankittu aikojen saatossa eli 1-2 vuotta rakennuksen valmistumisen jälkeen vielä aurinkopaneeli ja mahdollisesti ilmalämpöpumppu, jos tarvitaan viileää ilmaa erityisesti jossain tietyssä paikassa. Ilmalämpöpumppu ja/tai aurinkopaneeli kannattaa jättää myöhemmäksi, jotta ehtii kertyä vertailudataa, että oliko hankinnoita mitään hyötyä, ja toisaalta jos ei tee kaikkia valmiiksi heti rakentamisaikana, niin asumisaikana näistä hankinnoista saa myös kotitalousvähennyksen työn osuudesta. Sitten pääsee verottajakin osallistumaan kustannuksiin verovähennysten muodossa, mutta rakennusaikana tätä kotitalousvähennystä ei voi vielä käyttää.

Puukattilassa ja Nilanin lämpöpumpussa on kuitenkin omat tietyt ongelmansa. Yksi ongelma saattaa olla kokonaisuuden koko hinta. Eli samalla hintaa tai halvemmallakin (?) saattaa saada maalämpöpaketin, joka olisi talon myyntiä ajatellen ehkä hivenen viisaampi ratkaisu, vaikka talo ei ehkä tulekaan myyntiin ainakaan seuraavan 20 vuoden aikana.

Puukattilan 3000-litrainen säiliö saattaa olla myös ongelmallinen kesällä, eli sen lämmittäminen vaatii aina tietyn määrän puuta. Tosin jos sarjaan kytkettynä on jokin pienempi esim. 180 litrainen säiliö, pelkästään se voisi täynnä kuumaa käyttövettä. Kesällä kuitenkin suuren puumäärän käyttö lämmitykseen saattaa olla melko turhauttavaa puuhaa, jos ei muuta halua kuin vähäsen lämmintä käyttövettä. Nilanin laitteistoissa taas saattaa mitoitus olla riittämätön noin 200 m2 talolle?

Eli joudun kyllä selvittämään vielä tarkkaan senkin, että mitä maalämpö tulisi maksamaan? Talo kun on 9 metriä paksun savipatjan päällä, joten ihan heti ei kallion sisään päästä, eli ihan halvimmat ne maalämmön rakentamiskulutkaan eivät tällä tontilla ole.

Katsotaan sitten mikä on lopullinen hintalappu näissä vaihtoehdoissa… Maalämmön suuntaan kuitenkin valintoja kallistaa sekin, että siinä tarvittava pumppu on kokoluokkaa 70 x 70 senttiä, ja pannuhuonetta ei tarvita. Jos laitan kellariin melkein puhelinkopin kokoisen puukattilan, se vaatii ympärilleen tiilimuuraukset ja palo-ovet. Lisäkustannuksia nämäkin.

Maalämmössä kiistämättä on paljon hyviä puolia. Sen varaan talon voi jättää pidemmäksikin aikaa, eikä talo jäähdy. Ellei tule sähkökatkoja. Ja harvemmin niitä on Vantaalla ollut, kun tällä alueella sähkö kulkee maakaapelissa. Vielä ei myöskään ole keksitty maalämmön verottamista. Kaukolämpöön tuli vuosi sitten energiavero, joka nosti lämmityksen hintaa, ja Vantaalla vaikutus oli 14,9%. Muista syistä johtuen kaukolämmön yksikköhinta nousi vielä lisää, ja kokonaishintojen nousu oli edellistalvena Vantaan alueella noin +25% ja Helsingin alueella noin +20%. Tämän vuoden alusta eli 1.1.2012 lukien kaukolämmön hinta on noussut Vantaalla noin 6%, eli melko ripeää on energian kallistuminen ollut. Tästä aiheutuu se, että jos ennen kaukolämmöstä maalämpöön siirtymisessä investoinnin takaisinmaksuaika oli luokkaa 10-12 vuotta, niin nyt se on näillä kaukolämmön hinnoilla luokkaa 8-10 vuotta. Ja ehkä osittain tästä hintojen noususta aiheutuu sekin, että itse äänestän kohta jaloillani. Nyt asun vielä As Oy maailmassa ja kaukolämmön piirissä, mutta en enää 2 vuoden päästä.

Elikkäs oma tilanteeni onkin nyt siten vielä auki lämmitysenergian osalta. Lattialämmitys kuitenkin tulee kaikkiin kolmeen kerrokseen, sitä voinee pitää varmana jo nyt. Mutta millä se lämmitysvesi lämmitetään, se selviää ehkä tässä lähiviikkojen aikana, kun saan hiukan tarkempaa tietoa tarjousten laskijoille.

Kaukolämpöä ja öljylämmitystä en ole edes harkinnut. Näihin molempiin liittyy hintariski pitkässä juoksussa.

Terveiset Rakenna & Remontoi -messuilta

Rakenna & Remontoi -messut päättyivät tänään Vantaan Myyrmäessä. Nyt 10:ttä kertaa järjestettävillä messuilla eilisen päivän kävijämäärä oli ollut 5 tuhannen paikkeilla, ja väljää oli käytävillä tänäänkin. Kokonaiskävijämäärä taisi jäädä tänä vuonna noin 15.000 kävijän paikkeille, kun vielä viime vuonna kävijöitä oli ollut 28.000. Ständeillä päivystävillä oli siis aikaa keskustella messuvieraiden kanssa. Päivästä tulikin melkoinen informaatioähky, aikaa kului melkein 6 tuntia. Mutta eipä mennyt tosiaankaan aika hukkaan, vaan paljon tuli uutta tietoa liittyen omaan rakennusprojektiin sekä työhön isännöitsijänä.

Paitsi, että rakentamisen hiipuminen näkyy näinkin voimakkaasti jopa messujen kävijämäärissä, niin olen huomannut sen toki toista kautta myös. Omassa työssäni otin toissa vuonna eri taloyhtiöille noin 3.000.000 euroa lainaa eri remontteja varten. Suurin yksittäinen remontti maksoi miljoonan vuonna 2010. Nyt viime vuonna oli enää kaksi isoa remonttia, joista toisen hinta 375.000 ja toisen hinta noin 600.000 euroa, eli lähelle miljoonaa pääsin lainojen yhteissummassa myöskin vuonna 2011. Nyt 2012 isoja alkavia remontteja ei ole ainuttakaan näköpiirissä. Ne mitä oli, on peruttu tai lykätty, jos on voitu. Suurin yksittäinen laina eli noin 12.000 euroa tarvitaan yhden taloyhtiön lukkojen uusimiseen, eli tämä vuosi taitaa korjausrakentamisessa olla melko vaisu. Toisaalta olen myös huomannut, että rahoituksen ehdot ovat viimeisen vuoden tai parin aikana kiristyneet (huomasin sen myös kysellessäni itselleni rakennuslainaa). Joten jos pankit eivät nyt kovin innokkaasti lainoja tyrkytä ja jos myöskään asiakkaat eivät lainoja tarvitse, niin kaipa sitten kummatkin osapuolet ovat kutakuinkin tyytyväisiä.

Ja sitten taas takaisin niihin messutunnelmiin…

Sain ainakin talon lämmitysjärjestelmän suunnittelussa paljon hyvää lisätietoa. Olin jo alun alkaenkin suunnitellut vesikiertoista lattialämmitystä kellarikerroksen valettuun alapohjaan ja ensimmäisen kerroksen lattiaan, joka tehdään ontelolaatoista. Nämä isot massat kun lämpenevät, niin kotoa saa olla pois aika pitkäänkin, eikä talo ihan heti jäähdy. Vintille eli 2. kerrokseen en ajatellut lattialämmitystä laittaa, kun lattia on puusta, eikä erityisemmin lämpöä varaa. Mutta vesikiertoista lattialämmitystä käytetään kuulemma ihan yhtä lailla puulattioissakin. Eikä vesivahingon vaaraa ole, koska putkisto kestää sen mitä talokin, ja jos itse vahingossa esim. poraa reiän putkeen, niin ei se putki kokonaan tyhjene, ellei jakotukilta avata letkua molemmista päistä. Yhteen kohtaan tuleva reikä nimittäin ei anna korvausilmaa, joten neste pysyy putkessa, joka on sisäpinnaltaan vaan 12 milliä paksu. Ja vaikka vettä valuisikin putkesta pois, isoa vesivahinkoa ei siltikään tule, koska vettä on vain kahvikupillinen metriä kohden. Eli vetäistään sitten saman tein myös lattialämmitys yläkertaankin, sitten on lattialämmitys kaikissa kerroksissa. Eikä kustannuskaan ainakaan tällä hetkellä päätä huimaa. Lattialämmitys maksaa asennettuna noin 25 euroa per neliö, eli meidän noin 200 neliön talon lattialämmitys tulisi maksamaan noin 5 tonnia, sis. ALV.

Lämmön lähteinä on ollut tarkoitus käyttää pääasiallisesti oman metsän puita ja aurinkoenergiaa. Sitten bongasin Sulo-Helmi -blogista Nilan Suomi Oy:n lämpöpumpun – vai lämmönvaihtimen? (Mikä on oikea sana?), no joka tapauksessa, kylmää ilmaa tehdessään laitteisto ottaa kaiken syntyvän hukkalämmön talteen, ja se käytetään lämpimän käyttöveden tekemiseen. Sehän on erittäin järkevää, tai ainakin fiksumpaa kuin se, että tavallinen ilmalämpöpumppu kesällä kylmää tehdessään päästää kaiken lämmön harakoille, koska ulkoyksikkö sijaitsee talon ulkopuolella. En tiedä keksiikö joku joskus vielä sellaisen systeemin, jolla myös jääkaapista ja pakastimesta syntyvä hukkalämpö otettaisiin talteen vaikkapa käyttöveteen? Silloin lämpö jäisi kesälläkin hyötykäyttöön. Talvella huoneilmaan vapautuva lämpö on kotiinpäin jo sekin, ja jos talossa on suora sähkölämmitys, sitten on ihan sama tekeekö lämpöä sähköpatterilla vai esim. jääkaapin avulla.

Nyt löysin messuilta omiin tarpeisiini jo aika hyvän lämmitysratkaisun. Rica eli Riihimäen Metallikaluste Oy valmistaa erittäin hyvällä hyötysuhteella toimivia puukattiloita. Käänteispalokattilan hyötysuhde on jopa 92%, kun varaavan takan hyötysuhde jää parhaimmillaan noin 75-80:%iin (jos en muista pahasti väärin?). Käänteispalokattilassa puu (tai vaikka palava energiajäte, mitä taloudesta syntyy) poltetaan niin korkeassa lämpötilassa palamista ohjaavan puhaltimen avulla, että tuhkaa ei juuri synny, tai ”valkoista tuhkaa” syntyy vain hyvin vähän. Tässä ”krematoriossa” puu palaa siis jopa 30% normaalia tehokkaammin, ja jos taajama-alueella puun poltto tehdään pienhiukkas yms. syistä lainsäädännöllä lähes mahdottomaksi, niin tällä puukattilalla pärjää aika pitkälle silloinkin, jos päästörajat tiukkenevat. Muihin mallistoihin täytyy sitten asentaa hiukkassuodattimia piipun päähän, jos puun polttamisesta syntyviä pienhiukkaspäästöjen rajoja joskus kiristettäisiin.

Tämä Rican ratkaisu, johon kuuluisi puukattila, 3000 litran vesivaraaja ja aurinkolämpökeräin vie melkein maaliin asti, enää ei jää mietittäväksi miten yhdistäisin tähän kokonaisuuteen sen Nilan Suomi Oy:n EC9:n mallin, joka hyödyntää viileän ilman tekemisessä syntyvän hukkalämmön käyttöveden lämmityksessä. No, jos ei tämä ominaisuus istu kokonaisuuteen mitenkään, niin jääköön sitten pois.

Olin myös aikaisemmin ihmetellyt, että miksi kellarin seinässä vain ylemmät rivistöt harkoissa on lämpöharkkoja, ja alimmat rivit tehdään ”umpikivestä”, niin että eristettä ei sinne keskelle laiteta. Eriste toki tulee tällöin pystysuoraan talon ulkopuolelle. Nyt syy selvisi, eli lämpöharkko ei kestä maan painetta niin hyvin kuin umpikivinen harkko, joten siksi lämpöharkkoa käytetään vain maanpinnan lähellä tai sen yläpuolella. Itse olin päätellyt, että lämpö pysyy maan sisällä muutenkin paremmin, ja umpikivinen harkko valitaan vain siitä syystä, että se on halvempi.

Perustusten tekemiseen sain myös hyviä vinkkejä. Voin esim. tilata työn kokonaispakettina niin, että perustusten tekijä tekee kaiken valmiiksi ensimmäisen kerroksen ontelolaatat mukaan lukien, ja timpuri jatkaisi siitä sitten 2 kerrosta puurakenteilla siitä ylöspäin. Näin se kellarikerroksen tekeminen olisi toki kaiken vaivattominta, mutta taitaa olla myös kaiken kalleinta myöskin? Eli kai matematiikka toimii tässä niin, että mitä enempi teen kyselyitä itse ja soittelen joka työvaiheelle tekijän (kaivurimies, paalutusmies, alapohjan valaja, harkkojen muuraaja, ontelolaattojen tuonti) ja kilpailutan nämä työvaiheet, niin sitä halvemmalla sitä kai pääsisi mitä pienemmiksi paloiksi pilkkoo eri työvaiheet ja tekee vastaavasti ”paperitöitä” enempi itse?

Pitää näiden molempien vaihtoehtojen hinnat nyt joka tapauksessa tutkia ja verrata. Sitten sen näkee, että onko järkevämpää ottaa kellari ”valmiiksi tehtynä”, jos vaikkapa jollain toisella on valmiit kokemukset ja valmiit tekijät jo olemassa eri työvaiheille, niin ehkä minun ei kannatakaan itse alkaa sähläämään sillä, että tilaan kaikki erikseen? Silloin helposti käy niin, että kun itse tilaan tekijät eri tahoilta, ja niistä jokainen jos myöhästyy ja möhlii omat hommansa jossain määrin, niin kokonaisuus ei silloin välttämättä toimi. Ei ainakaan sillä aikataululla mitä oli suunniteltu. (Itse asiassa tässä vaiheessa rakennusprojektia ainoat asiat mitä melko varamsti tiedetään on se, että budjetti ja aikataulut eivät tule pitämään. Jos ei kerran nämä ole pitäneet muillakaan – miksi me olisimme ainut poikkeus?)

Valaistus on myös itselleni aivan vieras alue, ja sen suunnittelu kustantaa muutamia tuhansia. Eli kannattaa tämäkin ottaa, ja valaistussuunnitelmien jälkeen vasta aletaan tekemään sähkösuunnitelmia, jolloin sähkösuunnittelija tekee oman työnsä valasitussuunnittelijan ehdoilla. Eli tässä järjesteyksessä olisi järkevää edetä.

Tässä vielä muutamia kuvia paikan päältä:

Rica aurinkokeräin 20 putken paneelilla

Käänteispalokattilan ylätila, jonne ladataan puut. Puukaasu imetään raosta alas.

Alapalotila, jossa on yli 1000 asteen kuumuus.

Infoa erilaisista puunpolton tekniikoista.

380 millin ja 400 millin lämpöharkot.

Valloxin lämmöntalteenottolaitteita.

Lattialämmitys erilaisissa lattiarakenteissa.

3D-piirustukset omatoimisesti Floorplannerilla

Yläkerta Floorplannerilla tehtynä

Bloggailu kannattaa, nimittäin ”Sisustus- ja sepustus” -blogista (kiitos Soilelle hyvästä blogipäivityksestä) bongasin Floorplannerin (Floorplannerin kotisivut) ja täytyy kyllä sanoa, että onpas siinä täysin ilmaiseksi ohjelmaksi melkoinen tehopakkaus, jonka oppii helposti käyttämään, ja jolla saa nopeasti 2D ja 3D -kuvat ihan itse tehden ja ilmaiseksi. Ainakin jollakin tarkkuudella. Ainakin yhdestä projektista. Toki omia projekteja voi perustaa niin monta, kuinka monta sähköpostiosoitetta sattuu olemaan, eli käytännössä vaikka kuinka monta. En kokeillut olisiko maksullisen version puolella ollut mitään muita lisäetuja, kuin se että voi suunnitella useita taloja yhtä aikaa.

Itse löysin tämän Floorplannerin ehkä vähän turhankin myöhään, nyt on jo rakennuslupahekemus menossa kohta sisään, eli enää ei talo juurikaan muutu siitä mihin muotoon se on nyt jo piirrettynä. Mutta on tuosta Floorplannerista siltikin vielä iloa – sillä voi kurkistella huoneiden sisään yläviistosta, pohdiskella eri värisävyjä (väriskaala on aika hyvä) ja lisäksi voi suunnitella kalusteiden paikat 2D kuvakulmassa. Meillä esim. keittiössä tilan riittävyys on nyt vähän siinä ja siinä, että mahtuuko sinne iso ruokailupöytä kuudella tuolilla, vai pitäisikö sittenkin vaan hankkia pienempi pöytä keittiöön, ja siihen ympärille vain 4 tuolia?

Ihan kaikkeen tuo Floorplanner ei kuitenkaan taivu (tai sitten en osannut käyttää), eli eri kerroksia ei saa liitettyä toisiinsa, kerrallaan voi tarkastelussa ja suunnittelussa olla vain yksi kerros. Tosin jos talossa ei ole kuin yksi kerros, silloin tämä seikka ei tietenkään haittaa. Portaat kulkevat myös aina yläviistoon, enkä esim. yläkerrasta saanut piirrettyä alaspäin lähteviä portaita. Tai jos joku minua viisaampi keksii miten se olisi pitänyt tehdä, niin saa toki laittaa vinkkiä tulemaan… Paitsi ohjelman kotisivuilla, näytti olevan myös Youtuben puolella aika paljon opasvideoita siitä, mitä kaikkea Floorplannerilla voisi tehdä, mutta en ole ihan kaikkea vielä ehtinyt opiskella. Oman talon suunnitteluun ja fiilistelyyn hurahtaa ohjelman kanssa leikkiessään niin nopeasti, ettei enempi oppi ohjelman käytöstä jaksanut enää kiinnostaa.

Floorplannerin kalustusvalikoimassa ei ollut takka-leivinuuniyhdistelmää, joten käytin sitten tavallista tulisijaa, joka periaatteessa olisi pitänyt asettaa seinän viereen. Sama logiikka yläkerran takan kanssa, ja autokatoksen paikalla on käytetty paremman puutteessa pergolaa, kuten myös katettu terassi tuli tehtyä sillä samalla. Ihan hyvä lopputulos tuli mielestäni näinkin.

Floorplannerilla tehdyt suunnitelmat on myös kätevä jakaa kavereille, jotka voivat sitten itsekin katsoa lopputulosta 2D tai 3D muodossa, ja pyöritellä sitä PC:n ruudulla mielensä mukaan.

Omat tekeleeni ovat nyt tässä linkissä: Laurintie 146: Floorplannerin 2D ja 3D kuvat. Saa kommentoida, vaikka muutoksia ei pysty enää tekemään paljon muuta kuin kalustuksen suhteen.

Saattaisi muuten onnistua pihasuunnittelukin Floorplannerilla.

Taloautomaatiot? Plus vanhoja muoti-ilmiöitä kautta aikojen…

Olen tutustunut taloautomaatioon viime viikolla Control 4:n maahantuojan esittelyssä Espoossa Suomenojan Expert -liikkeessä, sekä muutamien blogikeskusteluiden kautta.

Aluksi olin aiheesta melkoisen innostunut, mutta nyt hiukan tuo alkuinnostus on ollut hiipumaan päin, kun olen enempi asiaa pohdiskellut.

Kautta aikojen tai koko sotien jälkeisen ajan uuden talon rakentaja on aina halunnut talostaan modernin, edistyksellisen ja muutenkin sellaisen, joka erottuisi edukseen ns. vanhoista ja perinteisistä taloista. Halu kehittää on hyvä, koska jos ei kokeiltaisi uusia asioita, ei rakentaminen lainkaan kehittyisi, jolloin tämäkin nykyajan faksi eli blogikirjoitus olisi lähetetty jostain Karijoen susiluolasta.

Sotien jälkeen aina 1950-luvulle saakka moderni talon rakentaminen käynnistyi rintamamiestalojen rakentamisella. Niitä tarvittiin äkkiä ja paljon. Niissä tulisija oli talon keskellä, ja ympärillä oli 4 huonetta. Ullakolla oli harjakaton alla tilaa yhdelle tai kahdelle lisähuoneelle, ja ne saattoi rakentaa valmiiksi vasta myöhemminkin. Eristeistä ja kaikista muistakin rakennustarvikkeista oli silloin pulaa. Ne talot kuitenkin rakennettiin hyvin, ja nyt tehdyillä peruskorjauksilla on jälleen saatu talon elinkaareen pitkä aikalisä.

Tultaessa 1960-luvulle sen hetkisen uuden ja modernin tyylisuuntauksen myötä OK-taloista rakennettiin tasakattoisia. Julkisivuun käytettiin puun lisäksi enenevässä määrin myös tiilivuorausta. Varmasti nämä talot erottuivat katukuvassa erittäin selkeästi kaikista vanhemman tyylin taloista. Sittemmin tosin huomattiin, ettei tasakatto ollutkaan kovin hyvä. Onneksi nämä pientalojen tasakatot oli suhteellisen helppoa muuttaa myöhemmin pulpettikatoiksi tai loiviksi harjakatoiksi. Rahaa tosin meni hukkaan, koska tasakattoa ei olisi ollut pakko rakentaa ollenkaan.

1970-luku toi energiakriisin ja sen myötä modernista talosta tuli muovipussi, jolla oli hengityskone. Toisin sanoen talon katolle ilmestyi poistoilmakone. Lämmönhukkaa yritettiin sen ajan uusissa taloissa minimoida mm. valesokkelirakenteilla, ja lisäämällä seiniin muovitukset. Herkkyys kosteuden kerääntymiselle ja homeen muodostumiselle rakenteissa kuitenkin kasvoi. Erityisesti valesokkelissa lattian betonitason alle menevissä pattingin päissä on taipumus tummua ja homehtua. Sitä vaaraa ei silloin tiedetty, eikä ilmiöstä ole välttämättä haittaa nytkään, jos ongelma saadaan tehokkaasti rajattua seinärakenteiden sisään. Mutta jos korvausilman saanti ei toimikaan suunnitellulla tavalla esim. ikkunan lasien välistä, silloin seinärakenteissa olevat pöpöt saattavat päästä myös huoneilmaan. Silloin rakenteita joudutaan korjaamaan. Korjaus ei ole aina halpaa eikä helppoakaan. Jokainen koolauspattinki voidaan joutua katkaisemaan yksitellen moottorisahalla, ja alle laitetaan harkko ja harkon päälle kermi. Sitten vasta puu, niin että kosteus ei pääse nousemaan puuhun.

Kun rintamiestaloissa olivat pesutilat olleet kellarissa tai joskus pihan perällä erillisessä saunarakennuksessa, niin 1980-luvulla pesutilat vietiin talon sisään ja monesti vielä yläkertaan. Vesieristeenä käytettiin paksua muovimattoa, joka oli samalla sekä vedeneriste että kulutuspinta. Muovimatto oli seiniltä käännetty 10-20 senttiä ylöspäin. Siitä ylöspäin märkätilojen seinissä oli laatta tai ns. ”roiskesuojatapetti”.

1990-luvulle tultaessa pesutilojen vedeneristys kehittyi. Lattiat ja seinät laatoitettiin, ja laattojen alle laitettiin siveltävä vedeneriste. Kylpyhuone saikin kokonaan uuden ilmeen. Sitä tavoiteltaessa yleinen tapa modernisoida 1980-luvun muovimatolla tehty vanha kylppäri oli laatoittaa pinnat suoraan muovimaton päälle. 1990-luvun puoliväliin mennessä tätä ei enää suositeltu, ja 2000-luvulla tällainen remonttitapa on ollut jo kiellettyä. Syystä, että kaakelin kiinnityksessä käytetty laasti tai liima aiheutti muovimaton kanssa kemiallisen reaktion, jonka seurauksena muovimatto ei enää kyennyt pidättämään vettä. Korjauksen seurauksena olikin usein nopeutettu vesivahinko.

Nyt 2000 ja 2010 luvuilla päivän sana näyttää olevan taloautomaatiot, jollaisia on moni blogikirjoittakin analysoinut. Itse en ole taloautomaatioon oikeasti missään törmännyt, eikä ystäväpiiristäkään kukaan sellaisessa talossa asu. Kävin minäkin Vaasan asuntomessuilla, mutta en huomannut sielläkään tällaisiin laitteisiin kiinnittää mitään huomiota. Onneksi samoilla messuilla käynyt Oiva Eskola oli tarkempi. Hän arvioi useita eri ratkaisuja blogissaan, tässä linkissä. Oiva Eskolalla näyttää olevan myös hivenen kriittinen asenne näihin nykytalojen uusiin laitteisiin ja ominaisuuksiin. Hän tiivistää asian parilla lauseella näin: ”Vieraassa talossa on usein vaikea säätää valoja, saati ilmastointia. Asuntomessuilla nähtyjen käyttöliittymien kanssa tehtävät voivat olla vaikeita myös talossa asuville.”

Internet surffailujen päätteeksi päätin yrittää ottaa asioista vähäsen selvää myös muuten kuin pelkästään blogitekstejä lukemalla. Laitoin yhteydenottopyynnön eräänä iltana netistä löytyneessä linkissä, jossa esiteltiin Control 4 ratkaisuja . Heti seuraavana aamuna maahantuoja jo soittikin, ja sovimme tapaamisen Espoon Suomenojan Expert-liikkeeseen. Erittäin nopeaa palvelua siis, kiitos siitä!

Control 4:ssä ainakin graafinen ”käyttis” vaikuttaa hyvin käyttäjäystävälliseltä. Sitä osaa taatusti vaikka lapsikin käyttää. Järjestelmä mahdollistaa erityisesti AV-toimintojen hallinnan halutulla tavalla, ja sen ”alle” eli taustalle on ohjelmoitu lisäksi talon perustekniikka, mm. lämmityksen, ilmastoinnin ja muun talotekniikan säädöt. Käytännön elämässä on myös olemassa järjestelmiä, joissa talon perinteinen eli tekninen ohjaus on toteutettu KNX-tekniikalla, ja sen päälle on rakennettu Control-4 systeemi, jolla on sitten toteutettu ne lisäominaisuudet, joihin KNX:llä ei oltu päästy. Näin siis ainakin myyntimiehen puheissa.

Control 4:n hinnat ovat alkaen 3000 euroa, sisältäen ALV ja tällä hinnalla on toteutettu yksi kotiteatteri. Jos sitten järjestelmään halutaan kytkeä kaikkea muutakin, ja laajentaa systeemi koko talon kattavaksi, hinta nousee arviolta noin 10-15000 euroon. Ylärajaa näissä hinnoissa ei ilmesesti ole lainkaan?

Mutta mitä kaikkea muuta saisi 15000 eurolla?

Jos ei jostain syystä tarvitsekaan esim. Control 4 systeemiä, niin vaihtoehtoisesti tällä rahalla saisi mm. aurinkokeräimet (aloituspaketti noin 3000 euroa), sprinklaukset (OK-taloissa hinta noin 8000 euroa), ilmalämpöpumput 1000-1500 euroa asennettuna, ja vielä jäisi rahaa mm. autoa tai autotallia pari kolme tonnia. Tai vaihtoehtoisesti koko autotallin/katoksen voi onnistua tekemään 15000 eurolla.

Entä mikä sitten on talon jälleenmyyntiarvo, jos Control 4 tai joku muu taloautomaatio löytyy asennettuna? Saako talosta enempi vai vähempi, mitä taloautomaatio on maksanut? Tästä minulla ei ole tietoa. Olettaisin kuitenkin, että tekniikalla on taipumus vanhentua, ja jos katsotaan vaikka 50 vuotta taaksepäin, niin silloisella tietotekniikalla ei ole nykyaikana paljonkaan arvoa.

Mitään sellaista taloautomaatio ei kuitenkaan mahdollista, mikä ei olisi mahdollista ihan muutenkin. Eli kaikki toiminnot löytyy aina ao. laitteiden omista katkaisijoistakin. Aikaa kuluu toki silloin ehkä enempi? Eli nopeuttava vaikutus taloautomaatiolla on (ellei itse automaatio ole oikein hankala), samoin sen avulla voidaan ennaltaohjelmoidulla tavalla 100%:sti varmistaa, että esim. pitemmälle reissulle lähdettäessä rikosilmoitinlaite on päällä, mutta kahvinkeitin ei.

Mitä muuta hyötyä taloautomaatiosta sitten on? Paitsi se, että onhan sitä kiva esitellä kavereille, ja näyttää miten musiikkia voi ohjailla eri huoneisiin, terassille yms. paikkoihin ja kaikki tapahtuu hienosti ihan yhdeltä kaukosäätimeltä, tai i-padiltä tai internetin yli läppärillä?

Kokkolassa näin talon, jonka rakentaminen oli maksanut noin 800 tonnia. Hienosti siellä kaikki näytti pelaavan, esim. keittiön kaapitkin aukesivat ihan vaan ovea hipaisemalla. En huomannut katsoa, oliko talossa jokin taloautomaatio, ja jos oli – niin minkä niminen, mutta ainakin toiminnallisuus ja automatiikka oli viety huippuunsa. Erittäin mielenkiintoinen kohde, en tiedä onko talosta esim. esittelyvideota tms. jossakin netissä?

Sillon jos vakavasti harkitsee tai on jo päättänyt varmuudella jonkin taloautomaation hankkia, niin ko. automaation myyntiorganisaatioon kannattaa ottaa yhteyttä jo hyvissä ajoin. Heillä nimittäin on omat kontaktit valaistussuunnittelijoihin, sisustussuunnittelijoihin, ja sähkösuunnittelijoihin. Mikäli rakentaja kelpuuttaa ehdotetut tahot, jo entuudestaan tuttujen tahojen on helppo tehdä yhteistyötä, joka yleensä myös takaa parhaan lopputuloksen. Toki esim. Control 4 asennus onnistuu kuulemma ihan hyvin myös käytettyynkin taloon, mutta uutta rakennettaessa mahdollisuudet ovat varmaan juurikin niin laajat, mitä mielikuvitus suo ja kukkaro kestää. Kukkaron kestävyys voi joutua koetukselle vielä myöhemminkin, eli jos talossa asuva ostaa uusia laitteistoja, hän tuskin osaa asentaa niitä taloautomaation alle, jolloin asennusmies täytyy tilata uudestaan. Sen toki saa paikalle, mutta se ei tule ihan ilmaiseksi kuitenkaan.

On mielenkiintoista seurata, kehittyykö ja yleistyykö taloautomaatio, vai onko se sittenkin vain hetken muoti-ilmiö, joka jää jossain vaiheessa tulevien asuntomessujen taloista vallan pois? Eli ehkäpä jossain vaiheessa keksitään ihan jotain aivan muunlaista uutta, joka tulevaisuudessa nousee uuden ja modernin talon tunnusmerkiksi?

Noin 800.000 euron talo Kokkolan asuntomessuilla.

Rahoitus omakotitalon rakentamiseen

Kysyin rakentamista varten lainaa kahdesta pankista. Tai nykyään ei enää pelkkä puhelinsoitto riitä, vaan hakemus pitää tehdä netin kautta ja pankkitunnuksilla. Sitten vasta asiaa käsitellään.

Ensimmäinen vastaus tuli tänään. Laina myönnetään, ja tarjottu lainasumma oli jopa 40 tonnia enempi mitä olisin tarvinnut ja mitä olin hakenut. Sanoinkin, että luvut kuulostaa vähän isolta, mutta jos näin on, ei siinä mitään, ehkä tietty pelivara on hyvä olla, jos vaikka tulee yllättäen ylimääräisiä kustannuksia. Omaa rahaa on tietysti myös säästössä, mutta ei läheskään niin paljon, että koko talo sillä rakennettaisiin.

Mutta siihen ne hyvät uutiset sitten loppuikin.

Lainaa myönnettäisiin tietyillä reunaehdoilla, ja yksi sellainen oli, että ensin on nykyinen omistusasunto myytävä, siitä saatava todennäköinen myyntivoitto reaalisoitava, ja vasta sitten alkaisi saada lainaa uuden talon rakentamiseen, vastaavan mestarin valmiusastetodistuksia vastaan. Oman asunnon myynti ei kuitenkaan ollut suunnitelmissa ihan vielä, mutta niitä suunnitelmia täytyy kait muuttaa.

Periaatteessa ei sen kyllä olisi pitänyt olla ollenkaan yllätys, että vanha asunto on tässä maaiman tilanteessa viisasta myydä ensin. Esim. Hypon sivuilla asuntomarkkinoiden tilanneanalyysissä Q4/2011 varoitetaan tiukkaan sävyyn kahden asunnon loukusta: ”Kuluttajat menettäneet uskonsa hyvää talouskehitykseen. Jos kuluttaja ei usko talouden kohenemiseen, ei silloin myöskään uskalleta vaihtaa asuntoa. Hankkeita lykätään. Kahden asunnon loukun vaara on noussut jyrkästi. Ensin vanhan myynti, sitten vasta uuden osto ja silloinkin ensin rahoitus pankin kanssa kuntoon.” (Asuntomarkkina-analyysi Q4/2011).

Hypon sivuilla on tätä toimenpidettä varten ihan oma tuotekin = asunnonvaihtoasunto, jota he markkinoivat näin: ”Asunnonvaihtoasunto sopii hyvin esim. omakotirakentajille pienentämällä oman asunnon myyntiin liittyvää riskiä ja rakennusaikaisen rahoituksen tarvetta. Asunnonvaihtoasunnon vuokrasopimus räätälöidään asiakkaan tarpeen mukaan mm. vuokra-ajaltaan joustavaksi.” (Hypon asunnonvaihtoasunto). Mutta hetkinen? Onko tässä sittenkään mitään uutta auringon alla? Yhtä hyvin voin itsekin myydä nykyisen asuntoni vapailla markkinoida, etsiä vuokra-asunnon vapailta markkinoilta, ja muuttaa sitten uuteen taloon, kun se joskus on valmis.

Oli siellä Suomen Hypoteekkiyhdistyksen sivuilla myös yksi mielenkiintoiseltakin kuulostava vaihtoehto, mutta se on tarkoitettu seniorikansalaisille, ei omakotirakentajille. Sen nimi on käänteinen asuntokauppa, ja siinä Hypo ostaa asunnon, ja asukas jää asumaan omaan asuntoonsa vuokralaisena. Jokin tällainen kuvio sopisi kyllä minullekin. Eli jos joku haluaa ostaa Vantaalta RT 4h+k+s = 99 neliötä yhteensä, niin minulle sopisi aivan loistavasti, että tehdään kaupat nyt heti, mutta asumme tässä vuokralaisina vielä esim. parisen vuotta. Mutta eipä taida tällaisia asuntosijoittajia olla kovinkaan paljon liikkeellä?

Vaimolla oli myös huumorilla sävytetty ensireaktio, kun kerroin, että uuteen asuntoon ei muutetakaan näillä näkymin suoraan, vaan mutkan kautta eli vuokra-asuntoon ensin. Hän totesi, että ”no myy sitten se tontti pois ja soita arkkitehdille, ettei piirrä enää yhtään lisää”. JEP. Toki tällainenkin mahdollisuus on, vaikka ei se nyt itselläni ihan ekana mieleen tullut, eikä sitä sen pidempään pohdittu nytkään. Tavaroiden muuttaminen kahteen kertaan on kuitenkin iso homma, kun sitä tavaraa on vaan kertynyt, ja yksi muutto suoraan uuteen taloon olisi ollut mieluisampaa. Mutta useimmat suomalaiset omakotirakentajat toimivat toki juuri näin, ja asuvat hetken vuokralla rakentamisen alkaessa. Tiedän myös muutamia tapauksia, jossa on hankittu hyvin edullinen kesämökki, myyty varsinainen asunto pois, ja muutettu sinne mökkiin kesäksi. Sitten on yritetty hirveällä hopulla saada uusi talo talveksi asuttavaan kuntoon. Talopaketilla tämä ehkä onnistuukin, mutta pitkästä tavarasta rakentaen yksi kesä ei riitä.

Nyt sitten odotellaan sen toisen pankin vastausta. Voi olla, että lainan ehdot ovat suunnilleen samat joka pankissa. Sellaiseen ilmiöön olen myös yrittäjäksi ryhtymisen jälkeen huomannut, että kun omistaa pienyrityksen osakkeita, niin vaikka näillä osakkeilla nyt ainakin omasta mielestäni on aina jokin arvo, jos vaan yrityksen talous on terveellä pohjalla ja se jotain tuottaakin, mutta pankkimatematiikassa näiden osakkeiden vakuusarvo on aina tasan nolla. Eli helposti voi lainaa hakiessa käydä niinkin, että pankissa todetaan, ettei hanke onnistu, eli että vaikka tulotaso on ”ihan okei” eikä teillä varmaan lainojen lyhentämisen kanssa vaikeuksia tule, niin lainaa ei ehkä siltikään saa, jos pankille kelpaavat vakuudet puuttuvat. Aiemmin omistin sijoitusasuntoja, joissa vuokratulo kattoi hyvin taloyhtiön vastikkeet ja pankkilainan lyhennykset. Siinä oma pääoma lisääntyi huomaamattakin, ja nämä sijoitusasuntojen osakkeet kelpasivat pankille aina vakuutena hyvin, eli ne ovat kai helposti realisoitavissa – toisin kuin pienyrityksen osakkeet.

Kai sitä sitten näin pienyrittäjänä täytyy olla ihan vaan tyytyväinen, että edes yksi pankki teki talorakentamisesta myönteisen lainapäätöksen. Eli että rakennushankkeen käynnistäminen on nyt ainakin mahdollista, ja se voidaan viedä loppuun saakka. Siinä mielessä nyt yksi huoli taas vähemmän.

Mutta nyt siis sen toisen pankin vastausta tässä odotellessa, nöyrin mielin. Toki jos sekin päätös olisi myönteinen, sitten pääsee ehkä hiukan kilpailuttamaan pankkeja, että kummasta saa paremmat ehdot lainalle tällä kertaa.

Varastokontin katto lopulta valmis

Aloin tekemään varastokontille kattoa jo joulukuun puolivälissä, ja yllättävän kauan siinä vaan aikaa kului, vaikka ensin ajattelin, että kyseessä on ihan vaan pikkuhomma. Tietysti joulunpyhät sattuivat myös keskeyttämään työt hetkeksi.

Merikontissa kontin katto on jäykistetty poikittaisilla korotusmutkilla joiden väliin saa helposti kakkos-kakkosen. Kahden rinnakkaisen kakkos-kakkosen päälle saa taas kakkos-neloset kontin pitkittäis suunnassa. Näin rakentuu helposti pulpettikatto noin 1/10 kaadolla, kun toisessa laidassa pattinki voi nojata suoraan kontin kulmaa vasten. Metriset räystäät kontin molemmin puolin lähes tuplaavat sateelta suojassa olevan alueen, kun itse kontti on noin 2,40 leveä. Kontin räystäilen alle onkin nyt tarkoitus laittaa polttopuut sateelta suojaan. Nyt ne on kasoissa ja keskellä pihaa pressun alla, mutta pihalle pitää saada lisää tilaa sitten kun rakentaminen alkaa.

Kontin tasaisuus ja neliskulmaisuus ova iso apu, katon ristimitta asettuu lähes automaattisesti heti kohdalleen. Tällä kertaa käytössä oli myös runsas määrä kierrätyspuutavaraa, koska laudat olivat alunperin peräisin nykyisen rivitaloyhtiömme raja-aidasta, joka rakennettiin uusiksi, eikä vanhoja painekyllästettyjä lautoja voitu laittaa normaalin jätelavan kyytiin. Nyt kontin katolla nämä painekyllästetyt puut toimivat pressun alla ruodelautoina oikein hyvin. Ja koska lautaa oli reilusti, jätin ruoteiden väliin vain 5 cm tyhjää, vaikka muuten olisi tyhjää voinut jättää enemmänkin. Rako oli helppo pitää tasaisena käyttäen apuna kakkos-kakkosen kalikkaa.

Hankalin vaihe oli tänä aamuna, kun pakkasyön jälkeen katolla oleva pressu ja painona olleet laudat olivat kuurassa. Noissa olosuhteissa pressu on aivan käsittämättömän liukas, ja tarkkana sai olla, ettei pudonnut alas, vaikka kaltevuutta on vain 1/10. Toinen hankaluus oli se, että pressua ei saanut ylhäältä käsin pingotettua kunnolla. Piti ottaa muksut ja naapurin isäntä avuksi, ja kulmista vetämällä yhtä aikaa neljään suuntaan homma kävi muutamassa sekunnissa. Sitten vaan naulattiin poikkipuiden kohdalle laudat pitämään pressu paikoillaan. Aikanaan tähän päälle tulee katon rakentamisesta yli jäävät pellit, jolloin nykyinen pressukate jää aluskatteeksi.

Lisää kuvia Kuvagallerian puolella.